keskiviikkona, maaliskuuta 30, 2005

Vielä novelleista

Novellit 2004 on nyt huolella luettu. Se on kummallinen kokonaisuus samankaltaisia novelleja. Ne muistuttavat niin läheisesti toisiaan, että voisivat olla saman kirjoittajan tekemiä, mutta sama kirjoittaja ei tekisi niin samanlaisia novelleja. Se ei tietenkään estä sitä, etteivätkö ne olisi olleet hyviä kirjoituksia. Poikkeuskin siellä on. Miten niin epäselvää teksti on voitu palkita novellipaikalla, jää kyllä ihan ymmärtämättä. Ilmeisesti siinä on luultu, että novelli on vain niin tekotaiteellinen ettei siitä siksi kukaan mitään tajua, joten silloin se on varmaan viisainta palkita. Tosiasiassa se oli sekava ja käsittämätön. Siis huono.


Toinenkin huono oli. Se oli hemmetin hyvin kirjoitettu, mutta täysin pohjaa vailla. Valitettavasti mies ei pääse rähjäisen naisen nahkoihin, vaikka olisi kuinka kyynisestä akasta kyse. Toisekseen novellin kieli ei tukenut päähenkilönsä uskottavuutta. Ja se viimeinen novelli meni minulta yli hilseen. Mutta pääosin kohtalainen antologia, vähemmän tekodaideellinen kuin edeltäjänsä, joka oli kyllä siinä lajissa ihan huippu. Silti tässäkin oli sellainen henki päällä, että mitä rankempaa, sen parempi sijoitus. Voihan se olla niinkin.

Minusta olisi upea lukea sellaista tekstiä, joka ei mässäilisi tapahtumien karmeudella, mutta olisi silti vaikuttava. Enimmäkseen kaikki antologian novellit kuvaavat karua lapsuutta. Välillä täytyy ihan ihmetellä, että näinkin paljon lapsia elää täysikasvuisiksi, on se sen verran rajua tuo lapsuusaika. Kenelläpä ei olisi ollut. Sen verran tuo lukeminen taas innoitti, että parit omat muistelot tekisi mieli kirjoittaa. Mutta se menee ohi niin äkkiä, etten huomaakaan.

11 kommenttia:

Mocartes kirjoitti...

Saisiko vielä kerran ranskalaisin viivoin tämän novellimuotin tuntomerkit?

Saara kirjoitti...

- lapsuus
- karuus
- rankkuus
- viina
- vittu
- kuolema
- veri
- terva
- höyhenet

Mocartes kirjoitti...

Selvä, sanoi Kummelin työmies, ja teki työtä käskettyä.

minh kirjoitti...

Unohtamatta eläinten kiduttamista.Ja sikiöitä. Mutta lapsuusmuistelot on siitä kummallinen juttu, että tuntemattomankin hmisen todelliset, hyvin kirjoitetut kokemukset, joissa ei ole mitään epätavallista tai rankkaa, ovat paljon kiinnostavampia kuin keksityt, rankat ja jännittävät jutut. Siis yleisesti. Miten olisi tylsät, raportoivat fiktiiviset tarinat, joissa ei tehdä muuta kuin syödään maksalaatikkoa ja katsotaan pikkukakkosta?
-minh-

Anonyymi kirjoitti...

"Minusta olisi upea lukea sellaista tekstiä, joka ei mässäilisi tapahtumien karmeudella, mutta olisi silti vaikuttava."

Niin. Mutta sellaista tekstiä onkin vaikea kirjoittaa.

Eilen tuli Suomen Kuvalehti ja siinä pisti silmään englantilaisen tuottajan (tai sisäänostaja mikälie) kommentti suomalaisista elokuvakässäreistä versus todellisuus elikä
kässärit ovat masentuneita ja masentavia, mutta kaikki hänen tapaamansa suomalaiset iloisia ja ystävällisiä ihmisiä. Jotensakin näin.
Elikä onko asia nyt niin, että alalle ajatuvat vain kaikkein kovimmin serotoniinin puutteesta kärsivät?
Ja miten tämä liittyy novellikilpailuihin? Sieltähän se tulevaisuus pilkottaa. Vai?

Ruu

Anonyymi kirjoitti...

Minhille
Maksalaatikon syöminen ja Pikkukakkosen katsominen kuulostaa muuten aika eksoottiselta täältä toiselta puolelta kyberavaruutta ajateltuna... Aiheen ja teeman käsittelystähän kaikki on loppuin lopuks kiinni. Ja kielestä.

Ruu

Liisa kirjoitti...

Suositan yli viisikymppisten länsi- ja lounaissuomalaisten kirjoittajien antologian lukemista. Antologiaan valittiin usean sadan tekstinikkarin joukosta tusinan verran kirjoittajia. Antologian nimi on Ikään kuin 2004 (toim. Harri Kumpulainen & Kari J. Kettula; kust. Pelipeitto OY).

Tämä antologia eroaa minusta monista muista viime vuosina ilmestyneistä siinä, että sen novellit ovat keskenään hyvin erilaisia.
Erilaisia näyttävät olevan kirjoittajien taustatkin.
Suositan matkaa erilaiseen maahan! Saisi varmaan kirjaston kautta tilatuksi.

Tuomarin vasen käsi kirjoitti...

Naisen nahkaan pukeutunutta novellia tuomaristo luuli naisen kirjoittamaksi. Jälkiviisaana on tietysti helppo todeta ettei olisi mennyt täydestä. Tuomarit näkevät vain nimimerkit.

Saara kirjoitti...

Katos vaan, tuomarin vasen käsi on puhunut. Palasin tarkastamaan kirjoittajan nimen jonkin matkaa novellia luettuani, kun ihmettelin, miten se ei oikein istu. En lukemaan lähtiessäni rekisteröinyt millään tavalla oliko kirjoittaja mies vai nainen ja kuka se oli. Sen jälkeen muistin jopa nähneeni nimen jossain ennenkin.

Mutta minun vikahan se ei ole, jos tuomaristoon tuollainen meni läpi. Itse asiassa se selittääkin aika paljon. Mutta hyvinhän se oli kirjoitettu, meinaan jos seikkailija olisi ollut syntymästään asti sivistynyt, täysin terve ja umpijuoppo mies.

Saara kirjoitti...

Ruu: "Niin. Mutta sellaista tekstiä onkin vaikea kirjoittaa."

Just siitä syystä, Ruu. Just siitä syystä.

Karpalo kirjoitti...

Tuomaristo on erehtyväinen. Sen "Stadin parhaat" novellin kirjoittajaa luulivat mieheksi, niin että kun liukkonen oli soittanut sille Atalle joka on siis nainen ja se oli vastannut ite puhelimeen niin Liukkonen oli kysynyt että onko Ata kotona, koska se oli ollut varma että Ata on mies. :)