Vielä novelleista

Novellit 2004 on nyt huolella luettu. Se on kummallinen kokonaisuus samankaltaisia novelleja. Ne muistuttavat niin läheisesti toisiaan, että voisivat olla saman kirjoittajan tekemiä, mutta sama kirjoittaja ei tekisi niin samanlaisia novelleja. Se ei tietenkään estä sitä, etteivätkö ne olisi olleet hyviä kirjoituksia. Poikkeuskin siellä on. Miten niin epäselvää teksti on voitu palkita novellipaikalla, jää kyllä ihan ymmärtämättä. Ilmeisesti siinä on luultu, että novelli on vain niin tekotaiteellinen ettei siitä siksi kukaan mitään tajua, joten silloin se on varmaan viisainta palkita. Tosiasiassa se oli sekava ja käsittämätön. Siis huono.

Toinenkin huono oli. Se oli hemmetin hyvin kirjoitettu, mutta täysin pohjaa vailla. Valitettavasti mies ei pääse rähjäisen naisen nahkoihin, vaikka olisi kuinka kyynisestä akasta kyse. Toisekseen novellin kieli ei tukenut päähenkilönsä uskottavuutta. Ja se viimeinen novelli meni minulta yli hilseen. Mutta pääosin kohtalainen antologia, vähemmän tekodaideellinen kuin edeltäjänsä, joka oli kyllä siinä lajissa ihan huippu. Silti tässäkin oli sellainen henki päällä, että mitä rankempaa, sen parempi sijoitus. Voihan se olla niinkin.

Minusta olisi upea lukea sellaista tekstiä, joka ei mässäilisi tapahtumien karmeudella, mutta olisi silti vaikuttava. Enimmäkseen kaikki antologian novellit kuvaavat karua lapsuutta. Välillä täytyy ihan ihmetellä, että näinkin paljon lapsia elää täysikasvuisiksi, on se sen verran rajua tuo lapsuusaika. Kenelläpä ei olisi ollut. Sen verran tuo lukeminen taas innoitti, että parit omat muistelot tekisi mieli kirjoittaa. Mutta se menee ohi niin äkkiä, etten huomaakaan.