Aamulla päästin koiran takaovesta pihalle. Se kävi kieriskelemässä jossakin hirven virtsassa. Het niin kauhea löyhkä, että harvoin saa sellaista haistella. Hyvät adrenaliinit siitä sitten aamuun ja saman tien suihkuun koiran kanssa.
Päivällä se koira oli kaivanut pääsiäismunat piilostaan ja mennyt mussuttamaan niitä makuuhuoneen sängylle. Folion murusia oli jäljellä aika vähän, että eiköhän se ollut ne munat popsinut papereineen päivineen. Kai siltä nyt tulee pökäleetkin koristepaperiin käärittynä. Eipähän tartte nipojen paljon perään huudella.
Idean saa lainata, ken uskaltaa ja kenellä on koirankakkaongelmia. Suklaahan on tosin koirilta kielletty aine sydänkohtausvaaran takia, joten ei ehkä kannata kokeilla tätä kotona.
Tekstit
5 kommenttia:
Sesonki alkoi, siis keväinen paska-aihe. Varsin raikkaalla tavalla. Olipa rakastettava hauvanne tehnyt paljon saadakseen eloa kotiin ja emännän jakamattoman huomion.
Joku bloginpitäjä voisi ottaa tuosta opikseenkin, siis että kuinka parhaiten herätetään huomiota.
Kirsti
Noh noh. Ei kai nyt sentään.
Kateeksi käy, kun en itse keksinyt tätä tarinaa. Tositarinat ovatkin aina parhaita. Täytyy kokeilla, jos tämä onnistuu ilman eläinkokeita, joita siis tietysti vastustan virkani puolesta, kasvissyöjänä.
Nythän mä vasta tajusin, että Hanhensulka meinaa itse syödä pääsiäismunat papereineen päivineen. Mikähän yllätysmuna sieltä sitten mahtaakaan putkahtaa. Voi sentään.
Lähetä kommentti