lauantaina, marraskuuta 29, 2008

Kuravettä päälle

En osaa enää nukkua. Heräsin ennen seitsemää, vein koirat pihalle ja huomasin, miten meidän oja taas tulvi yli äyreittensä. Vesi ylsi jo jo lähelle taloa ja naapurin sokkelikin alkoi olla vaarassa. Otin taloyhtiön uppopumpun ja lähdin vetämään sitä letkut perässäni tulva-alueelle. Missään ei ollut enää edes sopivaa saareketta jatkojohtokelalle, koska koko tienoo oli veden vallassa. Tein kelalle puulavasta lautan, laitoin sen kellumaan vetten päälle ja nakkasin uppopumpun ojaan. Letku irtosi, joten jouduin noukkimaan pumpun sieltä ojasta yltä päältä märkänä. Liitin letkun uudestaan kiinni, väänsin kirstintä ruuvimeisselillä oikein kovasti kohmeisilla käsilläni ja nakkasin pumpun ojaan. Letku irtosi uudestaan. Siellä minä kahlasin ojassa reisiä myöten ja haroin pumppua kätösiini, luiskahdin vähän ja olin selkää myöten kuravedessä (huomatkaa, että en tajunnut vetää sitä perkeleen pumppua sähköjohdosta ylös). Mutta ei se mitään. Sain pumpusta otteeen ja pääsin itsekin jotenkin sieltä liejun seasta pois. Kuivasin käteni ja väänsin taas letkun kiinni. Asetin pumpun varovasti veden pinnalle ja heitin rukouksen pintavesien jumalille. Ne kuulivat sen kaiketi. Pumppu vajosi pulpahdellen syvälle ja letku pysyi kiinni. Sen jälkeen tallustin urheasti tulvavedessä sähköjohto käsissäni ja tökkäsin töpselin lämmittimen tolppaan lausuen samalla rukouksen sähköjumalille. Nekin kuulivat. Olin hengissä ja siitä niin kiitollinen, että hain lapion ja aloin tehdä vedelle pieniä puroja, jotta pihasta pääsisi nopeammin kuivin jaloin pois. Uppouduin niin lapioimiseen ja veden virtausten seuraamiseen, että kun tulin sisälle hiestä märkänä, kello oli jo yksitoista. Niin se aika rientää kun on mielekästä tekemästä, minä vaan sanon. Eikä se haittaa, että koko työ oli yhtä tyhjän kanssa.

Eräs tienasukas sitä touhuani aikansa sivusta seurattuaan oli soittanut lopulta palokunnan paikalle imemään sen vesimassan pois. Palomiehet olivat jälleen ahkeria ja ystävällisiä ja ihania. Jättivät oman pumppunsakin lainaksi. Saadaan pitää sitä täällä yön yli.

Tämä kyseisen ongelmaojan rumpu on vähän aikaa sitten puhaltamalla putsattu, jotta siihen saataisiin parempi veto. Kaivoon tuleekin vettä kuin koskesta, mutta näin suuriin vesimääriin sitä ei ole mitoitettu. Tuolta ylärinteestä on hakattu metsää hehtaarikaupalla ja sinne on tehty uusia vesiuomia, eikä kenellekään siellä ole tullut mieleen, että se kaikki sadevesi joka aiemmin on imeytynyt puiden juurin ja josta osa on oksien kautta haihtunut, tunkee nyt tänne meidän pihoillemme. Kaiken lisäksi nykyään sataa aina ja nyt nuo valtavat lumimäärätkin sulivat pois parissa päivässä.

Kunnan miehet ovat käyneet täällä pällistelemässä ja ovat sitä mieltä, että metsän omistajat ovat vastuussa ja ovat toimillaan aiheuttaneet meille kohtuutonta haittaa, mutta samaan syssyyn ne sanoivat, etteivät tunne yhtään tapausta, jossa syyllinen olisi suostunut maksamaan edes osan uusien ja isompien rumpujen vaihdosta. Niinpä me nyt sitten touhuamme täällä kukin vuorollamme uppopumpun kanssa ja tähän väsyneenä maksamme lopulta muiden ihmisten meidän pihan kautta johtamien pintavesien uudelleenjärjestelyistä. Suorastaan vituttaa. Metsän omistaa nimittäin eräs Suomen aatelissuku. Alapa niiden kanssa sitten käydä oikeutta.

Ja kun tähän lisätään se naapurin hiippailija, joka on edelleen kaikkien pintavesiasiantuntijalausuntojenkin jälkeen sitä mieltä, että tämä kaikki on meidän syytä, myös hänen pihansa märkyys, alan olla aika kurkkuani myöten täynnä sadetta, kuravettä ja pelkästään omaa napaansa ajattelevia ihmisiä.

11 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kunnan miehiltä kirjallinen lausunto ja aateliset ahtaalle tässä tapauksessa. Rakennuslaissa nimittäin sanotaa yksioikoisesti, että pintavesiä ei saa johtaa naapurin tontille ja jos tuo metsäpalsta on teidän tonttiin rajautuva, niin tapaus on aika selvä. Että sille.

Toivottavasti pysyt kuivana loppu viikonlopun :)

Saara kirjoitti...

Joo niin sanotaan, Lepis. Kunnan miehet vaan olivat sitä mieltä, että ilman oikeudenkäyntiä oikeutta on turha vaatia. Mutta hirveän lohduttavaa, että tajusit sen heti. Me ollaan täällä nimittäin ihan ihmeissämme, että joudutaan päivänselvästä asiasta vääntämään koko ajan.

Ja niin tosiaan, selvityspyyntö on tehty ja kirjallisia tuloksia odotellaan.

Metsäpalsta ei ulotu meidän, vaan sen hiippailijan tontin rajalle, joka näkee märkyyden siis johtuvan meistä, eikä aatelissuvun metsätouhuista, joten siltäkin osin vähän pattitilanne. Sille on kyllä sanottu, mutta ei se halua aatelissukua syyttää. Me ollaan rahvaina nääs parempia syyllisiä. Se oja on kulkenut tuosta 70-luvulta lähtien ilman minkäälaisia ongelmia, joten kai sen voi olettaa siinä vanhan luvan kanssa menevän.

Joo, kai mä pysyn kuuivana, kun käyn koko ajan vahtaamassa sitä palomiesten pumppua. Vesi alkoi heti nousta, kun letkun liitos oli löystynyt. Se letku menee tien toiselle puolelle ojaan ja kun auto ajaa siitä yli, se voi vähän alkaa valskata. Nyt mä päivystän sit sitä letkua.

Anonyymi kirjoitti...

Voihan uppopumppu. Täytyy sanoa, että sitkeempää ihmistä saa hakea. Etkös ollut taannoin Töölön sairaalassa korjailtavana? Ei ihme.
Ei oikeutta maassa saa, kun itse sit ei hanki?

Saara kirjoitti...

Joo, Ellinoora. Olin Töölössä ja toivottavasti korjaukset kestää tämän kaiken. Yleensä monilla ihmisillä on joku, jonka puoleen kääntyä tällaisissa asioissa ja varsinkin perinteisissä miesten töissä, mutta mulla ei ole. Kaikki pitää aina tehdä ite. Sen oikeuden hankkimisessa on kai samalla tavalla, mutta energia ei oikein taida sen kaltaisiin juttuihin enää riittää.

Celia kirjoitti...

Käsitin, että se teidän naapurinne tontti on korkeammalla kuin teidän tonttinne ja silti hän on sitä mieltä, että te olette syypäitä siihen, että hänen tonttinsa lainehtii. Heh! Nämä luonnonlakien uudelleenjärjestelyt ovat aina hauskoja kaiken kuran keskelläkin.

Saara kirjoitti...

Joo, Celia. Osuit asian ytimeen, niin kuin yleensä. Meitäkin tämä luonnonlakien kumoutuminen alukseen nauratti kovasti, mutta kun siitä tuli jokapäiväistä, se ei enää naurata yhtään. Tuo oja on nimenomaan alempana kuin hiippailijan tontti. Se halkoo meidän ja sen tonttia, mutta tulva-alue puolestaan ei enää edes hiippailijan tontille yllä, vaan siinä rajanaapurina on valtio ja sen omistama tyhjä maapläntti (alukseen kirjoitin tyhjä valtio ja sen omistama maapläntti). Eli tokihan se on meidän vika, kun oja ei vedä loppupäästä tarpeeksi nopeasti eikä pidä kuivana herran 400 neliön salaojittamatonta ruohokenttää :)

Anonyymi kirjoitti...

Hm jaa eiks kunta vois kaivaa kunnon kanavan jokeen tai mereen asti? Eli varmaan tuon tulvan voi vierittää kunnan syyksi myös ja vaatia korjausta.
kai

Saara kirjoitti...

Hehhe, kanava voisi tuottaa vähän ongelmia esimerkiksi tuon rantaradan kanssa. Mutta joo, kaikkea voi yrittää.

Inkivääri kirjoitti...

Toisaalta metsänomistajalta voinee kysyä ihan sopuratkaisua ensi alkuun? Sieltä voidaan ihan yllättävästi tulla vastaan ilman oikeudenkäyntiäkin;)

Tosin näin sateisena kesänä ja syksynä taitaa olla tosi vaikea todistaa, että se johtuu juuri hakkuusta - nythän tulvii kaikkialla sellaisissakin paikoissa missä ei ennen, ainakin täällä.

Meillä ainakin kyllä rajaojan virtaus lisääntyi kun yläjuoksulla tehtiin lisää peltoa ja salaojat on johdettu juuri tuohon. Oja on kuitenkin niin syvä, että vetää hyvin eli meille ei ole ollut siitä mitään haittaa...

Saara kirjoitti...

Niin joo, Inkivääri, ei se kamalan vaikea ole todistaa, kun normaalit rankkasateet se putki kyllä on tähän asti aina vetänyt. Nämä oikein pahat ongelmat alkoivat sen hakkuun jälkeen.

Anonyymi kirjoitti...

Yks koira imi kerran kyrpääni esinahkani alta sori anteeksi se tapahtui vain kerran en nykypäivänä imettäusi koiraa kyrvän nupilla olen parantanut tapani