Jouluntoivotukset

Kerta kaikkiaan mitään sanottavaa ei ole ollut aikoihin. Eikä sitä näköjään tule, vaikka kuumeisesti olenkin odotellut. Aamujunassa kirjoitan muistiin tulevan päivän työt ja iltajunassa luen lukematta jääneet työsähköpostit tulostettuina ja lähettelen tekstiviestejä päivällä unohdetuista asioista. Ei tässä paljon päivänpolttavia asioita tule ajateltua. Olisipa joulu jo ohi, ja siinä samassa rytäkässä myös alennusmyynnit ja inventaariot. Tavallinen arki olisi juhlaa tämän jouluhumun keskellä. Tuo täytyykin muistaa ensimmäisenä tylsänä helmikuisena hetkenä.

Istun vähän aikaa tässä

Ihan haircuttia on ainoastaan luvassa. Kuopukselta lähti tukka. Muiston se kantoi kotiin ja vaihtoi tyylinsä saman tien hevarista hiphoppariin. Pitää olla just oikeanlaista lippistä, vähän bling-blingiä, ja ihan älyttömän tarkkaa myös on missä kohdin ne housut pitää jalassa roikkua.

Esikoisen tukka se vaan rehottaa ja eilen se pyysi, että saisi värjätä kuontalonsa mustaksi. Kuvittelin sen kalpean naaman kehystettynä mustilla pitkillä hiuksilla. Voi hyvä luoja, minä ajattelin, nyt se on lopullisesti kääntynyt pimeällä puolelle. Erehdyin muuten ehdottamaan kesäksi sinisiä farkkujakin, ettei olisi mustissa niin kuuma. Jösses mikä meteli. Ikinä ei kuulemma semmoisia jalkaansa pane.

Macin käytin eilen rokotuksissa. Se käyttäytyi lääkärissä tapansa mukaan erittäin vöyhkästi. Kaiken lisäksi se on piereskellyt kaksi päivää taukoamatta ja se piereskeli odotushuoneenkin täyteen.

Ostin erehdyksessä tulppaanikimpun toissapäivänä ja siitä sain hirveän inspiraation. Pari päivää olen siivonnut vain. Olisi melko mukava nauttia raikkaasta kodistakin, mutta paha paska täällä lemuaa ja minä tarvitsisin tästä hajusta jo lomaa.


***
Mediaosastolla tapahtuu koko ajan ihmeellisiä asioita. Jenkeistä on löytynyt puolitoistavuotias tytteli, joka osaa lukea. Delfiini on pelastanut valaat matalikolta ja Suomen naisunioni on huomaavaisesti lähestynyt Ikeä pikkareilla. Lisäksi aivojen ja sukupuolielinten suhteesta kiinnostunut playboymies moittii suomalaisnaisten isoja aivoja ja pieniä rintoja.

- Suomalaisnaisilla on vähemmän mahdollisuuksia päästä lehteen, koska heillä on enemmän aivoja kuin rintoja, Playboyn Pohjoismaiden-kykyjenetsijä huomautti...

Yrittäjä Susanna Penttilä ihmetteli Rimérin kommenttia.
- Minä olen sentään poseerannut viidessä lehdessä, joten eikö se kerro jo aika paljon.
IS 13.3.2008

Hajahuomioita ja kuulumisia

Eilen tulivat lokit. Ne tulivat sankan lumisateen seasta ja vaiti, lakkaamattomana vanana puiden takaa kuin aaveet. Aikaisempina vuosina ne ovat tulleet kirkuen ja herättäneet herkkäunisimmat. Nyt paluusta oli poissa kaikki ilo ja riemunkiljahdukset. Varmasti kadutti tulla, vaikka meri onkin auki. Kukapa olisi arvannut, että lumipeite tulee vasta maaliskuussa, kun leskenlehdetkin jo ehtivät paikoin kukkaan.

Myös Slovakiasta saapui pienten poikien parvi taistelemaan kumisen lätkän herruudesta Kirkkonummen jäähalliin. Harrastuksista puhutaan aika paljon pahaa. Että se on pelkkää suorittamista ja kiirettä. Yleensä tätä mieltä ovat ne, jotka eivät viitsi kuskata muksujaan yhtään mihinkään. Laiskuutta voi puolustella niin monin eri retorisin keinoin. Laatuaikakin kun on kuulemma sitä, että maataan (pierun hajussa) sohvalla ja katsotaan yhdessä televisiota. Ollaan päivästä toiseen yhdessä, vieri vieressä lasten kanssa. Jep. Siitähän ne lapset varmasti tykkäävät ja kaveritkin kaikkoavat. No, ehtii sitä kyllä näköjään maata sohvallakin, vaikka niitä treenejä muutaman kerran viikossa onkin.

Olin kovasti liikuttunut kuopuksen ensimmäisestä kansainvälisestä pelistä. Siellä ne seisoivat tappijoukkueet rivissä vastakkain ja kuuntelivat rinta rottingilla kansallislaulunsa. Kovin olivat pikkuslovakit tunteikasta väkeä. Vastapuolen maalit pistivät slaavijunnut jäälle pitkin pituuttaan pitkäksi aikaa. Yhden pikkuruisen hihat paloivat lopulta niin, että se viskasi hanskat kehiin ja heittäytyi aivan hervottomaksi. Taisi se vähän itkeäkin. Oma poikani sanoi sitä "jotenkin söpöksi".











Odottaminen pisti kuopuksen vakavaksi, mutta se kannatti. Kotijoukkue voitti 7-3.






Minullahan on nykyisin ollut aikaa osallistua ja katsella lokkeja, koska elämäni on mennyt kovin yksinkertaiseksi. Pyrkimyksilleni taistella oikeudestani tähän tietokoneeseen suhtaudutaan kahdelta eri taholta vähintäänkin uhmaten. Kaipa tämä nettielämä lapsille nykyisin tärkeämpää onkin. Enimmäkseen kulutan aikaa haahuilemalla edestakaisin, nyppimällä roskan sieltä toisen täältä, huokailemalla ja katsomalla kaiken mitä televisiosta tulee.


Katsoin eilen jopa euroviisukarsinnat. Pieni myötähäpeä antaa aina voimia ja kohottaa mukavasti itsetuntoa. Se voi herättää jopa jonkinlaisesta itsesäälistäkin hetkeksi. Mutta Missä miehet ratsastaa on tietenkin erinomaisen hauska ja tarttuva kipale, jota voisi suositella vaikka Naisunionin tunnariksi. Sanat ovat niin kornit, ettei niille voi kai kukaan olla hymyilemättä. Tai voi tietenkin. Meni minullakin hetki, ennen kuin lopulta kainosti hymähdin.

Huh – hah – huh – hah
Huh – hah – huh – hah

Olkoon myrsky sekä viima
ja tuvassa lämmin kamiina
On kunnia ja miehuullisuus
suorittaa velvollisuus

...

Missä miehet ratsastaa
Siellä lampaat ei voi laiduntaa
Missä miehet ratsastaa
Siellä kuulee susien ulvontaa...

(säv. & san. & sov. J. Ahola
es. Teräsbetoni)

Teräsbetoni onkin totta kai paras mahdollinen valinta edustamaan Suomea levottomaan Belgradiin, sehän on kerta kaikkiaan miehen työ, onhan Irlantikin laittanut kisaan kalkkunan. Eurovision Song Contest tuntuu tässä tapauksessa tietenkin hieman harhaanjohtavalta, mutta ei se ainakaan minua haittaa.

Pullukka narulle, mutta kuusiaitaa ei kyllä kaadeta

Ei tule taas mistään mitään. Miten tämä bloggaaminen on muka näin vaikeaa nykyisin? Koko ajan tulee jokin keskeytys; joku soittaa ja pyytää tyhjentämään rännit, kun naapurin puolelle lorottaa vettä kuulemma kaiken yötä. Siinä sitten puhelin tuuttaa jo toista soittajaa ja toisen naapurin poikia kysellään. Välillä koirat haluaa ulos, enkä samperi sisälle ehdi, kun puhelin jo huutaa täällä. Ja eikö kohta ole taas joku oveen koputtamassa samaan aikaan, kun puhelin soi jälleen. Matkalla tähän takaisin piti pestä yhdet pissit lattialta ja enkö, hemmetti, saa pompata heti ylös, kun takapuoli tätä tuolia hipaisee. Ei sillä, että minulle kukaan soittelisi, mutta noita muita kyselevät, ja tytärkin soitti ja sanoi, että pitäisi laittaa pullukka narulle ja lisäksi joku haluaisi kaataa meidän kuusiaidan, eikä Lasipalatsin valotkaan pala. Hulluksi täällä tulee. Nyt tuo älvänä syö moppia. Ihan huvittavaa ajatella, että joku kuukausi takaperin menin minäkin sinne naamakirjaan. Eihän nyt hyvä ihme sentään siitä mitään tule. Olen hirveän huono siinä, enkä ymmärrä mistään mitään. Sekaisempaa sivustoa saa kyllä netistä hakemalla hakea. Kaveripyyntöihin olen älynnyt vastata, mutta mitä ne muut pyynnöt ovat ja mitä niille pitäisi tehdä? En tiedä mitä se pentu tuolla taas tekee, mutta jotakin luvatonta se on. Pakko mennä.

No nyt kävi näin

Noh, nyt kävi niin, että aloin lauantaiaamuna siivota, enkä pystynyt lopettamaan. Hyvä kun maltoin välillä nukkua ja käydä aamulla lenkillä, ja ottaa pari kuvaa samalla, kun piti päästä taas jatkamaan. On jäänyt tämä blogikin ihan retuperälle. Ei sille nyt mitään enää voi.





















Pojat pummilla siinä niin kuin aina.

Mitäs tänään juotaisiin?

Niin tai jos syötäisiin edes ensin. Hirveä läimä jauhelihaa taas jääkaapissa. Jotenkin voisi monipuolistaa tätä päivittäistä ateriointia. Joka toinen päivä jauhelihaa ja joka toinen kanaa. On olemassa tuhat eri tapaa tehdä jauhelihasta ruokaa, mutta taas ne suikerot alkavat tulla korvista ulos. Pitäisi ruveta kasvissyöjäksi. Viisihenkiselle perheelle ruuan tekeminen kasviksista voi kyllä alkaa tuntua työltä ihmiselle, joka on tehnyt ruokansa teini-ikäisestä itse ja polttaa vieläkin veden pohjaan. Alan kallistua niiden tulevaisuuden pillereiden kannalle. Vetäis vaan pari nappia ja nälkä lähtisi.

Eilen piti tehdä koko ilta esseetä, mutta aloin värkätä kotiarkistosta skannailtuja perintövalokuvia. Yhtäkkiä huomasin, että kello oli yli yhdeksän. Tänään lähdin töistä aikaisemmin aloittamaan sitä samaa esseetä, ja tässä sitä taas ollaan photoshoppiin ja nettiin takertuneena. Ja kohta pitää laittaa ruokaa, sitten syödä, ja sen jälkeen väsyttää...

Tämmöisessä joutavassa lätinässä ei mitään otsikoita tarvita

Tämä on taas niitä päiviä, ettei kannata tehdä enää yhtään mitään. Tämän blogin uuden ulkoasun IE -ongelmat saavat puolestani olla. Kun se ei sillä kerran näy, niin sitten ei vaan näy. Käyttäkää Firefoxia hyvät ihmiset. Se on kyllä hyvä. Joka tapauksessa tänään on jo palanut makaronit pohjaan, puhjennut kumi ja ollut muutenkin tahmeaa. Nimittelin lapsiani kermaperseiksi ja paiskasin kauhan tiskialtaaseen niin lujaa, että se paukahti poikki. Noin. Kauppareissulla näin juuri äsken suloisen pikkuihmisen istuvan rattaissa tuttia luttuuttaen, kun isänsä kusi siinä ohimennen pyörätien reunaan rööki huulessa ja jatkoi sitten rattaitten työntämistä samalla kun kiskoi vetoketjuaan kiinni. Ei tainnut olla ihan selvistäpäinkään. Kattilan sain putsattua ja kumin korjattua kuopuksen fillarista, mutta tätä ärsytystä en saa enää tänään mitenkään korjattua. Kyllä me vanhemmat ollaan sitten ihania.

Pomo on poissa

Hilpeä pappi tuli tänään ostoksille ihan liperit kaulassa ja osti keltaisen kyltin, jossa luki mustilla tikkukirjaimilla, että Pomo on poissa. Kyllähän minä tiedän, ettei Se pomo ole paikalla, mutta että pastori itte. Olin aika hölmistynyt; katsoin kylttiä ja katsoin pappia ja vielä kerran kylttiä ja taas pappia, joka lähti hykerrellen tiehensä.

Vauvoja, vauvoja, lisää vauvoja

On tullut taas katsottua televisiota hyvin vähän. Sen sijaan mainoskatkot katson useinmiten. Kun muut menevät mainoskatkolla jääkaapille, minä menen aina kuin vain voin, ja kun vihdoin istun alas, alkavat mainokset. Ei se haittaa. Mainokset ovat sitten hyviä, elleivät ole huonoja, tai peräti surkeita. Sitä Liberon mainosta ryntään katsomaan vaikka roikkuisin kuinka jääkaapin ovessa tai olisin tässä. Sen lisäksi katson sitä netistä ("elokuva") aina kun vähänkin alkaa hampaita kiristää. Olisi pitänyt tehdä neljäs vauva.



























Tämäkin pikkuhurmuri. Voi miten veikeä! Kännyllä on vaan niin vaikea kuvata liikkuvaa kohdetta, joka pysyy ruudussa sen sekunnin murto-osan. Kamera on taas reissussa, mutta minä en.


No niin. Ja takaisin maan pinnalle . Ei enää vauvoja. Kun olen vähän kokematon näissä opiskelujutuissa, niin onko kenelläkään kokemuksia siitä, kuinka pitkään opettajan myöhästyneitä arvosanoja voi odottaa, ennen kuin asiasta voi mainita? Edelliset arvosanat ovat jo kuukauden myöhässä ja seuraavatkin pari viikkoa. Itse asiassa kurssi loppuu tänään, eikä palautteita ole tullut. Ymmärrän kyllä, että akateemisilla on aina kiire ja tärkeämpiäkin asioita kuin yksien kurssilaisten läpirääpiminen, mutta minua kiinnostaisi noin muuten vain.

Ajatukset perseessä

	Num	Perc.	Search Term
	4	11.76%	synttäriruno
	1	2.94%	ryhmäseksin ennätys
	1	2.94%	milloin kala syö ja käy pyydykseen
	1	2.94%	sinkut blogi
	1	2.94%	oma seksivideot
	1	2.94%	sisustusmyyjän palkka
	1	2.94%	hedelmällinen
	1	2.94%	saaran blogi
	1	2.94%	jÄsenten sÄrky
	1	2.94%	sisustusmyyjän palkka
	1	2.94%	iso penis julkkis kenellä
	1	2.94%	pillunkuvia
	1	2.94%	koiran allergiat
	1	2.94%	myymälävastaava
	1	2.94%	rakkula nielussa
	1	2.94%	sterilisaatio
	1	2.94%	kirjan kirjoittaminen
	1	2.94%	kissa se kulki näin lasten laulu
	1	2.94%	käärmeenpurema vauvalle
	1	2.94%	hyvin muodostunut
	1	2.94%	hautajaiset muistopuhe
	1	2.94%	sotilas seksivideo
	1	2.94%	pilu
	1	2.94%	haukka lintu ikkuna
	1	2.94%	blogi
	1	2.94%	äänenavaus
	1	2.94%	sijaltainen
	1	2.94%	raskauden edistyminen
	1	2.94%	inexin ämmät
	1	2.94%	päässä vihloo
	1	2.94%	huora

On se vaikeaa tuo ääkkösten puute.

Alkaa nimittäin olla aiheet vähissä taas mitä syvemmälle kesää kohti mennään. Selkävaivaakaan ei saisi valittaa; itsepähän maalasin taloa ja kiropraktikko korjasi taas minkä pystyi. Enpähän maalaa enää. Niin. Kaikki ajatukset ovat perseessä ja päässä kumisee jälleen.

No, Saaran blogin toivelistan mukaan edetään synttärirunolla:

Ikää tulee ja
rupsahdat,
joskus kupsahdat.
Elämä tappaa.

Ensi jaksossa sitten kuvaus ryhmäseksin ennätyksestä.

Yks hailee

Päässä ei tapahdu vieläkään mitään. Pitäisiköhän tästä alkaa olla huolissaan? No, kaikki muu paitsi puutarhanhoito on turhaa. Ja sekin oikeastaan yks hailee viimeistään syksyllä.

Päässäin on tyhjää vain

Kylläpä ramasee. Kävin uimahallissa ja loikoilin terapia-altaassa tunnin verran. Välillä tosin piti olla yleisönä tyttärelle, kun kävi hyppimässä kolmosesta. Sitä minä vaan aina ihmettelen, että miten siinä vesihieronnassa voi olla rentona ja nauttia, kun hukkumiskuolo on niin lähellä niiden vaahtoavien tyrskyjen syövereissä, jos ei tarraa hampaat irveessä tangosta kiinni. Nenäänkin meni vettä.

Kotiin tullessa oli ihan hervoton nälkä. Kattilassa oli kuivahtaneita makaroneja ja pannulla jäähtynyt kananfile. Jälkiruuaksi dallaspullaa, jota kahvin kanssa mussuttaessani ajauduin jotenkin tänne. Siinäkin oli tukehtumiskuolo lähellä.

Pitäisi varmaan nauttia tästä olotilasta, kun päässä ei tapahdu mitään. Jotenkin se on vaan niin outoa. Opiskeluistakin alkoi muuten kesäloma nyt! Sain sairaslomalla kaikki tehtävät tehtyä ja syksyllä on enää yksi kurssi, jossa perehdytään viestinnän instituutioihin. Sitten se olis sit niinku siinä. Voi olla että lyö tyhjää ihan vaan senkin takia. On tässä tullut hampaita narskuteltua vähäksi aikaa.

Kohta vieraat tulevat

Huomenna esikoinen pääsee ripille. Viime yönä siivosin puoli kahteentoista ja aamulla heräsin viideltä. Koko viikon on ollut sama tahti. Toihin, kotiin, ruokaa laittamaan, siivoamaan ja pesemään pyykkiä. Opiskelutehtävien palautuspäivätkin olivat tällä viikolla. Junassa olen lukenut tietoyhteiskuntaraporttia ja tekijänoikeusrikoksia, mikäli en ole nukahtanut. Tuo tietoyhteiskuntaraportti on kyllä silti ollut silmät avaavaa luettavaa. Kuulkaa, unohtakaa humanismi, kommunismi, vasemmistolaisuus ja kaikki sen sellainen hyvää tarkoittava vöyhötys. Nyt ollaan pelkkää innovaatiota koko porukka. Meidän pitää olla hei kilpailukykyisiä, tuottavia ja osaavia: Menestyksen perustan luominen edellyttää pitkäjänteistä työtä alkaen peruskoulun yrittäjyyskasvatuksesta ja asennemuutoksesta, joka mahdollistaa taloudellisen menestyksen hyväksymisen ja arvostamisen muuallakin kuin urheilussa.

Ettäs tiedätte.

Koska en ole ehtinyt nukkumaan juuri lainkaan, Skrubun viikkovitonen sopii oikein hyvin tähän haaveiluun.

Missä ja miten nukut parhaiten?

Pikkuhiprakassa varmaankin, mutta yleensä nukun parhaiten yksin omassa sängyssä, mitä ei kyllä ikinä tapahdu.

Koska viimeksi nukuit oikein, oikein hyvin?

Ei mitään muistikuvia. Varmaankin leikkauspöydällä noin 16 vuotta sitten.

Millainen olet yleensä aamuisin?

Hyväntuulinen. Ihan totta. Tiedän, että minua inhotaan sen takia, mutta en aio pilata päivääni heräämällä vitutuksen vallassa.

Mikä on kaikkein jännittävin tai epätavallisin paikka jossa olet yöpynyt?

Tuskin mikään kovin epätavallista on nykyaikana.

Mikä on kaikkein sopimattomin paikka tai tilanne jossa olet nukkunut?

Kassalla. Asiakas lappoi tavaroita niin pirun hitaasti hihnalle, että yön valvoneena ehdin torkahtaa kesken näppäilyn. Tämä kyllä tapahtui hyvin nuorella iällä.

Että tämmöstä. Hyvää viikonloppua.

Oli kahvia ja pullaa

Voi taivaan vallat, minkälaisista kehäraakeista ne tekee vielä ministereitä. Kyllä siellä on kähmitty niin pirusti taas, että ei tässä voi kansalainen kuin silmät selällään seurata mitä ne vielä keksii. Olen luullut, että Kanerva on ollut pitkän aikaa pelkkä vitsi tekstiviesteinensä, mutta kaipa se sitten on ollut Matille jonkinlainen esikuva. Väyrysestä ei saa sanottua enää mitään. On tämä vaan niin mykistävää.


Olin muuten rippikoulun vanhempainillassa. Jouduin polkemaan paikalle tyttären fillarilla. Lähdin niin viime tipassa, että vasta ensimmäisellä polkaisulla tajusin istuvani polvet sylissä. Oli myöhäistä lähteä etsimään jotakin kuusiokulma-avainta satulan nostamista varten. Tuntui niin kuin olisi kottikärryillä ajanut, vaikka pyörä on aivan tuliterä. En ymmärrä, eihän tytär ole minua enää kuin viitisen senttiä lyhyempi. No, hapoilla mentiin muutama kilometri, ajoissa olin perillä ja pappiakin puhuttelin. Oli kahvia ja pullaa. Virsiä laulettiin, joskin minä istuin otsa kurtussa ja yskin. Onneksi on flunssa. En ollut ikinä kuullutkaan semmoisia virsiä.

Tulin sitten pyörää taluttaen metsän kautta pois. Aikoinaan tuli asuttua muutama vuosi siinä metsän reunassa kunnan vuokratalossa ja kuljettua lasten kanssa rattailla päivittäin pururataa pitkin milloin mihinkin kerhoon tai käytyä keräämässä suppilovahveroita ja vadelmia. Siinä metsässä kasvaa enää paska. Pururataa ei käytännössä ollutkaan, ja sen tilalle tallattua polkua ei meinannut edes pyörällä päästä. Piti puikkelehtia juurakoitten ja kaatuneiden puiden välistä, sekä koikkelehtia mustan liejun yli pyörä kainalossa. Varsinainen temppurata. Koko metsä oli tuhon oma. Se oli jotakin aivan pöyristyttävää. Kaatopaikka. Kyllä ihminen on sitten viisas.

Tämä rämeikkö oli ennen lampi, jossa kasvoi kauniita vesikaisloja ja kurjenmiekkoja. Nyt kuran ja romujen seassa räpiköi muutama säikky sorsa.

Blogikin näivettyy

Kellot on käännetty kesäaikaan. Lapset juoksevat pihan poikki hiukset vapaana ja kirkuvat onnesta. Lämmintä on. Sepelkyyhky pulputtaa yhtenään ja järripeippo rääkyy, niin kuin hitaanpuoleinen autonasentaja vääntäisi taukoamatta räikkää. Sitruunaperhonen istahtaa silmuille ja lehahtaa lentoon.


Tuolla ikkunan takana on kevät. Minä hautaudun kirjoihini ja homehdun tänne. Blogikin näivettyy ja suhteet verkkoväkeen ovat retuperällä. Sosiaalinen kanssakäyminen perheen ja minun välillä on rajoittunut muutamiin murahteluihin. Talokin on tärviöllä.