Ihme touhua

Puckia pisti ampiainen alahuuleen - olipahan muuten näköinen. Harvinaisen hapannaamainen otus. Ja heti kohta lahkeestani pujahti sisään kusiainen, joka puolestaan tietenkin kusaisi jalkoväliini. Pimpan poskea polttaa vietävästi. Jotakin sentään. No, ei siinä mitään. Vaihdoin verkkarit shortseihin ja lähdin koirien kanssa pihalle. Jätkät veti mut oikopäätä nokkospuskaan, niin että jalkojakin polttelee. Mikäs täsä on ollesa. Kesääkin vielä jäljellä.

Ääääääääää!

Nyt meinaa hermo mennä. Olen löytänyt lattialta pari punkkia, sängystä löysin myös yhden nymfin... ja koiristakin olen niitä kuvotuksia pitkin kesää pinseteillä irti kierrellyt. Onhan se melko tyydyttävä tunne, kun verenimijän leuat vihdoin antavat periksi ja pääsen nitistämään kunkin punkin hengiltä. Lopuksi huuhdon ne vessanpöntöstä alas. Hei hei. Tänään ulkoa tullessa ja siinä Jeevesiä kaikessa rauhassa katsellessa jokin häikkäsi vasenta puolta päästäni. Hosuin siinä aikani ja lopulta jostakin hiuspehkoni perukoilta käsivarrelleni pöllähti hirvikärpänen. Oliolla oli sentään vielä siivet selässään. En ehtinyt tappaa sitä, kun se lensi jonnekin lymyilemään, helvetti sentään. Olen kontannut nyt lippis päässä olohuoneessa viimeisen tunnin ajan. Hulluksi tässä tulee. Kutittaakin joka paikasta. Tulisipa talvi ja peittäisi lumeen kaikki saatanan taudinkantajat, verenimijät ja munanlaskijat.