Andreas, Arafi ja muut nakkisormet

On se pakko taas vähän avvautua.

Tytär sai urakan eräältä firmalta, joka digimessujen yhteydessä oli järjestänyt yleisökilpailun. No niitä kilpailukuponkeja oli kertynyt laatikkoon kaiken kaikkiaan 3849 kappaletta, joista 499 halusi tulevaisuudessa lisää tietoa kyseisen firman tuotteista. Tyttären tehtävänä oli siis laskea kupongit, erotella kyllä-kupongit joukosta ja tehdä exeltaulukko, johon kirjoitetaan mainontaan suostuvaisten nimet, osoitteet, puhelinnumerot ja sähköpostiosoitteet. Niitä tässä on nyt sitten ihmetelty kaksi iltaa.

Ongelmana on noin kahdensadan kuponginkirjoittajan käsialat! Hyvät ihmiset, jos kerran haluatte päästä palkinnoille, niin kirjoittakaa sitten niin, että käsialasta saa jotakin tolkkua, helvetti sentään. Erityisesti maahanmuuttajat, Ahmed, Anatoli, Andreas ja Arafi voisivat skarpata sen sukunimensä kanssa. Teidät on nyt diskattu. Tyttö parka on raapinut päänsä puhki, koska tietenkin haluaa tehdä ensimmäisen työnsä niin hyvin kuin mahdollista. Olen nyt auttanut tietenkin ja lukenut ääneen oman tulkintani, verrannut sitä tyttären tulkintaan sekä epävarmoissa tapauksissa vähän googlettanutkin nimiä tai osoitteita. Aika paljon tulee ihmisestä ilmi muutamalla napin painalluksella. Liikkeellä on olleet viikonloppuisät tyttärineen, sisarukset, naapurukset, yksityisyrittäjät, automyyjät, ortopedit ja erityisesti rakennusalan ihmiset.

Yhden epävarman nimen kohdalla myös googletin, eikä sellaista ihmistä ollut olemassakaan, joten hakukone ehdotti toista tilalle. Sieltäpä pomsahtikin oikea nimi useasta paikasta. Jätkä oli nimittäin voittanut kahdeksan eri tuotepakettia erilaisista kilpailuista parin vuoden sisällä. Masentavaa. Siis minkä takia joku voittaa aina ja minä en koskaan. Ja jälleen hirvittävä itsesäälin aalto pyyhkäisee sydänalaani.

Onhan tästä touhusta ollut hupiakin. Muutama ismo laitela ja seksi-seppokin on täyttänyt kuponkinsa, joku puolestaan on jaksanut täyttää kymmenenkin lappua omalla nimellään ja joku toinen koko suvun nimillä. Asuivat kaikki kymmenen samassa osoitteessa helsinkiläisessä kerrostalossa. Palkinto tulisi varmaan tarpeeseen. Sen lisäksi on tullut tututuksi mitä kaheleimmat sähköpostiosoitteet ja osoitteiden palveluntarjoajat, mielipuolinen suomenkielisten sukunimien kirjo, sekä suuri osa Helsingin, Espoon ja Vantaan kadun nimistä, ja vähän muualtakin aina Viroa myöten.

Silmiä kirvelee.

Tauko paikallaan

fancygens.com

Eipä tässä ihmeitä

En ole juurikaan tänään ehtinyt blogeja lukea, joten ihan varma en ole, mutta näyttää siltä, ettei monikaan ole ottanut kantaa siihen, oliko se oikein, että hoitsut kiristivät itselleen isomman palkan ihmishenkien uhalla. Jokunen rohkea on ollut liikkeellä, mutta yleisesti ottaen ollaan oltu aika hissukseen.

Osmo Soininvaarakin sanoi televisiossa sillä tavalla suu supussa, hyvin vakavasti, että jos tällainen tapa otetaan käyttöön, että ihmishenkien menetyksellä voidaan uhkailla, niin kaikki ammattiryhmät ryhtyvät kilvan uhkailemaan samalla tavalla. Palomiehet eivät suostu irtisanoutumisen uhalla sammuttamaan paloja eivätkä lääkäritkään suostu pelastamaan ketään. Mutta parempaa palkkaa ei siis saa vaatia. Pitää olla hissukseen vain ja tehdä työnsä. Sillä tavallahan se palkka tuppaa nousemaan, eikö.

No, miten on, onko se oikein vai väärin? Onko tosiaan niin, että ammatin valitessaan valitsee tosiaan elämäntyönsä? Eli että hoitsu on vastuussa ihmishengistä, vaikka sanoo itsensä irti?

Itsehän en ole mitenkään vastuussa kenenkään hengestä, jos sanoudun irti. Mutta entä jos olisin? Joku kirjoihin hurahtanut taneli olisi juuri sillä hetkellä pelastavaa kirjaa vailla, kun meikäläisen irtisanomisaika menisi umpeen eikä ketään muuta olisi tavoitettavissa. Näinkö siis on, että meikäläisen pitäisi ampaista avaamaan kaupan ovet, jotta taneli saisi pelastavan kirjansa. Koska minä nyt vaan olen kirjakaupanmyyjä. Ja mitähän minun mielessäni liikkuisi, kun en saisi päättää omasta elämästäni jonkun toisen ihmisen takia. Hmm.

TIEDÄN, ettei näitä voi verrata, mutta ihan todella siis, onko sairaanhoitaja todellakin ikänsä sairaanhoitaja, vaikka ei haluaisi tehdä raskasta työtä huonolla palkalla, eikä lakkoasetta voi käyttää täysillä, koska kuitenkin on olemassa se laki, joka määrää hoitsut työhön, eikä tavanomainen lakko sillä tavalla vaikuta. Kamala tilanne.

***

Töissä meni tänään pitkäksi. Illan vapaa-aikakin meni perseelleen. Ensin vein isännän saunailtaan ja siten esikoisen treeneihin ja siinä välissä kävin kaupassa. Nyt vasta olen tässä. Toisekseen jäin ehkä kiinni tästä blogista yhdelle extralle, joka on hirveän hyvä extra :) Ihan paras. Terveisiä vaan sinne. Ja siks toisekseen eräänä aamupäivänä tunnistin erään bloggarinkin asiakkaitten joukosta. Kysyin sitten päälle päätteeksi, että oletko sinä se ja se. Oli se. Ei se oikein tiennyt kuka minä olin. Tästä ollaan Susun kanssa joskus puhuttu, että olisi typerää mennä joihinkin miitinkeihin, kun siellä kaikki katsoisivat hoomoilasina, että siis KUKA sinä niinku olitkaan?