maanantaina, lokakuuta 29, 2007

Puhun Puckille

Taas viiraa päästä. Mikään ei oikeastaan ole kovinkaan perseellään, mutta pattiin ottaa kuin pahemmassakin pemssissä. Aamu alkoi ihan hyvin. Heräsin ajoissa kello viisi ja kirmasin koiran kanssa pihalle kunhan olin vähän aamutoimia tehnyt. Ei mitään ongelmaa. Ehdin junaan ja töissäkin tein kaikki mahdolliset messuhälinän takia rästiin jääneet pikkuhommelit. Sain tilattua Puckille täksi päiväksi tehosterokotusajankin 17.15 ja kaikki sujui suorastaan loistavasti.

Mutta ei siihen tarvita kuin junan pieni töksähdys Granin asemalle ja minuuttiaikataulu on pilalla. Sitten sitä alkaa miettiä, että mikä päivämäärä on jauhelihassa ja mikä kanassa. Ja kumman pistän paistumaan, kun juoksen kotio. No siinä kotio juostessa sitä tajuaa, että jos ehtii ruuan laittamaan, niin ei ehdi enää syömään. Ei siinä mitään. Hyvä vasikka elää juomallakin. No minä siinä sitten kesken suikaleitten kääntelemisen muistan, että kaapissa on Pandan konvehtirasia, eilen ostettu ja avaamaton. Että jos otan pari niitä, niin hyvin menee. Jumalauta, kaikki syöty. Tyhjä paketti hyllyllä. No, juon vettä ja alan kinuta jotakuta pennuista mukaan eläinlääkärille, ettei Puckia pelottaisi, kun joku olisi takapenkillä sitä lähellä, mutta neitokaiselle ei käy, kun on kavereita, kuopus ei suostu muuten vain ja esikoinen on lähdössä treeneihin. Ei muuta kuin Puck hihnaan ja...

eihän se mihinkään ovesta lähde ilman Macia, mutta enhän minä sitä kahjoa voi mukaan ottaa. Se on niin hullu lääkärissä aina. Yhdessäkin tekemistä. No, tungen Macin oven raosta sisälle ja paiskaan oven kiinni perässä ja kannan Puckin väkisin autoon. Siellä takaosassa se alkaa täristä pelosta. Koko matkan minä sille puhun, ettei tässä ole mitään hätää. Että on pimeää, mutta ei se mitään haittaa, ei mitään hätää, kaikki on hyvin ja kohta ollaan taas kotona. Perillä se ei suostu tulemaan autosta ulos ja minä kannan sen lääkäriin. Ovella se törmää jättiläisbokseriin ja taas se on sylissäni.

Lääkärissä menee ihan hyvin. Puck tärisee pöydällä ja minä lepertelen, että hienosti menee, ei mitään hätää. Hienosti meneekin. Mutta ulos se ei taas suostu tulemaan, koska jättiläisbokseri voi tulla mistä vain. Ja sitten se näkee pihassa pakettiauton ennen kuin ollaan ovesta ulkona. Ja minä kannan sen autoon ja halaan sitä viisi minuuttia, että tärinä lakkaa. Pakko se on lähteä kotiinkin siitä.

Hetken näen sen korvat peilistä ja ajattelen, että kaikki on hyvin, mutta sitten alkaa kumma kurnutus, ja minä tietysti kysyn, että onko kaikki hyvin. Onko hyvin? Onko? Puck? Kaikki ok? Ei vastaa. Ihme ääntä se siellä pitää ja minä ajan auton tien sivuun ja menen katsomaan. Siellä se syö omaa (hei, jos olet syömässä niin älä lue) oksennustaan. Uh, no, Puck näyttää ihan hyvinvoivalta, vaikka onkin aika peloissaan. Ja oksennuskin on siivottu. Jatkan kotimatkaa ja eikö se taas ala kurnuttaa. Pysähdyn bussipysäkille ja puhun Puckille, että koettaisi jaksaa, kun kohta ollaan jo kotona ja sitä rataa. Sieltä se katsoo ja ihan kuin sen silmissä olisi kyyneleitä. Syvä huokaus, ja matka jatkuu.

Kotipihassa avaan auton takaoven ja se on oksentanut kolme kertaa. Ja tärisee. Houkuttelen sitä ulos, muttei se tule. Otan sen syliin ja kannan sisälle. Se näkee Macin ja heti häntä heiluttaa koiraa. Alkaa hirmuinen rundi ja juokseminen ja elämä on ihanaa. Vai niin. Menen siivoamaan oksennukset ja pesen sen, mikä se on, farmariautossa se takaosa. No sen. Ei ole enää nälkä. Keitän kahvit ja ajattelen kaiholla niitä konvehteja.














Nyt sitä väsyttää. Ja minäkin joudan nukkumaan.

sunnuntaina, lokakuuta 28, 2007

Viimeinen messupäivä

Tänään olikin oikein julkimoitten esiinmarssi. Ei tiennyt mihin olisi silmänsä pannut, ettei olisi sattumalta tuijottanut julkkista, jotka tunnetusti häiriintyvät kyttäämisestä. Ei se mitään. Niin meidän murkkuikäinenkin, joka messukahvilassa parahti, että "eei älä kyttää mua. Mä inhoon kun joku kyttää mua." Joka tapauksessa tuttuihinkin törmäilin. Prospero joutui toimimaan periskooppina, kun Louhi-lavaa ei meinannut millään löytyä ja J-P Koskinen ynnä muut olivat siellä jo alkaneet jorista myyteistä ja antiikin tarujen perinnöistä. Kertoo messuhallin järkyttävästä koosta aika paljon, että kartta se oli, hemmetti soikoon, lopulta kaivettava esille ja suunnistettava sen avulla oikeaan suuntaan.

Tänään oikeastaan vasta tajusin, että kun vain lukee kirjoja ja blogeja, on varsin mukava välillä kuulla ihmisten ääniä. Ihan siis oikeaa puhetta. Toisaalta ihmetellä pitää, miten paljon kirjailijoilla on vielä kirjojen kirjoittamisenkin jälkeen sanottavaa. Ja toimittajilla sitä juttua vasta riittääkin. Minulle jäi mieleen myös joitakin irrallisia lauseita.




















Minun pitää ajaa itseni nurkkaan, ennen kuin voin kirjoittaa. - Snellman-Orma














Saan parhaat kicksit siitä kun lause loksahtaa. -
Jarkko Tontti
Kustantamon kostea päiväuni. Papinniemi Tontista















Miehet ovat äärettömän kiinnostavia otuksia. - Kirsti Ellilä









































Niin ovat.















Naiset ovat kaiken pahan alku
. - J-P Koskinen (kuvassa oikealla)




















Mitähän se nyt Koskinen miettii?




















Kirstiä nauratti oman esiintymisensä otsikko.















Kuopus soitti, ettei kestänyt enää olla yksin. Oli ollut ehkä kymmenisen minuuttia. Ei muuta kuin junalla kiireesti kotiin.
__________________________________________________________________

Messutapaaminensivupalkkikysely tuotti viisi olutta, 16 älä unta nää -vastausta ja 8 ihme tyyppiä.

lauantaina, lokakuuta 27, 2007

Kirjamessuilla?

Olin totanoinniin pari päivää kirjamessuilla. Kai. Ihan varma en voi olla. Ostin yhden kelttikaulakorun. Susun (katso kuvat) kans etittiin kyllä koko päivä rannerenkaita. Siinä meni monta olutta. Susu muutes niin joutui tarjomaan niitten kaikkien puolesta, jotka lupas mulle tarjota, muttei niitä ketään tietty näkynyt.


























































torstaina, lokakuuta 25, 2007

... mutta kun läskit pursuaa!


















Valokuvatorstain aiheena portaat.

_________________________________________________________________

Hyvät hyssykät sentään. Lupasin vaikka mitä bloggauksia ja blogihäiriköintejä eilen ja jooh, tämän illan olen tuijottanut itseäni peilistä. Tämä ei ole mikään korkealentoinen kielikuva, kuulkaa, vaan niin on raijattu kaapista ulos kaikki vaatteet, eikä mulla ole mitään päällepantavaa! Huomenna pitäisi mennä töihin ihmisten ilmoille, ihan siis messuille illaksi ja vielä lauantaiaamupäiväksikin, mutta kun LÄSKIT pursuaa! Mihin minä nyt enää ehdin ne tunkea, mitä? Ja ihmisten ilimoille tässä, herranjumala. Siis montako tuntia tässä tuli puljattua? Mitä? Neljä! Kyllä on ihanaa, kun on aikaa taas itsellekin. Että näin onnellisesti. No nyt jää taas bloggaaminen sitten ties mihin asti.

keskiviikkona, lokakuuta 24, 2007

Ohi on














Nonniin. Nyt on vihoviimeinen tentti ohi ja viestinnän perusopinnot plakkarissa. Hyvä tuuri kävi tenttikysymysten kanssa, joista yksi liittyi olennaisesti juuri kirjoittamaani esseeseen. En nyt ala ennustaa, mutta kyllä sen läpi pitäisi mennä. Eli nyt sitten täksi illaksi sohvalle koirien kanssa elpymään. Ja kuten kuvasta näkyy, meitä ei saa häiritä. Pää on jokseenkin tyhjiin pumpattu.

sunnuntaina, lokakuuta 21, 2007

Vihreä meri














Valokuvatorstain haasteena saaste.
________________________________________________________________

Mulla on muuten blogitauko meneillään, jos joku ei ole huomannut vielä. Keskiviikkona viimeinen tentti. Siihen asti yritän vältellä teitä, rakkaat ihmiset. Sitten kun se tentti on ohi, alan häiriköidä blogeissa oikein urakalla ja päivitän omaani ihan järjettömillä jutuilla päivästä toiseen.

torstaina, lokakuuta 18, 2007

Olisi pitänyt ruveta huoraksi

"...on aika arveluttavaa niputtaa sairaanhoitajat ja lastentarhanopettajat samaan ryhmään kassojen ja siivoojien kanssa. Kassat ja siivoojat, samoin kuin monet vastaavat miesvaltaistenkin alojen duunarit, saavat pientä palkkaa, koska he eivät ole opiskelleet vuosien ajan vaikeita asioita ja heidän työnsä on perustason suorittamista, joka ei valtavasti henkisiä voimavaroja vaadi"

" [sairaanhoitajilla] vastuu on huomattavasti suurempi, stressi ajoittain kova ja työ hyvin vaativaa - sitä ei voi vain suorittaa ja lähteä sitten kotiin keittämään perunoita."

"isojen kihojen mielestä hoitajien, lastentarhanopettajien ja kirjastonhoitajien pitäisi motivoitua siitä, että heille maksetaan yhden päivän ruokakauppareissun verran isompaa palkkaa kuin niille, jotka eivät koskaan halunneet opiskella pitkään ja rankasti." Pazi-J-Dog Jäniksenselkäisen kirjallisuuden seura, Kirjailijan häiriöklinikalla.

Ei kyllä tosiaan ihmetytä, miksi myyjät suomessa eivät ole niin palvelualttiita kuin muualla maailmassa. Suomessa on sen sortin asiakkaat, ettei noilla kommenteilla kehenkään edes kannata ammattitaitoaan tuhlata. Niin metsä vastaa ja niin edelleen. Sellaiset myyjät kuin asiakkaatkin. Huoriakin arvostetaan tässä maassa korkeammalle kuin myyjiä tai siivoojia.

Nuo Kirjailija Jääskeläisen kommentit ovat asiayhteydestään irrotettuja, eli kyseessähän on siis puolustuspuhe sairaanhoitajien palkan nostamiselle. Se tienesti kun ilmeisesti on lähes yhtä huono kuin myyjillä. Ilman muuta se on väärin. Sairaanhoitajien pitää saada parempaa palkkaa ja uskoakseni näin onkin. Tarkalleen en edes tiedä paljonko hoitsut tienaavat, mutta 8 - ääretöntä vuotta myyjänä ollut saa kuukaudessa 1629 euroa, oli se sitten tradenomi tai merkonomi, kouluttamaton tai alalla 40 vuodessa työkokemuksensa hankkinut. Siis se aivoton haulipää, joka ei koskaan halunnut pitkään ja rankasti opiskella ja joka sen jälkeen illalla iloisena on sit vaan hipsinyt töistä kotio pottuja keittelemään, vailla stressiä tai mitään muitakaan oireita siitä, että päässä tapahtuisi jotakin.

Kovin on vaikeaa naisvaltaisille aloille arvostusta saada. Kuusi vuotta kevyitä siivoojan hommia tehnyt höpöliini tienaa peräti 1800 euroa, jos palkkataulukkoon on uskominen. Tuskin niin anteliaita työnantajia kuitenkaan on olemassa, ja kahjoja on muutenkin niin helppo höynäyttää, mutta paremmin ne tienaavat kuin myyjän pahvipäät joka tapauksessa. Se on kyllä hyvä, että pidetään tästä pöljyydestä kiinni, niin ei tartte naisvaltaisten alojen palkkoja nostellakaan. Mitäs ovat niin päästäneet itsensä niin vähällä tässä elämässä.

Nykyisin kyllä myyjiäkin koulutetaan, koulutettiin muuten yli 20 vuotta sittenkin. Mutta pikku juttu se on. Pari vuotta menee nopeasti ja se plaaplaa-jaaritus valuu päästä saman tien pois niin vesi hanhen selästä. Myyjäksi nyt voi kuka tahansa tuulihattu kouluttautua, sillä koulutus on hyvin kevyttä ja helppoa, eikä se vaadi mitään erityistä aivotyöskentelyä. Eikä se työkään mitään vaadi. Palkka tietty maksetaan sen mukaan.

tiistaina, lokakuuta 16, 2007

Kuinka selvisin verenmyrkytyksestä viime tingassa

No tänä aamuna heräsin kun varvasta sykki aivan sairaasti, sillä se oli hyvin sairas varvas. Viikko sitten käytin hienostellessa yksiä kävelykenkiä, jotka noin periaatteessa ovat ihan normaalit nilkkurit, eivät siis mitkään piikkarit. Kärjessä on tilaa vaikka kuinka ja korkoa vain nimeksi. No eikö jumankauta minun käyrät varpaani hinkkautuneet niin toisiinsa, että rakko tuli keskivarpaaseen. Olen sitä siitä asti hoidellut, desinfioinut ja pitänyt jos jonkinlaista tuppoa varpaan välissä. Mutta ei tämä hellyys auttanut. Tänä aamuna se oli kuin grillattu prinssinakki siinä oikeiden varpaiden välissä. Ja sykytti niin, että heräsin ennen viittä. Enkä saanut unta, kun aloin kuvitella miten se legendaarinen punainen juova sieltä nousee nousemistaan ja viideltä olin aivan varma, että nyt se on myrkky sydäntä lähellä ja kuolo kohta korjaa. Siltä ainakin tuntui. Minä siitä nousin sitten jo aika kauhuissani ylös ja valot panin päälle äkkiä, että missä se juova jo on menossa. Ei sitä missään ollut. Varvas kyllä näytti niin rumalta, että hetimiten ryntäsin nettiin ja varasin ajan lääkäriltä aamuksi. Kenkien kanssa oli vähän ongelmaa, että mitkä mahtuivat jalkaan niin ettei tarvinnut joka askeleella ähkäistä. Junalle lähdin kymmenen minuuttia etuajassa.

Ja kas vain, niin oli fiksu nainen ja sanoi, ettei tämmöisiä näin pitkään saisi itse yrittää. Vielä tuohon antibiootti varmaan auttaa, se sanoi. Että ihan viime tingassa menin niin. En yhtään turhaan ollut taas hysteerinen. Sairaslomaakin olisin saanut, mutta nyt alkaa omastakin mielestä olla kiintiö täysi. Tulin sitten kotiin tekemään töitä ja laskemaan palkat. Ja tässä sitä ollaan onnesta soikeana, kun varpaassa on käärö, työt on tehty ja esseestäkin tuli vitonen!

_________________________________________________________________
Sivupalkissahan siis utelin, että josko joku jo olisi valmis robottia naimaan. No joo-o, yksi ei kyllä halunnut semmoiseen ryhtyä, mutta kyllä vastaajista 45 % piti sitä ihan hyvänä vaihtoehtona nykyiselle käytännölleen. 40% puolestaan ei ole nähnyt puutetta sen vertaa, että osaisi hyvää robottia arvostaa. Kahta koko kysymys pelkästään huvitti.

maanantaina, lokakuuta 15, 2007

Can you see the light?

Alkukevennys: Jaa, no nyt ei enää ole mitään hätää. Pian pääsee hässimään robottia muuallakin kuin fantsuissa ja kaikki puute sekä kurjuus katoavat. Can you see the light? Hallelujah!

Maastrichtin yliopistossa Hollannissa työskentelevä
David Levy väitteli tohtoriksi ihmisten ja robottien välisistä suhteista viime viikolla. - Ennusteeni on, että vuoden 2050 tienoilla Massachusettsin osavaltio ensimmäisenä laillistaa avioliitot robottien kanssa, Levy visioi... Digitoday, today

Tuota, olisiko jollakin muitakin hyviä ideoita aiheiksi, joilla tohtoreiksi väitellään?

Loppuraskautus: "Sitä ei tahdo nykyaikana uskoa, että yrityksessä pomo päättää, onko työntekijä riittävän sairas lääkäriin", aluepäällikkö Irmeli Mäenpää Palvelualojen ammattiliitosta Pamista sanoo." HS 15.10.2007 ja HS 26.9.2006

Joskus kyllä ihmetyttää tämän maailman sinisilmäiset ihmiset, jotka todella luulevat, että työntekijöiden asiat ovat ihan hyvin. Voi voi. Näitä tämmöisiä firmoja, joissa työnantajalla on sairastumisesta eriävä mielipide on Suomessa pilvin pimein. Monet yrittäjät ovat yhä despootteja.

Nythän ne työnantajat oikein porukalla hakevat oikeutusta sille, ettei sairastapauksissa palkkaa edes tarvitse maksaa: Maanantaina päättyneissä kaupan alan neuvotteluissa työnantajat halusivat edelleen heikentää sairasajan palkkaa, aattovapaita, työaikalisiä sekä osa-aikatyöntekijöiden työaikaa koskevan sopimuksen irtisanomista... Pam

Toki on hyvä, että pamilaisetkin siihen vähitellen heräävät.

Mutta tämä vähän ihmetyttää: "Esimieheltä haetaan aamulla liikkeestä maksusitoomus/ lupa terveydenhoitajalle/ lääkärille joka käyntiä varten erikseen ja samalla mitataan kuume, jos kyse on ylähengitystiesairauksista." (HS edelleen)

Siis mitä? Maksetaanko jossakin firmassa lääkäriin menomatkat vai mitä tässä ihmetellään? Ikinä kuullutkaan moisesta ylellisyydestä.

"Sopimuksiin on kirjattu, että jos työntekijä ei noudata irtisanomisaikaa, HairStorella on oikeus ottaa vahingonkorvaus lopputilistä." (edelleen HS)

Miiiitä hemmettiä? Eikö tämä ole palvelualoilla ihan normaali käytäntö? Siis jos irtisanomisaikaa ei noudata, ei siltä ajalta myöskään tule palkkaa eikä kerry lomakorvauksia, jos ei kerran ole töissä.

Kiva kun sellaiset ihmiset taistelevat ja kirjoittavat näistä jutuista, joilla työolot ovat niin toisenlaiset, etteivät ne ollenkaan tajua systeemin olevan ihan normaalia ja valitettavasti myös laillista tässä maassa.

No, saa nyt nähdä miten Pamin vaatimusten tässä työtaistelussa käy. Kirjoitin niille jo pitkän kirjeen viime viikolla ja haukuin ne aika pahasti. Ne kun lähestyivät ensin kirjeellä, joka oli täynnä korulauseita, että piti ensin vähän köhiä ja sitten oikaista. Ne muun muassa väittivät, että haluavat jatkaa Pamin työehtosopimuksia noudattavien myymälöiden kanssa harjoittamaansa neuvontaa epäselvissä asioissa. Jos muistanette, mitä tässä taannoin kirjoitin, niin ymmärrätte närkästykseni.

Ärsyttää, kun kaikki puhuvat pelkkää paskaa. Minäkin. Se työmatkakin oli aivan paska, josta niin yleviä kuvia laitoin tulemaan.

lauantaina, lokakuuta 13, 2007

Tulin jo, ei hätää



________________________________________________________________________________

Ootte te kyllä suloisia. Sivupalkkikyselyssä niin hirveän monella oli ikävä ja niin harvalla ei. Kyllä on mukava tulla blogiin, tai siis kotiin.

keskiviikkona, lokakuuta 10, 2007

Kun tänään lähden












Pojat siinä patukat suussa.













Mäkkäri söi jo omansa. Kyllähän se vakavaksi vetää, kun toisella vielä on.


Noh, tämä aasinsilta johtaa nyt siihen, että kalutkaa näitä vanhoja luita tästä blogista, jos ikävä tulee. Tämä akka lähtee nyt Hämeenlinnaan kokoustelemaan ja pulikoimaan hienoon hotelliin, enkä tiedä milloin palaan netin äärelle.

Uran eteneminen arvuuttelujen varassa?

Näin suomalaisen kirjallisuuden päivänä ja noopelia odotellessamme on rapakon takana jaettu huuomorinobelit. Rauhan Ig nobelin sai tänä vuonna ansaitusti homopommi. Kun tämän kemiallisen aseen vihollispuolla räjäyttää, eivät taistelijat saa pidettyä näppejään irti toisistaan. (HS)

Ikkunaiinekselläkin pientä yhteistä päännyökyttelyä aiheuttanut Talent-tuomariston tyly toiminta taannoisessa ohjelmassa pikkutyttöjen päänmenoksi, pisti tänäänkin meikäläisen mietteliääksi. Vähillä vaatteilla pääsee yleensä pidemmälle. Mitä nuorempana aloittaa, sitä pidemmällä aikaisemmin on. Mutta nyt siis ei. Tyttöjen unelma tyssäsikin bikineihin ja musiikkivideolta apinoituun pyllynkeikutuskoreografiaan. En tiedä miten pitkälle olisivat samalla koreografialla päässeet vähän vähemmissä vaatteissa ja pari vuotta myöhemmin. Joka tapauksessa minusta aihetta herättelyyn olikin. Ikävä kyllä tässä maailmassa herätys tapahtuu aina jonkun kustannuksella.

Näinä koleina päivinä olen nähnyt kolme uranaista, joiden vaatetus on puistattanut; reidet säihkyvien sukkahousujen peittelemät, jalassa korkeat korot ja yllä minihame sekä bleiseri. Tietenkin olen kiinnittänyt niihin huomiota siksi, että meikäläistä palelee hemmetti housuissakin. No junassa sitten sellainen viisvitonen nainen, tukka hiustaiteilijan sävyttämä ja raidoittama sekä muotoon leikkaama, nenänvarressa teräväkulmaiset silmälasit, sormusten koristamien käsien ja hoidettujen sormien päässä punaiset ja terävät kynnet, vahvasti meikatuissa silmissä tyhjä katse, harteilla beessi jakku ja yllä siihen sointuva minihame, jossa keskellä niin pitkä halkio, että tavaraan oli hameen loppukohdasta matkaa enää vajaat kaksi senttiä. Vähän jos olisin kallistanut päätäni, niin olisin saanut tietää oliko hameen alla se ajeltu ja hyvin hoidettu pimpsukka vai majaileeko siellä jokin eläin! Onneksi en ruvennut siinä päätäni kallistelemaan, vaikka mieli olisi tehnytkin vilkaista viisvitosen jalkoväliä (ihan siis oppimismielessä, että miten sitten reilun kymmenen vuoden päästä; vai heitänkö saman tien pyyhkeen kehään jo tässä vaiheessa...). Joka tapauksessa nämä kolme minihamenaista, jotka olen eilen ja tänään nähnyt, vaikuttavat erittäin pitkälle päässeiltä. Yksi naisista käveli kahden pukumiehen keskellä ja puhui heidän kanssaan lähekkäin tärkeätä bisneskieltä, jota minä siis en ymmärrä. Yksi naisista oli lääkäri ja sen vaalean takin helmat lepattivat käytävällä piikkikorkojen kopistessa lujaa lattiaa vasten, ja tällä kolmannella oli salkku, jota se ryhdikkäänä ja selkä suorassa lähti kantamaan kohti Pasilan asemaa. Varmasti fiksuja ja opiskelleita naisia siis.

Onko nyt kuitenkin osittain siis niin, että kun emme päästä pikkutyttöjä bikineissä etenemään urallaan, me sorrumme sittenkin kaksinaismoralismiin. Jos minulla ei olisi niin jumalattoman rumat polvet, sitä ei kuulkaa tiedä kuinka lyhyt hame minullakin nyt olisi ja tavara siinä arvuuteltavana sekä ura valmiina etenemään vaikka mihin asti. Jos kouluaikana olisi jo tuon tyylitajun ymmärtänyt sisäistää, niin ei olisi tarvinnut Saksan opettajaankaan suuttua. Olisi vain ottanut mitä annetaan. Ja saanut. Hyviä numeroita.

_____________________________________________________________

Olipa tylsä kysely. Noin tasaväkistä ei voi mitenkään edes olla. 30%, 33% ja 36% vastauksista menivät mille menivät, aivan sama. Joka kolmas haluaa siis muuttaa pois Suomesta ja joka kolmas ei, ja joka kolmas ei ymmärtänyt koko kysymystä.

maanantaina, lokakuuta 08, 2007

Ihan just paras aamu

Reppu levähti aamulla junalle juostessa pitkin tietä. Vettä tuli, jumankauta että sitä tuli. Kaikki kirjat, lappuset, pussukat, eväät, tenttikirjat, kalenteri, lompakko... kaikki niin märkiä, että vesi tippui niistä pisaroina kun pakkasin ne takaisin reppuun.














Junassa otti eniten pattiin ihmisten vahingoniloiset ilmeet ja hymähdykset.
















'




Märissä housuissa piti olla koko päivän töissä. Vieläkin palelee. Takki oli märkä äskenkin, vaikka se roikkui koko päivän naulakossa. Kirjat ovat kuivauskaapissa sivut toisiinsa liimautuneena. Tosi hyvä päivä säästää energiaa.
_________________________________________________________________
Haluaisitko kirjailijaksi -kyselyssä 28% suorastaan hihkui innosta päästä kirjailijakaartiin, kun 36% vastaajista luokittelivat sen matalapalkka-alaksi, jonka vetovoima ei nyt kyllä riitä. 3 vastaajaa koki vakavamielisemmin "eläneensä sellaisen elämän, jolla kirjailijaksi tullaan", paikalla kävi vastaamassa myös 2 valmista kirjailijaa. Loput 16% käskivät kyselijän suksimaan kuuseen.

sunnuntaina, lokakuuta 07, 2007

Kirjailijuudesta ja sen ihanuudesta

Kuulostan varmaan julmalta muistuttaessani joka välissä miten kirjoja julkaistaan liikaa. Muistuttaisin kuitenkin, että tämän elämän lainalaisuudet eivät aina noudata niitä ihania teitä, joissa lopulta jokainen saavuttaa sen onnen ja autuuden.

Kirjailijuus sinällään on tässä maassa jostakin syystä aivan järkyttävän tavoiteltavaa. Jokainen haluaa jollakin tavalla valtaa, julkisuutta ja rahaa. Kirjailijoiksi toivovilla on siten samat päämäärät kuin kenellä tahansa julkisuuteen pyrkivällä susannalla tai susanilla: kirjoittaa kirja, menestyä ja saada ihmiset heräämään. Herätyksen syyt vain poikkeavat toisistaan: Susan halusi oikaista lööppitehtailijoiden luomat käsitykset itsestään, Susanna kertoa siitä, miten teltta tulee prinsessan läheisyydessä pystyttää aina kun vain mahdollista. Joka toinen kirjailija haluaa ravistella pumpulissa kasvaneita ja joka kolmas taas herättää keskustelua omasta mielestään yhteiskunnallisesti tärkeistä asioista, joita mediassakin päivät pääksytysten puidaan. Suurin osa haluaa samaan aikaan myös viihdyttää.

Yleisö on siis se, johon omilla kirjoituksillaan halutaan vaikuttaa ja parantaa maailmaa siihen suuntaan kuin missä se itsestä parhaalta näyttää. Toisille se maailman hyvyys on siinä, että kunhan tulee itse kirjoittamalla toimeen, toiselle siinä, että me tuntosarvettomat myös heräisimme huomaamaan, miten lehdet esimerkiksi pursuavat pedofiiliotsikoita. Ilman kirjaahan me emme olisi sitä vielä huomannetkaan...

Joka tapauksessa kirjoittamisen motiivit pitäisi kaivaa sieltä kirjallisuuden alkulähteiltä. Että olisi se tarinankertomisen halu ja kirjoittamisen intohimo ja että yksikin lukija silloin riittää. Sillä vaan ei elä, niin valitettavaa kuin se onkin. On monia muitakin mukavia asioita joita tekemällä ei elä. Ja vaikka väitetään, että kirjoittaminen on kovaa työtä ja se vaatii vahvat perslihakset, on monta muutakin työtä joka on vielä raskaampaa eikä silläkään meinaa elää. Sitä paitsi kirjoittaminen ei ole niin paskamaista puuhaa mitä ne väittävät. Miksi niin moni edes haluaisi kirjailijaksi, jos se olisi. Eihän siivoojaksikaan ole mitään hinkua kenelläkään.

Media elää murrostaan muillakin kuin kirjallisuuden alueella. Sanomalehtien levikit laskevat ja kohta tv-kanavia on niin monta, että yhteiset puheenaiheet jäävät historiaan. Päiväjärjestyksestä ja kahvipöytäjuoruista pitävät huolen enää iltapäivälehtien lööpit, jotka kirkkaan keltaisina vielä aikansa jokaisen suomalaisen silmään pistävät, kunnes niidenkin kulmat alkavat surumielisesti roikkua sateen piiskatessa shokeeraavaa tekstiä unohduksiin. Kaupungistuneissa maissa iltapäivälehdetkin ovat alkaneet menettää lukijoitaan verkkolehdille, jotka päivättävät uutisiaan reaaliajassa.

Ei tässä murroksessa voi olettaa, että kirjallisuus säilyttäisi saman palvonnan kuin tähän asti tai että eliitti edes säilyttäisi saman asemansa kuin aiemmin. Ei portinvartijoidenkaan eteen enää polvistuta samalla tavalla. Niin kuin kaikki muutkin viestintäalat, myös kirjallisuuden ja sen tekijöiden pitäisi alkaa miettiä tervehdyttäviä toimenpiteitä. Kustantamoiden pitäisikin tutkailla kohderyhmäänsä tarkemmin ja erikoistua. Olisi mielenkiintoista nähdä, miten kustannusyhtiöiden markkinointikoneistot alkaisivat huutaa:

- Osta meidän dekkari, se on parasta kirjallisuutta!

- Herätys! Näe yhteiskunnan mätäpaiseet kotimaisen kertomakirjallisuuden avulla. Vain meiltä kotimaista proosaa!

- Takuuvarmaa rakkautta lukuhetkiin meiltä!

On siis väärää kustannuspolitiikkaa, että kaikki kustantamot pitävät riveissään kaikkia kirjailijoita. Kohdistamalla markkinoinnin määrätylle segmentille kustakin genrestä olisi helpompi nostaa esille uusia tekijöitä.

______________________________________________________________

Sivupalkissa kysyttiin, missä kukakin on. Kolme vastaajaa kehui olevansa Turun kirjamessuilla ja loput 80% vastaajista väittivät näidenkin kolmen valehtelevan.

lauantaina, lokakuuta 06, 2007

Muinaisvaginaalisia hahmoja ja tunkeutumisen eleitä

Ahaa, onko Image blogi?

Ei sen väliä, tulipa luettua Hazardin kolumni. Ne sitten jaksavat minua aina huvittaa ja valistaa. Hyviä huomiotakin niissä on aina. Mikähän siinä esimerkiksi mättää, että sitä tavaratonta lapsuutta yhä ihannoidaan jonakin kummana nostalgisena jäänteenä. Ikään kuin meitä kaikkia yhdistäisi The legendaarinen ankea lapsuus, jossa ainoa palikka oli patterin välissä, ja meistä on sen takia tullut näin älyttömän fiksuja. No sehän ei siis ole muuta kuin romanttista nostalgiaa. Uusi sukupolvi tulee olemaan tätäkin viisaampi viimeistään loppumetreillä ja varsinkin historiallisesta perspektiivistä katsoen. Hazardikin sen yhteen pieneen lauseeseen saa upotettua: ikään kuin tavarattomuus olisi hyvän lapsuuden tae. Jep. Ei se ole.

Hazardin kielenkäyttö on kyllä niin suvereenia, että potentiaalia olisi laajentaa vaikka mihin suuntaan, niin kuin vaikka taidehistorijoitsijaksi tai kriitikoksi. Niissä ammateissa kun pitää keksiä äärettömästi synonyymejä tavallisille sanoille, esimerkiksi vaikka naisen kuvalle: Jokin aika sitten luin Hesarista, miten Harri Kalha ironisoi taitavasti vakiintuneita näkemyksiä, joissa teokseen tulkitaan vaginaalisia hahmoja, tunkeutumisen eleitä ja lopulta kokonainen porttola (HS 16.9.2007 Kulttuuri)

Minkälainen ihminen keksii käyttää tekstissään vaginaalisia hahmoja tai tunkeutumisen eleitä? Olisipa minulla yhtä mielikuvituksellinen pää.

Tietoviikkokin
uutisoi esihistoriallisen hauskasti: Muinaistiedostomuodosta tuli sähköpostihyökkäysten väline

Kysehän on siis 1980-luvun muinaisista tiedostomuodoista. Mitähän näille nörteille mahtaisivat olla 70-luvun tiedostot? Fossiilisia löytöjä. Arkeologisia aarteita?

_____________________________________________________________
Lisäys: Saan Turun kirjamessuilta koko ajan tekstiviestiraportteja reaaliajassa:
- Nyt istun kuuntelemassa XX:ää eikä taida olla ihan selvä.
- Pitää juoda lonkeroa.
- Tapasin XX:n ja XX:n ohimennen.
- XX on myös täällä. Juo limua.
- XX joi kaljaa.
- XX luki runoja.
_____________________________________________________________

Nyt kävi niin, että suurin osa vastaajista ei sivupalkkikyselyssä pelästynytkään Cruisen Tompan tavoin avaruuspahis Xenua, vaan vastaajista 59 % pelästyi eniten Georgea. Jyri Häkämieskään ei oikein saanut entisille puheilleen täältä tukea. Vladimiria kun pelkäsi vain yksi vastaaja.

perjantaina, lokakuuta 05, 2007

Pamista jaTomista sekä avaruustyranni Xenusta

DNA:n asiakaspalvelijoilla on syytä skumppaan. Pomopuoli heltyi vihdoin eikä ajanut työntekijöitään liikealan "työehtosopimusten" alaisiksi. Olisihan se karmeaa ollutkin. No, Pam kyllä nyt näyttää yrittävän sentään jonkinlaista parannusta. Mutta parantaako raha tilannetta, kun työsopimus on pullollaan mitä tyhjempiä lauseita? Otetaanpa heti alusta yksi:

"Työaika voidaan järjestää niin, että se on viikossa 37,5 ja vuorokaudessa enintään yhdeksän tuntia.

Työpaikkakohtaisesti työajoista voidaan sopia toisinkin." (PAM)

Kerran soitin Pamiin työvuorolistaa tehdessäni, että oliko jonkin arkipyhän pitämiseen tullut muutoksia ja miten palkka edelliseltä illalta määräytyy. Yritin siis pitää työntekijöideni puolta, etten olisi teetättänyt liikaa töitä sillä viikolla ja että olisivat saaneet asianmukaiset lisät tarvittaessa. Koska en itse kuulu siihen mammareitten liittoon, enkä mihinkään muuhunkaan, en saanut niiltä tietoa. Se nainen siellä luurin toisessa päässä sanoi tylysti, että asia ei kuulu minulle, koska en kuulu liittoon. Kehoitti soittamaan työnantajaliittoon ja kysymään sieltä. Minäkö työnantaja? Surkea esimies, jota eivät puolusta Pam eivätkä työnantajatkaan.

No, Pam on uhannut pikkuruisella vajaan vuorokauden lakolla. Vaatimukset ovat aika kovat, mutta ymmärrettävät. Ongelmallisimpana minä ainakin näen sen, että myyjien palkkataulukko lopahtaa 8. vuoteen. Sen jälkeen palkka ei enää koskaan nouse. Eihän se mitenkään motivoivaa ole, jotta jos jossakin näette vanhan ja väsyneen myyjän, miettikää, että se on tehnyt niitä töitä jopa kolme-neljäkymmentä vuotta samalla palkalla (indeksikorotuksia lukuun ottamatta). Käsittääkseni tähän ei olla hakemassa mitään muutosta tälläkään kertaa.


Kaupan liiton varatoimitusjohtaja Heikki Ropponen uskoo, että mahdollisen lakon vaikutukset jäävät vähäisiksi.

- Kaupat pyritään pitämään auki esimiesvoimin, Ropponen sanoo.

Sopii yrittää. Tuskin niistä monikaan sentään Kaupan liittoon kuuluu.

***

Tom Cruisen bunkkeri on kyllä hieno. Skientologiaan hurahtanut Tom Cruise uskoo Entertainmentwisen mukaan, että paha galakseja hallitseva avaruusolento Xenu suunnittelee hyökkäystä maapallolle. (IS 4.10.)

Toki se on ymmärrettävää, kun on kerran ollut Maailmojen sodassa osallisena, että sitä varustautuu sitten pahimpaan ja kaivautuu bunkkeriinsa. Mutta kuka siis on tämä galaxiamme pelolla hallitseva ufopahis Xenu? Miksi minä en ole kuullut siitä? Onko tästä avaruustyrannista Georgelle ja Vladimirille uhkaksi?

_______________________________________________________________

Nyt se on todistettu, että ilman kateuttakin voi ihan kuulkaa antaa erimielistä palautetta esimerkiksi Anja Snellmanille tahi jollekin nuorelle ja kauniille esikoiskirjailijalle. Sivupalkkikyselyssä itsestään selvänä asiaa piti 53 % vastaajista. Lisäksi 26 % vastaajista oli jopa sitä mieltä, että kateuskortin vetäjät ovat itse kateellisia ja menettäneet siksi objektiivisen käsityksensä palautteen antamiseen. Loput hajaäänet eivät olleet tuloksen kannalta kovin merkittäviä. Yksi oli sitä mieltä, että poikkipuolista palautetta ei tosiaan voi antaa ilman kateutta.

torstaina, lokakuuta 04, 2007

Tulevaisuus





















Valokuvatorstain haasteena tulevaisuus.

_______________________________________________________________

Ihme juttu. Siis lärvit-kyselyssä Anjan kanssa halusi vetää lärvit vain kaksi vastaajaa. Anjahan just olisi päihittänyt Märtha Louisen mennen tullen. Tosin vaihtoehtohoitojen harjoittajana prinsessan enkelimäinen kyky krapulanpoistoon houkutteli 65 % vastaajista lähtemään kuninkaallisille kaljoille juuri Märtha Louisen kanssa. Lindénin Suvin kanssa halusi lärvit vetää vain Setä. Ja sekin säälistä. Ei kun oli siellä joku toinenkin säälijä. Tastulan lärvit olisikin varmaan villi näky neljän vastaajan mielestä.

keskiviikkona, lokakuuta 03, 2007

Signaaleja tuntosarville

Eiköhän se ole tunnustettava, että lääkäri pisti meikäläisen kotiarestiin pariksi päiväksi ja asetti samalla ulkonaliikkumiskiellon. Eilen tuli vähän mokattua töissä. Hyvä keino jollekulle, joka haluaa rikkoa selkänsä on arvioida samankokoiset laatikot saman painoisiksi. Sen jälkeen toinen laatikko rempaistaan samalla volyymillä lavan päältä pois kuin se ensimmäinenkin laatikko. Ja sitten sitä ihmetellään melekein kuset housussa, että mitä tapahtui ja mennään itkemään lääkärille, miten hemmetin tyhmä ihminen voi vielä nelikymppisenäkin olla. Näin tyhmä.

Tuota Anja Snellman-Orman kirjoitusta Häiriöklinikan kommenttipalstalla lukiessani, tuli mieleen montakin asiaa. No ne tuntosarvet esimerkiksi. Nyt olisi korkea aika hieraista sarvien päästä pölyt ja alkaa seurata vähän "signaaleja ajassa". Kun kuitenkin miljoona ihmistä jo lukee blogeja, niin eikö se ole melko jälkeenjäänyttä patistaa yleisöä lukemaan korkeakirjallisuutta blogien sijaan. Täytyy sitä paitsi olla ylpeä niistä bloggareista ja lukijoista, jotka pystyvät tekemään montaa asiaa yhtä aikaa. Tässä muuten linkki, josta löytyy 473 kirjallisuusaiheista blogia siltä varalta, jollei signaali kiillottamisesta huolimatta yllä ihan tuntosarvien perille asti.

Opiskelut alkavat olla loppusuoralla. Nyt sairaslomalla ja viikonloppuna yritän valmistautua tenttiin ja sitten se on ohi. Median murros on ollut siellä kovasti tapetilla ja viihteellistyminen on yksi sisältöjen merkittävimmistä muutoksista. Siihen on varmasti syynsä. Yhtä tässä olen pyöritellyt mielessäni ja olen kyllä sitä mieltä, että juuri se vakava syvämietteisyys on tämän infoähkyn ohella aiheuttanut ihmisissä vastareaktion. Milloinkaan aikaisemmin emme ole saaneet näin paljon tietoa kerralla. Yhdessä työntäyteisessä päivässä pitää suodattaa sama määrä uutisia kuin korkeakirjallisuuden kulta-aikana kuukaudessa. En tosin tiedä milloin on sellainen kulta-aika ollut. Onko sitä edes ollut?

Onko koskaan aiemmin luettu yhtä paljon kirjoja kuin nykyisin? Onko koskaan aiemmin kirjoitettu kirjoja yhtä paljon kuin nykyisin? Ja huom! Onko koskaan ennen kirjoitettu vähälevikkistä kirjallisuutta yhtä paljon kuin nykyisin? Onko niitä myytykään koskaan niin paljon kuin nyt? Ei. Se että kirjoja kirjoitetaan ja julkaistaan enemmän kuin koskaan ennen saa aikaan vääristymän ihmisten kuvitelmissa. Ei ennen luettu enemmän hyvää kirjallisuutta, vaan raskassoutuisia kirjoja kirjoittavia oli vähemmän valittamassa siitä, ettei heidän kirjojaan lueta. Kyllä niitä silti luetaan. Ei tämän maan naiset siinä klassikoiden lukemisen ohella työnnä liukuhihnalta uutta ja ehompaa lukijasukupolvea tulemaan sitä tahtia kuin nämä viihteen vaikutuksesta huolestuneet kirjailijat ovat vailla. Enkä usko, että mökin muijakaan siinä lypsyn ohessa luki useampaa kirjaa. Missä ajassa nämä valittajat siis oikein elävät? Ikuisella 60-70 -luvulla, kun musiikki tuli vinyyliltä, tv-kanavia oli kaksi ja vastuulliset vanhemmat kasvattivat lapsiaan punaviinihuuruisessa henkevän keskustelun ilmapiirissä ja tainnuttivat uneen tupakansavulla ja suitsukkeilla. Silloinko oli siis paremmin ja ihmiset viisaampia?

Suomi on lukijakansaa niin kuin olen monta kertaa aikaisemminkin tolkuttanut. Jostain syystä nämä erinomaiset tuntosarvi-ihmiset jättävät tämän päivänselvän faktan aina huomioimatta. Tässä linkki tilastokeskuksen sivuille. Sieltä löytyy paljon luettavaa muutenkin, mutta tuossa tuoretta tietoa julkaistusta kotimaisesta kirjallisuudesta ja käännöskirjallisuudesta vuosina 1980–2005.

__________________________________________________________________

Päivänpolttavassa kyselyssä aivan ylivoimaisesti eniten ihmiset haluaisivat olla Arno Kotroja. Hahaaa.... voi yhen kerran teijän kanssa. Ihan kaheleita koko porukka. Vesa Keskinen on kuulkaa sentään rikas, mutta vain 5 haluaisi olla se "maailman vanhin murrosikäinen". Alpo Rusinana olo ei kiehtonut kuin kolmea ja mikä sykähdyttävintä: Vain kaksi vastaajaa olisi halunnut Matti Vanhaseksi Matti Vanhasen paikalle.

tiistaina, lokakuuta 02, 2007

Mitä Suomi lukee?

5 12.20% blogi
2 4.88% huora
2 4.88% ikänaiset alastonkuvissa
2 4.88% jyrki lehtola kotro
1 2.44% saara
1 2.44% tapio wirkkala ja muovi
1 2.44% suomalainen paska
1 2.44% nappeja
1 2.44% isorintaiset
1 2.44% miina supinen
1 2.44% petturuus silmissä
1 2.44% gynekologin tarkastus
1 2.44% eläinten viisukilpailut
1 2.44% katto haikara
1 2.44% ilman pikkareita
1 2.44% seksivideot
1 2.44% kauniit alastomat naiset

1 2.44% pillunkuvia
1 2.44% kissa hiiri
1 2.44% matti ja mervi parempi rakkaus sanat
1 2.44% onnellisen elämän avaimet
1 2.44% uimahallilla näkee posliiniksi ajeltuja
1 2.44% miina supinen liha tottelee
1 2.44% anna-leena härkösen tyylisuunta
1 2.44% mikko perkoila sanat
1 2.44% mua pierettää
1 2.44% penis
1 2.44% muistopuhe
1 2.44% eläinseksiä
1 2.44% faija kiipee eiffeliin
1 2.44% kastuneet tulpat
1 2.44% tiina lymi loppuun asti
________________________________________________________
No nythän on niin, että tasaväkiseksi käyneessä äänestyksessä äänet jakautuivat tasan: Anja saa söpöttää, sitä ei saa hiljaiseksi millään, ei millään, tai sen huulet pitää liimata yhteen saivat kaikki siis 31% äänistä. Vain yksi vastaaja oli Anjan haukkumisen kannalla. Mamarit.

maanantaina, lokakuuta 01, 2007

Miljoona suomalaista lukee blogeja

Oh, tilastokeskuksen mukaan Internetiä käyttää 3 miljoonaa suomalaista. Käyttäjistä joka kolmas lukee blogeja! Sehän tekee miljoona suomalaista. Öhhöh. Blogeja myös luettiin enemmän kuin chattailtiin tai juteltiin keskustelupalstoilla.

Nyt on taas niin kiire, etten ehdi kuin äimistellä vähän.
_________________________________________________________________

Jaa, vai niin, että taas ennätysyleisö oli liikkeellä sivupalkkikyselyyn vastailemassa. Näistä 66% oli sitä mieltä, että minun pitäisi alkaa vapaaksi taiteilijaksi, koska taiteilijat ovat hulluja. Samasta syystä vain 12% oli sitä mieltä, että ei. Miten tämä nyt pitäisi sitten ottaa. Hmph. Taiteilijat minulle uhkasi vielä näyttää 20%. Noh. Näyttäkää.