Väitösjuoruja ja harhaisia todellisuuksia

Selailin eilen Risto Niemi-Pynttärin väitöskirjaa Verkkoproosa. Tutkimus dialogisesta kirjoittamisesta. Luinkin sitä paikoin mietteissäni ja eilen minulla oli siitä paljonkin sanottavaa. Ihme että sain yöllä edes unta. Niin säkenöiviä ajatuksia aivoissani tuikahteli. Miten tänään pää onkin yllättäen kuin lingottu pipo, eikä sanottavaa ole enää helppo tämän päiväisen inventaarion jäljiltä puristaa. Onneksi Viides rooli on jo pohtinut hieman tutkimusta ja siitä muistui mieleen se olennainen asia, joka aiheutti minussa suurta ihmetystä. Viides rooli kirjoittaa Niemi-Pynttärin sanoneen, että todellisuus on se, mikä jaetaan toisten kanssa, ei vain katsomalla ja kuuntelemalla, vaan keskustelemalla.

Ihan ensin kuitenkin haluaisin juoruta. Harvoin väitöskirjoista juoruillaan, mutta näin meheviä uutisia on tietenkin aina ilo jakaa. Väitöskirjan sivuille ovat päässeet jokuset bloggaritkin. Veloenan ja hetket-blogin mehukkaita metaforia luonnehdittiin pitkään, samoin Pettäjän kotona -blogin fiktiivisyyttä. Ylipäätään Niemi-Pynttäri on pohtinut verkkokirjoittamisen kielenkäyttöä ja kielenkäyttämisen muotoja niin suurella antaumuksella, ettei aukkoja hevin löydy. Lisäksi Niemi-Pynttäri on punninnut blogin perustamisen syitä, yksityisyyden ja julkisuuden rajoja, sekä tietenkin dialogisuutta ja sosiaalista verkkoelämää. Näin ollen väitöskirjaan ovat myös päässeet keskustelujen kiistämätön kuningattaremme Ikkunaiines (s.111 ja 371) sekä verraton vyöryttäjämme Minh (s.363).

Mutta asiaan, joka ei kiinnosta kuin asianosaisia. Täällä käykin muutamia, joten jos ei aihe muita kiinnosta, niin hypätkää tuonne loppuun, jossa tarjotaan kahvia ja pullaa.

Sivulta 448 alkaen väitöskirja sisältää pitkän analyysin edesmenneen Jippiin Kirjallisuusfoorumin vuosia kestäneestä kriisistä. Voitteko kuvitella? Väitöskirja foorumin kriisistä. Perhana. Tuostahan olisin voinut itsekin väitellä. Toki sen alun 400 sivua olisi joutunut tekemään joku muu ja tässä tapauksessa ehdottomasti Niemi-Pynttäri, jos joku. Jokin aikaa sitten muistan Niemi-Pynttärin olleen hieman hakoteillä verkkodialogin meiningin kanssa, mutta nyt idea oli löytänyt perille ja tulos oli varsin joviaali. Mitä se sitten tarkoittaakaan. Joka tapauksessa ilman tuota väitöskirjan osuutta aika olisi kullannut meitsin muistot, ja olisin hyvinkin voinut elellä pitkään siinä autuaassa unohduksen tilassa, ettei juonittelijoita muka ole. On niitä ainakin yksi.

Niemi-Pynttärin kokemus tuon kirjallisuusfoorumin kriisistä poikkeaa omastani täysin. Hänen mukaansa kriisin syynä oli foorumin perustajajäsenen kirjailija Donna Scepticin (ent. Ronah*) virtuoosimainen kielenkäyttö ja hänen ylimielisyytensä, jonka takia tuon huonon yhteisön jäsenet pyrkivät tekemään Donna Scepticistä syntipukin ja uhraamaan hänet. Niemi-Pynttärin tulkinta on siis tämä, että siellä joukolla hyökättiin Donnaa vastaan syntipukin löytämisen toivossa. Minun näkemykseni on aivan päinvastainen. Donna Scepticiä vastaan hyökkäsi vain yksi henkilö, joka kirjoitti monella eri nimimerkillä. Sen näki ja kuuli, sen jopa haistoi.

Minua siis ihmetyttää, kuinka näin erilaiset tulkinnat voi syntyä vuosia kestäneestä kinastelun seuraamisesta. Siihen ehkä vaikuttaa se, että olimme useat Donnan kanssa sähköpostikirjeenvaihdossa, kävin jopa tapaamassa häntä kerran kesäreissullani. Tuon kinastelun takana jaoimme todellisuuttamme myös muiden foorumilaisten kesken. Meille oli päivänselvää, että oli vain yksi juonitteleva häirikkö, eikä se ollut Donna. Ja tuon häirikön päämääränä oli jostakin syystä saada Donna Sceptic ja välillä allekirjoittanutkin hulluuden partaalle siinä lähes onnistuen. Lopulta foorumista muodostuikin näiden kahden välinen taistelutanner. "Keskustelu" oli aivan sietämätöntä kinastelua, provosointia ja tahallista ärsyttämistä. Eikä se loppunut ollenkaan. Niemi-Pynttärin mukaan kyse oli yhteisön kriisistä. Kyllä kyse oli ihan vain kahden ihmisen välisestä kriisistä, josta muodostui molempien elämää kannatteleva missio. Yhteisössä sinänsä ei ollut mitään vikaa. Päinvastoin. Mehän perustimme tuon kriisin keskellä parinkymmenen hengen salaseuran, jonne häirikköä ei sitten kutsuttu. Donna kyllä kutsuttiin useampaankin kertaan, mutta hän kieltäytyi aina. Joka tapauksessa muistini mukaan viimeinen kommenttini foorumille oli jotenkin sinne päin, että tästä ei tule enää hevonhelvettiä.

Mitä tästä opimme? Ainakin sen, ettei verkkokeskustelussa voi jakaa todellisuutta. Antennit pitää olla edes samaan suuntaan ja vastaanotin samalla taajuudella. On kerrassaan häkellyttävää lukea tieteellistä tutkimusta, jonka tulokset ovat omasta mielestäni ihan pielessä. On tässä kuitenkin myös se mahdollisuus, ettei Niemi-Pynttärikään ole uskonut juonittelijoiden olemassaoloon, jonka takia tulkinta on sellainen kuin on. Minusta on kuitenkin hieman sinisilmäistä kuvitella, että useiden ihmisten jakamaton huomio ja energia suuntautuisi yhteen henkilöön ja hänen jahtaamiseensa netissä. Ihan oikeasti. Eikö tosiaankaan käynyt koskaan mielessä, että koko touhu oli pelkkää yhden miehen farssi, johon tämä toinen lähti yllytettynä mukaan, kunnes sairastui vakavasti.

Tässä vielä mukana olleille ikävien muistojen kunniaksi ote väitöskirjasta:

Donna Scepticiin liittyvä paranoia kasvoi lopulta siihen mittaan, että
viimein joku epäili, että sama kirjailija olisi useiden foorumin keskeisten nimimerkkien
takana:

Nyt näköjään transseksuaali Donna [nimi poistettu] pisti koko naisenergiansa
likoon. Eilen putkahti jo tämä Miss Daisy, tänään Saara ja Sylvi.
Naisenergiaan lasken myös vanhan aaken […] (luulottelija (20.5.2005).

Tässä vaiheessa nämä foorumin keskeiset ja sosiaalisesti arvostetut
nimimerkit Miss Daisy, Saara* ja Sylvi olivat myös menettäneet luotettavuutensa.
Tämä osoittaa kuinka kohtuuttomaksi ”donnahysteria” oli mennyt.
Kun uskottavuus hahmoihin katoaa, edes positiiviset kommentit toisten
viesteihin eivät ole enää uskottavia. He kuitenkin he onnistuivat palauttamaan
jonkinlaisen uskottavuuden foorumille. Kirjallisuus-foorumin kriisi
laantui hieman kesällä 2005, ja Donna Sceptic pysyi foorumilla, kunnes Jippiifoorumit
uudistettiin niin, että nimimerkit rekisteröitiin ja foorumi hiljeni vähitellen.

No niin, nyt sitä kahvia ja pullaa.

* Kröhm.