Lasipullovihani ei alkanut siitä, kun kuopus sai kansanjuhlassa pullosta päähänsä. Ei ei, se alkoi jo elokuussa 1989, kun veljeni silmään lensi räjähtäneen cokispullon kaula ja halkaisi silmämunan (lue vanha Iltasanomien lehtijuttu tästä).
Vihdoinkin Sinebrychoff uskaltaa kokeilla rajojaan ja pullottaa oluen muoviin, samaan aikaan kun muut panimot tyytyvät seuraamaan sivusta, miten muovipullot alkavat käydä kaupaksi.
Olutliitossa sanotaan niin, ettei muovipullo sovi suomalaiseen ruokapöytään. Voi juma, mitä prinsessoja. Jos oikein esteettisiksi ruvetaan, niin on ne kyllä aika epäesteettisen näköisiä arkiruokapöydässä maitopurkit ja leviterasiatkin. Toivottavasti olutliiton porukka säilyttää näkökykynsä hyvänä, jotta voivat nauttia siitä lasipullon esteettisestä näkymästä jatkossakin. Koska oluen ystävät ovat näköjään pelkkiä hienohelmoja, niin kaataisivat sitten sen kaljan tuoppiin ja ihailisivat lasin läpi tuon mallasjuoman kuohua ja kauniin ruskeaa väriä. Siis kuinka esteettisenä kaljapulloa ylipäätään voi pitää? Ennen kuin vahinko sattuu, kauneus on katsojan silmässä ja rakkaus sisältöön saa pakkauksen loistamaan. Olutharrastajat ovat myös kauhuissaan siitä, ettei olut tule säilymään muovipullossa puolta vuotta hyvänä. En tajua. Mitä hemmetin harrastelijoita. Joisivat enemmän ja nopeammin, niin ei tarvitse säilyttää sitä pullossa niin pitkään.
___________________________________________________________________
Ja eilisessä kyselyssä vain 4 %:a vastaajista vitutti kaikki, suurimmalla osalla, eli 64 %:lla vastaajista ei mennyt paskemmin ja yksi oli sitä mieltä, ettei sen menemiset kuulu mulle.
Tekstit
