Valtavan henkisen jäävuoren huippuja

Valokuvatorstain 112. haaste: "Toisinaan minä inhoan sanoja. Ne ovat valtavan henkisen jäävuoren huippuja ja nythän me kaikki jo tiedämme miten Titanicin kävi. Pikimusta kuilu avautuu sen välillä mitä on olemassa ja mitä sanat yrittävät kuvata. Kaikki ilmiöt yksinkertaistetaan, ne naulataan sanoilla kiinni ja niistä tulee mustavalkoisia, ehdottomia."

Katkelma on Emma Juslinin romaanista Frida ja Frida (Teos 2008, alk. Frida och Frida, suomentaja Jaana Nikula).

(Kuva on tällä kertaa tyttäreni ottama.)

Se suomalainen nuorallatanssi

Valokuvatorstain 106. haasteena suomalainen nuorallatanssi.

Luomuvaihtoehto

Valokuvatorstain 105. haasteena tämä kuva.

Kesä kunniaan

Terve. Samaan aikaan kun blogeja saatetaan kunniaan, näin kesän korvilla yhä useampi bloggari näyttää hyytyvän. E-Tappista ei ole löytynyt sfääreistä kahteen päivään ja hyytynyt olen minäkin. Jotenkin niin korpee koko homma. Valokuvatorstai ehkä jaksaa vielä inspiroida. Kesän ajan voisikin vain napsia kuvia ja olla hiljaa tai käyttää vanhoja kuvia ja olla vieläkin hiljempaa.























Toisaalta teki mieli ruveta vääntämään tätäkin torttua siksi, että tuossa edellä linkkaamassani Digitodayn virityksessä osallistujat valittivat blogien joukossa olevan niin paljon paskaa, että oikeilta blogeilta menee näin uskottavuus. Lisäksi jotkut ovat sitä mieltä, että blogit ovat ihan turhia.

Really?

Siis mikä voi olla turhempaa, kuin osallistua blogikyselyyn, jos ei voi sietää blogeja? Miksi ylipäätään pitää lukea blogeja, jotka ovat turhia? Ja miten turhaa se sitten voi olla?

Noh. Poppeli tuoksuu ja peippo visertää. Kaupungilla ihmiset istuvat terasseilla innoissaan, ikään kuin kaljan juonnissa ja sosiaalisessa elämässä olisi pitkästä aikaa jotakin järkeä. Kyllä se siitä. Kohta se jo vituttaa. Maha hölskyy, naama punottaa, sosiaalisuus on syvältä ja lintujen viserryskin vihloo korvaa.

Sitten taas syksymmällä ehkä tekeekin jo mieli palata vanhan koneen äärelle, vetää verhot ikkunaan ja antaa oman turhuutensa puhjeta jälleen kukkaan. Ehkä siihen mennessä selviää tuo Blogilistankin mysteeri eli mitkä ovat ne "merkkijonot, joiden välissä oleva teksti sisältää varsinaisen blogin"?

Aatteen paloa

Valokuvatorstain vappuhaasteena aatteen palo.

Lennä, uneksi

Valokuvatorstain haasteena kolme kirjaa. Tässä niistä Erica Jongin Lennä, uneksi. Minullahan oli aamusta asti kyllä nappi housun taskussa kaiken varalta, että jos saisi junassa kuvan penkille pudonneesta napista. No en saanut. Olisi pitänyt ihmisen viereen se nappi laittaa. Ja mitä siitä olisi tullut.
- Saanko panna tämän napin tähän viereesi ja ottaa teistä kuvan?
Joo, ei.
No sitten ajattelin, ettei se kuvitus kuitenkaan avvauvu sillä tavalla kellekään, jos ei ole kirjaa lukenut.

Heijastus

Valokuvatorstain 83. haaste heijastuksia:

Voimaa

Valokuvatorstain haasteena voima.


Vanha kuva, sortsit siitä. Sitä paitsi kuva on julkaistu täällä kerran aiemminkin, mutta tuossa jäpikässä on voimaa. Jäpikkäkin on sitä paitsi omatekemä; Yksi on voima ylitse muiden…

Sekuntiruno

Runotorstain 74. haasteena kirjoitetaan tämän kuvan inspiroimana.





Alkuper. kuvalähde/Source: Wikimedia Commons


Voisin kääntää vielä
yhden lehden
ennen kuin lähden.


______________________________________________________________

Ja valokuvatorstain Jatka [samasta] kuvasta-haasteeseen sitten tämä:

Tenkkapoo ja mies söi junassa omenan

Valokuvatorstain haasteena tenkkapoo. Kuvan tenkkapoo ylivoimaisesti helpoimmasta päästä.

***

Ääh, ei natsannut tänä aamuna. Enkä saanut lehteäkään. Sen sijaan viereeni istahti kaksi mustaa miestä. Tai toinen istui vastapäätä ja toinen ihan liki. Vastapäätä istunut yritti nukkua ja tämä toinen hyväkäs mussutti omenaa ja polotti lakkaamatta jotakin käsittämätöntä, johon toinen vastasi rasittuneena jotakin yhtä käsittämätöntä. Kun uneliaampi sulki silmänsä, näytti ihan siltä, kuin valot olisi sammutettu sen päästä. Kesken kaiken toisen unien puheliaampi haukkasi omenasta palasen, rouskutti sitä hetken, molotti tovin ja sanoi sitten selvästi: "Swahilia puhun", ja jatkoi taas höpinäänsä. Toinen oli jo ihan pinna kireällä. Sitten se murahti. Puhelias nielaisi ja piipitti hiljaa: "Jooh". Loppumatkan se oli vaiti.

Aika ei tarvitse meitä

"Minun mielestäni suurimpia virheitämme, heti ihmisenä olemisen jälkeen, on aikakäsityksemme luonne. Meillä on kaiken maailman kapistukset, kellot ja kalenterit, jotka siivuttavat ajan kuin makkaran, ja me nimeämme siivut aivan kuin omistaisimme ne eivätkä ne voisi koskaan muuttua - "kello 11.00, 11. marraskuuta 1918" - vaikka todellisuudessa ne saattavat hajota kappaleiksi ja vieriä tiehensä aivan yhtä helposti kuin elohopeapisarat."
(Kurt Vonnegut: Maaton mies, Tammi 2007, suomennos Erkki Jukarainen)

Valokuvatorstain 69. haaste.

Keskeneräinen

Valokuvatorstain haasteena keskeneräinen.

Kuva jota kenenkään ei ollut tarkoitus nähdä

Kuva jota kenenkään ei ollut tarkoitus nähdä on siinä mielessä vähän outo haaste, että jos ei ollut tarkoitus, niin silloin sitä kuvaakaan ei ole. Ja minulle kävi tänä aamuna niin, että kuva jäi ottamatta.

Olin menossa junalle, oli pimeää vielä, aurinko kajasti horisontin alapuolelta ja värjäsi taivaan aavistuksen turkoosiksi. Tuuli puuskittain ja tiukasti puihinsa takertuneet lehdet kahisivat. Kehä kolmosella autojen moottorit humisivat ärsyttävän tiuhaan. Oranssit katuvalot jättivät syvän varjopaikan juuri siihen, missä näin soratien reunassa sammakon. Se oli kuollut. Joku oli astunut sen takaruumiin päälle. Sammakko kurottautui taivasta kohti ja sen suu oli raollaan, juuri niin kuin voisi kuvitella sen henkäisseen viimeisen kurnutuksensa jumalalle. Sen takajalat olivat liiskautuneet hivenen ja se oli kangistunut siihen kuin armoa anellen. Ja minä ajattelin, että otan kännykällä siitä kuvan, mutta valo ei olisi riittänyt. Ajattelin myös, että otan kuvan sitten kun tulen töistä kotiin. Ja kun tulin, kaksi traktoria olivat lanaamassa tietä ja ne olivat työntäneet taivasta kohti kurottautuvan kangistuneen sammakkoni pois.

... mutta kun läskit pursuaa!

Valokuvatorstain aiheena portaat.

_________________________________________________________________

Hyvät hyssykät sentään. Lupasin vaikka mitä bloggauksia ja blogihäiriköintejä eilen ja jooh, tämän illan olen tuijottanut itseäni peilistä. Tämä ei ole mikään korkealentoinen kielikuva, kuulkaa, vaan niin on raijattu kaapista ulos kaikki vaatteet, eikä mulla ole mitään päällepantavaa! Huomenna pitäisi mennä töihin ihmisten ilmoille, ihan siis messuille illaksi ja vielä lauantaiaamupäiväksikin, mutta kun LÄSKIT pursuaa! Mihin minä nyt enää ehdin ne tunkea, mitä? Ja ihmisten ilimoille tässä, herranjumala. Siis montako tuntia tässä tuli puljattua? Mitä? Neljä! Kyllä on ihanaa, kun on aikaa taas itsellekin. Että näin onnellisesti. No nyt jää taas bloggaaminen sitten ties mihin asti.

Vihreä meri

Valokuvatorstain haasteena saaste.
________________________________________________________________

Mulla on muuten blogitauko meneillään, jos joku ei ole huomannut vielä. Keskiviikkona viimeinen tentti. Siihen asti yritän vältellä teitä, rakkaat ihmiset. Sitten kun se tentti on ohi, alan häiriköidä blogeissa oikein urakalla ja päivitän omaani ihan järjettömillä jutuilla päivästä toiseen.

Tulevaisuus

Valokuvatorstain haasteena tulevaisuus.

_______________________________________________________________

Ihme juttu. Siis lärvit-kyselyssä Anjan kanssa halusi vetää lärvit vain kaksi vastaajaa. Anjahan just olisi päihittänyt Märtha Louisen mennen tullen. Tosin vaihtoehtohoitojen harjoittajana prinsessan enkelimäinen kyky krapulanpoistoon houkutteli 65 % vastaajista lähtemään kuninkaallisille kaljoille juuri Märtha Louisen kanssa. Lindénin Suvin kanssa halusi lärvit vetää vain Setä. Ja sekin säälistä. Ei kun oli siellä joku toinenkin säälijä. Tastulan lärvit olisikin varmaan villi näky neljän vastaajan mielestä.

Tämän päivän kursiiviset melankoliat

Valokuvatorstaissa oli aiheena Kursiivinen melankolia.
________________________________________________________________

Ja menneessä kyselyssä kyseltiin Oisko pitäny olla vihree puku, johon ylivoimaisesti eniten vastattiin Mitä helvettiä?, mutta toisaalta se kävi Veikollekin 8 vastaajan voimin. Yllättäen vain kaksi oli sitä mieltä, että kysymys oli taas ihan syvältä.

Kivet

Valokuvatorstain 60. haasteena kivet.

________________________________________________________

Ai niin. Siis sivupalkkikyselyn vastaajista 45 % halusi tietää miten niin miehet on muka perseestä. Loput vastaili niitä näitä.

Syyskuun 1. päivä

Vetelä aamu. Suihkussa noin kello 11.00 muistin, että nyt on se hetki lauantaista, kun kamera piti olla kädessä. Onneksi ei ollut.

Uni

Valokuvatorstain aiheena uni.

Kun ei nyt vaan jaksa blogata.