Miksi Saara ei nauranut

Itse asiassa minulla ei pitäisi olla mitään valittamista. Siideri on lightia, mutta maukasta ja siinä on paljon paljon herkullisia ja päihdyttäviä kaloreita. Närästää ihan hemmetisti. Piti ottaa kyllä Pepcid. No, mutta hyvin menee muuten. Koira on kaheli, lapset ihquja, massut täynnä, silmät ja korvat jotensakin kunnossa, kymmenen sormea ja varvasta kaikilla, heti sairaalassa tarkistettuja, päällisin puolin terveitä, lukuunottamatta yhtä diabeetikkoa ja itsekin olen teoriassa terve. On koti, velaksi tosin, mutta ihanalla paikalla metsän reunassa syrjäseudulla. Ja mitä minä teen? Makaan sohvalla sekaisessa huushollissa, lipitän siideriä ja itken läpi kaikki ohjelmat aina Emmerdalesta Suurimpaan pudottajaan. Ja mikä parasta, jopa mainokset itkettävät. Kyllä vain. Doven lapsille suunnattu itsetuntokampanja valuttaa kyyneleitä, Love is in the airin päivitetyllä versiolla varustetun volkkarimainoksen tähänastinen ällötys saa väistyä liikutuksen tieltä; myös meidän äiti tekee teidän äitien ruuat itkettää, koska onhan siinä helvetinmoinen homma. Katson mitä tahansa, niin pillahdan itkuun ja yritän sitten piilottaa lärvini muilta perheenjäseniltä painamalla sen vieressä makaavan koirani selkään.

Olen aina ollut sillä tavalla kovis, etten ole antanut PMS:n ottaa valtaa meikäläisestä. Olen ollut närkästynyt niistä Saaralla on taas menkat- kommenteista, koska minuahan eivät nämä oireet koske. Minähän olen kovis. En ole syönyt suklaatakaan kuin kaksi palaa. Kahdeksan on ehdoton maksimi. Sitä enempää en syö koskaan ja kahdeksan palaa vain äärimmäisessä hädässä. Nyt on pakko tunnustaa, että minä olen nainen.

Ja kun minä, siis nainen, katson jotakin sellaista ohjelmaa kuin Studio Imbossible kesken PMS-oireilun, minä tunnen niin suurta tuskaa ja myötähäpeää, että joudun kurkkimaan tätä järkyttävää sketsiohjelmaa sormien lomasta. Kukaan nainen, ei edes kesken kuukautiskiertonsa pahimman vaiheen, tekisi koskaan mitään noin surkeaa. Minua ihan itkettää tämä, että maikkari ostaa pelkkien hauskojen nimien perusteella aivan paskaa huumoria. Tai sitten sen ei olekaan tarkoitus naurattaa, vaan itkettää. Ja sitähän se tekee. Se toimii. Jos ei olisi tätä PMS:ssää tuntisin ehkä reilua sääliä näitä kaatopaikkahuumorin virtuooseja kohtaan. Nyt en voi. Miten hemmetissä tämä maa voi olla näin onnettomassa tilassa? Mikä on maikkarin tarkoitus? Taannuttaa koko kansa samalle tasolle? Olemme täysin jonkun Bardyn ja muutaman muun nimikaverin armoilla. Nämä jullit, jotka tekevät tahattoman koomista draamaa ja huumoria, joka pelkästään itkettää eivät kai osaa hävetä mitään. Pitäisi. Hävetkää.

Mitä on huumori? Hissun ja kavereitten mielestä se ilmeisesti on sitä mitä jo Spede aikoinaan tuotti; this is humor. Se ei ole kehittynyt siitä yhtään. Ei yhtään. Se on keksimällä keksittyä tönkköä soosaa.

Taas voidaan sanoa, että miksi sitä kolmosta pitää katsoa. Ei tarvitse. Ei. Se on mainosrahoilla tuotettua paskaa. Kysymys kuuluu, miksi tässä maassa ei ole parempaa huumoria? Miksi pitäisi tyytyä tähän pieruhuumoriakin surkeampaan esitykseen? Miksi ei saisi vaatia parempaa? Olisi niin mukava välillä nauraa tämän hullun itkemisen keskellä.