Itse asiassa minulla ei pitäisi olla mitään valittamista. Siideri on lightia, mutta maukasta ja siinä on paljon paljon herkullisia ja päihdyttäviä kaloreita. Närästää ihan hemmetisti. Piti ottaa kyllä Pepcid. No, mutta hyvin menee muuten. Koira on kaheli, lapset ihquja, massut täynnä, silmät ja korvat jotensakin kunnossa, kymmenen sormea ja varvasta kaikilla, heti sairaalassa tarkistettuja, päällisin puolin terveitä, lukuunottamatta yhtä diabeetikkoa ja itsekin olen teoriassa terve. On koti, velaksi tosin, mutta ihanalla paikalla metsän reunassa syrjäseudulla. Ja mitä minä teen? Makaan sohvalla sekaisessa huushollissa, lipitän siideriä ja itken läpi kaikki ohjelmat aina Emmerdalesta Suurimpaan pudottajaan. Ja mikä parasta, jopa mainokset itkettävät. Kyllä vain. Doven lapsille suunnattu itsetuntokampanja valuttaa kyyneleitä, Love is in the airin päivitetyllä versiolla varustetun volkkarimainoksen tähänastinen ällötys saa väistyä liikutuksen tieltä; myös meidän äiti tekee teidän äitien ruuat itkettää, koska onhan siinä helvetinmoinen homma. Katson mitä tahansa, niin pillahdan itkuun ja yritän sitten piilottaa lärvini muilta perheenjäseniltä painamalla sen vieressä makaavan koirani selkään.
Olen aina ollut sillä tavalla kovis, etten ole antanut PMS:n ottaa valtaa meikäläisestä. Olen ollut närkästynyt niistä Saaralla on taas menkat- kommenteista, koska minuahan eivät nämä oireet koske. Minähän olen kovis. En ole syönyt suklaatakaan kuin kaksi palaa. Kahdeksan on ehdoton maksimi. Sitä enempää en syö koskaan ja kahdeksan palaa vain äärimmäisessä hädässä. Nyt on pakko tunnustaa, että minä olen nainen.
Ja kun minä, siis nainen, katson jotakin sellaista ohjelmaa kuin Studio Imbossible kesken PMS-oireilun, minä tunnen niin suurta tuskaa ja myötähäpeää, että joudun kurkkimaan tätä järkyttävää sketsiohjelmaa sormien lomasta. Kukaan nainen, ei edes kesken kuukautiskiertonsa pahimman vaiheen, tekisi koskaan mitään noin surkeaa. Minua ihan itkettää tämä, että maikkari ostaa pelkkien hauskojen nimien perusteella aivan paskaa huumoria. Tai sitten sen ei olekaan tarkoitus naurattaa, vaan itkettää. Ja sitähän se tekee. Se toimii. Jos ei olisi tätä PMS:ssää tuntisin ehkä reilua sääliä näitä kaatopaikkahuumorin virtuooseja kohtaan. Nyt en voi. Miten hemmetissä tämä maa voi olla näin onnettomassa tilassa? Mikä on maikkarin tarkoitus? Taannuttaa koko kansa samalle tasolle? Olemme täysin jonkun Bardyn ja muutaman muun nimikaverin armoilla. Nämä jullit, jotka tekevät tahattoman koomista draamaa ja huumoria, joka pelkästään itkettää eivät kai osaa hävetä mitään. Pitäisi. Hävetkää.
Mitä on huumori? Hissun ja kavereitten mielestä se ilmeisesti on sitä mitä jo Spede aikoinaan tuotti; this is humor. Se ei ole kehittynyt siitä yhtään. Ei yhtään. Se on keksimällä keksittyä tönkköä soosaa.
Taas voidaan sanoa, että miksi sitä kolmosta pitää katsoa. Ei tarvitse. Ei. Se on mainosrahoilla tuotettua paskaa. Kysymys kuuluu, miksi tässä maassa ei ole parempaa huumoria? Miksi pitäisi tyytyä tähän pieruhuumoriakin surkeampaan esitykseen? Miksi ei saisi vaatia parempaa? Olisi niin mukava välillä nauraa tämän hullun itkemisen keskellä.
How to Survive November 2024 – 21
3 tuntia sitten
14 kommenttia:
Spede on kuitenkin Spede! Hän hallitsi huumoritaidon. Hänhän on ylivertainen näihin nuoriin "humoristimiehiin" verrattuna.
En minäkään katso kolmosen hyymöriohjelmia. Krisse Showta nelosella vilkuilin Kolmas kivi auringosta välissä sen minkä ehdin. Kolmosen pläjäykset eivät ole kiehtoneet mieltäni pitkään aikaan.
Krisse on mukavan kahjo. Hän osaa tehdä loistavaa naisparodiaa! Pidän siitä, että hän pistää oman persoonallisuutensa likoon.
Mutta tokihan se kahdeksan palan maksimi on vuorokausikohtainen, ja Suomessahan on tätä kirjoittaessani kello jo melkein yksi yöllä!
No Spedehän oli ihan... no spede. :)
Se siinä just on, Louhi, ettei viihdettä arvosteta sen vertaa, ettei sen eteen tehdä töitä! Sitä vain "luodaan" joissakin miitingeissä pikkuhiprakassa jotakin (kunhan ny jotakin on) ja sitten kuvitellaan, että se on kaikista muistakin hauskaa.
Krisse joutuu tekemään töitä, puhumattakaan joistakin huumoriohjelmista, joita nyt sattuu joskus kolmosellakin näkymään... ehheh. Niinkus kolmas kivi auringosta esmes.
***
Anni! Totta kai se on vuorokausikohtainen. Enää ei oteta yhtään palaa. Baileysiä vois vielä muutaman ehkä ottaa, mutta suklaata ei.
Katsoin juuri eilen Krisseä pitkään aikaan, ja hihittelin kaiken aikaa, joten se vetosi minun huumrointajuuni. Siinä oli repliikki:
-Minähän olen äiti.....synnytin ihan itse.....lapsen.
Loistavat tauot, loistava mimiikka.
En ole juurikaan seurannut kotimaisia huumorisarjoja, muistaakseni Pulkkinen oli viimeisin, jota voin sanoa seuranneeni. Se oli hauska, rakastin varsinkin karjalaismummoja keisseineen.
Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän huomaan nauravani muiden juttuja. Omat jutut kyllä naurattavat.
Ai joo. Sitähän se on tietenkin. Kun on itsellä niin hemmetin hyvät ja hauskat jutut aina :)
Hahhah, niinpä tosiaan. Mitäs sitä huumoriohjelmilla virkaa onkaan.
Pulkkisen karjalaimummot olivat kyllä huikeita, mutta luonnollisesti rakastin myös porilaista taparikollista.
Saara ja Kirsti, ymmärsitte pointin täysin:)
Miksi huumoriohjelman pitäisi olla älykäs tai korkeatasoinen, senhän tarttee vaan naurattaa ha hah. No joo jos ei naurata niin... Muhun uppoo kyllä mikä vaan junttihuumori, joten ehkä tuo nyt mainittukin vaikka en ole sitä katsonut. Ko. näyttelijät eivät minusta kyllä ole mitään huumorimiehii. Ohjelman kuvauksesta ymmärsin, että siinä on uutta juuri hahmojen ja sketsien runsaus, suuri määrä, ei niinkään laatu.
tv Moca
Spede Loiri-Turhapuroineen oli hyvä.
Mutta ehdottomasti parhaat naurut olen nauranut Pirkka-Pekka Peteliuksen ja Jope Ruonansuun sketseillä.
PP:n herra 47 on (Jarnan ohella) ehdoton sankarini: "Ehtoni naiselle..." ja
"Nonniin kottaraiset, pistäkääpä jono pystyyn niin minä rupian raakkaamaan..."
Edellä mainittujen herrojen - Petelius-Ruonansuu - Sonera Plazalla (2001-2004 - ei näy enää) julkaistut yli 150 sketsiä (suurin osa yhdessä tehtyjä) olivat parhaimmillaan loistavia.
Esim. jänikseksi pukeutunut M.A Numminen (Jope) vetämässä Esko Ahon (Petelius) presidentinvaalikiertuetta.
Tuosta sketsistä tehtiin neljä lähes samanlaista versiota, jotka kaikki naurattavat.
Peteliuksen Aho-maneerit puhetyyleineeen, vasemman käden V-merkin heilutteluineen ja aivan hulvattomine puheineen jää varmasti suomalaisten huumorisketsien parhaaseen A-ryhmään.
Kyllä Kummelikin jaksaa vielä naurattaa (Silvennoinen on luonnonlahjakkuus) sekä Radion Alivaltiosihteeri myös.
Huumoriojelma, joka ei naurata on kuin asiaohjelma ilman asiaa. Ei se riitä, että joihinkin junttihuumori iskee kybällä. Kyllä minusta tarjontaa voisi olla enemmän ja muiltakin.
Räsäsellä ja Mocalla taitaa olla aika samanlainen maku. Herra 47 ei oikein iske, Kummelin ensimmäinen jakso joskus viisitoistavuotta sitten muistaakseni hymyilytti, mutta sen jälkeen kaikki onkin ollut saman toistoa.
Samaltapa vaikuttaa, mutta tuskinpa RR kestäisi katsoa Pokka pitäätätätätä. Kummelin harvat Turkka-imitaatiot olivat muuten minusta myös älykkäitä tahdonvoimaisen ohella.
tv Moca
Pikaista paranemista Prima Donnalle!
Moca
Huomautan ystäville, vihollisille sekä ystävällisille vihollisille, että koska en ole about 3-4 vuoteen nähnyt televisiosta edes vilaukselta muuta kuin netin uutisvideopätkiä, niin en näin ollen pysty myöskään vertaamaan vanhempien ja uudempien TV-sketsien laatua keskenään.
Mutta sen perusteella, mitä olen kuullut puhuttavan, nämä uudet ovat useimmiten aikamoista skeidaa, jotka eivät naurata kuin hetkellisesti ja väen väkisin...
Oijoi, Mocako se täällä toivottelee, kiitos. Koetan parantua.
Ja Räsänen, näyttää tosiaan siltä, etteivät sketsien tekijät pysty keksimään enää mitään huvittavaa. Kumma että muualla pystyvät, mutta ehkä siellä ei olekaan tarjonta parin tekijän varassa. Suomi on liian pieni maa kaikelle. Täällä on liian helppo vallata markkinat paskallakin.
No niin no, minä en valita vaan suhtaudun nykyisiin humoristeihin positiivisesti, mm. standuppareihin. Mottonihan on, että tänään on paremmin kuin huomenna, paitsi Saaran voinnin suhteen.
tv Moca
wrlsivh
Lähetä kommentti