keskiviikkona, lokakuuta 10, 2007

Uran eteneminen arvuuttelujen varassa?

Näin suomalaisen kirjallisuuden päivänä ja noopelia odotellessamme on rapakon takana jaettu huuomorinobelit. Rauhan Ig nobelin sai tänä vuonna ansaitusti homopommi. Kun tämän kemiallisen aseen vihollispuolla räjäyttää, eivät taistelijat saa pidettyä näppejään irti toisistaan. (HS)

Ikkunaiinekselläkin pientä yhteistä päännyökyttelyä aiheuttanut Talent-tuomariston tyly toiminta taannoisessa ohjelmassa pikkutyttöjen päänmenoksi, pisti tänäänkin meikäläisen mietteliääksi. Vähillä vaatteilla pääsee yleensä pidemmälle. Mitä nuorempana aloittaa, sitä pidemmällä aikaisemmin on. Mutta nyt siis ei. Tyttöjen unelma tyssäsikin bikineihin ja musiikkivideolta apinoituun pyllynkeikutuskoreografiaan. En tiedä miten pitkälle olisivat samalla koreografialla päässeet vähän vähemmissä vaatteissa ja pari vuotta myöhemmin. Joka tapauksessa minusta aihetta herättelyyn olikin. Ikävä kyllä tässä maailmassa herätys tapahtuu aina jonkun kustannuksella.

Näinä koleina päivinä olen nähnyt kolme uranaista, joiden vaatetus on puistattanut; reidet säihkyvien sukkahousujen peittelemät, jalassa korkeat korot ja yllä minihame sekä bleiseri. Tietenkin olen kiinnittänyt niihin huomiota siksi, että meikäläistä palelee hemmetti housuissakin. No junassa sitten sellainen viisvitonen nainen, tukka hiustaiteilijan sävyttämä ja raidoittama sekä muotoon leikkaama, nenänvarressa teräväkulmaiset silmälasit, sormusten koristamien käsien ja hoidettujen sormien päässä punaiset ja terävät kynnet, vahvasti meikatuissa silmissä tyhjä katse, harteilla beessi jakku ja yllä siihen sointuva minihame, jossa keskellä niin pitkä halkio, että tavaraan oli hameen loppukohdasta matkaa enää vajaat kaksi senttiä. Vähän jos olisin kallistanut päätäni, niin olisin saanut tietää oliko hameen alla se ajeltu ja hyvin hoidettu pimpsukka vai majaileeko siellä jokin eläin! Onneksi en ruvennut siinä päätäni kallistelemaan, vaikka mieli olisi tehnytkin vilkaista viisvitosen jalkoväliä (ihan siis oppimismielessä, että miten sitten reilun kymmenen vuoden päästä; vai heitänkö saman tien pyyhkeen kehään jo tässä vaiheessa...). Joka tapauksessa nämä kolme minihamenaista, jotka olen eilen ja tänään nähnyt, vaikuttavat erittäin pitkälle päässeiltä. Yksi naisista käveli kahden pukumiehen keskellä ja puhui heidän kanssaan lähekkäin tärkeätä bisneskieltä, jota minä siis en ymmärrä. Yksi naisista oli lääkäri ja sen vaalean takin helmat lepattivat käytävällä piikkikorkojen kopistessa lujaa lattiaa vasten, ja tällä kolmannella oli salkku, jota se ryhdikkäänä ja selkä suorassa lähti kantamaan kohti Pasilan asemaa. Varmasti fiksuja ja opiskelleita naisia siis.

Onko nyt kuitenkin osittain siis niin, että kun emme päästä pikkutyttöjä bikineissä etenemään urallaan, me sorrumme sittenkin kaksinaismoralismiin. Jos minulla ei olisi niin jumalattoman rumat polvet, sitä ei kuulkaa tiedä kuinka lyhyt hame minullakin nyt olisi ja tavara siinä arvuuteltavana sekä ura valmiina etenemään vaikka mihin asti. Jos kouluaikana olisi jo tuon tyylitajun ymmärtänyt sisäistää, niin ei olisi tarvinnut Saksan opettajaankaan suuttua. Olisi vain ottanut mitä annetaan. Ja saanut. Hyviä numeroita.

_____________________________________________________________

Olipa tylsä kysely. Noin tasaväkistä ei voi mitenkään edes olla. 30%, 33% ja 36% vastauksista menivät mille menivät, aivan sama. Joka kolmas haluaa siis muuttaa pois Suomesta ja joka kolmas ei, ja joka kolmas ei ymmärtänyt koko kysymystä.

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

No kai sitä saa näyttää naiselta jos haluaa - tai tahtoo pysyä kilpailukykyisenä samoilla metsästysmailla nuorempien suurriistansaalistajien kanssa.

Ja mikäli mainoksia on uskominen, ei tuollaiseen tälläytymiseen varaa olekaan kuin korkeasti koulutetulla.

Saara kirjoitti...

Enhän minä ole sanonutkaan ettei saisi. Juu, siis ilman muuta naiselta pitää näyttää. Itse asiassa voi sanoa, että tuo vaon paljastaminen on ihan rautalankamalli. Olisi se sieltä roikkunut, jos mies olisi ollut.

Ja tätähän minä juuri tarkoitin, että kun asenne on tuo, että se on ihan ok, niin eikös sitä juuri näille nuorille tytöille pitäisi opettaa jo pienestä pitäen, että hallitsevat sen sitten isompana.

Harmittaahan se minuakin, kun en ole älynnyt tuota minihametta aiemmin. Ei sitä tiedä, miten elämä muuttuisi jos tarjonta olisi selkeämpää. Vaikka vähän viileetä nyt kyllä onkin.

Yksi asia minua vähän tässä mietityttää vain, että kun kerran on jo menestynyt ihan selvästi, niin onko se haarovälin tuuletus sitten jollain tavalla ominaista juuri korkeasti koulutetuille hyväpalkkaisille uranaisille ja toisaalta sitten niille prostituoiduille. Että eikö sitä hamejuttua tarvitse sitten missään vaiheessa lopettaa. Noh. Se nyt ei ole iso ongelma. Toisaalta sekin vähän kummastuttaa, että mitä vähemmän kangasta, sen kalliimmaksi se käy.

Anonyymi kirjoitti...

Saara, minä nauroin ihan soikeena tätä postaustasi. Kunnes pääsin loppuriveille.

Nii että, kantsiiko sinunkaan enempää opiskella, jos edessä on pelkkää arktista viimaa SINNE?

Tuosta naiselta näyttämisestä:

Muistatteko, miten vain muutama vuosi sitten uranaiset näyttivät miehiltä? Oli liituraitapukua, paitapuseroa ja solmiota. Oli kakkulat nenänvarressa ja SALKKU kainalossa - ei mikä tahansa heiluri kynnen nokassa niin kuin nyt.

Minä olen saanut ensimmäisen muistutuksen epäasiallisesta pukeutumisesta koulutyttönä, toisen kerran yliopistossa seminaarissa,kolmannen kerran auskultoidessa. Ja sitä rataa.

Ostin muuten juuri IHANAN virkanaisen laukun, maksoi muutaman sata euroa. Lahjoitan lähinaiselle. Ei kelpais mulle.

Mulle kelpaa musta sadetta kestävä kassi, jossa on logo rautakanki.fi. Poika lahjoitti mulle ;)
Mää mikkään muotikuru ole!

Anonyymi kirjoitti...

herramunjee, että on saanu tänään nauraa ja elämä pidentynyt kummasti. ensin päivällä timbuktussa käydessäni ja nyt illalla tämä.

tästä on hyvä jatkaa !

siri kirjoitti...

niin kyllä se hienoa on jos viimaa kestää

Saara kirjoitti...

Heh, kiitos Liisa, hirlii ja siri. Onneksi teillä on huumorintajua. Ei ole maailma ihan niin synkkä paikka :)