sunnuntaina, lokakuuta 07, 2007

Kirjailijuudesta ja sen ihanuudesta

Kuulostan varmaan julmalta muistuttaessani joka välissä miten kirjoja julkaistaan liikaa. Muistuttaisin kuitenkin, että tämän elämän lainalaisuudet eivät aina noudata niitä ihania teitä, joissa lopulta jokainen saavuttaa sen onnen ja autuuden.

Kirjailijuus sinällään on tässä maassa jostakin syystä aivan järkyttävän tavoiteltavaa. Jokainen haluaa jollakin tavalla valtaa, julkisuutta ja rahaa. Kirjailijoiksi toivovilla on siten samat päämäärät kuin kenellä tahansa julkisuuteen pyrkivällä susannalla tai susanilla: kirjoittaa kirja, menestyä ja saada ihmiset heräämään. Herätyksen syyt vain poikkeavat toisistaan: Susan halusi oikaista lööppitehtailijoiden luomat käsitykset itsestään, Susanna kertoa siitä, miten teltta tulee prinsessan läheisyydessä pystyttää aina kun vain mahdollista. Joka toinen kirjailija haluaa ravistella pumpulissa kasvaneita ja joka kolmas taas herättää keskustelua omasta mielestään yhteiskunnallisesti tärkeistä asioista, joita mediassakin päivät pääksytysten puidaan. Suurin osa haluaa samaan aikaan myös viihdyttää.

Yleisö on siis se, johon omilla kirjoituksillaan halutaan vaikuttaa ja parantaa maailmaa siihen suuntaan kuin missä se itsestä parhaalta näyttää. Toisille se maailman hyvyys on siinä, että kunhan tulee itse kirjoittamalla toimeen, toiselle siinä, että me tuntosarvettomat myös heräisimme huomaamaan, miten lehdet esimerkiksi pursuavat pedofiiliotsikoita. Ilman kirjaahan me emme olisi sitä vielä huomannetkaan...

Joka tapauksessa kirjoittamisen motiivit pitäisi kaivaa sieltä kirjallisuuden alkulähteiltä. Että olisi se tarinankertomisen halu ja kirjoittamisen intohimo ja että yksikin lukija silloin riittää. Sillä vaan ei elä, niin valitettavaa kuin se onkin. On monia muitakin mukavia asioita joita tekemällä ei elä. Ja vaikka väitetään, että kirjoittaminen on kovaa työtä ja se vaatii vahvat perslihakset, on monta muutakin työtä joka on vielä raskaampaa eikä silläkään meinaa elää. Sitä paitsi kirjoittaminen ei ole niin paskamaista puuhaa mitä ne väittävät. Miksi niin moni edes haluaisi kirjailijaksi, jos se olisi. Eihän siivoojaksikaan ole mitään hinkua kenelläkään.

Media elää murrostaan muillakin kuin kirjallisuuden alueella. Sanomalehtien levikit laskevat ja kohta tv-kanavia on niin monta, että yhteiset puheenaiheet jäävät historiaan. Päiväjärjestyksestä ja kahvipöytäjuoruista pitävät huolen enää iltapäivälehtien lööpit, jotka kirkkaan keltaisina vielä aikansa jokaisen suomalaisen silmään pistävät, kunnes niidenkin kulmat alkavat surumielisesti roikkua sateen piiskatessa shokeeraavaa tekstiä unohduksiin. Kaupungistuneissa maissa iltapäivälehdetkin ovat alkaneet menettää lukijoitaan verkkolehdille, jotka päivättävät uutisiaan reaaliajassa.

Ei tässä murroksessa voi olettaa, että kirjallisuus säilyttäisi saman palvonnan kuin tähän asti tai että eliitti edes säilyttäisi saman asemansa kuin aiemmin. Ei portinvartijoidenkaan eteen enää polvistuta samalla tavalla. Niin kuin kaikki muutkin viestintäalat, myös kirjallisuuden ja sen tekijöiden pitäisi alkaa miettiä tervehdyttäviä toimenpiteitä. Kustantamoiden pitäisikin tutkailla kohderyhmäänsä tarkemmin ja erikoistua. Olisi mielenkiintoista nähdä, miten kustannusyhtiöiden markkinointikoneistot alkaisivat huutaa:

- Osta meidän dekkari, se on parasta kirjallisuutta!

- Herätys! Näe yhteiskunnan mätäpaiseet kotimaisen kertomakirjallisuuden avulla. Vain meiltä kotimaista proosaa!

- Takuuvarmaa rakkautta lukuhetkiin meiltä!

On siis väärää kustannuspolitiikkaa, että kaikki kustantamot pitävät riveissään kaikkia kirjailijoita. Kohdistamalla markkinoinnin määrätylle segmentille kustakin genrestä olisi helpompi nostaa esille uusia tekijöitä.

______________________________________________________________

Sivupalkissa kysyttiin, missä kukakin on. Kolme vastaajaa kehui olevansa Turun kirjamessuilla ja loput 80% vastaajista väittivät näidenkin kolmen valehtelevan.

15 kommenttia:

keu kirjoitti...

Mää ainakin haluaisin kirjailijaksi niin voisin pitää suosittua kirjallista blogia ja facebookia ja kolumnia ja, buaahhahhhaa ha ha ha hy hyy hyyyyhyyyy.

Saara kirjoitti...

Niin mutta ystävä kallis, millä sinä sitten eläisit? Kyllä sinun pitää hankkia kunnon ammatti, hyvä mies :)

keu kirjoitti...

Ainahan kai liikenee aikaa myös pelata lottoa ja pörssiä yms. Ehkä jopa vielä opin jättämään asiallisesti kommentin bloggeriin. Kunnon ammatin hankkiminen on jo myöhäistä.

SusuPetal kirjoitti...

Kaikkien pitäisi blogata ennemminkin kuin kirjoittaa kirja.
Näin on.
Paitsi tietysti, jos haluaa kirjoittaa kirjan. Ei se minus häiritse.
Bloggaaminen on kyllä niin paljon helpompaa. Esim. julkaisukynnystä ei ole kuin oma häpeä. Ehkä joillain julkkiskirjailijoillakaan ei sitä kynnystä ole. Hmmm.

Bloggaamalla saa sitä paitsi ihan mukavasti lukijoita. Ei paha sekään.
Ja kommentteja. Se on parasta.

Saara kirjoitti...

Jaa niin, Susu, luetaanhan niitä vääriä blogejakin ja itkeehän ne jotkut sitäkin, kun ei ole niitä lukijoita tarpeeksi :), vaikka ilimasiks antaa. En tiedä onko se hyvä markkinointitapa ja tuoko se blogille lisää lukijoita. Pitäisi tehdä tutkimus, mutta ei nyt jaksa.

Olen ehdottomasti samaa mieltä. Jos kirjoittaminen ei lyö leiville, kannattaa ilman muuta perustaa blogi. Kannattaa perustaa blogi jo ennen sitä, jos ei ole ihan vakuuttunut alan ihanuudesta.

SusuPetal kirjoitti...

Kannattaa lukea omaa blogia, niin ei ole pelkoa lukea vääriä blogeja ja sitten omallakin blogilla on niitä lukijoita.
Ei pitäisi olla vaikeaa.

Saara kirjoitti...

Hehe, sekö se resepti onkin. Mää olen luullut, että mitä enemmän bloggari huseeraa muissa blogeissa, niin sitä enemmän sen blogissakin käydään. Tää on niin vuorovaikutteista, ihan niinku kaikella viestintäalalla.

SusuPetal kirjoitti...

No, jos kommentteja haluaa, niin tuo on oikea tapa mistä kirjoitit.

Mutta se, että lukee vaan omaa blogiaan, varmistaa kyllä sen, että ei lue vääriä blogeja.

Saara kirjoitti...

Heh, juu, ilman muuta :)

Kirjailijoittenkin kannattaa lukea vain omia kirjojaan, niin eivät saa alitajuisia vaikutteita muualta.

keu kirjoitti...

Heh mä luen monia blogeja, mutta mun blogia lukee hyvin harva, ja se on varmaan hyvä niin. Tai siis markkinat ratkaisee, pulinat pois.

Saara kirjoitti...

Mää luen sun blogia, keu, koska sää luet mun blogia. Ja mää en tietäis että sää uet mun blogia, jos sää et nyt olis siinä sitä sanomassa. Näin se menee. Ei se mikään markkinajuttu ole. Se on jokin inehmon ominaisuus.

keu kirjoitti...

Jaa no voi sitä niinkin sanoa, että markkinat ratkaisee miten paljon jotain kirjaa tai blogia luetaan.

Saara kirjoitti...

No voi. Joo. Olet oikeassa.

ill. kirjoitti...

tästä jutusta tuli ihan syyllinen olo kun kerran kirjotan kaikkea roskaa jossa pahat ihmiset tekevät hyville pahoja asioita.. O_o tunnen itseni melkein keltaisen lehdistön lööpistiksi.. :P

Saara kirjoitti...

Eihän kyse edes ole siitä mitä kirjoitetaan. No, ikävää, että tulee paha mieli. Kirjoitanhan minäkin kaikkea roskaa, mutta en kansien väleihin.