Talon maalausurakka alkoi eilen. Siitä on 30 vuotta kun tämä talo on viimeksi maalattu. Joitakin lisäosia on sudittu jälkeenpäin ja koko kolmen asunnon rivari onkin kaksivärinen. Talon alkuperäisasukkaat väittivät kivenkovaan, että maali on samaa joka puolella. Ja toiset naapurit uskoivat. Tein itsekseni kokeita maalipöntön jämillä ja ilmoitin varovasti, ettei maali kyllä ole samaa, mutta mitäpä minun naisihmisen sana tässä painaisi. Höpö höpö, maali on samaa ja sillä selvä.
Kevättalvesta pyydettiin urakoitsijoilta tarjouksia. Olisivat veloittaneet maalaamisesta 15000 euroa, joten päätimme tehdä kaiken ihan itse. Kerrankin osuivat yksiin aika ja hyvä ilma, joten homma oli parasta aloittaa heti. Jäi minulta tosin yksi hurmaava blogimiitti väliin, joka aiheuttaa minussa alakuloisia tuntemuksia edelleen.
Naapuri siis kävi hakemassa maalit, ja minäkin lopulta rohkaistuin pesemään seiniä. Olin yltä päältä paskakerroksen alla. Aurinkovoiteeseen tarttui pölyä ja maalinhitusia niin paksulti, että minuun pystyi piirtämään kuvioita. Isäntä herkesi heti maalaamaan ja jälki oli just sen mukaista, että asiastasta on innostuttu enemmän kuin mietitty ensin vähän mitä pitäisi tehdä. Sanoin siitäkin ihan nätisti, että tuo pitäisi tehdä noin ja noin ja kannattaisi laittaa maalarin teippiä... mutta höpö höpö. Kukapa minua uskoisi.
Eli kaiken kaikkiaan talosta on tulossa melko oranssi ja hieman suttuinen. Kai sen pitää antaa tapahtua, jos kerran yhtä ainoaa totuutta ei ole, enkä minä voi sen vuoksi asiasta tämän enempää väitellä. Minä pidin siitä punaisesta kyllä enemmän, vaikka se onkin mahdotonta, samaa väriähän se on, tosin toinen on ruosteenoranssia ja toinen punaista. No näin, lähden pesemään talon takapuolta nyt.
How to Survive November 2024 – 22
5 tuntia sitten
Tekstit
5 kommenttia:
Se on ulkomaalauksessa se pohjatyö kyllä tärkeempi ku itte sutiminen, vähintään. Mutta ku jotkut haluaa heti sen pensselinsä, sutinsa siihen purkkii tökätä, ja päästä sutimaan, öh.
*
Niin että oikeessa olet.
"Aurinkovoiteeseen tarttui pölyä ja maalinhitusia niin paksulti, että minuun pystyi piirtämään kuvioita. Isäntä herkesi heti maalaamaan ja jälki oli just sen mukaista..."
Hah hah! Isäntäkö rupesi roiskuttelemaan maalia sinun pölyiseen olemukseesi! ; D
Voi tosiaankin olla, että maali on samalla koodilla kuin kolmekymmentä vuotta sitten, mutta värisävy on kuitenkin eri. Kolmessakymmenessä vuodessa tehtaan maalisävyt muuttuvat.
On kyllä toinenkin selitys poikkeaviin värisävyihin.
Maali on aivan oikeasti ollut alun alkaen ruosteisen oranssi, mutta seinässä se on haalistunut kauniin punaiseksi.
Nyt sitten isäntä rapsuttelemaan maalinroiskeita ikkunoista ja minne nyt sitä sattui roiskuttelemaankin.
Raahaa lepolasse viereen, heittäydy siihen ja tirkistele aurinkolasien reunan yli ja sano välillä, että siihen ja siihen jäi vähän roiskeita, että otapas uusiksi ; D
No juu, setä, kyllä ne pohjatyöt tuli tehtyä, mutta olisi sitä maalarinteippiä voinut kyllä laittaa. Meillä on semmoinen lippa tuossa, joka päätettiin maalata valkoiseksi, kun sisällä on niin pimeää. No sitä valkoista meni sitten seinään, ja eihän se sillä seinämaalilla peity, hyvänen aika. Mutta eihän mua kuunneltu. Pitäisi olla jotkin maisterin paperit, että meikäläisen mielipiteellä olisi jotakin merkitystä.
Celia, se olisi voinut haalistua, joo, mutta kun se punainen on tummempi.
Muuten hyvä idea tuo lepolasse, mutta emmie kehtoo. Pesin neljä tuntia sitä talon takaosaa juuri. Nyt alkaa tosin olla mitta täysi.
Blogimiitissä oli tosiaan kivaa, mutta jonkinlainen kaukainen päänsärky siitä kyllä jäi. Helsinkiläisoluet! Olisi ollut mukavaa nähdä, mutta toisella kertaa sitten...
Se olisi kyllä mukavaa, Ohari. Sori kun olin niin tylsä. Mutta olin kyllä tylsä sitten täällä kotonakin.
Lähetä kommentti