Mitähän siitä Hesarin julkkisjuoruilusta pitäisi olla mieltä? Juoruilu Lasitalon emännän mukaan on hauskaa (HS 24.3.07) ja Hesarilla on olo vähän niin kuin se jäisi kaiken ilottelun ulkopuolelle jäykällä olemuksellaan. Juoruilu sitäpaitsi lisää yhteisöllisyyttä tässä muutoin niin sirpaileisessa yhteiskunnassa. Toisaalta voisi ajatella, että Hesari yrittää vallata alaa lööpeiltä ja kuroa kiinni hupenevaa markkinaosuuttaan. Mitä me teemme enää Seiskalla ja iltapäivälehdillä, jos Hesari hoitaa niidenkin hommat? Ylevää olisi tietty ajatella, että Hesari hoitaisi senkin hienostuneemmin, sillä tavalla journalismin hengessä, het helvetin isolla jiillä. Sitä paitsi mikä on sen helpompaa nostattaa omaa arvovaltaansa kuin kirjoittaa itseään toopeimmista. Amerikassahan julkkikset, siis poliitikot ja laulajat, on juuri määritelty USA:n tyhmimmiksi.
USA:n kansalaisten mielipiteitä mittaava Opinion Research Group on julkaissut listan kymmenestä julkisuuden henkilöstä, jotka ovat kyselyn mukaan maan tyhmimpiä. (HS 2.4.2007) Heh, siis miten tuollainen tutkimus edes olisi mahdollista ilman julkkiksia? Oman naapurin tai serkun töppäilyjä äänestämällä ei äänimäärä toiveista huolimatta kovin kummoiseksi kerry. Kaiketi into kuitenkin tehdä moisia tutkimuksia ylittää niistä saadun substanssin. Jos media ahkerasti meille ensin syöttää tietoja julkkisten tempauksista, onko se niin kovin yllättävää, että meille muodostuu käsitys näistä tuntemattomista ihmisistä median välityksellä. Jos se käsitys on tyhmä, niin mitä se kertoo median motiiveista? Mitä tämä kaikki julkkishakuisuus ylipäätään siitä kertoo? Tai meistä?
Kun nyt siis Hesari on Kurosen kansien julkistamistilaisuuden jälkeen vajonnut "yleisen mielipiteen" mukaan aina vain alemmaksi, pitää muistaa, että sanomalehden alkuaikoina sen tärkein tehtävä oli juurikin juoruilu. Kansa vaati alusta asti tietää hallitsijoittensa erektiokyvystä, mikä puolestaan takasi kansalle jatkuvuuden tunteen. Kaupungistumisen myötä ihimiset olivat ihan hukassa, samalla tavalla kuin nykyisin globalisaation sekoittaessa identiteettien pakkaa. Eihän meillä ole isossa julkisuudessa enää mitään mistä muusta ottaa kiinni kuin Matista ja milloin vähän Tanjasta, Susanista tai Merikukasta. Jotakin muuta katetta pitää kyllä jo jatkuvuudellekin saada kuin nakuna juoksentelu ja uuniperunat. Ei se näet kyllä Hesarin syytä ole, ettei porukka innostu yhteisvoimin pohtimaan työttömyyden puolittamisen keinoja. Meitä liikuttaa enemmän pääministerin puuhat vapaalla kuin se tylsä arki. Ei me vaan jakseta. Me ollaan niin hyviä. Meillä on laajakaistat ja lauhkea mieli.
Olen itse tilannut Hesarini sillä periaatteella, että se kattaa tärkeän osan meneillään olevista puheenaiheista ja nostaa esiin yhteisen hyvän kannalta tärkeinä pitämiään asioita. Nyt minun pitäisi sitten luottaa Hesarin näkemykseen siitä, mikä nykyään on tärkeää. Ja siihen siis sisältyy julkkikset ja Kurosen kirjan kannet. Kuitenkin olen sitä mieltä, että jos haluaisin lukea julkkiksista, olisin sitten tilannut sen Seiskan. Mutta kun minulle ei tule Seiskaa, en ilmiselvästi kaipaa juorujakaan. Nythän tämä tilanne on se, etten pysty enää näiltä julkkisasioilta välttymään, vaikka haluaisinkin. Tämä puolestaan muokkaa käsitystäni tästä yhteiskunnasta. Hesari siis määrää asenteellaan yleisen arvoperustan ja sen kärkeen kuuluvat tästedes juorut. Joidenkin toimittajien puoltavia kannanottoja en ihmettele lainkaan, perustuuhan heidän oma työnsäkin nimenomaan kriittiseen juoruiluun, jota ei kuitenkaan ilman julkkista voi harjoittaa.
USA:n kansalaisten mielipiteitä mittaava Opinion Research Group on julkaissut listan kymmenestä julkisuuden henkilöstä, jotka ovat kyselyn mukaan maan tyhmimpiä. (HS 2.4.2007) Heh, siis miten tuollainen tutkimus edes olisi mahdollista ilman julkkiksia? Oman naapurin tai serkun töppäilyjä äänestämällä ei äänimäärä toiveista huolimatta kovin kummoiseksi kerry. Kaiketi into kuitenkin tehdä moisia tutkimuksia ylittää niistä saadun substanssin. Jos media ahkerasti meille ensin syöttää tietoja julkkisten tempauksista, onko se niin kovin yllättävää, että meille muodostuu käsitys näistä tuntemattomista ihmisistä median välityksellä. Jos se käsitys on tyhmä, niin mitä se kertoo median motiiveista? Mitä tämä kaikki julkkishakuisuus ylipäätään siitä kertoo? Tai meistä?
Kun nyt siis Hesari on Kurosen kansien julkistamistilaisuuden jälkeen vajonnut "yleisen mielipiteen" mukaan aina vain alemmaksi, pitää muistaa, että sanomalehden alkuaikoina sen tärkein tehtävä oli juurikin juoruilu. Kansa vaati alusta asti tietää hallitsijoittensa erektiokyvystä, mikä puolestaan takasi kansalle jatkuvuuden tunteen. Kaupungistumisen myötä ihimiset olivat ihan hukassa, samalla tavalla kuin nykyisin globalisaation sekoittaessa identiteettien pakkaa. Eihän meillä ole isossa julkisuudessa enää mitään mistä muusta ottaa kiinni kuin Matista ja milloin vähän Tanjasta, Susanista tai Merikukasta. Jotakin muuta katetta pitää kyllä jo jatkuvuudellekin saada kuin nakuna juoksentelu ja uuniperunat. Ei se näet kyllä Hesarin syytä ole, ettei porukka innostu yhteisvoimin pohtimaan työttömyyden puolittamisen keinoja. Meitä liikuttaa enemmän pääministerin puuhat vapaalla kuin se tylsä arki. Ei me vaan jakseta. Me ollaan niin hyviä. Meillä on laajakaistat ja lauhkea mieli.
Olen itse tilannut Hesarini sillä periaatteella, että se kattaa tärkeän osan meneillään olevista puheenaiheista ja nostaa esiin yhteisen hyvän kannalta tärkeinä pitämiään asioita. Nyt minun pitäisi sitten luottaa Hesarin näkemykseen siitä, mikä nykyään on tärkeää. Ja siihen siis sisältyy julkkikset ja Kurosen kirjan kannet. Kuitenkin olen sitä mieltä, että jos haluaisin lukea julkkiksista, olisin sitten tilannut sen Seiskan. Mutta kun minulle ei tule Seiskaa, en ilmiselvästi kaipaa juorujakaan. Nythän tämä tilanne on se, etten pysty enää näiltä julkkisasioilta välttymään, vaikka haluaisinkin. Tämä puolestaan muokkaa käsitystäni tästä yhteiskunnasta. Hesari siis määrää asenteellaan yleisen arvoperustan ja sen kärkeen kuuluvat tästedes juorut. Joidenkin toimittajien puoltavia kannanottoja en ihmettele lainkaan, perustuuhan heidän oma työnsäkin nimenomaan kriittiseen juoruiluun, jota ei kuitenkaan ilman julkkista voi harjoittaa.
Olenkin tässä jo jonkin aikaa seurannut Lindholm/Jari Mr:n blogia ja nyt kun se lähti Bagdadiin, pääsee paskahousukin valloilleen näin anonymiteetin suojista sanomaan mielipiteensä, joka on yhtä epätasainen kuin arvion alla oleva blogikin. Haakana jo kovasti bloggareille ja kommentoijille noita hienoja ohjeita O'Reillya siteeraten antoikin, mistä Lindholm päällimmäiseksi nosti nimettömyyden peikon. Anonyymiys se aina vaan on kaiken pahan alku ja toivottavasti loppukin. Kunhan kaikki aletaan kirjoittaa näitä juorujuttujamme omalla nimellämme, niin maailma luultavasti pelastuu. Lehtolakin se nimittäin näpäytti toimittajia 30 kohdan ohjeillaan ja ryöpytti heti perään Aamulehdessä Lindholmia, jota juttu puolestaan ei voisi vähempää kiinnostaa. Tästä sekamelskasta mitään tolkkua saa. Noh. Minulle nyt tuli vain mieleen, että mitenkähän tuo lienee, estääkö nimen käyttäminen netissä lopulta mitenkään sen paskahousuisuuden?
Tekstit
18 kommenttia:
Tuota noin no äh siis olen kyllä käsitellyt aihetta mutta, no ainahan voin kaivaa näitä Auktoriteetin lainauksia:
"Helsingin Sanomat edustaa ns. tajunnanvirtauutisointia, jossa tosiasiat ja niiden tarkistaminen nähdään jos ei nyt suorastaan tiedostamista rajoittavina silmälappuina niin ainakin turhana hienosteluna"
Eli on makuasia nostaako tuo juoruilulinja HS:n tasoa vaiko laskee.
Ja sitten tuo anonymiteetti on kyllä rikoksen tekijän kannalta aika heiveröistä. Saihan se poliisi kiinni muistaakseni jopa prepaid puhelinsoiton, CIA seuraa, ja Sitemeter... MIB muuten nykyään jumittaa jopa arkaluonteiset ufovideot youtubessa heti kun alkaa paljastua jotain. Samoin Ranskan salaisten kansioiden paljastussaitti tilttaa...
Minusta Blogistaniassakin voisi juoruilla ihan suoraan, nimimerkeillä tai omilla nimillä, ihan se ja sama, pääasia, että juoru on hyvä.
Tosi tai ei.
Juorublogi puuttuu(kai, en minä nyt niin tarkkaan tiedä). Sellaiseen voisi sitten laittaa kaikenlaisia arvailuja tyyliin "vetääkö Saara taas lärvit perjantaina?", "Missä SusuPetal vietti viikonlopun -blogeissa häntä ei nähty", "Perustuuko Etappisian reseptit omakohtaisiin kokeiluihin???",
"hb, pohjoisen mafia jyrää", "onko setäs oikeasti tätis..." ja sellaisia.
Nostetaan tasoa entisestään. Nih.
Hb, en minä vaan jaksa lukea niitä kysymysmerkkejä. Miten voi pitää auktoriteettina ketään, jonka tekstit ovat täynnä kysymysmerkkejä?
Ei se ole makuasia, Hb. Se on arvokysymys. Arvokysymys ei voi olla mikään makuasia, mutta senhän nämä juorulehdet ovat jo meille opettaneet, että kaiken voi ajatella juuri noinkin pinnallisesti.
Mutta Susu, juu, blogistaniassa asiat ovat toisin. Täällä pitääkin juoruta. Sehän tuossa just oli pointtikin. Mutta sulla on kyl paremmat juorut!
Naurattaa aina vaan tuo kirjailija Kurosen kansien julkistamistilaisuus.
No niin no etiikka eli arvot ovatkin olleet minulle aina arvoitus paitsi mitä tulee no niin no. Mutta eikös arvoasia ole juuri sama kuin makuasia, hyvinkin pitkälle. Maku- tai arvoasiaa ei voi loogisesti johtaa tosiasioista sanoi Haakin muistaakseni joskus viitaten siihen Humen giljotiiniin. Sellainen pitää vain vetää hatusta eli tahtoa (vrt. Schopenhauer)? Kysymysmerkkejä? Minulle se on selvää pässinlihaa. Vaikka itse kyllä ajaudun aina HS:n linjoille tavallaan siis metodin puolesta vaikka en sisällön suhteen sentään, eli tajunnanpysäytykseen.
Älä Saaraliini muuta sano. Toisaalta kyllä näitä naurunaiheita on loppujen lopuksi aika vähän. Että siinä mielessä kansien julkistamistilaisuuksien kaltaisia tilanteita voisi kai olla enemmänkin.
Jaa jaa, Hb, voihan sen niinkin ajatella. Mutta liitän kyllä makuasian jotenkin samaan kategoriaan esimerkiksi sellaisten asioiden kanssa, että mistä musiikista kukin pitää, tai tykkääkö makaronilaatikosta ja sen semmoisista. Ja arvokysymys olisi niin kuin jotakin kollektiivisempaa, siis nyt kun puhutaan yleisistä arvoista ja sen sellaisesta kansallisidentiteetteihin kuuluvasta yhteiskunnallisista perusarvoista. Mutta ymmärrnhän minä, että se on aika tylsä aihe.
Viittasin siis siihen mitä yhteistä näillä kahdella käsitteellä voisi olla öhöm. Mutta minusta alkuperäiseen yhteyteen maku kyllä sopii paremmin kuin arvo, en kai minä sitä muuten olisi kirjoittanutkaan. Uusi juoruilulinja sopii siis sanoisiko samaan arvokategoriaan kuin aikaisempikin, mitä yritin perustella ko. lainauksella.
HS:n perusarvoihin ei ole kai moneen kymmeneen vuoteen kuulunut mikään kansallinen, korkeintaan sellaisen vastustaminen.
Minusta se nyt ei vaan ole kevyt makuasia, kun valtakunnan päälehti alkaa juoruilla, koska sillä prkl on vaikutusta koko yleiseen arvomaailmaan. Minä olen vanhanaikainen ihminen ja sillä selvä.
Kansallisuus on siellä kaikissa uutisissa, jotka jotenkin liittyvät tähän kansaan. Eli tuo nyt oli ihan höpöä.
No raskasta tai kevyttä (muutosta), niin kuitenkin HS tässä ehkä taistelee sittenkin vielä omistukseltaan kansallisena voimana levikkiosuuksista ylikansallisia monopoleja vastaan suomalaisen kulttuurin/median keihäänkärkenä.
Höpöä taitaa olla ainakin se, että HS aktiivisesti rakentaisi kansallista identeettiä tms.
Tietenkin se rakentaa kansallisidentiteettiä jo pelkällä olemassaolollaan. Hb, nyt hereille.
Nyt kyllä alkaa jo olla vanhanaikainen kansallinen nukkumaanmenoaika. Ehkä huomenna koemme sitten kansallisen herätyksen heh heh. Kun uusi kansallinen hallituskin on jo näkemäisillään päivän valon. Kauniita unia!
Niin kyllä olisi, mutta mä ny vielä väsään näitä jäsentelyjäni huomiseen tenttiin. Millään ei kyllä malttaisi.
Kauniita unia, Hb.
Ei se nimellä kirjoittaminen mitään hyvyyttä todellakaan takaa. Onhan se eräänkin tamperelaisen S. Lehdon kohdalla nähty ja monella, monella omaa nimeä vaativalla keskustelupalstallakin on jouduttu huomaamaan, että ihan yhtälailla sitä osataan ja kehdataan omalla nimelläkin perseillä.
Lindholm vieläpä ärsyttävästi toimii itse osittain samoin kuin nämä kamalat anonyymit. Vaikka itse kirjoittaakin omalla nimellänsä, voi jarzuli kommentoinnin sulkemalla kätevästi sulkea silmänsä ikävältä arvostelulta, ja siten huudella mitä huvittaa ilman huolta vastaväittäjistä. Vähän niinkuin anonyymitkin tekevät.
Mä olen usein harkinnutkin omalle nimelle siirtymistä, mutta nämä "ei pelkällä nimimerkillä voi mitään asiaa kirjoittaa" -paasaajat ovat yleensä saaneet mut luopumaan aikomuksestani. Typerää väittää, että sisällön laatu riippuisi nimen julkistamisesta. Varmaanhan sitä kuvat ja blogimerkinnät heti muuttuisi paremmiksi, jos oman nimensä perään laittaisi.
Hmmmph.
"Onko setäs oikeasti tätis?" - Nyt kuule VITTU! pusupedaali, mutterit on ihan eri pyll... hyllyssä! PERKELE! Ja seki oli paremmin sanottu.
*
Mitä itse aasiaan tulee, Vartiotorni on Suomen ainoa vakavasti otettava lehdy. Hesari JO ON Seiska, ja Lasitalon emäntä Bordellin matroona. Hesarin kulttuurisivuiltakin puuttuu enää vaan Jukka Petäjän kritiikki Akankannon MM-kisoista ja Antti Majanderin syvä-anal-syysi Löylynheiton MM-skaban voittajan persereijästä.
*
Ta dah! Ja Pusu lopettaa sen vittuilun tai minä näytän sulle hämäkävyn väärin päin!!!!
Viima, moi. Joo niin varmaan :) Hmmmph.
Lieneekö montaakaan blogia, jonka pitäjää voisi paskahousuksi kutsua, mutta usein ihan muista syistä kyllä kuin nimettömyyden takia. Typerimmät ja lain näkökulmasta katsottuna rajatapauskommentit olen itsekin saanut ihan tunnetulta henkilöltä.
Olisihan se maailma tietty upea paikka, kun kukaan ei olisi kenellekään nimettömänä vittuilemassa, mutta voi voi, ei sitä vittuilua myöskään voi IRL välttää.
Setäs, elä nyt. Susussa olisi kyllä juorutoimittajan ainesta. Nehän voisi ottaa sen Hesariin töihin!
Hesarin laatu vain huononee huononemistaan, lopetin tilauksen v. -00. Nyt kaveri tuo lehtensä töihin, sen lukee 10 minuutissa. Jopa 100-lehti on mielenkiintoisempi - lähinnä sen vuoksi, että uutisetkin ovat suoraan kommentoimattomina STT:n tiedotteista. Eli NOUP HS:lle, Höplää voisi vielä lukeakin ja sitäki lähinnä kulttuuripuolen takia. Muuten tyydyn ilmaisjakelulehtiin jatkossakin, ziitosta vaan. Ja Hyviin Blogein *virn*!
Se on muuten totta tuokin, Polgara. Satanen on minustakin kaikessa lakonisuudessaan parasta uutisvälitystä.
Lähetä kommentti