No niin, nyt täytyy kyllä sanoa, että minulla on jumalaton ikävä paria poislähtenyttä työntekijää. Tämä nykyinen tilanne on veretseisauttava. Ilahdun niin paljon jonkun extran töihin tulemisesta, etten enää edes välitä, vaikka tulisi myöhässä. Pääasia on että tulee, eikä valita. Ilahduin tänään jopa tj:n käynnistä, enkä meinannut päästää pois ollenkaan. Keksin tikusta asiaa, etten jäisi niiden kahden kanssa sinne yksin. Kaikkein parasta tietenkin on, kun joku netistä tuttu tulee käymään, niin kuin tänään. Tuntui jotenkin kummalta, niin kuin oikeasti tuttu olisi siihen ovesta hymykuoppinensa pöllähtänyt. Lienenkö sanonutkin jotakin niin hölmöä, kuin että no siinähän se nyt on.
Sanotaanko tästä työtilanteesta nyt kuitenkin vaikka niin, että joustamattomuus on päivän sana päättämättömyyden ohella. Se on sikäli mielenkiintoinen tilanne, että vaikka ei itse vielä tietäisi mitä mieltä on, kannattaa olla kaiken varalta eri mieltä ainakin siihen asti, kunnes päätetään toisin. Koko ajan juputetaan, miten on liian matala pöytä tai liian kylmä, liian kuuma, liian kiire, liian hiljaista, liian paljon meteliä, liian vääränlainen puhelin, liian huono tietokone... siis se valituslista on loputon... Sikäli tietty hankalaa, kun niille asioille en mitään voi ja niille mille voin käy näin: ensin sanotaan, ettei haluta tehdä iltavuoroja, ja kun niitä ei sitten laiteta, niitä sitten halutaankin. Monen kuukauden työvuorolistat uusiksi. Sitten halutaan kesäloma pätkissä, kolme+yksi viikkoa, molemmat, ja kun näin toimitaan, niin sitten ei enää halutakaan, vaan kaikki neljä viikkoa pidetäänkin putkeen. Ja samaan aikaan kuin se toinen tietenkin. Naiset! Joo ei muuta kuin työvuorolistat taas uusiksi. Miksi minä olen tällainen saatanan kumipallo, hä? Jos jollakulla on minulle muita hommia, niin ilmottautukoon sähköpostissa. Olen joustava, enkä valita kuin blogissani. Teen työni, enkä kaipaa lahjuksia enkä kehuja. Kunhan ei koko ajan juputeta.
How to Survive November 2024 – 22
38 minuuttia sitten
Tekstit
34 kommenttia:
Kaikkia ei tarvitse miellyttää. Kai se on se juttu.
Naiset!
Tiettyyn pisteeseen asti joustavuus on ok, mutta ei sitten enää, jos aikoo saada hommat jotenkin rullaamaan.
Voihan se olla, että lähtevät kävelemään, kun eivät saa 2+1 ja sitten 4 ja sitten jotain muuta, mutta entä sitten -ei niistä tuossakaan tapauksessa juuri iloa ole.
Useissa työpaikoissa lomatoiveita otetaan vastaan ja se on siinä. Toteutus on eri juttu. Lomat toteutetaan mahdollisuuksien mukaan niin, että kaikki kärsivät mahdollisimman vähän ja että homma pyörii lomista huolimatta.
Sinä olet liian pehmeä. Ei tarvitse olla kaikkien kaveri.
Niin, öh, I agree: Naiset ja Naisten Pahikset!! Kahta en vaiha, vai mitenkä se mänj...
*
Voesin minä sinut kumipalloks palakata, mutta josko sinusta nyt ennee on mikskää pomppijaks, vanahasta akasta. Sen pallonkii ku pittää olla pompatakseen napakka.
*
Elä perkele sitä veistä...
Sieltähä se paras neuvoja tulikiin. PusuPetaali, ihte Pääportto ja Kyöpelin vuori! Ihte liuhtoo Epyktilöissä millon mitennii...
*
Nyt pakkoon...
Miten sie sinne miun hamosen alle pakkoon mänit, setäs!!!
Pallottele sie ihan omillas vuan.
Nääh, mää niitten kaveri ole, ei vaan jaksa sitä jupinaa sitten. Eikä ne mihinkään kävelemään lähde. Juputtavat jupisemisen ilosta ja minä prkl yritän sitä jupinaa minimoida, vaikka se onkin ihan sama miten tekee.
Kuule Setä, minähän muuten olen napakka ja sitä paitsi harvinaisen vähän käytettykin. Varsin kimmoisa siis :)
Ihaha (ihahaa) tämä o ku Mikkelin markkinoilla sulta hevosta ostas. No entäs ne hampaat? Ja paljonko männöö kauroja? Onko raveihin ennee, vai onko vuan suattohoitolaitumelle?
*
Enkä minä ajamatta hevostakkaan osta kyllä!
Heh, no juu. Saattohoito-olo tässä kyl jo onkin. Kurkku on kipeä ja päätä särkee. Aivastuttaakin.
Sinnuun on tuas iskeny se lintulunssa. Joku pulu yritti raatatieasemalla tehhä pesänsä piäpehkoos, luulisin. Ja eiku tiputauti tuas.
*
Voi se kyllä olla legioonalaistaatikiin, sehän niitä ilmanvaihtoja pitkin leviää.
*
Valihe siitä vuan kumpi tuntuu mukavammalta kuolla.
Mä näen silmissäni ihan ton kaiken mistä kirjoitit ja täytyy sanoa, että kyllä sä omaat aika jumalaiset hermot ja tuohon kun lisää vielä sen kaikenkarvaisen asiakaskirjon, ni avot, soppa on täysin valmis. Voimia !
Tauti kuin tauti. Legionalaisessa taitaa yrjöttää. Sitä ei. Mutta on tämä kauheeta, mullon tauti. Pakko hakea töistä ainakin listat, että pääsen laskemaan palkat. Nuppi huojuu. Ei tuu mitään.
Voi Lumi kiitti, ei se taida hermoista olla kiinni. Olen vain niin... hmm... järkyttynyt kaiken päivää, että se menee omalla painollaan.
Tauti ku tauti, tappaa se kuitenki. Nupilla ja neuloilla niin väliä, nuppihan sulla huojuu aina, sillon ku ei piliki.
*
Nyt vuan alata valita mitä virsiä haluat lautasessa puhelinkopissas kuulla, ja varsinnii mitä et.
Perkele, teki minusta anonyymin ja talletti kesken ihan kaiken. Mihinkä minä jäin. - No, lääkärit kyllä sulle sannoo, että teemme kaiken mitä tehtävissä on. Senku suomentaa niin se tarkottaa, että lähemmä tästä toimistoon nisukahveelle ja sitte vedämmä takapihalla parin viivan pöllyt.
Vittu kun ei kuitenkaan kukaan kehu niin pitää itte. Tästä oli siulla varmana suuri lohtu kurjilla viime hetkilläs. - Minkä diagonaalin, vai mikä vitun diakoni se on, maalima on minussa menettänykkää.
Näkkyy muuten tuosta sinun leiskasta ettet ou enemmälti soutanna, tahi sitte on taijot ruosteessa.
Pakko tuottaa pettymys. Soutaja en ole minä. Ajattelin, etten ikinä kerro, mutta kun noin pahasti haukuit, niin oli pakko. Se on mun serkku ku soutaa. Minä otin kyllä kuvan.
Olen muuten tosi sairas. Kauhea olo.
Ihan siis virsiä saa jo veisata.
Minä arvelinnii, ku airot huiteloo miten sattuu...
*
Ja töissä oli pakko olla niitten tonttuje takia. Onko nulla niitä reseppiroppeja vielä, otat niitä ja määt muata.
*
Et sinä siihen perkele kuole.
Kiitos huolenpidosta, Setäkulta. Mää nukahdin jo kerran ja meen nyt takasin. Ei tästä nyt ehkä enää nousta.
Tässä ei nyt taphiomielialaa ruveta lietsomaan, tai muuten tässon kohta sylissä jo ryssäki, perkele.
*
Ei sota yhtä miestä kaipoo, mutta akkoo kyllä! Vittu!
Jos Sijaltainen nousisi,
taivaalle ota tykösi.
Kyllä se varmaan siitä.
Oi voi, pojat. Nyt on mennyt jo kuusi buranaa. Sota kyllä kaipaa mua, koska monesti ei olisi mitään sotaa ilman mua, hö.
Enska, kuka Sijaltainen?
Mä voisin tulla töihin, olen taatusti joustava, lähden ylimääräiselle keikalle 2 h varoitusajalla, kerran 20 minuutin sisällä. EN valita, jos kone toimii! Kelpaisko ,> Vai jäänkö Herjaamoon...
No niin, nyt se Polgara sen sanoo, kun paikat on täytetty.
Mäkin näen ton juputuksen ihan sieluni silmin. Sairastuttavat sut, saatana! Tuo on työpaikkaväkivaltaa!
Laita lomat päivä kerrallaan ja sano, etgtei asiasta neuvotella. siinähän nauttivat sitten kesästään...
-minh-
"Levolle lasken, Luojani
armias ole suojani.
Jos sijaltain en nousisi,
taivaaseen ota tykösi"
Heikki Mäntylä-niminen henkilö vastaa näin:
"Pienten lasten maailma on täynnä mörköjä ja hirviöitä. Eräs tällainen hirviö on "Sijaltainen". Mutta selitetäänpä koko tarina alusta alkaen niin kuin lapsi sen voi kuulla ja kokea:
Ensimmäisessä säkeessä "Levolle lasken Luojani" lapsi päästää viimein Luojan lepäämään, kun tämä on koko päivän huhkinut hänen suojanaan.
Toinen säe "Armias ole suojani" tarkoittaa sitä, että Luojan tilalle yövuoron vahtivuoroon tulee "Armias".
Armiaasta ei paljon tiedetä eikä hänen tekemisiään ole tiettävästi juuri dokumentoitu kirjallisiin lähteisiin. Nimi viittaa Ranskaan ja Espanjaan: ehkäpä Armias on kolmen muskettisoturin tai Don Quijoten kavereita - miekkailutaidoista voi kyllä olla yön aikana apua. Lapselle tärkeintä on kuitenkin se, että sentään joku isompi pitää hänen puoliaan yön melskeissä.
Kolmas säe "Jos Sijaltainen nousisi" on rukouksen kliimaksi. Lapsi jää yksin pimeyteen tai hämärään odottamaan, mistä tämä hirvittävä peto tulee - sängyn alta, patterin takaa tai kenties seinän läpi. Lapsen kannalta hankalaa on se, etteivät aikuiset edes selitä, miltä Sijaltainen näyttää."
Semmonen se, Sijaltainen. Mut voit Saara huilia rauhassa, ei sitä oikeesti ole.
Elikkä täsä on nyt sitten kai tämä Taivaasenota jokin paikkakunta tai turvakoti. Taivaasenotan vastaanottokoti, jos ymmärrän, josta en mene takuuseen. Takuu on muuten Espoon takana.
Vai olisko Taivaasenotan jokin terminaalihoitopaikka, mutta ei hei Heikki Mäntylä kerrota tätä Saaralle!
Minh, niin. Ja arvaa vaan, onko mitään muita puheenaiheita enää. Se on sit niinku sitä koko ajan. Kuukausi takaperin kävi semmoinen iloinen puheensorina. Nyt siellä kuuluu sen poraamisen alta jatkuva jupina stereona.
Sullahan meni muuten kesäloma nyt tässä hässäkässä. Tajusin sen ihan vasta ja ihan tuli hetken hypervenitlaatio.
***
Enska, no kuka hitto on Heikki Mäntylä?
Niin tai hei, jos se on Armias olé Suo Jani.
Äh, siis Minh, ei siis mennyt kesäloma, vaan se mikä oli sovittu. Onhan sulla kuitenkin se 12 päivää, vai 14 peräti.
Ookko nää harvon hengissä?
Kiitos kysymästä ja huomenta, setä. Oon mää, sitkeä pirulainen.
Minä en noista kesälomista mitn tajua. Jos jonkun päivän saa olla ensi kesänä vapaalla niin kaikki on hyvin.
Voi hitto, sulla on nyt kyllä kestämistä sen jurputtajakaksikon kanssa. Laita mp3 soittamaan jotain rauhoittavaa delfiinilaulua tai vaikka äänikirjaa, kun et ole kassalla ja kuvittele, että ne jurputtajat on niitä delfiineitä musiikkivideossasi. Vähän heikko ehdotus käytännössä toteutettavaksi, mutta en nyt muuta oikein keksi..:/
-minh-
heh, mähän saan nykyä anoa, että pääsisin käymään edes vessassa. Eivät ne jouda siinä kassalla olemaan, nillon niin pal tärkeämpää tehtävää ku mulla konsanaan.
Lähetä kommentti