On ollut kovin vaisu olotila. Olen kokonaisvaltaisesti vaisulla tuulella. Eilinen muutaman työntekijän läksiäisjuhlakin meni ihan muita kuunnellessa vain. Jos sanoinkin jotakin, se kuulosti matalalta murahdukselta. Sikäli niiden itseä kymmenen, viisikintoista vuotta nuorempien kuunteleminen on ihan positiivinen kokemus. Tiesittekö esimerkiksi sitä, että nainen leipoo eniten silloin kun se on rakastunut. Itse en ole leiponut vuosikausiin.
Nuorien ja kauniiden naisten kanssa kulkeminen kapakasta kapakkaan vaatii näin rupsahtaneelta ihmiseltä ylimääräisiä voimia ja henkistä kamppailua. Olinkin puolen yön aikaan aivan valmis istahtamaan taksiin ja erakoitumaan loppuiäkseni, mutta en jaksanut vastustaa tyttöjen vonkaamista. Minun pitää kuulemma edes kerran elämässäni käydä Onnelassa ja tomerasti sitten käsikynkässä tallustettiin Onnelaa päin. Pankkiautomaatilla meidän edessämme jonotti pari nuorta naista, joista toinen oli kyykyssä toisen edessä ja lipoi kielellään ystävätterensä farkkuja pimpsan kohdalta. Tunsin itseni niin järkyttävän vanhaksi ja huumorintajuttomaksi.
Onnelaan johti kaksi pitkän pitkää jonoa, joista molemmat koostuivat nuorista trendihenkilöistä. Menimme lähimpään jonoon. Niin paljon nuoria, kauniita ja meneviä ihmisiä maailmassa. Teki mieli vetää huppu päähän. Kun olimme parinkymmenen minuutin päästä päässeet ovimiehen kohdalle, se kysyi onko meillä nimellä varustettuja VIP-kutsuja. Se siitä sitten. Olimme väärässä jonossa, mutta tarkemmin ajatellen kumpikaan niistä jonoista ei ollut oikea. Lähdettiin kälppimään kohti Presidenttiä, jossa oli sentään ovi avoinna, kohtelias vahtimestari ja paljon kaltaisiani vanhuksia umpikännissä. Ihan kuin olisi ollut laivalla. Coverbändi soitteli kasaripoppia ja minä jäin tyttöjen narikaksi pöytään vahtimaan käsilaukkuja. Kävi siinä joku mieshenkilö örveltämässä, että shä olet mmlvsaio... näköne.
- Ahaa.
- Tajuatshä?
- Öö, en.
- Shhiss mä olen mm-mestari pojtnavjkajgafa...
- No vau.
- Pithääksh mun lähtee?
- Juu.
- Shano vaan niin mä lähen.
- Lähe.
Tyttöjä ei kuulu ei näy. Käsilaukut sylissä kökötin siinä kuin säikähtänyt vanha mummo. Se niinku riitti. Kiikutin kassit tanssilattialle ja kipitin taksiin. Paljon on puhuttu noista bloggaavista taksikuskeista. Minulle osuu aina vain tuppisuita perkeleitä. Kai niitä ottaa päähän lähteä heittämään 50 kilometrin keikkaa yhden rupsahtaneen muijan takia.
How to Survive November 2024 – 21
1 päivä sitten
Tekstit
24 kommenttia:
Saara, älä välitä!
Mulla käy just nuin, jos ja kun olen joskus harvoin käyny kymmenen, viisitoista vuotta vanhempien naisten/työkavereitten kans jossain, myös yhden työkaverin läksiäisissä.
Kun tuntee olevansa väärässä paikassa väärään aikaan, sen vaan tuntee.
Viime kerran jälkeen päätin jo, etten enää lähde ihan niin helpolla.
Teillä sentään tais puuttua karaokebaari?
Hih, no se puuttui. Itse asiassa en muuten ole koskaan käynyt karaokebaarissa. Mitä kaikkea sitä elämässään missaa, voi sentään :)
Et kai ole ennakkoluuloinen ulkomailta muuuttaneiden miesten suhteen? Ei tämä suomi niin helppo kieli ole, ja kurssitarjontaakin on taas taidettu supistaa.
Heh, Enska, olen kyllä tasapuolisesti ennakkoluuloinen kaikkia umpikännisiä miehiä kohtaan, varsinkaan kun puheesta ei tosiaan erota, onko kyseessä alkuperäisväestöön kuuluva mieshenkilö vai ei.
Joo, tosi kiva ilta on aina luvassa, jos ei kuulu joukkoon. Mutta pitäähän ihmisen harrastaa säädyllisissä määrin masokismiakin, eikö vaan?
Niin hei! Ei siinä alkuillassa mitään vikaa ollut. Syötiin ja juotiin ja juteltiin. Mutta kyllä se on tässä iässä kotiintuloaika puolenyön paikkeilla. Ihan siis ehdottomasti. Se on ihan oma kulttuurinsa jo tuo aamuyöntunneille bailaaminen. Yäk. Sen sortin masokismit on nyt nähty.
Nämä kai pitää suomentaa sulle. Mieshenkilö käytti hieman poikkeavasti ässänä venäläistä suhuässää, jos litterointisi on oikein. Ja sitten nämä epäselvät kohdat (mukamas):
*
M.M.L.V.S.A.I.O.: Mehevän Mehevä ja Laiskan Vallaton Sadisti joka Armahtaa Innoittavasti ja Ottaa
*
P.O.J.T.N.A.V.J.K.A.J.G.A.F.A.: Pikantti, Oikeellinen ja Järjestelmällisen Tiukka Neekeri joka Antaa Vallattomasti, Jalkailee Kiinteästi, Armahtaa, Jyystää Gurumaisen Aivovammaisesti Fallisesti ja Antaa
Elikkä kyseessähän oli loppujenkin lopuksi mitä kohteliain ja kaunein viaton lähestymispyrkimys, kai, luulisin käsittävinäni näin.
Saara, Sinäkö huumorintajuton!! Minä ainakin tulin hyvälle mielelle lukiessa. Niin on kuin 'tinka' sanoi, että kun on väärässä paikassa väärään aikaan, sen tuntee.
Samoista asioista ei nauti loputtomiin, juttujen merkitys muuttuu vuosien virran vieriessä. Voi olla avartavaa, voi nauttia eri asioista kuin muut, mutta samalla lailla hauskaa ei hauska aina ole.
No en kyllä olisi tajunnut, Setä. Että noin nätisti sanoi! "Tiukka neekeri, joka antaa vallattomasti." Kyllähän mä nyt olenkin ihan otettu.
Noh, Ellinoora, huumorintajuton sillai trendikkäästi, ettei osaa nauraa ihan kaikelle sitten kuitenkaan, mitä ilmiöitä tämä nykyaika aina eteen tuo.
Itse asiassa olet oikeassa, nyt sitä taas nauttii pitkän aikaa pelkästä kotona olemisestakin. Vaikka olen kai minä aina nauttinut siitä muutenkin. Mutta nyt tästä lähtien sillä tavallla korostuneesti.
EHE, ai siks meillä ei ookaan BTW leivottu vuosikausiin. Poika joskus.. huuuuuuuuuuuuuuuuuuu! Mulla vähän sama vika, pitää olla kotona aikaisin tai sitten perään viikon loma! Muuten ei jaksa. Ja taksia veetuttaa ajaa 700 m meille ,> Ja multa viimeksi vaan kysyttiin "Tjuleko valkosipppulii kans kans!", niin että, ei mee hyvin täälläkään!
"Tjuleko valkosipppulii kans kans!" Kans kans? Kuulostaa hjyvältä :)
Saara, mä voin roudata sut joskus karaokeen. Niin tulee sekin koettua.
Oh, sehän oli kaunis ajatus. Ite mestarin kanssa karaokeen. Tulee vaan aika kovat paineet.
hei alyyalias Sulla on kuulemma häät syksyllä
kuules nyt Saara jos haluat julkisuudessa pysyä niin kyllä me seksiä vaadimme
tai sitten pyhimykseksi julistamistasi
Öö, seksiä? Kyllä mulle paremmin toi pyhimyksen rooli sopii. Että ei kai tässä sitten muuta, pyhimys mikä pyhimys.
Ei sitä äkkiä Joensuun Ellistäkään uskoisi, millainen hupitutti on ollut. Paras säilyttää ihanteellinen kuvansa Noorasta pysymällä sen omassa blogissa.
Tiättekö mitä. Mä olen näistä kolmesta viimeisestä kommentista ihan pihalla. Mutta ei se mitään. Kiire pukkaa päälle. Poika pääsee lauantaina ripille ja vieraita tulee, vaikkei pitänyt tulla. Mutta niitä vaan tulee. Ja tuovat vauvankin tullessaan. Ihanan pyöreän pullukkavauvan. Nyt on sitten pitänyt laittaa kämppää uuteen uskoon. On ostettu sohvaa ja vaihdettu kirjahyllyjen paikkaa. Ja joka nurkka on kohta koluttu.
Ahaa, minä jo vähän ihmettelinkin.
tv
Hb
Ihanaa, kiitti, Hb. Mä jo luulin, et kukaan ei ees ihmettele :)
Tämä on maa missä ihmetellään vaitonaisina.
Teitin pihalla pian sitten päräjää mopo.
Mopon pärinää ja pauketta kesemmällä sitten. Tämähän on nyt niinku sitten tavallaan kolehtikeräys vasta.
Harvoin on helppoa. Akat kulkee nokka pystyssä ohitte ja ukot puhuu taloistaan.
Niin. Ehkä ei kannata lähteä ollenkaan.
Lähetä kommentti