lauantaina, huhtikuuta 14, 2007

Buranapäivät

Äh, kyllä harmittaa. Susu vonkasi mediapäiville, eikä minusta ole tässä kunnossa lähtijäksi. Räkä valuu solkenaan. Piti ihan ottaa yöksi vessapaperirulla viereen ja siitä sitten kelata vaan nenän alle. Päässä jyskyttää, ja kyllähän te tiedätte tämän pakollisen draamaqueenosuuden; hyvä kun tältä huminalta kuulee omat ajatuksensa, josko niitä pahemmin onkaan. Toisekseen pitkästä aikaa olisi ollut vapaata aikaa sen verran, että olin suunnitellut lähteväni ostamaan uutta sohvaa. Vanhaan sohvaan ovat kissat teroittaneet kyntensä tuhannet kerrat ja nyt koirallakin on tapana ottaa sohvalta oma paikkansa kuin Archie Bunker konsanaan. Jos siinä paikalla on jotakin, tyynyjä tai muuta sälää, se kaapii ne pois ja rysähtää huokaisten sohvalle. Se kaapii tassullaan jopa minutkin siitä ihan pokkana alas, jos olen epähuomiossa siihen itseni tällännyt. Nyt se on alkanut kaapia selkänojan tyynyjäkin alas, joten sohvan verhoilu on aivan hajalla.

Mac muuten täyttää tänään 5 v. Joku välkky sanoi minulle, että kunhan se tulee kolmen vuoden ikään, niin se lopettaa kaikki typeryydet ja viisastuu. Joo ei. Mikään ei ole muuttunut, paitsi hieman alkaa olla leuan alla harmaata. Vastikään eräs rouva vastaan tullessaan ihasteli, miten ihana labbiksen pentu se siinä. Hehheh, en kehdannut kertoa totuutta. Mac on siis rakkauslapsi, bordercollien ja labradorinnoutajan hybridimuoto. Borderista sillä on jäljellä labbista alhaisempi säkäkorkeus ja hienoinen paimennusvietti, joka pentuiässä ilmeni perheenjäsententemme persauksista näykkimisenä silloin kun lauma oli liian hajallansa. Nythän se on identiteettikriisinsä läpikäynyt ja luojan kiitos unohtanut sen näykkimisen. Mac muistuttaa erehdyttävästi labbista ja noutajaidentiteettinsä se on jo löytänyt. Kyllä se aina vaan sen nallen suuhunsa noutaa, kun joku tulee kotiin. Linnuista se on yhtä kiinnostunut kuin minäkin. Viime yönä jämähdettiin iltapissillä kuuntelemaan pöllön huhuilua ja kanahaukan huutoa pimeällä pellolla. Tuskin olisi ilman koiraa tullut siellä yksinään pahemmin seisoskeltuakaan.

15 kommenttia:

SusuPetal kirjoitti...

Minä nyt olen niin tottunut vonkaamaan, enkä mitään saamaan. Edes seuraa.
En jaksanut itsekään lähteä, nukuin mieluummin aamulla pitkään.

Mäkki on kyllä aika erikoisen näköinen tuossa kuvassa, kai se on Mäkki? Vai oletko sinä noin tautisen näköinen...

Paranemisia!

--KATA-- kirjoitti...

Onnea Macille! Sillä on komea kampaus kuvassa!

antitäti kirjoitti...

Eikun se nenäliina pitää vääntää tiukaksi tupoksi ja tunkea nenään mahdollimman syvälle. Niin, että se kuitenkin lähtee aamulla vielä irti - mieluiten ilman lääkäriä. Ei valu. Mediapäivillä se tosin voisi herättää ansaitsematonta huomiota.

Ensio E. kirjoitti...

Mediapäivät voi muuten lukea Matti Lintulahden Mediablogista, säästyy aikaa ja vaivaa. Turha sinne itse on mennä turhautumaan.

Koirat ovat hyviä.

Aurinkoon omalle terassille nyt vaan Saara ja lepoa.

SusuPetal kirjoitti...

Höh, olisihan sinne mediapäiville pitänyt mennä, koska siellä olisi saanut oppia siitä, miten tuottaa laadukasta sisältöä blogiin. Ei ole meinaan helppoa, kun on niin monta blogia ja laadun perään huudetaan joka paikassa. Sisältöäkin pitäisi olla sen laadun lisäksi.

Vaan siis ei, jatkan samaan malliin.

Saara kirjoitti...

Niih, mä en enää edes vonkaa :). Mutta joo, aamu-unet taisi tehdä hyvää itse kullekin.

Mäkki se on, se vaan halusi pistää valepuvun päälle, kun minä niin röyhkeästi olen sen kuvia täällä kuulemma esitellyt. Tytär tuon kuvan otti ja Mäkki oli hänen mukaansa "ihan innoissaan".

Kiitos, Kata. Siellä on nyt lämmintä!

Joo, Antitäti, mietin tuota vaihtoehtoa, mutta minulla on semmoinen käsitys, että tulee hörökorvat jos niiden takana pitää tukkaa. Samalla tavalla olen ajatellut sieraimista, että jos ne tunkee täyteen tumppuja, niin kohta on possun kärsä.


Jaa, niinpäs voikin, Enska. On jäänyt vähän huonolle huomiolle koko Lintulahti, vaikka suosikkilistalla onkin.

Saara kirjoitti...

Susu, sitä minäkin ajattelin, kun tuossa mainoksessakin kehoitetaan pomimaan virikkeitä omaan tekemiseen. Mutta koska nythän on niin, että se tosiaan pitää ihan itse päättää, pitääkö blogin olla koko ajan täynnä tärkeää asiaa vaiko ei. Ja minä olen kyllä sitä mieltä, ettei kenelläkään ole nokan koputtamista siihen, miten kukakin blogiaan pitää. Sisältökin on katsojan silmässä. On aika heikko suoritus ihmiseltä, jos arvottaa "sisällön" pelkästään joksikin saatanan pönötykseksi.

--KATA-- kirjoitti...

29 astetta ja sininen taivas. istun kesäasussa tässä sohvalla ja odotan että kaveri tulee hakemaan ja sitten puistoon tai rannalle!
Mä puhallan sinne suuntaan, ehkä helle tulee nopeammin pohjolaan!

(yritän olla ajattelematta ilmastonmuutosta, muuten tulee aika paha olo)

Saara kirjoitti...

Oi joi, vaikka täällä on nyt kyllä ihan sopivaa, varjossa 15 astetta. Se riittäisi mulle hyvin.

SusuPetal kirjoitti...

Heh, no juuri tuon takia olisikin ollut mukavaa lähteä sinun kanssasi sinne...imperiumin vastaisku! Olisi tullut päretyksille potkua.

Pönöttäminen on kyllä tylsää. Ei sellaista jaksa lukea/kuunnella.

Nyt olen melkein jo lähdössä aurinkoon.

Saara kirjoitti...

Hah, ettei vaan oltaisi annettu potkua jonnekin muualle. No niin, no niin, eipäs nyt tuveta mahtailemaan tässä. Pönöttäkööt pönöttäjät.

allyalias kirjoitti...

Paranemisia sinulle ja onnea Macille. Varmaan on nimetty MacGyverin mukaan. Eikö ookki?

Saara kirjoitti...

Nooh, joo, Allyalias, se Mac tuli niinkus mukaillen borderisänsä alkuperää, mutta on sitä tullut MacGyveriksikin muutaman kerran sanottua, varsinkin just niissä jääkaappiin murtautumistapauksissa. Enhän mä silloin vielä tiennyt, mikä mäkgaiveri siitä nimittäin tulee. Nimi on ehken enne.

minh kirjoitti...

Onnea Macille, myöhässä tietty!

Mä olen nyt päättänyt, että meille tulee koira. Ei vielä, vaan sitten kun Nefertitin koiralle löytyy tarpeeksi viehko morsio. Koira itse on upea sekarotuinen, olen ihan huumassa siihen otukseen.

Tulisi tuonne uloskin joskus lähdettyä. Marttia kun en jaksa ulkoiluttaa, se on Lapsen hommia, minusta ei ole kissan ulkoiluttajaksi. Maine menee vielä.

Paranemisiin, mutta älä kipeänä mene töihin!
-minh-

Saara kirjoitti...

Niin, luinkin siitä sun blogistasi. Meillä kissat olivat jo yhteen koiraan tottuneet, mutta olivat monta vuotta ilman koiraa (heh) ennen kuin Mäkki tuli taloon. Toinen ihan siis rakastui Mäkkäriin ensi silmäyksellä, toinen taas ei, mutta ei se siitä mitään välittänyt. Että se nyt on aina arvoitus, miten kissat siihen suhtautuu.

Mää olen vähän parempi jo, mutta en muista kyllä näin rajua flunssaa sairastaneeni vuosikausiin.