Mä olin mielipideautomaatti, nyt olen bloggari

Rakas lukijani, olethan jo huomannut Kiiltomadon keskustelun? Pitäisiköhän taas innostua ja osallistua vaikka täällä blogissa, koska se on ihan sama mitä sinne sanoo, ei sitä kukaan kuitenkaan kuuntele. Se tahtoo olla vähän toisin päin tämä homma kuin siellä väitetään. He epäilevät jotakin blogien hegemoniaa, mutta todellisuudessa heillä (siis blogittomilla) on koko ajan ylivalta, ikään kuin kirjoittamaton oikeus jatkuvaan valitukseen. Mistähän sekin valta tulee? Siitäkö, etteivät he suoltaisi itse latteuksia Internettiin? Eli he siis tekevät jotakin muuta sillä aikaa kun toiset bloggaa. Ehkä keskustelevat Internetin kirjallisilla foorumeilla jotakin henkevää, haukkuvat vaikka blogeja, noin esimerkiksi.

Bloggari onkin saanut toistuvasti ottaa vastaan nenännyrpistelyjä ja arvostelua keskustelupalstojen väeltä ja miettinyt useampaan kertaan häntä koipien välissä, että pitääks mun ny lopettaa, vai saanks mä pitää tätä blogia, vaiks jollekin tulee siitä aina paha mieli. Ja mitä siitä sitten seuraisi? Alkaisiko jälleen foorumeitten fiesta pitkän siestan jälkeen? Pidettäisiin oikein kunnon keskustelubailut, oltaisiin kaikesta ihanasti eri mieltä koko ajan ja varottaisiin valuttamasta siirappia enää ikinä. Käytäisiin kunnon debattia. Oltaisiin napit vastakkain ja nyrkit pystyssä. Viihdytettäisiin foorumin väkeä 25h/vrk, mutta missään tapauksessa ei oltaisi samanmielisiä, sehän on saatana syntiä, jos toinen bloggari on toisen kanssa samaa mieltä.

Moni nyk. blog. ent. kesk. selaa yhä läpi foorumeitten keskusteluja, mutta monet foorumeihinsa metittyneet eivät kuuna päivänä alentuisi selaamaan ainoatakaan narsistiblogia. Narsismi onkin katsojan silmässä. Oletko koskaan ajatellut, mikä on narsistin vastakohta? Keskustelupalstalainenko? Joka jakaa mielipiteitään kaikille hyvää hyvyyttään ja pelkkää jalouttaan. Tai sitten se voisi olla se lähde, johon Narkissos päivät pääksytysten toljotti ja joka sitten puolestaan peilasi Narkissoksen silmistä omaa kuvajaistaan (Wilden Oscarin keksimä, ei mun). Jaa, mutta eihän se olekaan vastakohta. Sehän on sama asia.

(Vapisevalla äänellä>) Kyllä minäkin silloin nuorena yritin kovasti palstoilla keskustella ja sanoa mielipiteeni vähän joka asiasta. Eniten onkin jäänyt mieleen se haukkuminen, kun sillä perkeleen Saaralla on aina mielipide joka asiasta. En minä sitten tiedä, kovasti olin äänessä, keskustelupalstalla kun kerran olin, mutta ilmeisesti keskustelin usein miten vääristä aiheista, koska ne eivät silloin mielestäni kiinnostaneet kuin harvoja. Niillä harvoilla on nyt blogit. Ja kyllä niissä blogeissa keskustelua kummasti kuitenkin käydään, vaikka joidenkin arvioiden mukaan kunkin blogia seuraa vain yksi lukija. Ja sekin siis siitä syystä, että bloggari kertoilee blogeissaan kuukautisverellään vuodatettuja minä-tuntojaan eikä niitä kukaan kestä lukea. Onhan se tosiaan aivan toista, kuin lukea esimerkiksi niitä mielipiteitäni, joita kukaan ei kuitenkaan ota näkeviin silmiinsäkään. Kaikesta päätellen keskustelupalstojen keskustelijat haluavatkin siis itselleen isommat areenat ja laajemmat yleisöt, siitä tämä kaikki johtuu. Meille bloggareille riittää se yksi lukija.

Tästä tuli liian pitkä ja limainen. Piti ihan vaan sanoa pari sanaa aiheesta. No pari taas tuli. Anteeksi. Ulkona myrskyää.