Hemmetin plantut

Ah, on taas niin hauska olo, että voisin blogata ihan mistä vain. Ei se kuulkaa aiheesta ole kiinni, niitähän on pilvin pimein, kun vain muistaisi mitä.

Tänä aamunakin luin junassa lehteä. Sitä uutislehti satasta, joka lupaa 100 euroa päivän parhaasta kännykuvasta. Eeei, en minä ole yrittänytkään. Ette varmaan arvaa miksi. No siinä lehdessä on niitä kolumneja nykyisin. Kaikkea sitä tulee aina luettua. Kolumneja. Hah. No mutta nämä satasen kolumnit ovat kauheita. Niitä kirjoittaa nuoret ihmiset. Toimittajan alut. Niitten päitä vaivaa saatana samat asiat, mitkä toimittajia on vaivannut iänkaiken; että miksi myyjät on perseestä, miksi Gigantin avajaisissa on helvetinmoiset jonot ja miksi bussikuskit jättävät ihmiset pysäkeille, eivätkä yhtään välitä mistään. Keskivertobloggarillakin on paremmat jutut ja kykyä huomioida asioita eri kanteilta. Nämä apinat vaan jaksavat raapia päitään ja ihmetellä, miksei kaikki mene just niinku mä haluun.

Mikä hiton liukuhihna näitä toimittajia oikein suoltaa? Ensin toivoin sataseen kolumneja ja sitten kun niitä saan, olen joka aamu aivan raivopäinen. Miksi kukaan ei keksi enää mitään uutta sanottavaa? Jotakin uutta näkökulmaa. Ajattelisivat edes pikkuisen, olisikohan se liikaa pyydetty.

Tämänkin aamuinen kananaivo mietti ihan tosissaan, miksi kuski jätti hänet pysäkille, kun hänellä olisi enää ollut kaksi askelta ovelle. Epäili, että kuskilla oli paha päivä ja että kuljettaja kosti hänelle ränkkäävän muksunsa aamukiukuttelun. Hänelle kosti? Justiinsa. Neitille ei vissiin tullut mieleen lähteä kotoa ajoissa, ettei kuljettaja olisi taas seuraavalta pysäkiltä myöhässä, kun siellä joku toinen toimittajan ketku on odottanut minuutin ja on ihan pää höyryssä, että missä se helvetin bussi taas viipyy. No sitten tämä talitintti ajatteli, että jos kuljettaja ensi kerralla odottaisi häntä ja välittäisi vähän, niin tämä neiti lupaisi olla ystävällinen ja sanoa huomenta. Voi miten armeliasta.

Nämä samat ihmiset valittavat sitä samaa, miten myyjät on aivan perseestä. Sopii kokeilla ja kuunnella pari päivää näitä oman napansa rakastajia, että millaiseksi sitä ihminen vähitellen muuttuu, kun asiakas saa käyttäytyä ihan miten vain ja myyjän pitäisi siinä kyykyssä sitten vielä hymyillä, ettei tule paha mieli. Siitä tuli muuten mieleen, että yleisesti ottaen nuoret miehet ovat hienoja asiakkaita. Monet vanhemmatkin kyllä. Niillä ei vissiin ole mitään ikävää kotoa kantautunutta kostettavaa niin paljon kuin naisilla.

Tosin siitä Gigantin jonosta kirjoitti nuori mies. Oli aivan järkyttynyt siitä, miten ihmiset viitsivät jonottaa tuntikaupalla säästääkseen vaivaisen satasen, jostakin typerästä laitteesta jota he eivät edes tarvitse. Niin. Ajatella. Hänhän sen tietää. Ja siitä, mitä kaikkea yhdellä satasella esimerkiksi yksinhuoltaja saa ostettua jankuttaville lapsilleen.

Ja nämä nyt ovat sitten sitä oikeaa journalismia taas. Kyllä kyllä. Lukisin mielummin blogeja.