Metabloggaaminen näyttää ainakin hetkellisesti piristyneen. On mukavaa nähdä, että yhteishenki pihisee. Tai puhisee. Tai jotain.
Maalainen on vanha tekijä metabloggauksen saralla. Hyvä listasijoitus takaa sen, että niitä myös luetaan. Maalainen haikaili Blogistanian oman ilkeän iltapäivälehden perään. Hänestä itsestään voisi hyvinkin kehkeytyä sellaisen pitäjä. Niin vilpittömän kuuloisesti hän noita totuuksiaan näistä tyhjänpäiväisistä kirjoitteluista julkaisee.
Sun äitis on tosiaan melkein kaikkien bloggaajien äiti ja hänkin on haalinut siipiensä suojiin joukon hyväksi havaitsemiaan blogeja, joita kernaasti esittelee. Naisenergia jyllää yllättäen myös Pihtiputaan mummolassa. Että tuntuukin hyvältä, kun meikäläisestä metablogataan oikein olan takaa. Mummohan voisi näyttää meille hupakoille (siis Kirstille ja minulle) närhen munat, vaikka se pitkäjännitteisyys vähän epäilyttää. Missä lienee mummokin lorvinut marraskuusta asti.
Mediaopella on varsin hyvä ja kannatettava ajatus Blogisanomien muistokirjoituksessaan. Kaikki bloggaajien omaan blogiinsa kirjoittamat metabloggaukset voisi julkaista myös yhden ja saman blogin uumenissa. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että se uumen sijaitsisi edelleen Blogisanomissa. Kun ei vain itse tarvitse kirjoittaa. Voisi vain silloin tällöin tuupata metabloggauksen menemään. Eikä minulla ole mitään sitäkään vastaan, että ne metabloggaukset julkaistaisiin jossakin uudessa ja ehommassa osoitteessa. Olihan BS kuitenkin minulle rakas ja sen muistoa voi hyvin vaalia näinkin.
Anna syy miksi uskot
10 tuntia sitten
Tekstit
16 kommenttia:
Voi kiitos Reiska. Sinä se jaksat aina olla yhtä aurinkoinen.
Hahhah, Saarakin metabloggaa! Kyllä nyt varmaan alkaa paineita kertyä siihen suuntaan enemmänkin, on sen verran mennyt veriin tuo muiden blogeista kirjoittelu.
Minusta olisi ihan mukava jos BS:lle ei tarvitsisi hautapaikkaa vielä hakea, vaikka reiskan ehdotus sinänsä on ihan herttainen.
Maalainen voisi olla vakituinen kolumnisti uudessa, entistä paremmassa lehdessä.
Joo, näin pienimuotoisesti voisi kyllä metablogata useamminkin.
Maalaisesta bloggareitten Lehtola. Kannatetaan. Joku toinen voi sitten olla se Hytönen. Hahhah.
Jokainenhan voi perustaa vaikka minkälaiset Blogisanomat. Eri asia riittääkö ruuti edes vuotta kuten teki teillä toimittajilla. Olen harkinnut "ilkeän" blogin perustamista, mutta eihän tällainen aurinkoinen tyyppi jaksa. Jos tekee toisten kanssa yhteistyötä, tulevat tietenkin linjakysymykset eteen. Kuka vastaa ilkeilyn tuloksista? Leimaako se toisia ja he haluavat hyssytellä. Omassa blogissa on se hyvä puoli, että saa kirjoittaa, mitä haluaa, kuinka vähän tai paljon, kuinka harkittua tai harkitsematonta. S&K selvisivät ihan hyvin vai johtuiko se siitä, että olitte niin kilttejä yleensä. Ilkeys ei tietenkään saa olla itsetarkoitus ehkä sitä pitäisi kutsua kriittisyydeksi. Olemme herkkänahkaisia. Muistatteko, kuinka saitte heti närkästyneitä kommentteja pienistäkin arvosteluista?
Hehheeehhee, että muistammeko? Voitko unohtaa, minä en voisi milloinkaan... miten unohtaa, voisi parhaita muistojaan... tää on joku laulu.
No tämä nyt on tämmöistä huulenheittoa vain ajankuluksi. Outo sunnuntai.
Joo, siis kriittisyyskin on usein liikaa, koska nimenomaan jokaisella on omassa blogissaan oikeus kirjoittaa melkein mitä tahansa. Melkein siksi, että sananvapaudellakin on rajoituksensa. Mutta usein joissakin blogeissa majailee vain määrätynlaisia tyyppejä. Harva sinne änkeää ehdoin tahdoin antamaan toista näkökulmaa, kun turpaan tulee justiinsa. Eivät ne sitä edes halua. Joitakin ahkeria on nähty panemassa kapuloita rattaisiin (Arawn esim.), mutta kyllähän blogit enimmäkseen semmoisiksi pesiksi muodostuvat ihan väkisinkin. Monella on taustajoukko turvanaan ja vaikka kuinka siihen menisi sanomaan, että hei, ettekste ollenkaan tajua, että tuo näkökulma on aika yksipuolinen, sillä ei ole mitään merkitystä. Siksi BS pyrki olemaan välillä eri mieltä ja onhan se vähän luonteessakin tämä taipumus, mutta huhuilimme joskus siltikin ihan tuuleen. Hurmos oli jo joutunut sydämiin. Eli loppujen lopuksi kriittisyydellä ei ole paljoakaan merkitystä. Ilkeydellä vielä vähemmän.
Minä muuten luulen, että juuri tuo S:n ja K:n käyttäminen oli lehdelle hyväksi. Sitä asettui aina sivullisen asemaan ja kirjoitti lehteä ikään kuin ulkopuolelta, eli silloin pystyi olemaan itseäänkin kohtaan aika kriittinen. Tosin eihän mulla vielä siinä vaiheessa mitään blogipersoonaa ollutkaan, kun sen lehden perustin. Vastahan olin Saaran blogia pitänyt reilun kuukauden päivät. Uskottavuus pitää ansaita työllä eikä valmiilla nimellä tai nimimerkillä.
BS:n sähköpostiin voi muuten vieläkin lähettää meille postia, jos on ideoita. Tai valittamista.
Tai jos joku haluaa julkaista metabloggauksensa siellä. Tai tehdä vähän enemmänkin kenties? Edes lyhyen pestin? Anyone?
...Ei nyt tuu mittää mielee... metabloggausta... mutta haitanneeko tuo. ; )
En minä ainakaan osaa ilkeilemään ruveta, en ainakaan käskystä. : ) Mutta varmaan joku vääräleuka löytyy jostakin ja innostuu blogisanomien tekoon.
Muistathan huilailla välillä, Saara. : )
Arawn on tosiaan ollut ahkera toisen näkökulman edustaja blogikeskusteluissa ja omalla tavallaan myös MariaKristiina joka tosin enimmäkseen on keskittynyt puhdistmaan Panun mainetta, mutta kumminkin.
Kyllä sitä omassakin blogissa huomaa että kiintyy siihen pesätunnelmaan ja sitten järkyttyy kun joku tulee sinne kiistämään jotain. On siihen vaikea suhtautua, pitää myöntää, vaikka itse ihan oikeasti toisaalta odotan ja toivon että saisin myös kriittisiä ja uusia näkökulmia avaavia kommentteja. Mutta ei niistä aina ole yhtä helppo olla kiitollinen kuin kannustuksista.
Minustakin se S&K oli hyvä juttu, juuri sen vuoksi että se oli tietty rooli jonka otti ja pystyi tarkastelemaan myös omia touhujaan ulkopuolisena.
Minun täytyy kyllä myöntää, että en ruvennut koskaan arvuuttelemaan toimittajien persoonia S:n ja K:n takana ja hyvä niin. S&K oli hyvä, koska jos olisitte kirjoittaneet Saarana ja kirstinä, niin sinne olisi tulvinut valituksia siitä, että mainitsette omia kavereitanne ja sisäpiiriänne enemmän kuin muita. Kuten aina tapana on valittaa.
Se, mitä jaksan hämmästellä vieläkin, on monien Sanomissa mainittujen suuttumus ja vittuilusyytökset. Mitään pikku irvailua ei kestetty, varsinkaan kun siitä irvailusta ja maininnasta tuli aina lukijaryntäys linkattuihin blogeihin.
Kyllä ikävä tulee, eikä nyt löydä mistään mitään kivoja blogeja. byääh.
-minh-
Öö... huilia. Juu, hetikohta.
Joo, Louhi, ei se ilkeily oikein pidemmän päälle varmaan terveellistä olekaan. Miten lienee Lehtolan ja Hytösenkään mielenterveyden laita näinä päivinä.
***
Niin, Kirsti. Minut pisti miettimään tuo mitä jossakin sanoit, että negatiivisellä kritiikillä on positiivista kritiikkiä suurempi vaikutus, vaikka se olisi kuinka marginaalista. Jatkuvana kitinänä se ohjaa ihmistä toiseen suuntaan, vaikka sata muuta olisivat tyytyväisiä. Minusta ehkä kannattaa olla kriittinen myös sen toisen näkökulman suhteen, eikä suinpäin mennä ottamaan itseensä. Ehkä aihetta ei kerta kaikkiaan olekaan, vaan motiivit kritiikin antamiseen ovat aivan muualla kuin itse ajatuksessa. Ääh... miten tämä taas näin meni, piti kirjoittaa ihan toisella tavalla, mutta nyt olen niin poikki tuon palkkojen laskemisen jäljiltä. Tai ei se laskeminen, mutta niiden tuntien tarkistaminen ja lippusten täyttäminen. Yäk.
***
Joo, minh, nythän on niin, etä minusta jokainen blogi oli oikeutettu tulemaan esille Blogisanomissa, oli se sitten minun tai minun kavereitteni blogi. Jotkut sellaisetkin bloggarit pääsivät oikein vahvasti esille, joiden blogien lukeminen oli joskus tuskaa. Se kritiikki on täysin aiheetonta, etä olisimme suosineet tai olleet suosimatta jotakuta. Siitä minä en anna periksi. Jos jostakusta taas tuntuu siltä, kannattaisi ehkä laskea ne linkit ja verrata sitä määrää muiden linkattujen kesken. Joku tolkku se pitäisi ihmisilläkin sen narsisminsa kanssa olla.
Minäkin aloin miettiä sitä miten helposti yksi tyytymätön pyyhkäisee tieltään sata tyytyväistä, siis jos antaa sille sen vallan.
Asia ei tietysti ole ihan simppeli, koska aina on olemassa sekin vaara että tulee ihan oikeasti kohdelleeksi kaltoin jotain ihmistä.
Aloin miettiä että miten aiheettoman narinan sitten erottaa aiheellisesta. Yksi tärkeä ero on varmaan siinä, että ihminen joka narisee aiheesta, haluaa esittää täsmälliset todisteet väitteidensä tueksi, esim. mieltä pahoittaneet linkkaukset. Ja näin voidaan päästä yhdessä arvioimaan sitä kuinka pahasti tuli sanottua. Jos ihminen ei halua osoittaa täsmällistä kohtaa jossa häntä on kohdeltu väärin, mutta valitus vain jatkuu, pitää vetää johtopäätös että hän saa nautintoa valittamisestaan. Eikä se minua ihmetytä, minäkin nautin valittamisesta.
Hieno duuni se oli, BS. Jutut olivat usein melko nokkelia ja ihan oikeasti hauskoja. Ja erityinen hatunnosto toimituksen maltillisesta asialinjasta kiperissäkin paikoissa. Täytyy tunnustaa, että aina välillä mietin ovatko jotkut lukijat muka ihan oikeasti närkästyneitä vai onko se jotain roolipelleilyä. Että vastataan parodiaan parodialla, tai jotain sinne päin.
Ei oikein tahtoisi uskoa, että siinä oltiin ihan tosissaan, että jonkun suhteellisuudentaju voisi niin pahasti pettää.
Minä en siihen kyllä, Kirsti, usko enää ollenkaan. Jotkut haluavat eritysihuomiota ja jos eivät sitä saa, niin turhautuvat.
Kiitos, haa! Olipa mukavaa. Se maltillisuuskin tuli sen S:n myötä. Roolileikki siis sekin. Olihan se välillä vaikeaa, mutta hemmetin opettavaista. Se kaikki oli.
No minä kyllä uskon että joskus voi niinkin käydä. Mutta tässä tapauksessa kysymys on tietenkin jostain muusta.
Niin tietenkin. Vian etsiminen muualta kuin peilistä on ainakin sujunut kiitettävällä tavalla.
Lähetä kommentti