Hiljaisuus laskeutui ja ehdin hyvin nukahtaa, kun isäntä sai yskänkohtauksen. Aikansa se yritti lopettaa, mutta ei siitä mitään tullut. Se häipyi olohuoneen puolelle, mutta yskä se vain jatkui. Minä tumppasin pääni tyynyillä ja yritin nukahtaa. Pitkän ajan päästä se kakominen lakkasi ja vaivuin taas uneen.
Kuinka ollakaan koira alkoi nähdä jotakin hyvin miellyttävää unta, koska sen häntä rupesi paukuttamaan patteria vasten niin, että koko talo kumisi. Minulta meinasi henki loppua ja sydän löi muutaman kerran tyhjää, ennen kuin tajusin mistä on kyse. Ei semmoisen jälkeen enää unta saa. Lähdin ulos haistelemaan sulaneen lumen sakeaa tuoksua.
Muutaman tunnin tirsat siinä ehdin sitten ottaa ennen aamulenkkiä. Nyt silmät lupsuu siihen malliin, ettei tässä kovin pitkään jaksa kukkua.
Tekstit
11 kommenttia:
Jo teillä asuu levotonta porukkaa. Ja kuvasta päätellen myös aika pervoa. Voi Saara raasua.
Eiku huijui, sain tuon kuvan sähköpostissa serkkulikalta tänään. Se on joku kuva vaan jostakin. Kukalie napannut. Lukee siinä se sivusto tuossa reunassa. En minä muuten, mutta meillä ei ikävä kyllä ole mitään pervoa, vaikka joka iltarukouksessa asiasta vihjailenkin.
Minullekin tuli tuo pervo mieleen, kun ajattelin sinun kokeilevan siihen kuorsajaan samaa kuin kissaan.
Korvatulpat, suosittelen.
Miten jengi voi käyttää korvatulppia? Minulla kaulavaltimot pullistuu heti kun korvista ei pääse paine pihalle. No hehehhe, se mun syke häikkää. En kestä sitä.
Mulle tulee just semmoinen tunne, että tukehdun jos on korvatulpat päässä. Tuntuu kuin olis veden alla ja sitten vainottaa, ettei kuule kun joku hyökkää kulman takaa. On jotenkinavuton. Mies käyttä korvatulppia. Kiva, kun niitäkeltaisia muovinpalasia vierii pitkin lattiaa ja kissat pureksii ja kuljettaa edestakaisin.
Olipa sulla villi yö!
-minh-
Meni hetkeksi aivoradat ristiin, kun ekan kerran vilahti silmäkulmassa tuo "kyökkipsyko munasarjojensa vankina". Että ruokablogiko tämä olikin kun Saaran blogiin oli tarkoitus tulla.
Niin justiinsa, minh. Pää tukehtuu.
Ruokablogi! Mutta minähän olen menossa just ruuan laittoon. En vain vielä ehtinyt katsoa mitä ruokaa sitä laittaisi.
Pitäisi varmaan muuttaa se kyökkipsykopaatiksi. Niin justiinsa.
Kuulostaa tutulta! Omakin lemmikkieläimistö välillä ääntelee...
Mutta kerran hoidin ystävän tanskandoggia yhden yön. Vasikan kokoinen koira. Ensin se kiersi sänkyä vaativasti, tauotta. Kesti hetken ennen kuin tajusin, että se pyrkii sänkyyn. Vein sen olohuoneeseen ja laitoin makuuhuoneen oven kunnolla kiinni. Nah, doggi puski läpi, 90 kilon massallaan. Pelästyin pimeässä, tuli kuolaa naamalle jne. Siis doggin kuolaa. Virittelin olohuoneen ja makuuhuoneen väliseen oveen narusysteemin, eikä doggi päässyt siitä läpi.
Rauhallista oli siinä sitten kulkeutua höyhensaarille ilmavaivaisen jättikoiran piereskelyn äänien tuudittamana; eivät ilmeisesti olleet pöperöni arvon doggille kelvanneet. Ja ääniä eivät naruviritelmät pidä poissa.
Voi hyvä ihme, tanskandogit on hurmaavia kuolaajia.
Toisaalta hirmuisen herttaista, että kaverin koira tahtoo hoitajansa sänkyyn. Mutta että tanskandogi. Joo ei. Tai noh... miksipä ei!
Hoidimme kerran kaverin tyhmää mutta kivaa irlanninsusikoiraa. Sillä oli ikävä tapa yrittää tunkea syliin takan eteen. Kun laittoin yhden tuolin pöydänja seinän väliin, se seisoi koko illan tuolin takana ja mietti, miten siitä pääsisi. Ei olis tarvinnut kuin pikkusen tönäistä...mutta se oli harvinaisen debiili koira, kuten sanottu.
-minh-
Voi repukka! Voi teijän kanssa. Toinen halusi syliin ja ... voi voi!
Lähetä kommentti