Tänään se olikin sitten semmoinen päivä, että saipi olla koko ajan jonkun varkaan kimpussa. Miten hemmetissä ne kaikki päättävät lähteä liipanteeseen aina samana päivänä? Ensinnä partasuuhemmo mätti muovipussiin sarjakuvia minkä kerkesi, kunnes näpsäkkä T. tajusi tilanteen.
- Meillä se on tapana kerätä ostokset koriin.
Partajehu häippäsi takaovesta sen siliän tien. Haju vain jäi jäljelle. Ei mitenkään miellyttävä.
No sitten kaksi vissiin Westendistä kotoisin olevaa kaunotarta olivat vaihtaneet Dostojevskin Idioottiin puolta halvemman hintalapun. Se oli virhe. Jos minä kaiken muun unohdan niin en kyllä Idiootin hintaa. Minä huokaisin, että tässähän on väärä hinta. Tyttö lehahti tulipunaiseksi juuri samalla hetkellä, kun paloautot kurvasivat Sotckan kulmalle sireenit ulvoen. Jos tytteli oli hakemassa elämäänsä jännitystä, niin sitähän sai. Tai sitten isäpappa oli kiristänyt kukkaron nyörejä. Onhan se niin säälittävää, kun Dostojevskikin pitää puoliksi varastaa, mutta kaikki muu sen pimun päällä maksoi maltaita. Että viimeisillä rahoillaan Dostojevskia piti reppanan tulla hakemaan. Tyttö ei pistänyt hanttiin ollenkaan, vaan alkoi vaivautuneena kaivaa kaverinsa kukkaroa. Olipahan Idiootin tarpeessa se. Joo.
Päivän kolmas oli sekin nuori nainen. Kajalit se oli vetänyt pitkin luomia ja sen silmät harittivat. Jostakin syystä ne on keksineet tulla kassalle aina ensin kysymään jotakin kirjaa ja yrittävät luoda aina sellaisen kuvan, että ovat jotenkin luotettavia ja tietäviä. Tämäkin kyseli äidilleen synttärilahjaksi jotakin kirjaa keski-iän kriiseistä ja lähti sitten vielä katselemaan vähän. Minäkin vähän katselin. Ja L. katseli toisesta suunnasta. Siellä perällä se sitten alkoi mättää päiväkirjaa ja ja muuta kamaa hyllystä kassiinsa. L. ehti hätiin ja pyysi tavarat takaisin ja saikin. Mutta kun L. kysyi, että onkos siellä muuta, tyttö otti jalat alleen ja alkoi kirkua. Ei yhtään mitään, ei yhtään mitään! T. ja minä mentiin tyttöä vastaan ja sen kaulaliina tarttui siinä hässäkässä jotenkin hälyporttien reunaan kiinni ja katkesi. Tyttö pyllähti tunnelin lattialle ja juoksi henkensä edestä. Soitettiin vartijat perään ja annettiin kaulaliinan pätkä tunnistamista varten, vähän niin kuin Tuhkimon kenkä siis. Tavarat saatin muutaman minuutin päästä takaisin. Kassista oli kuulemma löytynyt puoli valtakuntaa muualtakin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
25 kommenttia:
Ehkä tyttö ei halunnut maksaa täyttä hintaa kirjasta? Provosoitui kannesta? Miksi olla idiootti ja...
Kirjakauppa tuntuu olevan ehtymätön inspiraation lähde:)
"Olipahan Idiootin tarpeessa se. Joo."
Mihinkäs ne idiootit Idioottia tarvitsevat? : )
On sulla ollut taas vilkas päivä.
Anteeksi Saara.
Idiootti on oikein opettavainen kirja. Ja hieno. Toisaalta olisin tehnyt hyvän työn, jos olisin antanut sen halvemmalla, mutta sitten se olisi kuitenkin ollut väärin. Sama asia eri kanteilta katsottuna sekä oikein että väärin.
Ihan niin kuin Idiootissakin.
***
Juu, saat toki anteeksi.
Ei ole enää myymälävarkaatkaan entisenlaisia. Tuommoinen on myyjien aliarviointia. Minusta muuten kirjakaupoista varastaminen on tyhmää, tai kirjojen ylipäätään. Täytyyhän kirjailijoidenkin elää.
-minh-
Last action hero--- SAARA! Jei. Karmee ilta ja säälittäviä tyyppejä.
Äidille synttärilahjana kirja keski-iän kriisistä. Kuulostaa kamalalta. Voiko nyt luottaa siihen, ettei se ollut tosissaan.
Laura
"Taide kulkee edellä, vartijat perässä." -sitaatti sitten sattuikin olemaan kovin osuvasti auki toisella välilehdellä (Jerzy Stanislaw)
Kummallisen avuttomia näyttävät nuo varkaatkin olevan, mikä lienee lähinnä hyvä asia kuitenkin.
Kirjavarkaus tosiaan kolahtaa suoraan kirjailijaankin, mutta loppuviimein kai kaikki varkaudet kolahtavat johonkin yksittäiseen ihmiseen.
Mulla olis kyllä, Jenni, Last action herouta vähän enemmänkin, mutta se kynsien kiillottaminen siihen paitaan on vähän niin ja näin. Pitää muuten ens kerralla muistaa.
Laura, tuskin se tosissaan oli. Eivät ne yleensä ole. Kaipa se ajatteli, että kun minä olen keski-ikäinen, niin ymmärrän kriiseistä ja menen helpommin retkuun.
Hahhah, Viimakin on piristynyt.
TARINA KÖYHÄSTÄ PUUNHAKKAAJAN LESKESTÄ
Olipa kerran köyhä puunhakkaajan leski, joka asui vaatimattomassa torpassaan Westendissä. Hänellä oli kolme lasta, poika ja kaksi tytärtä. He olivat niin köyhiä, että lesken oli elätettävä lapsensa kerjäämällä ja joskus myös pikku näpistyksiin syyllistyen - tällaisissa tapauksissa sekä leski että lapset söivät kovia leipäkyrsiään pikku mökissään kynttilänvalossa itkien vuolaasti, sillä olihan toisen omaisuuteen kajoaminen syvästi heidän moraalinsa vastaista. He olivat köyhiä, mutta rehellisiä ja jumalaapelkääviä ihmisiä.
Kerran leskivaimo tunsi loppunsa lähestyvän. Hän kutsui lapsensa vaatimattoman kuolinvuoteensa ääreen, missä hän säälittävien resuisten peitteiden alla teki kuolemaa. Hän sanoi heikolla äänellä: "Lapseni, pian pääsen taivaan kotoon täältä murheen laaksosta. Ennen sitä minulla olisi vielä muutama mieliteko. Jos saisin ne täyttää, kuolisin onnellisena ja menisin sittenkin tyytyväisenä Jumalan kasvojen eteen."
Poika, nyt jo parroittunut aikamies, sanoi murheesta värisevällä äänellä: "Äiti, voi äiti, teemmehän mitä vain että sinä kovan elämäsi viime hetkillä saisit tuntea edes hitusen sitä onnea, jota elämässäsi et juurikaan ole saanut kokea!" "Voi, poikani", sanoi kuoleva äiti, "haluaisin edes kerran elämässäni lukea kunnollisia sarjakuvia, joita vailla olen koko elämäni ollut!" Itkevien tytärten puoleen kääntyen hän sanoi: " Ja rakkaat tyttäreni, haluaisin lukea sellaisia kauniita kirjoja joita hienoissa kaupoissa hienot myyjättäret myyvät hienoille ihmisille... Haluaisin minäkin kerran elämässäni..." Tytöt kysyivät itkien äidiltään, jonka voimien he näkivät koko ajan hupenevan: "Voi äiti, joka olet meitä itseäsi säästämättä ruokkinut ja vaatettanut, mitä olisivat ne kauniit kirjat, joita haluaisit ennen taivaaseen astumistasi lukea?" Äiti kohotti melkeinpä viimeisillä voimillaan kärsimysten ennen aikojaan harmaannuttamaa päätään ja sanoi vaivalloisesti: "Haluaisin lukea jotain hienoa kirjaa, jossa kerrotaan keski-ikäisten naisten kriiseistä, ja sitten haluaisin lukea sellaista kirjaa, jonka nimi on Idiootti."
Katkerasti itkien lapset lupasivat parhaansa mukaan yrittää täyttää paljon kärsineen kuolevan äitinsä viimeisen toiveen; he pukivat vaatimattomat resuiset vaatekulunsa päälleen ja lähtivät kylmään pakkassäähän täyttämään äitinsä viimeistä toivomusta.
Äiti jäi yksin kuolinvuoteelleen, ajatellen toiveikkaasti: "Voi, kunpa lapseni onnistuisivat täyttämään vanhan kuolevan äitinsä toiveen, jotta tämä voisi kuolla onnellisena!" Hän nukahti iloisessa odotuksessa. odottaen lastensa paluuta kovasta ja kylmästä ulkomaailmasta. Olisipa heillä tuomisinaan kuolevan äidin viimeisen toivomuksen mukaiset lahjat! Äiti tunsi lämmintä iloa.
Minä näin kerran kun myymälä varas laittoi hihaansa kurkun ja... Mä taidan pistää tämän omaan blogiini
Hahhah, voi nyyh, etappisika! Ihana tarina. Kiitos! Mukavaa että panit sen tänne. Toisin kuin Petja... hmph. Tai no, piristävää olla inspiksen lähteenä!
http://www.ihmiskunta.org/wp/?p=741
Jumalauta, miten pitkä kommentti meinasi tulla.
Eikö Saara nyt yhtään kaduta kun et antanut Westendin tyttösille Idioottia halvennuksella, kun kuulit nuo traagiset taustat? Ei ole aina koiraa karvoihin katsominen.
Niin, nyt täytyy sitten miettiä tätä asiaa. Jos antaisin pilkkahinnalla Idiootin, mitä Dostojevski siitä ajattelisi. Ja toisaalta, jos tekisin niin kaikkien kohdalla ja antaisin jokaisen varastaa mitä tykkää, kuinka pitkään pulju olisi pystyssä ja kuinka monta työpaikkaa sillä menolla sitten menetettäisiin ja mitä seurauksia sillä sitten olisi. Tulisiko lisää köyhiä ja jumalaa pelkääviä mummoja?
Sitten me varmaan eläisimme huolettomina kuin taivaan linnut aivan evankeliumien opetuksen mukaan. Olisihan sellainen hurskaus melkoinen haaste täällä koleahkossa pohjolassa.
Kiitos Etappisialle tarinasta. Siinä sai sekä itkeä että nauraa.
Minä en olisi ikinä keksinyt ruveta vaihtamaan kirjakaupassa hintalappuja, mutta nyt olen saanut oppia parista Saaran kirjoituksesta.
No kylläpä on ollut tosi idiootti tämä Idiootin (puolittaista) varastamista yrittänyt. Senhän saa ilmaiseksi täältä: http://www.gutenberg.org/etext/2638
Se Idiootti taisi mennä lahjaksi jollekin. Varmaan just sille mummoparalle. Eihän sitä ny netistä voi semmoista pistää lukemaan. Jos pelkää jumalaa, pelkää kyllä nettiäkin.
Voi vitsi Saara mikä päivä! Ja kyllähän pisti hymyilyttämään, että joku vielä alentuu kirjavarkaisiin. Mutta ei nuo paljoa kirjailijaa kirpaise.. sen lohjenneen kakseurosen, minkä kirjailija menettää, voi löytää vaikka kauppojen kenkärallien alta ;)
Voi voi, nyt kuule JPK, kyllä se hävikki on sen verran rajua, että meleki sitä saisi kirjailija kontata kaiken päivää siellä rallien alla. :)
Helkkari! Ei muuta kuin rosvot kuriin!
Tuosta Idioottia halvalla yrittävästä tytöstä saisi hyvän novellin. Joko aloit työstää?
Lähetä kommentti