Aikainen lintu ei kyllä vielä matoa löydä

No niin, hysteerinen harrastajalintubongari tässä taas, hei. Eilen pihassa pomppi peippo, mutta se pääsi pakenemaan korkealle oksalle, missä keikkui toinenkin peippo höyhenet sekaisina auringon ihanan lämmittävää ultraviolettia ottamassa. Flunssaa veikkaan peipposella olleen. Ei olisi ehkä ihan näin aikaisin kannattanut tulla. Vähän se köhisi,













mutta ei niin paljon kuin toissaöinen joutsen, jonka järkyttynyt huuto lähestyi pimeällä taivaalla aavemaisesti tuoden kauhistuneen joutsenen jokaisella siiven sivalluksella kohti minua ja Macia. Me jäykistyimme kauhusta. Joutsen kaarteli yläpuolellamme ja huusi. Kenties etsi lähimetsään pudonnutta partneriaan, kunnes antoi periksi ja sen ääni katosi sinne mistä se oli tullutkin. Myös mustarastas availi ääntään hyvin vienosti korkealla koivun latvassa. Ääntä on tullut lisää. Talitintit säksättävät tuttuun tapaansa ja kuulostavat koiran nähdessään hieman harakalta. Hätävarjelun liioittelua, mutta kevät tosiaan tulee.