torstaina, marraskuuta 02, 2006

Viihdettä

Olen tässä nyt sitten joutunut tekemään kulttuuritutkimusta tv-ohjelmista. Hemmetin vaikea läksy, kun ei sitä telkkaria tule oikein koskaan katsottua. Tai jos katsonkin, niin olen miesväen actionmaun armoilla. Teepä siinä sitten toinen toistaan actiommasta ohjelmasta tutkimusta. Kamalan hauskaa; mukavia identiteettejä, representaatioita ja diskursseja eri konteksteissa. Mmmm ja mikä intertekstuaalisuus.

Kävi sitten niin, että viikonloppuna en saanut millään katsottua yhtä elokuvaa loppuun ja nyt kun olen jäsennellyt pitkin viikkoa näitä ajatuksiani tv-tarjonnasta, niin huomasin, että viime perjantain kaksi elokuvaa sopisivat loistavasti tähän tutkimukseen. Toinen oli olevinaan totinen kauhuelokuva vanhasta aiheesta: ihmisistä tuli pahiksia, kun ne saivat eläinaktivistien laboratoriovankeudesta vapauttaman viruksen. Raivopäissänsä tartunnan saaneet hemmot alkoivat purra muita ja tartuttaa tautia veren välityksellä. Siis järkky hyvispahis -juttu, jonka jätin kesken neloselta tulleen Tarantinon kauhukomedian takia. No siinä sitä oltiin samassa asetelmassa kuin edellisessäkin elokuvassa, mutta eri genressä. Tässä piti nauraa, kun ihmisiä purtiin ja ne saivat tartunnan. Siinä toisessa ei saanut nauraa. Se oli vakavaa. Nyt kysyisinkin, sattuiko kukaan katsomaan sitä 28 päivää myöhemmin -leffaa loppuun. Jos sattui, niin mitenkähän se mahtoi loppua? Jos ei kehtaa tunnustaa katsoneensa sitä, niin ihan anonyymivastauskin käy. Olisin kiitollinen.

Tämä kulttuuritutkimus on kai aiheuttanut sen, että olen alkanut nähdä unia. Ihan toinen toistaan järjettömämpiä unia. Yksi yö minulta irtosi hammas. Se ei edes irronnut, vaan pomppasi suustani ulos kuin alien ja sätki mennessään. Se sätki hyvin elinvoimaisena vielä kämmenellänikin. Mutta viimeöinen uni oli ihan huippu. Se alkoi kauhu-unena. Oikein totista kauhua siis. Yritin huutaa unissani, että joku herättäisi minut pian, sillä pihalla hiippaili joku tumma hahmo. Nojasin seinään ikkunoiden välissä, huohotin kauhuissani ja pälyilin puoleta toiselle. Joku siitä sivusta huikkasi minulle, että se hiippari oli harras ihailijani! Mutta ilostuinko siitä. No en, mikä yllätti minutkin ihan täysin. Olin entistä enemmän peloissani ja raivoissani. Yritin huutaa, mutta ääntä ei lähtenyt. Ihailijani jatkoi hiippailuaan siellä ulkona pimeässä odottaen näkevänsä vilauksen minusta. Sain siitä sitten oikein raivokohtauksen ja säntäsin nyrkit pystyssä pihalle. Hakkasin sen hyypiön. Mutta eihän se ollut millänsäkään. Ja kun sitten katsoin sitä miestä, niin jumankauta, rakastuin siihen heti. Genre vaihtui kauhuelokuvasta rakkausviihteeksi. Mies oli aivan älyttömän hurmaava, vanhempi ja oikein hyväkäytöksinen charmantti tyyppi. Ihan tosiaan tunsin rakkauden tunteita siinä unen aikana. Pyörrytti ja lämmitti. Kaiken lisäksi paljastui, että sillä miehellä oli valtavasti rahaa. Aivan kroisos oli tämä ihailija kerta kaikkiaan. Lahjoja sateli ja minusta tuntui, että olin vähän ahne. Kengät ainakin sain. Välillämme sattui myös kiihkeä episodi, jonka jälkeen mies ilmoitti pahoilla mielin lähtevänsä pois. Se asui jossakin toisessa kaupungissa, eikä ollut kuin pyörähtämässä täällä meidän kulmillamme. Yhtään en ihmetellyt kuitenkaan, että missä välissä se oli minuun sitten ihastunut. No, kaikkea ei pidä kyseenalaistaa. Lupasihan mies tulla takaisin. Vielä aamullakin olin aivan onnessani ja hipsin hymyssä suin junalle.

25 kommenttia:

Rauno Rasanen kirjoitti...

Vautsi!

Ööö...hampaan irtoaminen unessa symboloi seksuaalista halua, mikä toive sitten jälkimmäisessä unessasi totutuikin.

Kerro lisää. Se helepottaa...

T. Psyko Ana Lyytikko

Anonyymi kirjoitti...

Jos saa anonyymisti vastata nii joo, katottiin kyllä tuo "28 päivää myöhemmin".

No se loppu silleen, että siinä ihan lopussa kaikki hengissä selvinneet representaatiot ryömi sieltä mudasta räsyisinä ja ruhjeilla, ja se niitten johtajadiskurssi (Charlton Heston) nousi ylös, nosti kätensä otsalle kun katseli nousevaa aurinkoa, ja sanoi tässä kontekstissa:

- Selvittiin vaikka koville otti! Katsokaa, kahdennenkymmenennenyhdeksännen päivä aamunkoi jo valaa mieliimme tulevaisuudenuskoa!

Kaikki muutkin nousivat ylös, ja ryhmittyivät Hestonin ympärille, aurinko valaisi heidän representoituja ja mutaisia kasvojaan, joista kuitenkin paistoi usko huomiseen, joka siis olisi kolmaskymmenes päivä.

Jos tarkoitit ihan loppua niin siinä oli kaikkien niitten nimet jotka oli ollut mukana tekemässä elokuvaa.

Anonyymi kirjoitti...

Dr. Rauno,

mitä se sympoloi kun aamusella kikkeli on silleen tönköllään ja kusettaakin?

Hampaat meni jo seittekytäluvun lopulla. Liittyyko se niihin?

Jani kirjoitti...

Siellä elokuvan lopussahan Suomen ilmavoimat tulee ja pelastaa päivän. Nyt sua mahtaa harmittaa kun et katsonut!

Anonyymi kirjoitti...

Sinä se vuan jaksat siitä Reiskasta unia nähhä. Unoha hyvän siän aekaan se huithapeli, millee sinä muuten kohta leipee haukkoot!

Anonyymi kirjoitti...

28 Päivää myöhemmin on hillitön klassikko. Meillä riemuitaan aina siitä ihan lopusta, kun ne on majoittuneet jollekin farmille ne tytöt ja se jätkä ja väsäilevät niitä avunpyyntömerkkejä. Sitten suomalainen hornetti tai joku lentää yli ja nää vilkuttaa kovasti niiden avunpyyntöjuttujen kanssa ja se pilotti sanoo suomeksi: "Lähetätkö helikopterin" ja sit se loppuu. Ihan mahtava leffa, rakastan sitä!

Siinähän on myös joku alternate ending, jossa se jätkä kai kuolee, mutta se on huono.
-minh-

Saara kirjoitti...

Rauno, unohda se Freud. Ei nyt jumalauta joka asia viittaa seksuaaliseen haluun. Se äijä oli hullu, joka kuvitteli, että naiset ajattelevat sitä yhtä ja samaa aina. Öööö.


Tuo anonyymi katsoja älyttää. Se älyttää muutenkin aina. Ei siinä mikään Heston ollu.


Hitsi, ja Janikin älyttää! Ja Setä! Kaikki vaan älyttää. Mutta mää en.

Saara kirjoitti...

Ihan oikeesti, Minh. Nyt et älytä.

Anonyymi kirjoitti...

kyllä ne on suomen ilmavoimat, kun ne pelastaa.
Käsittämätöntä ja totta.

Saara kirjoitti...

Ei jumalauta. Oikeesti? Mun täytyy vielä googlettaa tää. Te vedätätte mua nyt ihan kuusnolla.

Saara kirjoitti...

Ei oo totta! Niinhän ne sanoo muuallakin! Ja mä missasin sen lopun hullun Tarantinon takia.

No pääpointtina hain kyllä, että selvisikö se tumma nainen ja tyttö. Tytöt selviävät nykyisin näköjään kaikesta, niin viruksista kuin vampyyreistakin. Ja jätkät delaa. Mutta tässä ei kai sitten. Hm.

Rauno Rasanen kirjoitti...

Epätietoinen Halsualta kirjoittaa

"Dr. Rauno,

mitä se sympoloi kun aamusella kikkeli on silleen tönköllään ja kusettaakin?

Hampaat meni jo seittekytäluvun lopulla. Liittyyko se niihin?"

*
Jos hampaat lähtee jo nuorena, niin silloin panettaa koko loppuikä - varsinkin aamusta, kuten vanha kansakin asian tiesi.

Freud vaan pisti omiin nimiinsä tämän(kin) oivalluksen.

PS. Varo kusemasta housuihisi. Ikävä kulkea märissä koko päivän ja haista - mikäli et vielä ole itse huomannut.

PPS. Saara näköjään vastustaa terapiaa. Se merkitsee, että olet kehittänyt minuun transferenssin.

Koetapa pinnistellä oivaltaaksesi, ketä ahdistavaa lapsuuden henkilöä tai hahmoa minä sinulle edustan.

Naapurin raivohullu susikoira jätetään pois laskuista.

T. Syko Anaalikko

Saara kirjoitti...

Rauno! Naapurissa oli kyllä raivohullu susikoira! Se pääsi kerran narusta irti ja puri mua siis ihan konkreettisesti perseeseen. En silti saanut siitä edes koirakammoa. Sen koiran omistajat kyllä kävivät manipuloimassa mua kerta toisensa jälkeen, että se oli mun syy, kun kerran kävelin siinä tiellä ja niitten talon ohi. Hehe, voi helvetti kun näkis ne Janatuisen jätkät vielä kerran.

Sinä olet kyllä, Rane, niin uniikki, etten millään keksi ketä muuta voisit edustaa.

Anonyymi kirjoitti...

Kiidos Dr. Raunolle vastauksesta!

Helpotti heti kun sai puhuttua tästä asiasta, joka kipeydestään huolimatta on kauan vaiettu, kunnanlääkärikin täälä nauroi, vaikkei saisi ihmisten hädälle.

En kyllä niin nuori sillon seitsemänkymmentä ollut enään, mutta panetti kyllä, Dri osui siinä oikiaan.

Olen olut ilman housua, ettei justtinsa haisis niinko Dri sanoi, ja Pertti toi viime kaupuntinreisulla seemoisen muovi-sorsan, siihen sitä kelpaa sohotella, että Drin huoli hajuista oli ennenaikaista. kävinkin jo seurakuntavaaleissa, eikä sanottu mitään.

kiitos Drille! ja ei kai tästä mene terveyskeskusmaksua, se on kyllä liian suuri jo vähävaraisille?

Saara kirjoitti...

Voi näitä meijän ikuisia poikiamme. Syvä huokaus. Ootte te silti ihan kultia. Voi että.

Anonyymi kirjoitti...

Saaralle

VUH! VUH! (Haukkuu ystävällinen susikoira ja nuolee innokkaasti Saaran kättä.)

*
Halsuan miehelle ja hänen "rakkaalle" muovisorsalleen

Hyvää jatkoa yhteistyöllenne, joka lienee varsin "monipuolista".

PS. Minun palstan

Rauno Rasanen kirjoitti...

Saaralle

VUH! VUH! (Haukkuu ystävällinen susikoira ja nuolee innokkaasti Saaran kättä.)

*
Halsuan miehelle ja hänen "rakkaalle" muovisorsalleen

Hyvää jatkoa yhteistyöllenne, joka lienee varsin "monipuolista".

PS. Minun palstani neuvot eivät maksa mitään.
Sitäpatsi ne perustuvat ikivanhaan kansanviisauteen, eivätkä siis ole omaa keksintöäni.

Mitä nyt vähän myös Freudin oppeja sovellan, mutta kuten sanoin Freudkin teki tiedettä kansanuskomuksista - ja omista mielikuvistaan.

Rauno Rasanen kirjoitti...

Mystinen anonymous julkaisi kommentistani keskeneräisen version.

Sonjuska kirjoitti...

Saara hyvä, minä tykkään kakskasista. Oisinko perkele käynyt leffassakin kahdesti, kun ekan pilasi entinen avokki urputuksellaan.

Ja tämä ei muuten ole vitsi!

Voisitteko lähettää jo sen helikupperin.

Anonyymi kirjoitti...

Zygoanalyytikkona tuossa kertomassasi unessa jää vaivaamaan tuo että saat tältä pahoin- ja hyvinpitelemältäsi paikkakunnan ulkopuoliselta ohikulkijalta lahjaksi kengät - muita lahjoja et ainakaan mainitse. Miksi juuri kengät?

Muu uni on tietysti selvää pässinlihaa, mutta nuo kengät...

Saara kirjoitti...

Rauno, kun sanoin, että: "Sinä olet kyllä, Rane, niin uniikki, etten millään keksi ketä muuta voisit edustaa." Niin tarkoitin kyllä muita kuin itseäsi. En siis sitä susikoiraa. Pidän kyllä koirista monesti enemmän kuin ihmisistä, että ei siinäkään mitään.

Sonjuska, ookei. En voi mitään, mutta yhä kun muistelen sitä leffaa, näen ne hassut raivopäiset punaislmäiset hirviöt muristen kiipeämässä ylös niitä ostoskärryjä pitkin. Se elokuva nauratti minua enemmän kuin Tarantinon kauhukomedia, joka sekin oli minusta ennemminkin liikuttava kuin naurettava. Mutta mulla on varmasti ollut väärä konteksti: Perjantai-ilta, kaikki muut lähtivät nukkumaan kesken elokuvan ja jäin sohvalle yksin viettämään taas yhtä rattoisaa perjantai-iltaa. En ollut varmaankaan oikeassa tunnelmassa. Tai jospa sitä ei ole tarkoitettu yksin katsottavaksi eikä ex-avokkien höpötettäviksi.

Sanoiko se helikupperin?

Veke, tsykoanalyytiikko. Nythän on niin, että minä en muista niitä muita lahjoja. Sen muistan, että niitä oli, mutta en varmaankaan ehtinyt niitä avaamaan. Kengät muistan siksi, että se mies tiesi kengistä jotain ja oli hommannut ne kengät minulle jo etukäteen, mikä tietenkin teki suuren vaikutuksen, koska se mies ikään kuin tiesi, mitä minä olin vailla. Hyviä kenkiä tietenkin, jotta taivallus olisi varmenpaa ja askellus kevyempää. Kenkäpaketti oli valkoisen kauniin talon sisällä, josta minun oli se haettava sen miehen kanssa ja siellä sitten tapahtui myös tämä episodi.

Näin. Kiitos.

Rauno Rasanen kirjoitti...

Selevää ku pläkki!

Kenkäpaketti symboloi pikkulasta.

Sinä "kuljit käsi kädessä miehen kanssa taloon autioon", jossa sitten hmmmhmm jne. "löysitte" kenkäpaketin.

En tiedä kevenikö askel, mutta ilo oli silti suuri.

Kyllä näin on freudit. Ehhehhe...

Rauno Rasanen kirjoitti...

Kirjoitin muuten Freudista ihan vakavastikin otettavaa tekstiä viimeisimmässä päreessäni - "Freud, repressioteoria ja Troijan hevonen".

Tony kirjoitti...

Huh, tässä oli paljon, mikä herätti ajatuksia. Kuitenkin ylitse kaiken nousee Suomen ilmavoimat. Katsoin aikoinani DVD:ltä tuon mainitun elokuvan ja jouduin sen lopun katsomaan uudestaan ihan vain sen takia, että sanoittiinko siinä ihan selvällä suomen kielellä, että "lähettäkää helikopteri" tai jotain.

Nyt tuli sellainen käsittämättömän hyvä fiilis, että en mä kuvitellut, että kyllä se oli Suomen ilmavoimat kun pelasti ne. :)

Kommentoisin niin mielelläni tuota unta, mutta se johtaisi jonkin samankaltaisen esiin tuomiseen, mitä en tässä kehtaisi sanoa. Mutta sanotaan nyt näin, että kauhun ja romantiikan sekoittuminen keskenään on kummallinen tunne. Vähän kuin se, että vähäpukeiset kauniit vampyyrinaiset lehmilaitumella houkuttelevat rakastelemaan kanssaan ja sinun täytyy vain astua portista, vaikka tietääkin, että kuolo tulee, mutta kun ei voi mit

Saara kirjoitti...

No pikkulasta on nyt kyllä ihan turha odotella tänne, Rauno. Freudille terveisiä, ettei enää onnistu. Mä en taida suostua uskomaan, että Freudista voi kirjoittaa vakavastiotettavaa tekstiä. Mutta luen sen kyllä ihan mielenkiinnosta.

Hehe, Tony. Kyllä nää blogit on vaan ihmeellisiä kultajyviä joskus. Itsekin olisin varmaan epäillyt omia korviani ties kuinka kauan.

Minä kyllä vähän luulen, että kun katsoin sen viruselokuvan jälkeen sen kauhukomedian ja ymppäsin niiden samankaltaisuuksia mielessäni, että tää genren vaihtuminen kauhusta rakkauteen unessakin tuli siitä. Freudkin olisi muuten joskus voinut ajatella jotakin muuta kuin sitä. Mutta toisaalta rakastuminen ja kauhu ovat kyllä hyvin likellä toisiaan.