How to Survive November 2024 – 21
9 tuntia sitten
perjantaina, marraskuuta 03, 2006
Onko tämä muka epäinhimillinen koira?
Eilen piti niin kiirettä, että olin kotona ilta kahdeksaan mennessä ollut pari parinkymmenen minuutin pätkää. Jäähallien väliä autolla ajaessa se aika siinä hurahti. Unohtui taas lukita jääkaapin ovi lähtiessä ja eikö se ollut taas tuo koira syönyt koko kaapin tyhjäksi. Illalla nukkumaan mennessä sängystä löytyi vielä kokonainen nakkipaketti. Tuli siinä mieleen, että noinkohan tuo karvakasa on oppinut lukemaan vai osaako se yhdistää näkemänsä muovikelmun läpi. Joka tapauksessa on turha tulla väittämään, ettei koiria saisi inhimillistää. Vähän vaikeaa se on olla inhimillistämättäkään, kun Mäkkelson aukoo ovia (myös lukittuja), hakee jäääkaapista pikkupurtavaa ja menee sängylle niitä nautiskelmaan, retkottaa sohvalla, katsoo televisiota, nukkuu pää tyynyllä... ja poseeraa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
97 kommenttia:
Vielä kun opetat sen vetämään röökiä ja pummaamaan kaljarahaa niin ollaan taas yksi pykälä pidemmällä sillä turmiollisella tiellä jonka päässä miehet on tehty yhteiskunnassa tarpeettomiksi tai korvattu muilla alan toimijoilla.
Niin, tai voisiko se korvattavuus itse asiassa johtua miehistä? Mäkkäri nimittäin rakastaa meikää mielettömästi ja aivan pyytettä, on uskollinen ja ilahtuu joka kerta, kun ilmestyn paikalle. Se esim. tuo minulle nallen aina, kun tulen ovesta sisään. Kuinka moni mies tekee sellaista, kysyn vaan. Eikä se tarvitse siihen edes röökiä tai kaljarahaa. Mitä nyt vähän koiranmuonaa ja silittämistä.
Meillä on tuollainen samanhenkinen kasvi. Se on tajuttoman iso, melkein puu. Sen nimi on Earl, olen siis ristinyt hänet. Sen tekemisiä ei huomaa noin konkreettisesti, mutta olen varma, että poissaollessamme olohuoneessa tapahtuu. Earl ahdistelee pieniä tyttökasveja seksuaalisesti, polttelee sikaria ja juo kalliita viinejä. (Mies on jopa antanut sille, siis oikeasti, kukkaruukkuun kallista Bayerilaista schnapsia. Se liikuskelee kämpässä ja kuuntelee jazzia. Niinkun silleen kun isoilla kasveilla nyt on tapana liikuskella.
Nyt luulette minun olevan hullu (eheei, enhän minä). Jos joskus alan polkkaamaan, kerron vain tarinoita Earlista. That kinky motherfucker!
Ja Saara, älä vaan nyt luule, että vertaisin teidän Mäkkeliä johonkin saksalaiseen kasviin, mutta jotain samaa niissä on! Kummatkin eri sympaattisia!
Kata, tuota...krhm... kai sinä tiedät, että kuulostat hieman omituiselta?
Ai niin, unohdin mainita, että Mäkkeli myös kiittää joka kerta saamastaan ruuasta. Se etsii minut vaikka vessasta sen jälkeen kun on syönyt, ja tulee häntä ja pää heiluen kertomaan, että kaikki on nyt syöty. Sitten se katsoo silmiin ja tökkäisee nenällään minun nenääni ja sanoo kiitos.
Tähän on sitten tultu:
koirat vievät nakkia sänkyyn, unissa Valkoisen Talon miehet lahjoittavat kenkälaatikkoa, kasvit alkavat hillumaan ja vaatimaan Lebensraumia (Saksassa, missäs muualla).
Ei enää puutu kuin Dr. Phil tai Dr. Raun selvittämästä mistä tässä on kysymys...
Tulkaa joku äkkiä herättämään minut!
Veke, tää on kyllä ihan normaalia.
Ei tässä mielestäni ole mitään kummallista.
Nii-in, ei varmaankaan jos siihen on tottunut :)
Siis, kaikkeenhan on mahdollista tottua,jopa miehiin, koiriin ja saksalaisiin kasveihin. Tottuuhan sitä hirressäkin roikkumiseen.
Vaan olisi se elämä ankeaa ilman noita em. asioita. Tosin hirsipuuta kaipaisin kaikkein vähiten.
Veke, ei tästä voi herättää. Tämä on IRL...
Voikohan sikarin hajuun tottua? Mä pitäisin Earlille ainakin puhuttelun.
No tuokaa joku sitten äkkiä jotain nappeja että pääsee pois tästä teitin IRListä (WTFIIRL?)
In real life. Äläkä nyt hyvä mies mene mihinkään. Johan täällä näivetyttäisiin ikävään.
Siis, Veke ei tiedä mitä IRL on!!!??? Elätkö sinä siis kokonaan vain virtuaalissa??? No, kai siihenkin voi tottua.
Minun pitäisi todellakin alkaa siivota.
Ja mä väännän taas esseetä. Tää ei kyllä ole todellista.
Vai in real life? Enemmin kuin siinä leffassa kun Judy Garland putosi sinne munchkinien sekaan talollaan, surmaten samalla noidan.
Tuollaisia lyhenteitä harrastavat lähinnä amerikkaiset teinit ja eri maiden armeijat.
Joku tiedotusoppi/kulttuuritutkimusessee?
Aah, somewhere over the rainbow. There's no place like home, Veke, eikun Toto.
Munchkinit ovat kyllä ihkuja. Eli eivät muistuta Saaraa ja minua laisinkaan. Meistä tulee ennemmin mieleen se Wicked Witch of the West, paremmin tunnettu www:nä.
Nih. Viikonlopun televisiotarjonnasta kulttuuritutkimusta. Tää on oikeastaan aika hauskaa... vielä. Katotaan sitten arvosanan jälkeen taas, oliko hauskaa vai ei. Mutta harvoin tulee ajateltua esim. tv-sarjoja niin laajasti, niiden representaatioita ja diskursseja, ideologioita, stereotyyppejä ynnä muuta mielenkiintoista.
Hehe, joo, Wicked Witch of the West...
Nyt on PAKKO siivota. Onneksi ei tarvitse kirjoittaa esseetä, kiitos ja ylistys.
www 4ever!
Mutta noidissa on aina se jokin - muistan kun katselin nuorena, hyvin nuorena, Lumikkia, niin siinä se äitipuoli oli salaperäisempi ja jotenkin kiihdyttävämpi hahmo kuin Lumikki ja se sen häntyriporukka, seitsemän dwarfs of finlandia ja ylisöpöt pulloposkiset linnut ja oravat, puhumattakaan siitä mormoonin näköisestä prinssistä - vasta myöhemmin, vartuttuani jo tiedostavaksi nuorukaiseksi ymmärsin, että tuo äitipuoli oli eroottisesti ja toiminnallisesti täysin ylivoimainen hahmo näihin kaikkiin mamiksiin verrattuna. Tämän olin tajunnut intuitiivisesti jo pienenä (ja dear Dr Raun, yeah, yeah, I know the stuff, so don't bother...)
Hmm...Vekestä alkaa löytyä uusia puolia.
Ei kai se mikään uusi puoli ole että disneyläisen rihkaman läpi näkee olennaisia asioita? Hei kulttuuritutkija herätys!
No kun itse en koe eroottista herätystä äitipuolta katsellessa, niin en ole ensi töikseni ajatellut sitä sinustakaan - ei ole ikään kuin tullut mieleen, että sinuun vetoaa juuri tuollainen noitamainen ladydominatouhu.
Hmm, Dr Raun epäili susupetalia Lady Dominaksi, onkohan jokin virus liikkeellä?
Nyt on m e l k e i n siivottu.
Ei se nyt silleen "eroottista", mutta vaistomainen, alitajuinen aavistus naisten voimista, mihin tietysti myös kuuluu eroottinen ylivoima miehiin nähden - sadut ovat tässä katsannossa kyllä hyviä hakuteoksia.
Ja mieti sitäkin, miksi noitina polteltiin juuri naisia - miehet olisivat samalla tavoin voineet olla paholaisen kanssa kimpassa, mutta noitien enemmistö oli naispuolisia. Eiköhän siinä näy se pelko juuri tuota naisen tiettyä sekä reproduktiivista että kulttuurin konventioita uhmaavaa kykyä, raivokkuutta (lue: seksuaalisuutta) kohtaan häh mitä?
Shakespearelta muuten löytyy myös näitä naistutkielmia, monisyisempiä kuin saduissa, mutta ainakin yhtä todistusvoimaisia. Eikä ne ole mamiksia kaikki naiset nekään.
Meitsi lähtee kiillottamaan Earlin voimakkaita lehtiä. Ehkä solmin sille jopa kravatin, jos näin, niin lähetän jossain vaiheessa tänne laatikkoon kuvia.
Mukavaa iltaa muille hulluille!
Niin hei tässä voisi heittää peliin psykosemioottisen alkuluonnostelman tuosta Lumikista: millaisia olivat miehet, millaisia naiset siinä jutussa?
Miehet olivat joko nististettyjä lakeijoita (palvelija jonka piti tappaa Lumukki mutta ei voinut - alistuva työpaikkakiusattu merkonomi jos kuka), täysin poissaolevia (Lumikin isä, Lumikin äitipuolen aviomies), veteliä hahmottomaksi jääviä mamiksia (mormooniprinssi) tai epämuodostuneita metsässä kummallisessa homoeroottisessa yhteisössä asuvia pultsareita (kääpiöt).
Naiset olivat koko jutun aktiivisia toimijoita, joiden varassa draamallinen jännitys lepäsi. Tai oikeastaan vain tuo äitipuoli, Lumikki oli jokin miesten kulttuurinen lolitamainen hahmo, aivoton ja itsetiedoton kodinhoitaja (homokääpiöillä äitinä tietenkin, ettei siihen liittyisi mitään epäilyttävää), mutta kuuraamassa ja tiskaamassa oleva marilynmonroe - ihannekuva.
Ergo: äitipuoli oli ainoa vakavasti otettava hahmo, jolla oli auktoriteettia, tietoisuutta ja eroottista karismaa toimia tarkoitusperiensä hyväksi. Ja siksi se piti myös tietysti tappaa.
Oh, Earlin kuvaa jään todella kiihkeästi odottamaan. Morjens, Kata.
Mutta tuo Veken ajatus. Jösses sentään. Sitä on tullut satuja luettua, mutta tulkinta on ollut näköjään pintapintapuolista.
Ostin tässä taannoin tyttärelle kirjan, jossa äiti poltettiin roviolla. Silloin kävin lyhyen keskustelun tyttären kanssa aiheesta ja toden totta, esiin nousi ajatus noitien pelottavuudesta ja ylivoimaisuudesta, mutta seksuaalisuutta en kyllä alkanut vielä puljata. Lähinnä tuli mieleen, että tyhmyys on tiivistynyt siinä massiiviseksi hurmoshengeksi, jonka vallassa fiksuja naisia on menty polttamaan.
En muuten tiedä, oliko Lumikki mamis. Eihän se kyllä hanttiin juuri pannut. Aika flegmaattinen muija niin kuin Tuhkimokin, joka kuurasi ja jynssäsi kun kerran käskettiin. Se on tietty totta, että aika säälittävältähän se näyttää, mutta toisaalta jonkun on otettava vastuu myös siitä hommasta. Eihän se niin seksikästä tietenkään ole, mutta valitettavasti se on usein naisen osa tässä miesten maailmassa. Kaikki hommat eivät suju taikasauvaa heiluttamalla, vaikka se varmasti niin ihastuttavalta kuulostaakin. Olen kyllä huomannut, ettei siivoaminen aiheuta ympäristössä eroottista kuohuntaa. Susukin voisi jo lopettaa.
Oho.
Kai nyt sitten miehet näkevät, kuka tarvitsee suojelua ja sitä vartenhan miehet on tehty. Toisaalta jos ihan tarkkoja ollaan taas, niin paskahommia tekevä tytöntyllerö on kyllä nähnyt elämässä vähän muutakin, kuin taikapeilin.
Sadussa riittää vaan tuo kuuraaminen, ja vielä laulattaakin iloisesti - siinä mallia naisille, ei siinä peilejä tarvitse. (Mme Sou-Sou on tapansa mukaan ottanut tämän tosissaan ja siivoaa, ainakin ilmoituksensa mukaan)
Erotiikka on kuulkaa kaukana, kun täällä konttaa ja kuuraa.
Olen melkein valmis.
Niin tosiaan, ei siinä naiselle tilaa jää kyllä kuin kuuraamiselle ja kauniina olemiselle. Ruusunen ei kyllä joutunut siivoamaan, mutta ei se tosin itseään millään tavalla ilmaissutkaan. Aika ohut rooli kyllä. Eihän se tehnyt sitten mitään muuta, kuin meni sörkkimään sitä rukkia ja makasi lopun aikaa.
Mä en ole lähellekään valmis. Jos koskaan.
Olisiko tuosta runoksi Runotorstaille?
Niin tota krrhhmm... rukkiin ei saa sitte koskea, siihen osaan nyt ainakaan jossa on se semmonen kärki... jos kosket niin verta rupiaa tulemaan...
Sadut ovat niin ihmeellisiä. Melkeen kun IRL.
Kyllä tässä saatana joutaisi kohta nukkumaan sen sata vuotta.
Hmm, mitä se rukki nyt sitten taas symboloi. Höh. Ensi kosketus ja verta vuotaa. Just. Kaikki on niin analyyttistä. Ja metafoorien mahdottomuuksia.
Minä en kyllä nukkuisi sata vuotta. Kaameaa pöly siivota, kun herää.
Melkein valmis...
Susu, eiks meidän pitänyt olla metaforille allergisia. Heh, sokeriseitti.
Ruususen ei tarvinnut siivota, kuule. Sillä oli siivooja. Olihan siinä varmaan hommaa sadan vuoden jälkeen, mutta hei, se oli sen duuni. Jos mä olisin Ruusunen, niin nukkuisin vähän.
On se semmosta, Froidin setäkin suuttui kerran oppilailleen:
- Sometimes s cigar is just a cigar!
Ne kun hörähteli kun oli puheltu sateenvarjoista sun muusta... ja sitten Froidi itte oli aina sikaarinnatsa suupielessä.. (ei ois kyllä kantsinu, tuli tauti)
Voiko olla totta tuo? Ei suinkaan Freud ollu kännissä?
Ei ainakaan sen tarinan mukaan josta toi oli. En tiedä ottiko häppää noin yleensäkään. Olis voinu tehdä hyvää kyllä sillekin.
Ei olisi tarvinnut äristä opiskelijoille jotka on liian freudilaisia saatana.
Nimenomaan, Veke. Skål! Vai onks sulla mitään? Voinko tarjota jotakin?
Metafora-allergia on kyllä pahana, siksi kaikenlaiset rukit ja muut vempaimet tekevät häijyä.
Kuulkaas, nyt on siivottu, eipä ollut tällä Ruususella siivojaa(no, vähän apuja kuitenkin).
Freud kännissä on kyllä paha. Ei sellaista voi kestää. Ja se sikarikin.
Nyt voisi ottaa jotain juomaa. Skool.
Niin justiinsa. Vempaimet tekee häijyä. Tuskin ymmärränkään enää mitään. Tunneleihin syöksyvät junat ovat kerta kaikkiaan tunneleihin syöksyviä junia. Ja se yksi amerikan presidentti voi vetää sen sikarinsa kans poskeensa.
Tuo Saaran koira melkein kyllä menisi ulkonäön puolesta Freudista (yhdessä sarjakuvassa oli suurmiehet koirina, Freudikin, ei Mauri Kunnaksen juttu kylläkään). Sikaari suupieleen vaan.
Ja ymmärtää sympoliikan perään kuulemma myös, nakkipakettia sänkyyn, sano.
Poskareitahan Clinton sanoi silloin vedelleensä kun pilveä poltti, sikareilla oli muuta käyttöä.
Hehheh, kuule. Olihan se koiralta aikamoinen vihjaus, joo.
Äh. Clinton on tylsä. Se ei kai ollut siis oivaltanut piilevää homouttaan?
Ettei vaan Mäkkäri olisikin ollut Freudia inhimillisempi. Tiedä häntä. Mutta meidän kissa kyllä kuoli keuhkosyöpään.
Eihän se nyt olis piilevää jos sen itte tietäis?
No nih. Ei kai niin, mistä minä toope mitään tiedän. Tai jos se olikin freudilainen lipsahdus.
Mä en kestä noita tunneliin syöksyviä junia, en taivaalle kohoavia piippuja, en kuohuvia koskia. Se oli kyllä kiva, kun se yks putos sinne koskeen, mutta siinä ei tainnut olla sen kummempaa symboliikkaa. Vai palasiko se kohtuun? Jessus!
Niin mukavaa kuin tämä olisi(ja onko tämä), niin nyt minun täytyy hyvästellä tämä analyyttinen sohva ja vetäytyä ihan muunlaiseen pesään. Hauskaa iltaa teille.
Ton Mme Sou-Soun pitäis muuttaa Pohjanmaalle (jolsei siälä jo ole), jäis kosket ja muut sympoolit.
Hihhih, jessus. Vai palasiko se kohtuun. No voi herra varjele. Niin varmaan! Taivashan se siellä.
Piilohomopresidenttejä ja keuhkosyöpään kuolleita kissoja. Mistä muuten tiedät kissan kuolinsyyn?
Korkeampaa sympoliikkaa tietysti toi: koski sympolisoi kohtua.
Mme Sou-Sou olis ollu hyvä Froidin oppilaana.
No se käytettiin lääkärissä tietenkin vähän enne loppua. Kuvattiin ja kaikkea. Tää oli sit diagnoosi. Siis sehän lopetettiin tietenkin kitumasta ennen karmivia tuskia.
Niin vielä teemasta: mitenkös Mme Sou-Sou tulkitsis ton vessanpytyn?
Koski, kuohuntaa jne?
Joo, Susu ei ollenkaan tajua, että nämä symbolit on kollektiivisia. Ai mut tää meneekin jo Jungiin. Sori.
Ja nyt käynkin sit jäätelöautolla. Sinä olet kans Veke yks jäätelöauto.
Kissa ei tupakoi, satun tietämään. Sanoiko lääkäri mistä se sai keuhkosyövän? Passiivinen tupakointi?
Ehei, kyllä se veti röökiä salaa. Ei meillä ole koskaan poltettu sisällä.
Tiedän kyllä mistä se luultavasti tuli, mutta se on niin iso asia, etten jaksa jauhaa sitä. Edellisessä asunnossa oli ammoniakkia sisäilmassa aivan tajuttomasti liikaa sen mikä oli sallittu.
Kuopus (9v.) muuten kehui just kovasti jäätelöauton tyttöä ja sanoi, että tytöt on paljon mukavampia kuin jäätelöauton pojat. Ja lisäsi kyllä, että kaikki aina sanoo, että tytöt on muutenkin fiksumpia kuin pojat. Oli se vähän pöyristyneen näköinen kyllä.
Eikä äidin tarvinnnut kurtistaa kulmiaan poikaan katsahtaen tämän jatkototeamuksen saamiseksi?
Eijei, manipulaatiota en mitenkään voisi käyttää, hahhah. No ei se edes tehoaisi näihin. Ovathan ne tässä vierellä kasvaneita.
Joka tapauksessa alkoi taas kovasti naurattaa. Koira sitten tuli ovella vastaan ja vöyhötti hulluna (oltiin sentään pari minuuttia poissa), johon minä sitten lohdutin lasta, että on ne miehet kai ainakin fiksumpia kuin meidän mäkkäri. Alkoi se poikaakin naurattaa. Hitsi, on sillä kyllä hyvä huumorintaju.
Niin ja tuossa 9-10 v. vaiheilla alkaa muutenkin tulla tyttöjen kaikinpuolinen myönteisyys kyllä jo mieleen.
Eeei, ei kai. Tällä jäpikällä on kuulemma mennyt ihailijoihinsa jo hermotkin.
Siinä sinulla on esimerkki siitä mitä kutsutaan "diskurssiksi": tyttöjä koskeva diskurssi äidin kanssa 9 vuoden iässä.
Niin. No, toivotaan nyt, että tämä nuori sukupolvi on diskurssiltaan edes jotenkin tasa-arvoisempi. Kai poikien täytyy vähän jo ruveta pitämään puoliaankin.
Kun poika on tuossa iässä, on vanhemman kannalta hyvä tehdä pohjatyö tulevia vuosia silmälläpitäen, viiden kuuden vuoden päästä ei ehkä käydä jäätelöautolla yhdessä jne, mutta sama lupsakka keskusteluyhteys jos säilyy niin se on kuules kullanarvoista - niin sinulla oli lapsia tuossa murrosiän kynnyksellä ja kynnyksen yli? joten juu nou vat ai äm tooking abaut varmaan?
Joo, onhan noita tuossa. Tää nuorin on kai ikuinen äidin mussukka eikä edes pyristele siitä irti. Ottaa kaiken minkä irti saa. Näillä toisilla on tuo itsenäistymisvaihe alkanut aiemmin. Olen kyllä silti joutunut tytärtä ihan käskemään pistämään vastaan, koska mielestäni se kuuluu asiaan. Kyllä se on jo vähän oppinutkin, mutta useinmiten nämä hommat täällä päin menee ihan nauruksi.
Tuohan kuulostaa melkein idylliltä.
Noin periaatteessa se onkin. Se esikoinen on sitten oma lukunsa. Siitä riittäisi tarinaan kerrottavaksi, kun sillä on se diabetes, mutta se on kieltänyt puhumasta siitä kovin paljon. Onhan se aikamoista taiteilua, kun ei tiedä mikä kuuluu murrosikään ja mikä taudinkuvaan.Välillä on vähän hätäkin, mutta aika pahasti sieltä tulee vastaan, jos yrittää jotakin niin typerää kuin mitata vaikka verensokerin. Herrasiunaa sentään, hyvä ettei turpaan tule.
You´re telling me!
Mutta jos tähän aiheesen on puhumiskielto niin onhan näitä aiheita:
essee? aika leveä aihe tuo tv-ohjelmat viikonloppuna, oliko se jotain täsmällisempää (tiedän kyllä, ei keskeneräisestä jutusta liikoja viitsi käydä höpöttämään).
Ei se mitään leveä aihe ole. Ehdin katsoa tasan neljä ja puoli ohjelmaa :) Niistä saa just sen neljä arkkia juttua, ellei mene jopa vähän ylikin.
Katsoin pari alkuillan sarjaa, ne elokuvat, joista jo kerroinkin ja runoraadin. En jumalauta saanut katsottua edes uutisia kertaakaan. Luin kyllä, mutten katsonut telkkarista.
Piti tuosta diabeetikosta sanoa, että kun kirjoitin siitä kolumneja Diabetes-lehteen, niin se vaati palkan siitä itselleen, kun kerran käytin sitä niin häikäilemättömästi hyväkseni. Siis se tajusi jo muutama vuosi sitten, että mulla ei olisi mitään kirjoitettavaa ollut siihen lehteen ilman sitä. Että elä ny näitten kanssa sitten.
Analyysin kannalta tuo runoraati voisi olla kiintoisa. Saako kysyä mitä siitä meinaat sanoa?
Saathan tuota kysyä. Se jäi kyllä huomiseksi, kun en malttanut olla olematta täällä. Mutta junamatkoilla olen tehnyt muistiinpanoja ja onhan siinä kyseenalaistettu normaalia taidekritiikin diskurssia popularisoimalla runoutta. Kielenkäyttökin poikkeaa tavallisesta taiteen kritiikistä. Itse asiassa aika onnistunut ohejlma minusta, mutta omia mielipiteitä ei saa sanoa. Ja häviäähän runoudesta jonkinlainen mystiikka myös tuon ohejlman myötä. Jukka Virtanen on ollut myös hyvä veto ja se tyttö on aivan ihana siinä. En nyt just muista mitä kirjoitin muuta.
Perkele... se on ohjelma. Mulla on varmaan jokin kasv ain päässä, joka kääntää nää kirjaimet päin helvettiä
Kas vain! Se on kyllä kasvain. Perkele.
Eikö se luiskahtaisi juuri tuohon unesi teemaan, kahden lajityypin yhdistämiseen; korkeakyldyyri (runous ah) ja tommonen levyraati (siksi se virtanenkin siellä on, ikävä että sillä ajatus alkaa jo pätkiä, muuuten kyllä maamme johtavia mälvääjiä ja paskanjauhajia [siis positiivisessa mielessä sanottuna nyt ehdottomasti], ja tietysti se (ainakin minusta) on ollut hyvä että runoilijat itse ovat saaneet vaikuttaa esiintymisympäristöön ja musiikkiin, no ovatko runot sitten millaisia niitten tekijöiden itsensä esittäminä - eri asia - muttta idea kai on saada ihmiset kiinnostumaan tai jotain.
Ja eikös sull ole runous- ja kulttuuri-ihmisen sisäpiiritietoa, meinaan nääs kun olit siellä Helinin ja Sutisen porukoissa...
Heh, no ei se ihan Helinin ja Sutisen porukoista taida lähteä :)
Mutta joo, nimenomaan, just tuota tuolla taiteen normaalin kritiikin diskurssin kyseenalaistamisella ja popularisoinnilla tarkoitin. Ihan olit ytimessä.
Muuten yksi runouden ja faktan revennäinen olisi sekin että YLE:n uutistenlukijana on Eva Polttila - runoilija-kääntäjä Brita Polttilan tytär - samannäköinenkin vielä.
Voiko siis uutisia uskoa jos niitä - vaikka vakavalla naamalla - lukee runoilijan tytär?
Veikkaan, että liki kaikki runous on faktaa ja perustuu tositapahtumiin. Sen takia on ihan yhdentekevää, vaikka uutisia lukisi Polttilan Eeva.
Jaa. Tuo kuulostaa hieman jo Mme "Kohtu-Putous" Sou-Soulta - "tämä on totta, vain sanajärjestys on muutettu".
Siinä meni sitten runous ja fakta.
Mitä sarjoja jutussasi käsittelet?
Aijai, Emmerdalea ja Kaunareita. Ne on niin ihania :) Oikeesti en koskaan ehdi katsomaan kumpaakaan, mutta jostain syystä olen ihan tietoinen tapahtumien kulusta. Ja mitenkähän tämä on mahdollista? Hmm.
Joka tapauksessa niissä oli niin muheva asetelma, että sain punottua oikein hauskan feministisen kuvion. Mielestäni.
Runous on faktaa, believe me! Ehkä jonkin Sutisen kohdalla ei. Tai niihin ei pääse käsiksi. Mitenkään.
Kumpaakaan en ole nähnyt, tiedän kyllä (eikä tämä nyt ole sitä ettei voi sanoa että kattoo ettei vaikuta tyhmältä.. olen aikaisemmin katsonut melkein kaiken mitä tuli)
Kaunarit = kauniit ja rohkeat; siinä on muistaakseni (sehän on tullut kauan) se halpuus päällimmäinen vaikutelma - studiossa kaksi henkilöä, puolilähikuva molemmista edestä kun ne sanno jotain ytyä, sitten lähikuva sivulta, kun ne ovat keskusteluetäisyydellä (n. 30 cm), sitten toinen lähtee, plk jäävään henkilöön, joka muljauttelee silmiään ennakoiden tulevaa... ja sama uudestaa eri henkilöillä, ja vielä uudestaan... jne.
Idea nauratti kun joskus näin brasilialaisia telenoveloita - latinalaista kiihkoa... mutta siitä on tullut normi eikä se enää naurata - varsinkaan suomalaisena versiona, salatut elämät, kun niissä lähikuvissa pitäisi sitten olla sitä pippuria ja tulta, mutta eihän se suomalaismuilliturvilla onnistu, sama jos jope ruonansuu näyttelisi matadoria...
emmerdale? never heard of it? onko englantilainen?
Nimenomaan. Suomalaisten mulliturvat ovat aika läpinäkyviä lähiotoksiin. Ei se vaan toimi. Kaunareissa olit ihna jyvällä, eikä enempää tartte ollakaan. Hullu sarja. Erottavatkohan ne ihmiset ollenkaan edes itse, mikä enää on sarjaa ja mikä totta. Sehän on vähän kuin tässä. No eikä ole. Tämäkin on enemmän totta.
Emmerdale on ihan hyvä sarja. Brittiläistä saippuaa. Tullut kai vuodesta yks ja kaks, joten tuohon sun kommenttiisi on vaikea uskoa. Joka tapauksessa siinä ei asetelmat, diskurssit, ideologiat, eikä representaatiotkaan ole niin kuin voisi kuvitella. Paha ei saa palkkaansa eikä hyvät teotkaan takaa yhtään mitään. Ihan jees. Ihanant näyttelijät. Rumia ja rakastettavia.
Mitä helvettiä! Täällä käy kuhina ja minä olen vaan kiillotellut ja puunannut ja juonut pari oluuta.
Earl lähettää kaikille terveisiä! (tilaan sille kohta taxin, saa häipyä)
Nimi Emmerdale ei vaan sano mitään, voi olla että tuntisin naamoja.
Amerikkalaisilla on vissiin toi disney-syndrooma, happy end. Mutta muistetaan että just näissä tv-sarjoissa, ei kaunareissa mutta muissa, saatiin uitettua semmosia teemoja ihmisten mieliin joita ei hollywood-elokuvat käsitelleet, vaikka sitten huumorin varjolla. sit-com lajityypin kehitys bill cosbystä (keskiluokkainen vauras neekeri, näsäviisaat lapset, purkkinauru, koko se vanha paska mustana versiona) eteenpäin on vienyt yhä realistisempaan suuntaan - huippuna nämä nyt suomessakin olevat hbo-kaapelikanavalla (missä saa sanoa fuck) tehdyt/tuotetut sopranot ozit jne, - nehän alkavat olla aivan huipputasoa kässsäreiltä, ohjaukselta, näyttelijöiltä jne. mutta ne ei ole silleen mainstream networks-juttuja kun nämä rintintinin perilliset. ihmissuhde - se kuitenkin on amerikkalainen kompastuskivi, toi hbo:n rooma-juttu oli aika sössöä, pari jaksoa katsoin mutta sitten loppui veto...
Niihei juu: toi sitcom (situational comedy) on eri juttu kun sellanen jatkuvajuoninen sarja, missä pitää muistaa mitä edellisessä jaksossa oli - sotkin nämä sori.
Ah, Kata. Joo, näin kävi. Pari lokeroa otin ja tässä sitä ollaan vielä jotenkuten pystyssä. Aika huonosti tosin, mutta Earlia en ole saanut mielestäni. Odotan yhä kasvin ulsotuloa.
Veke, kyllä, näin juuri. Ei Emmerdale jää paljonkaan jälkeen. Ihmissuhteet ovat sen vuoksi kompastuskivi, ettei niissä ole muuta kosketuspintaa, millä katsoja voisi luoda kontaktinsa. Konteksti on niin järkyttävän kaukainen normaalille ihmiselle.
Mutta mun täytyy mennä ny nukkumaan. Tää tahti ei pidä mua hereillä. Öitä, mussukat. Veke erityisesti.
Ei ei ei, ei lokeroa. Sepäs oliskin hauskaa, kun kävisi pari lokeroa läpi tässä näin. Nenän ja jotain muuta. Kyllä se nyt vaan oli lonkero. I'm sorry. Ja sit se on ulostulo. Ehkä otin jopa yhden lonkeron liikaa. hmm...
The night is still young!
mutta tuti tuti - ja vats aut, ulkona voi olla joku tyyppi jota pitää vetää lättyyn ennenkuin se antaa kenkäpaketin. pää tyynyyn ja the continuing story continues...
Mjaah, olisiko sitten luetun perusteella the next episode:
ULSOTULO OF EARL
Stay tuned, folks!
kauniita unia
Ilta oli kyllä vanha. Olinhan mä herännyt vähän viiden jälkeen aamulla. Mutta kukaan ei yöllä hiippaillut eikä tullut kenkääkään :(
Nyt esseeseen.
Lähetä kommentti