...ettei sitten käy niin kuin viimeksi

Lähdin tänään asioille ostelemaan jatkojohtoja ja muuta sen sellaista tärkeää töihin ja tieni vei mutkien kautta Kaisaniemen Kodin Anttilaan. Sain ahaa-elämyksen! Täällähän olisi se kirjasto, josta saa niitä Helka-kortteja, ajattelin ja onnittelin itseäni. Nyt vain kävisin ostamassa yhden hyllyn töihin ja etsisin sen kirjaston oven sitten. Kiersin ensin Anttilan alakerran, sitten yläkerran, ja löysin hävyttömän hintaisia puunpalasia, joten päätin toimia suunnitelman b mukaisesti, ja ostaa roskiksesta löytämäni hieman törkyisen hyllyn päälle jotakin paksua sisustuskontaktimuovia - en tiedä mitä se on nimeltään, joten en kehdannut kysyä myyjältäkään. Sellaista on, tiedän että on. Olen käyttänytkin sitä.

Marssin takaisin Anttilan alakertaan ja kiersin sen löytämättä mitään kontaktimuovin näköistäkään. Etsin sellaisen opastetaulun sitten, että ymmärtäisin, miltä osastolta sellaista voisi todella löytyä. Voi sitä riemua. Taulussa luki, että kerroksessa kolme on se kirjasto. Hinasin itseni takaisin yläkertaan ja päätin, etten katso ketään ihmisiä päinkään, ettei sitten käy niin kuin viimeksi. Reippain mielin astelin kohti kirjastoa, josta saisi niitä Helka-kortteja. Tunsin jo Helka-kortin hyppysissäni. Ajattelin, miten hienolta se näyttää ja miten helposti minä sitten saan kurssikirjoja.

Jo aulassa istui monta kaunista tyttöä ja vastaan tuli heti parrakas mies. En ollut millänikään. Ne pelkää mua yhtä paljon kuin minä niitä, jankutin Oharilta saamaani neuvoa ja pyörin muorilookissani keskellä jotakin kummallista tilaa, jonka yhdessä ovessa luki jotakin opiskelijoitten ryhmätiloista ja toisessa vain henkilökunnalle ja opiskelijoitten yösisäänkäynti. Herranjumala. Pitääkö niiden öisinkin päästä kirjastoon, josta saa Helka-kortteja?

Siinä aulassa oli koppi, jonka päällä luki Info. Siellä kopissa istui jumalattoman julman näköinen mies, mutta missään ei lukenut mitään varsinaista tietoa siitä, olisiko se just kirjaston infopiste. Sehän olisi voinut olla vaikka minkä Kaisaniemen kyläyhdistyksen infopiste tai niitten opiskelijoitten ryhmätilan infopiste. Menin ihan raiteiltani taas. En olisi millään kehdannut kysyä, onko tämä nyt just sen kirjaston infopiste, josta saa niitä Helka-kortteja. Olin niin kuin en muka olisi nähnytkään koko ukkoa ja aloin kiireesti etsiä infotaulua, jossa neuvottaisiin se sellainen tiski, mistä saa niitä Helka-kortteja. Ei siinä neuvottu sellaista. Asiakaspalvelu olisi kerroksessa kaksi, ja minä olin kerroksessa kolme, mutta siitä tilasta ei vienyt mitään tietä kerrokseen kaksi. Kerroksessa kolme oli opastetaulun mukaan todellakin vain ryhmätiloja kauniille naisille ja parrakkaille miehille. Pakenin äkkiä ulos ensimmäisestä ovesta, jonka päällä oli kuva siitä vihreästä juoksevasta ihmisestä. En tiennyt yhtään, mihin kohtaa Helsinkiä putkahdin. Pettämätöntä suuntavaistoani hyväksi käyttäen päätin lähteä mäkeä alas ja huomasin tulleeni niille samoille kulmille, jossa viimeksikin hätäpäissäni olin sitä kirjastoa etsinyt.

Olin luvannut tulomatkalla käydä toimistolla moikkamaassa toimitusjohtajaa. Se on niin lähellä Stockmannia, että jos vain näen Stockmannin, löydän perille. Jostakin syystä, vaikka minä jumankauta näin sen Stockmannin kyltin jo kaukaa, niin minun piti silti mennä muka jotakin reittiä, josta varmaan pääsisin paremmin tai jotain. No en ihan päässyt.




















En minä kyllä tajua, miten menen siitä Yliopiston atmosfääristä niin sekaisin, etten vähään aikaan tajua mitään. Siellä minun ei ainakaan kannattaisi opiskella, se nyt on jo aivan varma.