Valokuvatorstai.
How to Survive November 2024 – 21
15 tuntia sitten
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tietoa bloggarista
Oma blogiluettelo
-
-
Hesseä lukiessa5 päivää sitten
-
Tarina-avaruuden turistit1 viikko sitten
-
Kuningattaren maja2 kuukautta sitten
-
-
Värejä ja tuoksuja Elias Lönnrotin tapaan7 kuukautta sitten
-
Jorge Semprúnista ja tutkimus tekoälyn kirjallisuustietoisuudesta9 kuukautta sitten
-
Pahan päivän varalle tarvitaan ruokaa, laumaa ja hyvinvointia10 kuukautta sitten
-
Elämäkertaa etsimässä10 kuukautta sitten
-
Uimahallissa on tunnelmaa11 kuukautta sitten
-
Askeetti saa komplekseja Villassa1 vuosi sitten
-
Kritiikin jäljillä1 vuosi sitten
-
Taidegrafiikan sanakirja2 vuotta sitten
-
Tervetuloa 20222 vuotta sitten
-
Kirje exälle avioliiton aikana4 vuotta sitten
-
Onkohan meillä varaa?4 vuotta sitten
-
Vaihda uuteen osoitteeseen5 vuotta sitten
-
Miksi, miksipä ei.6 vuotta sitten
-
Onnistumisen onnesta6 vuotta sitten
-
Tempat Jasa Pembuatan Jaket Secara Online7 vuotta sitten
-
¯\_(ツ)_/¯7 vuotta sitten
-
+1126 Ystävän näkeminen7 vuotta sitten
-
nyljetyt ajatukset9 vuotta sitten
-
Audi R810 vuotta sitten
-
Satunnainen surffaaja...11 vuotta sitten
Tilaa
Tekstit
Kommentit
Tämän teosteoksen käyttöoikeutta koskee Creative Commons Nimeä-Epäkaupallinen-Ei muutettuja teoksia 1.0 Suomi-lisenssi.
14 kommenttia:
Yhtään et oo muuttunu. Lankarullat vuan puuttuu nykyään. Muuten on samanlainen tohellus mänössä.
En olekaan. Uudet helmet pitäisi kyllä taas tehdä. Nuo ovat kadonneet jonnekin.
Oliko ajatuksesi, että olet itse valmistunut kuvan jälkeen?
Lapsen ilme ja asento kuvassa on myös sellainen, että hän lienee juuri saanut jotain valmiiksi ja tulee siitä tomerana kertomaaan.
Niin joo, siis noi helmet on just saatu valmiiksi ja niitä tuossa kuvassa parhaillaan testataan.
Minä sen sijaan en tule näköjään koskaan valmiiksi :)
Hienot helmet!Saara, mulla on lankarullia, mutta ne on kaikki samanvärisiä.
Hienot ne on mustakin näköjään olleet. Kai ne voisi, Kirsi, maalata?
Sinulla on ihan samanlainen ilme vieläkin:)
Kamala ajatus, että olisi valmis. Sittenhän sitä voisi jo...no, mitä vaan.
On on. En mä ole kuin vähän kasvanut vain ja tukkaa on tullut lisää. Kai tässä joka päivä vähän valmistutaan... no, mihin vain :)
Aika valmista tässä nyt alkaa kyllä jo olla.
Saa sitten varoa ettei putua vaikka koskeen. Ei naurattais yhtään.
Koskeen putoaminen ei kyllä naurata. Pidetään kiinni.
Vaikka huivista, Saara.
Ja Veke.
Huomenta, Susu ja Veke. No sekin on kyllä, että jos justiinsa on valmiiksi saatu ja sitten putuaisikin koskeen. Kamalaa. Vähän aikaa pitäisi saada ihan olla jollekulle ihasteltavanakin. Tai jotain.
Mää ny ajattelin kumminkin koskeen putuamisessa sitä synpoliikkaa.
Kukkoina jo syntyy sylilapset, ja nuori mies on koskeen valmis jo - näinhän rakastettu viihdyttäjä Vesa-Matti tulkitsi.
Jaa, niin, kato muhun ei tuo koskisympoliikka just iske. Mutta ymmärrän sun kohallasi, vaikka sitä kyllä en, miks se ei sitten naurattaisi.
Nyt töihin. Hauskaa päivää.
Ei synpoliikka ole naurun asia, koskiin putuluissa vallankaan; taantumista, nihilaatiota... ja vielä tarttis naurattaa?
Mutta ain naurain työtäs tee.
Lähetä kommentti