... ja jonakin aamuna
ennen sarastusta
huomaat että musta
aurinko nousee. Juice 1950-2006
***
Ihmeellinen on tämä meikäläisen sisäinen elämä. Kun aamulla kuvittelen, että on vapaapäivä, voin jotenkin huoletta siirtää tehtäviä asioita aina parilla tunnilla eteenpäin, kunnes ne jäävät tekemättä. Sitten kun yksi työntekijä soittaa tuntia ennen iltavuoron alkamista, että on niiiiiin jumalattoman sairas, ettei tolpillaan pysy, eikä pystykään töihin (älä kysy, eikö se ollut huomannut sitä jo aamulla... mmmm... prkl) ja huomaan joutuneeni tilanteeseen, jossa pitääkin lähteä töihin, niin ne alunperin tekemättömät asiat jäävät minulta muka tekemättömiksi siksi, koska pitääkin mennä töihin, eivät siis siksi, että olisin lusmuillut. Minä jopa henkisesti poljen jalkaa ja olen melkein tippa silmässä, kun sillä tavalla jäävät kotityöt ja essee tekemättä. No kun sitten saan ajatukseni edes jotenkin kasattua ja asenteen työkuntoon, käykin ilmi, ettei tarvitsekaan lähteä pikku rahastajatytöksi, ne tekemättömät työt ovat taas tuossa parin tunnin jonossa, vaikka olen nyt tässä. Minä kyllä valehtelen itselleni ihan älyttömästi.
Ylipäätään sain kuitenkin niin kovan sätkyn tästä kännykkärumbasta, että oli pakko lähteä lenkille, jotta edes tajuaisin, etten töihin lähdekään. Ennen vanhaan tämmöiset hälytykset olisivat sujuneet helpommin ja ajatukset olisivat jotenkin solahtaneet tarvittaville paikoilleen tuosta noin vain. Nyt eivät enää. Näin vanhana sitä rytmittää elämänsä sellaiseksi, että ylipäätään pystyy toimimaan. Kaikki säätäminen alkaa selkeästi olla uhka meikäläisen rutinoituneelle mielelle.
(Voi pöllö! Valtava pöllö lensi juuri tuohon lintujen syöttöpaikalle ja meinasi napata oravan. Huusin sille ikkunasta, että jättää sen oravan rauhaan. No jättihän se. Se oli minulta tyhmästi tehty. Pitäähän sen pöllönkin syödä, mutta se oli jokin vaistomainen reaktio.)
Niemi-Pynttäri on kirjoittaa Kiiltomadossa otsikolla
Verkko kiristyy, blogeissa tapahtuu näistä verkkokirjoittamiseen liittyvistä lieveilmiöistä oikein hyvin. Vähän hivelisi sanoa siitä jotakin kärkevääkin, mutta sitä esseetähän minun pitäisi nyt kirjoittaa. Niemi-Pynttäri sivuaa kyllä juuri niitä esseeseen liittyviä asioita, joten en hirveästi pode huonoa omaatuntoa, että eksyin Kiiltomatoon.
Linnunradan liftaaja puolestaan kertoo, mitä löytyy lontoolaisista naistenvessoista. Nämä asiat eivät toivottavasti millään tavalla liity toisiinsa. Olen aika hajallani tänään.
114 kommenttia:
Älä nyt hajoa kokonaan, pieni rahastajatyttö.
Kuuntele ennemmin yle ykköstä, sieltä tulee Juicen muisto-ohjelma ja illemmalla on vielä luvassa Love Recordsista ohjelma.
Pysähdytään, ennen kuin musta aurinko nousee.
Pieni rahastajatyttö vaan
uunipiippuun katoaa... no ei sinne. And now essee.
No Iines-Ankalle sietää kyllä vittuilla, siltä puuttuu sekä pultit että oikeet holkit. Siis jos on maisteri, niin sillonhan sitä on, tietysti, ihan akateemisesti sivistymätön.
*
Tästä ylikasööri Niemi-Junttarista sen verran, että se kirjottaa niinko akateemisen pitääkin, täyttä lantaa.
Kyllä siihen lisenssin paperit vaaditaan, että pystyy, ihan kai ajateltuna, julki tuomaan: "Tekstistä tulee tapahtuma".
*
Voisko siis joku mehr licht, että onko tässä kyse fysikaalisesta tapahtumasta, vai minkä helevetin humanismin substraalin mukaan tämä Sönkkärin otsake pitäisi ymmärtää?
Mitäs sinä nyt horiset, Setä? Miten niin on akateemisesti sivistymätön, jos on maisteri? Akateeminen sivisyshän on ihan oma lajinsa. Lieneekö sillä sivistyksen kanssa varsinaista tekemistä ollenkaan. On hyvin mahdollista olla sekä sivistynyt että akateemisesti sivistynyt, tiedän hirvittävän monia tapauksia, jotka ovat. Mutta sitten on näitä, joille akateeminen sivistys antaa suuret luulot omasta tajunnan tasosta ja yleensä se tehdään muiden kustannuksella, eli tuudittaudutaan harhakäsitykseen omasta ylivertaisuudesta lyömällä alas niitä, joilla ei vastaavaa akateemista todistusta ole. Se on sivistymätöntä. Erittäin.
Sen sijaan Niemi-Pynttärin juttu oli minusta hyvä paria näkökulmaa lukuunottamatta. Tai siis siinä oli minusta tärkeitä puutteita
Voiko sanoa "tärkeitä puutteita"?
Törkeitä puutteita siinä oli. Miksei voi sanoa - tärkeitä puutteita - kun sanoo vaan.
*
Laakso-Junttura on tyhymä. PISTE. Ja ihan akateemisesti.
*
Sitä minä just tarkotan. Enin osa akateemisesti sivistyneistä ihmisistä, joita minä olen tavannu, on sivistymättömiä. Siis ne on ihan akateemisesti sivistymättömiä. Sivistys ei ole mikään paperi, niinko toi vitun Iineski luulee.
Eikä ole Niemi-Pynttäri tyhmä. Eikä saisi sanoa "vitun Iines" samassa kappaleessa, jossa arvioi sivistyksen tasoa :)
Onpas - TYHYMÄ ku lesti. Tästä en anna periks, perkele!
*
Minulla on omat säännöt, ja tehosteet ;-)
Eihän ole tyhmä. En minäkään anna periksi.
Mutta sovitaanko kuitenkin niihin sun sääntöihin sellainen poikkeama, ettei silloin kun "tilanne on päällä" (hahah, voi jösses mitä täältä taas tulee) mennä selän takana sanomaan asianosaisia vitun siksi tai täksi. Se ei ole reilua.
Onpas tyhymä! Nyt herkeet, perkee!
*
Minä sanoin jo, en kai minä sitä nyt moneen kertaan ala sanua, ei se ole sen arvunen - ja perua en voi. VITTU!
*
Mistä minä sen muka erotan millon teillä on tilanne päällä, millun ei. Sinä out nyt ihan mahaton itekkii.
En herkee! Ei oo tyhymä! Ei oo!
Hihhih, no et voikaan. Enhän minä tiedä aina itekään. Mutta ihan hyvin voit nyt perua, sanot vaan että perun sen ja sillä selvä.
Herkeetpäs! SE ON TYHYMÄ! Onpas!
*
Pierun sen ja sillä selvä.
EI OLE! Tämön viimeinen sana ja se on ei.
Hah, no piti sen vielä pierua tässä.
Tämon viimesempi ja se on: ONPAS!
*
Höntti! Eihä se ny sun häppee ou jos minä tiällä pullikoin. Ja minkä sinä muka miulle mahat, minoon mahaton kansa, ja niska-persettä et miusta sua! - NIH!
Ei olekaan, tavallaan. Mutta onhan se vähän kuitenkin, koska meillähän on tämmöinen hierontasuhde (heheh) siis ns. sisäpiiri, vaikka sinä kyllä olet sen vastarannankiiski. Muut eivät ehkä näe sitä siten, vaan ne kuvittelevat, että me täällä kehutaan toisiamme päivät pääksytysten ja haukutaan selän takana muita.
Kuka tämmösen thaihieronnan on keksinnä? Se Iineskö? Eikö ihmisillä ou tärkeempöö pohtimista ku tämmöset, on se kumma. - Helevetti, mikä vitun sisäpiiri muka, minen edes itteeni kehu, perkele! Vaekka ei olis syytäkään kyllä, luulisin.
Eikä. Minä sanoin niin. Se on ihan yleinen käsitys kaikkien blogien sisäisestä kähminnästä.
No et kehukaan itteäsi, vaikka syytä kyllä joskus olisikin. Mutta eihän sitä kaikki teidä. Minä tiedän ja sinä tiedät, mutta esim. Risto Niemi-Pynttäri ei tiedä. Se oli just yksi sen liian pinnalliseksi jäänyt käsitys. Sisäpiirit eivät usein edes perustu hyville tyypeille, vaan tyypeille, jotka sanovat jotakin, koska ilman sanomista ei ole ole mitään keskustelua. Ihan hullua sanoa, että jotkut jäävät ikuisesti pois kuvitteellisista sisäpiireistä, kun sisäpiiriä ei itseään olisi voinut syntyä ilman, etteikö siihen olisi kaikilla vapaa pääsy. Se on jokin siinä yhdessä yksilössä, joka itse vastustaa sitä sisäpiiriä kuvittelemalla sen jäsenet hyviksi tyypeiksi ja jättäytymällä itse sen ulkopuolelle. Oikeasti keskustelua syntyy vain vänkäämisestä, muutoinhan ei olisi edes keskustelupalstoja. Eivät ne olisi pysyneet pystyssä pelkällä hyminällä. Siinähän alkaa jokaista yrjöttää, jos puhe on pelkkää jeesmeininkiä.
Sinun pitäs pyrkiä kyllä Linnanmäelle kieputtimeks, mitä vitun vatkaimia siellä nyt onkaan, hah hah.
Siis ei vitun vatkaimia vuan vatkaimia ylleensä, ei yllensä.
No jopas taas olikin kieputusta. Töistä oli sähköt poikki ja mun piti ny sitäkin alkaa selvittää, kun koneet meni siellä ihan sekaisin. Ja sitten soitti sukulainen ja puhui ja puhui. Yritin katsoa 12 apinaa. Ei siitä enää mitään tule.
Iltaa Saara,
täällä siis saa olla ilkeä? Hyvä, olen siis tullut oikeaan paikkaan.
Siis Niemi-Pynttärin juttu; luin kun siihen olit laittanut linkin. Sen lukeminen kertoi minulle kaksi asiaa, joista ensimmmäinen on se, miksi kaikenlainen kirjallisuuden tutkimus (eikös N-P ole joku tutkija?) on useimmiten, ellei täällä Suomessa aina, tuomittu sellaiseksi hiitulahaatulahiitulahoo-diskurssiksi, ruuti on keksitty mutta sitä voidaan aina keksiä vähän lisää. Virka edellyttää.
Toinen asia, joka nyt on edelliseen tiukasti sidoksissa, on se kieli, se kieli, joka paljastaa että se keksitty ruuti on sitä samaa kuin aikaisempi ruuti. N-P on kielellisesti tuossa jutussaan samanlainen ajatuksen Tonava kuin joku ammattikirjailijan titteliä hamuileva (saihan nyt olla ilkeä?) uskonnollinen nukeilla leikkivä pököpää: "Sade on usein esteenä ulos menemiselle. Monet sateella ulos menneet ovat sateen johdosta kastuneet. Tämä ilmiö koskettaa erityisesti sellaisia ihmisiä, jotka kastuttuaan saattavat helposti vilustua. Asuessani Ugandassa monet sikäläiset asukkaat, jotka myös olivat hyviä ystäviäni, eivät sateella menneet lainkaan ulos."
Tämä oli sateen analyysi samassa mielessä kuin N-P:n juttu oli blogikirjoittamisen analyysi. Ehtoota vaan.
Oi Veke! Missä sä olet ollut. Ikävä oli jo kova.
Kuuntelin tässä Hotakaisen kännihaastattelua. Pitää olla ite sit vähän ottanut, että se kuulostaa hyvältä :)
http://lotta.yle.fi/ijulkaisu.nsf/sivut/roihankirja-live
Mä olen nyt niin tottunut tohon hiitulahaatulahiitulahoo-diskurssiin, etten enää sitä oikein huomaa. Niin kuin silloin kerroin alussa, miten höpsöltä mustakin tuntui lukea teorioita viestinnästä, joka on siis teorian mukaan viestin siirtoa paikasta a paikkaan b. Vau.
Mutta silti Risto N-P oli hyvin johdonmukaisesti ynnännyt itsestäänselvyydet selkeään muotoon.
Kuuntelin tuon Hotakaisen.
Sai se siinä mongerrettua ainakin yhden hyvän idean, jonka soisi kaikkien kirjailijoitten ja muidenkin taiteilijoitten muistavan: Ei kannata jälkeenpäin käydä selittelemään omia teoksiaan.
Yksinkertainen ja usein kuultu ajatus, mutta kuinka usein unohtuukaan.
Miksi muuten kutsuit tuota kännihaastatteluksi? Sinulla ei riitä myötätuntoa tunnettua kirjailijaa kohtaan, jolla on puhevika? Ja joka vielä on koulutukseltaan humanististen tieteiden kandidaatti, siis korkeasti sivistynyt mies?
No mutta hei, Veke, jätkä oli ihan umpikännissä. Siksihän mä sen löysinkin, kun arvostettu Iltalehti vinkkasi, että Hotakainen oli ympäripäissään suorassa lähetyksessä. Hetihän mua tuollainen innostaa.
Ai se on hum.kand.
No se siitä sitten. Ilmankos Juoksuhaudantie oli venytetty vanha vitsi.
Tuon kandin paras kirja on minusta tuo kännihaastattelussakin mainittu Buster Keaton-juttu. Se oli ohut ja vitsi ei päässyt vanhentumaan - olen sattumalta samaa mieltä kanssasi Juoksuhaudantiestä, ja Klassikosta, vaikken tiedä oletko siitä samaa mieltä kuin minä.
Kuva on hyvä, mutta oikeastaan Juice ei, asiasta paremmin perillä olevien lähteiden mukaan, biisissään laula mustasta auringosta. Vaikka laulussa kauhistellaan ihmisten raadollisuutta, se on oikeastaan hyvin positiivisesti tulevaisuuteen suhtautuva. Siihen ei sovi maailmanlopun kuva mustasta auringosta. Kertosäe kertoo auringon nousemisesta "minusta" eli kuva on hyvin positiivinen. Toki Juice tiesi ja varmaan tarkoittikin, että sanat mielletään synkemmäksi kuvaksi mustasta auringosta:
Ja sinä hymyilet ja katsot noin.
Viet minut aamuun uuteen
kuin kevään ensimmäiseen sateeseen.
Sinun sieluusi kiinni päästä voin.
Viet meidät tulevaisuuteen.
Ja jonakin aamuna
ennen sarastusta
huomaat että musta
aurinko nousee.
Uskomatonta, onko siis joku todellakin lukenut Hotakaista.
Mutta miksi?
Hyvää yötä.
Veke mussukka, Buster Keatonia on kovasti kehuttu. Se on jäänyt lukematta, mutta Klassikon luin silloin, kun en vitseistä vielä mitään tiennyt :), eli mulle se oli silloin siinä kontekstissa ihan uutta. Tiedän kyllä, että tässä ajassa se ei enää toimi. Eli ei siitä klassikoksi kyllä ole.
Musta aurinko tulee mulle aina Juicesta mieleen. Olisi paljon parempiakin tulemisia, mutta näin se nyt on. Juice liittyy varmaan jokaisen elämään jotenkin, ja tämä Musta aurinko nyt on sitten se minulle läheisin. Ja minulle se on musta aurinko, joka nousee minusta ehkä joskus pois. Toivon niin.
Hah, Susu. Voi hyvä ihme, ei mitään tietoa, EMT. Tokihan nyt läksyt pitää kuitenkin olla luettuna.
Hotakainen kirjoittaa pitkäveteisesti. Nih.
Ja nyt nukkumaan.
Näin on käynyt. Jotkut ovat lukeneet Hotakaista, tuota pilkattujen akateemisten puhevikaisten ihmisten yksinäistä edustajaa.
Mitäs ilkeää vielä...? Niin, tämä Leskinen... mutta olkoon nyt.
Hä? Ookko sää sit lukenut sitä kuitenkin? Hihhih, oletko ehkä pitkäveteinen lukija? Susu. ei nukkumaan. Nyt herätys. Ylös sieltä. Nyt valvotaan.
Veijo-Kalevi, ole nyt mulle mielummin ilkeä. Ei tänään Juicelle, ei.
Höh, en minä ole ilkeä, minä en vaan jaksa lukea Hotakaista. Enkä kuunnella uudempaa Leskistäkään, 70-luvun biisit menevät.
Juha Watt Vainiota en jaksa kuunnella yhtään. Enkä Veikko Lavia.
Ilkeää, ehei, vaan äärimmäisen ahdas maku, hahhah.
RNP:täkään en jaksa lukea. Nih.
Ja taas nukkumaan.
Olen lukenut Buster Keatonia kolme sivua, siihen perustan mielipiteeni. Ihan riittävä otos.
Siis täällä on kaikkinaisen pilkan ja irvistelyn aihe, jos joku on lukenut moninkertaisesti palkitun ja arvostetun kirjailijan kirjoittamia teoksia? Ihmettelen mää tämmöstä.
No nyt selkis: Mme Sou-Sou on selvästi siviiliammatiltaan KIRJALLISUUSKRIITIKKO!
Mitä siinä nyt on ihmettelemistä, veke väkkärä? Ihmeellisempää se olisi, jos kehuttaisiin.
Joo, ihmettelen määkin, miten sitä on tullut kaikenlaista luettua. Miksi helvetissä? Miksi ei vaan kirjoittaisi?
Oi voi, Nyt se veke alkoi taas tota Susua vietellä.
Nimenomaan, teilaus kolmessa sivussa, that's my motto.
Vietellä? Sinä katsot liikaa emmerdalea ja luet vääriä kirjoja, Saara.
Ei kyllä se viettelee sua aina, kun se sanoo Mme Sou-Sou. Mulla on semmoinen visio. Se on niinku joku kirjallisuuden hahmo, joku ihme viettelijätär, johon Veke on iskenyt silmänsä ja noin.
Heheh. Kas noin.
en minä voi lukea vääriä kirjoja, kun nämä on ihan mullen määrätty. Emmerdalessa taas kaikki rakkaustarinat menee päin helvettiä :).
Helevetin hyvää saippuaa.
Mutta Henry Theel - älkää haukkuko sitä sentään tässä.
Minulla kyllä on tuossa valmiina pahvikyltti ja kynttilä, lähden heti kun tulee kutsu, takki pääällä. (Tota kylttiä on ny täsä mennyt, sitä on jarkkolainetta politkovskajaa leskistä, saa nähdä riittääkö pahvit ja kynttilät jouluksi kun on se jeessusristuskin siinä: we miss you) pysyis nyt ainakin tuo Putin ja Looordi hengissä ettei rahat vallan mene pahveihin ja kynttilöihin.
Sitten härkäviikoilla saa taas kuolla, on vähän hiljaisempaa.
Minua vähän epäilyttää tuo Mme, siitä tulee väistämättä mieleen matami.
En ole koskaan katsonut emmerdalea.
Mites essee? Joko se tuli valmiiksi???
Ole nyt varovainen niiden pahvien kanssa. Onneksi sataa.
Kyllä, kynttilät palaa loppuun tätä menoa.
Onneksi Theel ei kuole koskaan, hahhah.
Paskan essee, se tule valmiiksi millään. Mulla on vähän... no en mä nyt aio rasittaa teitä tänään kirjasto-ongelmilla... hahhhaa.. niitähän mulla riittää.
Mä en tajua, miksi mulle tulis ees mieleen haukkua Henry Theeliä? Tuleeks muille?
Liljankukka olisi ihan hyvä syy. Tai Köyhä laulaja.
Lirishorrow eli kirjastokammo. Paha fobia.
Eikös Mme ole matami, mut silleen ranskaksi?
Kukaan jolla on kaulassa punainen huivi artiste ja lyö kämmentä kameraan- ei se voi olla matami Susu, kyllä sen on oltava Mme Sou-Sou.
+b eli Librishorrow
eli ei pitäisi yrittää kirjoittaa noin vaikeita sanoja tähän aikaan yöstä. Pakko mennää nukkumaan. Aamulla pitää kuitenkin nousta aikaisin päivittämään blogia, hahhah.
Esseen saa kasaan jos omatunto sallii sillain että googlaa kaman ja vähän laittelee omiaan sekaan - näin on aika yleinen tapa. Riippu tietysti aiheesta.
Kämmenellä kameraan on kyllä minun trademerkkini, paparazzien paholainen.
Matami mikä matami.
Matami Sussu.
Just joo.
Eh.
Jaa-a, Veke ois ny ollu ihan täpinöissään täällä, kun sinäkin olet. Harmi, kun sua Mme Sou-Sou nukuttaa. Oikeen tosi harmi.
No mulla kuitenkin on semmoinen tapa, että kun kirjoittaa osaan, niin kasaan kirjoitukseni sitten ihan itse. Ihan siis yök olisi lainata muita. Ei ne kuitenkaan parempaan pysty kuin meikä.
Matami Sussu?
Jösses.
Juu, varmaan harmi. Pitäkää hauskaa. Laitan tästä soimaan Theelin ja Metro-tyttöjen vuoden -49 hitin ja sen myötä meiltä menee kuva ja kohta äänikin.
Nukkukaan hyvin.
Kun eräs vanha cowboy kerran kulki ratsuineen
Ja illan tullen saapui päälle vuorenharjanteen,
Niin karjalauman hirmuisen hän näkee kulkevan
Siell' l'pi synkkäin pilvien ja yli taivahan
Jipi-ai-jee, jipi-ai-joo
Aaveet taivahan.
Tuo karjalauma kulkuansa jatkaa mylvien,
Sen hengitys on polttava ja vauhti hirmuinen.
Ja uuden ihmeen taivahalla silloin nähdä voi,
Siell' cowboyjoukko ratsastaa ja laulu hurja soi
Jipi-ai-jee, jipi-ai-joo
Aaveet taivahan.
On ratsastajat väsyneet ja ratsut läähättää,
Vaan silti ykskään joukosta ei taaemmaksi jää.
He karjalaumaa koettavat kilvan tavoittaa,
Mutt' ponnistukset turhaa on, he eivät kiinni saa
Jipi-ai-jee, jipi-ai-joo
Aaveet taivahan.
Ja taivahalla silloin eräs ääni huudahtaa:
Sä, cowboy, käänny tieltäsi, et sitä jatkaa saa
Tai paholaisen karjalaumaa joudut ajamaan,
Kun kerran päättyy elonties ja joudut manalaan.
Jipi-ai-jee, jipi-ai-joo
Aaveet taivahan.
Kuvissa kun ollaan: sulla Saara oli semmoinen kuva täällä itsestäsi kun suoraan -40-luvun filmnoirista, missä nauraen istuit auton ratissa ja kaasutit pitkin Ocean Boulevardia Maseratillasi, vaikka vieressä istunut Hunphrey Bogart selvästi toppuutteli... hieno kuva. Vaihtui pois sittemmin.
No oikeesti. Harmi. Nysse lähti. Ja Henry Theel soi taustalla. Oi kaunista.
Niin joo. Vaihtui, kun näytin siinä liian laihalta.
Vieressä oli muuten tytär, eikä Humphrey.
Anoreksian kamala varjo.
Mut niinkun fiktiossa siihen olis kuulunut Humphrey sätkä suussa honottamassa: "Don't be a fool. What are you trying to proof by drivin so fast? You can get us both killed."
Vastauksena heilautat punaista tukkaasi joka liekehtii Kalifornian ilta-aurongon loimussa ja kilautat piittaamattoman naurun kun mittari nousee jo yli 130 mph:n. Vastaantulevat auton ovat vain äkäisiä suhauksia, mutta jalkasi vain painaa kaasua.
Mjooh, se on totta. Mulla pitäisi olla joka reissulla pikku Bogart olkapäällä sanomassa just noin, koska mulla on niin punainen tukka Kalifornian ilta-auringossa.
Mulla on kyllä pahvikyltti Hunphreystä valmiina, kun tulee sen kuoleman tai syntymän tasavuosipäivä niin meikä on suremassa kans. Ja Bacallin kyltti löytyy. Ja Leskisen Juicen, sitte kun on se 10-vuotisjuhla niin sitten.
Ahaa, siis sulla on kyltti kaikille valmiina. Mun tarttis varmaan ryhdistäytyä kans. Siis mutta mistä sulla riittää kaikki aineisto ja tuo tarpeisto. Veijo-Kalevi, musta tuntuu, että sä olet vähän hullu.
Jos minusta aika jättää ennen kuin sinusta ja Mme Sou-Sousta, saank mää pyytää pikku palvelusta: Mme Sou-Sou laulaa Mieskuoro huutajien kanssa mun haudalla, heti kulttuuriministerin ja ulkovaltojen terveyhdysten jälkeen, tuon Karjalauma-laulunsa, ja sitten sinä ajat Maseratilla nauraen haudan yli, punainen tukka loimuten, yössä Gehennan. Pliis.
Ja jos toisinpäin käy, niin sinä pompit tasajalkaa mun haudallani, että miksi helvetissä tässä näin kävi, eikö?
Kaikki latinokulttuurit Meksikosta etelään on vihkiytyneet Kuoleman juhlimiseen ja sen kunnian ylöspanoon, Kuolleiden päivä jne. - ja hei muista Argentiinan lihakarjaa ja sotilasjunttia tuottava ryhdikäs kansa, mikä kuoleman kultti nousi Evita Peronin kuolemasta - pari caballeroa varasti sen ruumiinkin ja aikoi sen kanssa vaikka mitä... Ja mää sentään en ole edes americano, ja haukut hulluksi. Jos haukkuu toista niin on ite.
Ja Carlos Gardel - kuoli uransa huipulla ja aiheutti kauhian kansanliikkeen, Mme Sou-Sou varmaan laulaa sen parhaat tangot kun taas herkeää sijoiltaan (Virran Ola teki monista niistä coverit muttei niin hyvä varmaan kun Sou-Sou)
Hullu mikä hullu. Ja Mme Sou-Sou joka visiossa. Ihan täpinöissä koko jätkä. Ja hullu. Tästä mitään tule. Ei ees lupaa pomppia mun haudallani.
Joo itsö diil.
Hypin haudallasi sille ehdolla että Sou-Sou ei siellä laula. Vasta kahvitilaisuudessa, ja silloinkin silleen änisten muiden mukana jotta matkamies maan.
Ja sit mää lupaan laskee sen teitin kaupan seppeleenkin, sen perusteella mitä oon kuullut niin sieltä kukaan ehdi kumminkaan kun ne on kaikki kipeitä.
Eijei. Sou-Sou veisaa sen kauneimman virren soi kunniaksi Luojan, että se ny vihdoin otti ja lähti.
Joo. Luultavasti ei ehdikään, paitti jos niille maksaa sairauspäivärahaa tuplana.
Ja koira tuo nallen. Tai nakkipaketin.
Toi oli.. .hei nymmua alkoi itkettää... koira roikottaa nakkipakettia. Veke perkele.
Mut se Sou-Soun laulu näyttää niimmaan perusteellisen kummalta siä kirkossa kun se pitää handua naaman edessä koko ajan... Ei kanttorikaan pysy stemmassa - oisko toi Karjalauma-laulu sittenkin parempi? Voidaan siellä selitykseksi sanoo että "meille kaikille rakas vainaja jota nyt olemme tänne kokoontuneet saattamaan hänen viimeiselle matkalleen koki seuraavan laulelman ja seuraavankaltaisen esitystavan itselleen hyvin läheiseksi..." Sitte kaikki ymmärtäis kun Sou-Sou tulis ja vetäsis käsi naaman edessä jotta "Sen hengitys on polttava ja vauhti hirmuinen..." sillen oikeen vipraatolla viälä kun Soile Isokoski. Kyllä liikutus on taattu kuules.
Eläimet on ihmisten heikko kohta. Jos mää olisin pappi niin jumalauta kun juur hehkuttaisin aina tosta noin... Mut hei, sinä voit hyvin, koira voi hyvin, nakit nukkuu jääkaapissa ja Sou-Sou tiesmissä. Kaikki on hyvin. Ei puutu kun essee.
No okei. Otetaan Sou-Sou pääosaan, jos sä lupaat parkua ihan täysillä. Vaikka onhan tää vähän niinku pyytäis räkänenäliinaa tai loppukuolia cocispullosta.
Eikös pääosassa ole aina se joka katafalkilla lepää?
Muu porukka on statisteja.
Mut nymmää keksin - mää liityn kirkkoon ja sit mää papin ominaisuudessa pääsen pitämään puheen sulle hä? Lainaan liperit Räsäsen Raunolta, sillä on kolmannen asteen yhteyksiä piispoihin sun muihin, varmaan saisin tilapäisen pappisvihkimyksen sun tilaisuutta varten?
Niinhän se yleensä on kuollut pääosassa, mutta miten musta tuntuu, että tällä konseptilla se ei ihan päde.
Älä sää suotta mun takiani kirkkoon liity. Mulla on niin pitkään ollut harkinnassa eroaminen, nääs. Ilman noita mukuloita olisin eronnut jo ihan, ja kuoleman jälkeen on sitten paikka helvetissä. Vaan mitäpä tuo ny haittaa, jos sää oot siellä kans.
No emmää ny aio perkele helvettiin mennä!
Katos kuolinvuoteella sitte sanon jotta kadun ja sinun käsiisi isäni ja pääsenkin sinne taivaisiin... Pitkä penni säästyi, ja lopputulos on sama. Sillä eikö olla nyt iloisempia tästä yhdestä kadonneesta kuin koko tuosta koko ikänsä veroja maksaneesta häh?
Sillä näin kirjoitettu on.
Veke, mää ajattelin, että sää oisit ollu mun kaverina in Hell, mutta sää oletkin lusmu. Mieti ny vielä, mitä sää oikein haluat. Mää jaksa tommosta temppuilua. Ihan suoraan vaan sanot, että lähekkö mun kanssani helevettiin vai et.
Okei, sait ylipuhutuksi.
Mennään sitten perkele helvettiin kaikki.
No nih. Nyt kuulostaa paremmalta. Mutta Veke hei, jos se ei susta tunnu hyvältä, niin sano vaan. Tai jos sua nukuttaa ja jotain.
"Mutta Veke hei, jos se ei susta tunnu hyvältä, niin sano vaan. Tai jos sua nukuttaa ja jotain."
Toi kuulostaa siltä että haluat mennä joko Räsäsen blogiin itkemään Leskistä (että Raunokin, iso mies...) tai kirjoittamaan esseetä?
Hehhee... älä unta nää. Mitään muuta halua kuin olla sun kanssa tässä :)
Niin, kyllä täytyy sanoa että ei minusta tunnu ihan hyvältä, jotenkin minulla on nuoruudesta asti ollut ne odotukset ja mielikuvat, että tämä olisi tullut sitten vasta myöhemmin,kun olemme tutustuneet toisiimme paremmin, olisin kyllä omasta puolestani voinut vielä odottaa, mutta jos se sinulle oli niin tärkeää niin en ajattele niinkään itseäni... Toivottavasti nyt sinulle tuli hyvä olo, ettei väsytä tai mitään...? Katuminen on nyt kuitenkin myöhäistä. Vähän tässä on nyt ambivalenssia, se oli niin erilaista kuin olin kuvitellut.
Ai jai, sinä olet niin tarkka näissä tuntemuksissasi. Eikö se voisi olla edes sinne päin... no ei tietenkään, jos on jokin visio ollut nuoruudesta saakka...
... hitsi. Kai sun pitää. Äh. noh. Toivottavasti saat sitä ambvalenssia edes jostakin. Olisi hirveää olla ambivalenssin esteenä.
Oi voi. Lopullinen tappio. Hyvää ötyä kaikille. Snif.
"Mutta Veke hei, jos se ei susta tunnu hyvältä, niin sano vaan."
Tuo on sellaista diskurssia tuo, toinen tapa vastata siihen on sitten se "iihan hyvä tässä lattialla on, nosta sitä lonkkaas ny vaan, älä heilussiinä, melkeen jo oli siälä..." jne.
Mutta ampivalenssin kanssa on aina vähän semmosta.
Mitä ny? Leskinen?
Juu, oli oli. Mää jaksa vehtaa enää kuitenkaan. Oli miten oli ja luultavasti just noin se olisikin mennyt kuitenkin.
Kenkälaatikko? Maanjäristys? Essee? YK:n päätöslauselma? Nakkipaketti?
Hyvää yötä?
Mitä? Mitä sää sitä Leskistä tähän ny työnnät? Ei ole sen kanssa ny mitään tekemistä tässä.
Kenkälaatikko? Voi helvetti sun kanssas. No kenkälaatikko tietenkin. Sitähän mä just tässä odotin.Leninin kaksoisolion kenkälaatikkoa. No, misä se o?
Oikeesti Veke, ootsää ihan kartalla? Vai mikä sua oikein riivaa?
Lee Hazelwood ja gangsterintytär Sinatra: These Boots Are Made for Walking - ootko kuullu? (Sou-Sou varmaan pydettäessä laulaa), menevät suoraan kengistä saappaisiin, ei laatkkoa lain.
Sou-Sou? Just joo.
Se ny kumminkin on laulun perään enempi ko mää toi Sou-Sou. Ja siälä sun hautajaisissa tulee vetään niimpal komeesti että...
En sitte tiä sen kenkälaatikkopolitiikasta. Sää varmaan tiät enempi siitä.
Niin kai sitten, pää on kallistettava. Kenkälaatikkounta voi päivittää siten että Leninin tilalla koputteilijana onkin toinen Vlado, tämä Putin. Alusvaatteet on hyvä toki vaihtaa hänenkin vierailunsa takia.
Harasoo ja kutnait!
Aamun lehdet tarttee tossa viälä lukee.
Vatistis? Juttuja katoaa, elämä on unta?
La vida es sueño, sanoi jo Pedro Calderon de la Barca.
Joopa joo. Öitä.
Ai että mä nautin tästä teidän kommenttilaatikkovehtaamisesta näin aamuyön tunteina...
Olen kyllä vahvasti sitä mieltä, että tuollainen touhu rahastajatytöiltä ei vetele. Ei soiteta tuntia ennen vuoron alkua, että ollaan nyt niiiin paskana. Jotain lojaaliutta on oltava työpaikkaakin kohtaan, siis semmoista asiallista, että ei laita pomoa tai työkavereita mahdottomaan asemaan. "Tiimihenkeä", ikäänkuin, kaivattaisiin nyt. Pidä puhuttelu, tiukkasävyinen. Uhkaa, että "miljoonat tytöt olisivat valmiit kuolemaan sinun työpaikkasi saaakseen" ja muuta draamallista. Tai laita seinälle äkillisiä sairastumisia koskeva painostavanoloinen lappu...:) Kaikki peljästyy!
Ihanaa esseesunnutaita, Saara!
-minh-
veke
Mulla mitn lipereitä löydy. Suhteita kyllä on - niin ilma- kuin maavoimiin...
Nyt on muuten Juice-päre varustettu kolmella you tube-linkillä. Ja hyviä ovatkin.
Heh, Minh. Vähän paha tilanne se olikin. Onneksi on se enkeli, joka lähti jo muualle töihin ja tulee silti apuun suurimman hädän keskellä.
No tota kun niitä lappuja on niin paljon. Ja nyt on jo niitäkin, mistä ei edes neuvotella. Vielä olisi laitettava sekin lappu sinne, että lukekaa niitä lappuja... kai se on siis puhuteltava neitsykkää.
Ai Rauno, hei. No täytyypä vilkaista.
Täällä on selvästikin ollut koira haudattuna. Tai nakit. Itse asiassa jäi vähän epäselväksi miten tanssi sujui yli hautojen.
Vaan sunnuntai on surullinen, kuten Eila Pellinen ja Harri Marstio tietävät ja nyt siis mekin sen tiedämme:
Sunnuntai saapui, ei saapunutkaan
hän jota kaipasin ainoastaan,
hän joka mennessäin sydämein vei.
Sunnuntai saapui, hän saapunut ei.
Sunnuntai on nyt niin surullinen,
kun päivä paistaa, nää sitä en.
Surun toi sunnuntai.
Kaikesta huolimatta, have a nice day.
Niinpä, semmoiset on sunnuntait, Susu.
En ole varma, että mitä siellä haudalla loppujen lopuksi tapahtuu, mutta siis luulen, että sun olis tarkoitus kai laulaa ja mitä kaikkea muuta. Jokin esitys se ehkä oli.
Kuulostaa pahasti performanssilta, mutta kaikkeahan pitää kerran elämässä kokeilla.
Ja kuolemassa.
Osaapahan olla synkkä ilma. Taidan lähteä ulos.
Heh, synkkyyden maksimointia. Mää väsään tätä pirun esseetä.
Saara, mielestäni olit ynnännyt RN-P:n tekstin keskeisimmän sisällön tähän virkkeeseen:
"Mutta silti Risto N-P oli hyvin johdonmukaisesti ynnännyt itsestäänselvyydet selkeään muotoon."
Olisikohan minulla siihen mitään lisättävää. Siis sen lisäksi, mitä olen käynyt meuhkaamassa muiden kommenttilaatikoissa samasta asiasta.
No joo, paraskin puhuja tässä, kun ite just epäjohdonmukaisesti ynnäsin neljä arkkia itsestäänselvyyksiä sekavaan muotoon.
Toisaalta, itsestään selvyydet eivät aina ole kaikille itsestään selviä eli vastuu on lukijalla. Muista se:)
Pääasia, että essee on tullut valmiiksi, vai mitä? Onhan se valmis? Laitatko muuten näitä esseitäsi tänne blogiin? Vai tarkoittaisiko se sitä, että olisit wannebe-esseisti?
Hmm, vaikeaa. Tämä blogikirjoittaminen siis. Pitäisi olla kaikenlaisia taka-ajatuksia.
Jussi on myös kirjoittanut asiasta.
http://alvari.typepad.fi/ajatus/
Hehe, emmä tohdi sitä esseetä tänne laittaa. Ei se wanna-be-hommeli mua niinkään, kun sehän on ihmisen pakko olla wannabe, jos se aikoo joskus olla jotakin, esimerkiksi vaikka laulaja. Ei voi tulla laulajaksi, jos ei ensin ole wannabe ja laula, saatana sentään. Tuo wannabe on jonkun idiootin lanseerama diskurssi, jolla saadaan ihan normaali käyttäytyminen näyttämään epänormaalilta.
Mulla onkin muuten taka-ajatuksia aina kun olen tässä tai vaikka olen jossakin muualla. Joskus mulla on jopa etuajatuksia. En mä niistäkään ressiä ottaisi. Kyl se aina paree on, että on ajatuksia.
Mutta se essee olisi valmis, kai. Aina sitä vähän kaipaisi tukeakin, mutta ehkä tää ny sitten on jotakin, mikä mun pitääkin tehdä itte. Paitti setä sen kyl nopeesti luki läpi ja löysikin yhden virheen. Pyysin mä kyllä yhtä toistakin sitä lukemaan, mutta ei se kai jaksa. En mäkään.
Harmittaa vaan, kun se jäi näin viime tinkaan, silmät on aika sikkaralla ja silleen. Oma vika. Mitäs bailasin täällä eilen.
Käynpäs Jussilla.
Lähetä kommentti