How to Survive November 2024 – 21
16 tuntia sitten
maanantaina, marraskuuta 06, 2006
Enhän minä taida tätä enää jaksaa
Olen aivan kypsä. Se alkaa olla siinä hilkulla, etten ota lopareita. Näin naurettavalla palkalla ei kukaan muu hullu saattaisi itseään tällaiseen stressipisteeseen. Heräilen öisin, ja mietin tuntikausia, mitä sanoisin sille ja sille siitä ja siitä asiasta. Suorat sanat sanoisin, jos voisin. Mutta enhän minä voi. Ne pistäisivät minut vielä pahempaan kuseen. Enkä saa enää unta. Kaikki tekevät mitä tykkäävät ja minä anon polvillani porukkaa tulemaan töihin, tai sähkömiestä korjaamaan lamppua, tai huoltomiehiä korjaamaan vesiputkia, tai hissimiehiä korjaamaan hissiä, tai nettimiehiä korjaamaan nettiä, tai hallintoa hallinnoimmaan edes jotakin, ihan vähän kun saisin tätä vastuuta pois. Sen verran edes, ettei enää väsyttäisi ja itkettäisi... joka maanantai menee iltapäivään, ennen kuin viikonlopun sotkut ja kämmit on setvitty ja työvuorolistan toiveet täytetty, omalla kustannuksella monia kymmeniä tekstiviestejä sinne tänne, että jokaisella vuorolla olisi sittenkin tekijänsä, vaikka puolet on perunut. Ja sitten jostain päästä hajoaa kuitenkin, joku sairastuu ja kaikki alkaa taas alusta. Minä en enää jaksa tätä paskaa. Olisinpa itse extra ja tekisin töitä silloin kun huvittaa. Tänä aamuna olen herännyt kolmelta ja noussut ylös viideltä, kiiruhtanut junaan, yrittänyt unissani lukea tenttiin, joka on yhdeksän päivän kuluttua, taistellut taas yhden päivän ajaksi kaupan jotenkuten selville vesille, lukenut tulomatkalla junassa tenttiin silmät kiinni, laittanut kotona perheelle ruokaa ja viikannut pyykkiä. Enkä minä jaksa valvoa enää minuuttiakaan. Johan kellokin on pian seitsemän.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
17 kommenttia:
Voi Saara. Enpä keksi mitään hienoa sanottavaa. Mitenkäs siellä teidän töissä jos sinä olet viikon sairaslomalla? (Annappas kun arvaan, sen jälkeen vietät kuukauden siellä 24/7 korjaamassa muitten söhellyksiä ja tekemässä omat rastiin jääneet jutut?! Täällä se menisi näin)
Koitahan kuitenkin jotenkin jaksaa, pakkohan se kai on. Hitsi kun en osaa sanoa mitään kehittävää.
Lämmin ajatus täältä sinne.
Uusi työpaikka hakuun. Sinulle. Tai vaihtoehtoisesti voithan sinä tappaa itsesi tuossa työpaikassa. Tai seota.
www.mol.fi
Tervetuloa mukaan veemäinen ämmä -rojektiin!
Susu sen sanoi. Ei siihen lisättävää.
Mikään työpaikka ei ole kaiken uhrauksen veroinen, ei missään nimessä. Ja osaava henkilö saa aina uusia työpaikkoja, näin meille väitetään.
Koen itse useinkin, että kaikki kaatuu päälle ja stressi on kova (lähinnä marraskuussa). Joskus taas työ tuntuu mahtavalta (lähinnä elokuussa).
Mahtavafiilis -indikaattori on hyvä tapa testata työssä viihtymistä. Jos et esim. ole tuntenut mahtava -fiilisiä pitkään, pitkään aikaan, niin kannattaa miettiä työpaikan vaihtoa. Ei välttämättä alan vaihtoa, koska samalla alallakin voi olla monia miellyttäviä toisenlaisia työpaikkoja. Jos taas olet kokenut mahtavia fiiliksiä työpaikallasi tai työsi suhteen viimeisen kolmen kuukauden aikana, niin kyseessä on vain marraskuusyndrooma :D
Myötätunteilua! Mee pois sieltä, joo, ennenku pää halkeaa.
No voi, jospa se siitä.
Hb
Kuulostaa turhan sitovalta. Koeta kestää tai tee kuten Susupetal ehdottaa.
Ehdotan oikein pitkää sairaslomaa, jonka aikana ehtisit etsiä itsellesi sopivamman työn. Stressisi on melkoisissa sfääreissä:
http://www.nyyti.fi/linkit_ja_artikkelit/artikkelit/
masennus_ja_stressi.htm
(Katkaisin linkin kahdelle eri riville)
Ja mites on masennus?
http://www.ahjos.net/masennus/beck.htm
http://www.tohtori.fi/?page=3459083
Ei työn takia kannata pilata elämäänsä. Kerran minä luulin niin, mutta en luule enää. : )
Hyviä ja syviä unia sinulle, Saara.
P.S.
Laitoin sinulle vahingossa sellaisen version Beckin testistä, jossa ei ole pisteiden selitystä. Tässä versiossa selitykset ovat:
http://www.fastiron.fi/lomakkeet/
masennuksen_oirekyselylomake_(BECKIN_LOMAKE).pdf
Kunpa löytyisi vielä burn out -testi. ... etsin
Huomenta. Kiitos kaikille tuhannesti, silittelyä vailla olin. On vähän vähissä ollut viime aikoina.
Mutta joo, kai mä alan katella muita paikkoja.
Mä en muuten löydä tätä mun blogiani ilman täsmäosoitteita kuhunkin postaukseen. Voi olla ettei kukaan muukaan. Täällä minä kuitenkin olen, hei hei.
Ota sairaslomaa kuten Louhi ehdotti tai etsi uusi työpaikka kuten suspupetal sanoo.
Tuollaisen stressin päätepiste on totaali burn out, jolloin mikään projekti/tehtävä ei onnistu kunnolla.
Musta muuten tosiaan on tulossa veemäinen ämmä ihan pakosta. Jos antais kaiken olla päin helvettiä ja homman mennä ihan metsään, ei tarttis aina olla sanomassa ja muistuttamassa jostakin.
Voi helvetti. Tulee ihan huono fiilis kun lukee tätä. Ota saigonia, oikeesti.
-minh-
Hurskastella voisi "elämän ruuhkavuosien" vaiheesta. Mutta liika on liikaa, ei yksi ihminen kauan tuollaista jaksa! Myötätuntoa täältä, joku ratkaisu tulee ennemmin tai myöhemmin, koeta jaksaa olla sen teossa mukana!
Saigon. Hehe. Sehän on.
Olen päättänyt alkaa painostaa hallintoa ottamaan yhden vakituisen työntekijän. Jospa se sillä vähän rauhoittuisi tämä tilanne. Ei tulisi extroille niin paljon työpaineita. Pitäisi vaan olla aikaa paneutua laskemaan tunteja ja työaikoja, sellaista pläähpläähhommaa. Ei ne ymmärrä kuin lukemia. Käytäntö on siellä ihan hakusessa.
Kiitos myötätunnosta, Arru. :)
Lähetä kommentti