sunnuntaina, maaliskuuta 05, 2006

Sunnuntaisekoilut

Hah, olen sairas, eikä tämä ole pelkästään krapulaa. Ostin torstaina töihin antiseptista geeliä, jolla voi tappaa pöpöt käsistään silloin, kun ei pääse niitä heti pesemään jonkin niiskuttavan ja rahojaan nuolevan asiakkaan jäljiltä. Joskus kerta kaikkiaan ällöttää, kun ihminen on pärskinyt sekä ryystänyt räkäänsä edestakaisin ja tosiaan kassalle tullessaan kaivaa seteleitä lompakostaan nuolaisemalla ensin sormiinsa ja tarjoaa tätä flunssaetuseteliä sitten myyjälle oikein hymyssä suin. Yök. Ja jotkut unohtelevat räkäisiä nenäliinojaan kassalle ja usein niitä löytyy myös hyllyiltä sekä tietenkin lattioilta. No niin mutta ei siis tainnut geelistä olla apua. Eikä vitamiineista. Ei mistään.

Puhuin eilen puhelimessa neljä tuntia putkeen. Serkku soitti eikä pystynyt lopettamaan. Sitten minä melkein nukahdin kesken puhelun enkä saanut enää sanaa suusta. Toisaalta aloin olla aika huppelissakin, kun kermalikööriä humpsahti siinä jutellessa jonkin verran. Kätevää, ettei tarvitse lähteä mihinkään juottoloihin tapaamaan sukulaisiaan, vaan voi siinä istua omalla kotisohvalla luuri toisessa ja lasi toisessa kädessä.

Siitä omituisten tavaroitten meemihaasteesta, jonka Tinka mullen lykkäs, tuli mieleen, ettei täällä mitään muuta olekaan kuin outoja tavaroita. Ja mikä nyt sitten on outoa? Jotkut tyylitietoiset ihmiset pitäisivät koko tätä taloa outona. Myös se on outoa, että olen hirvittävän kriittinen omia kirjoituksiani kohtaan, mutta tämä talo pursuilee aivan vapaasti paperimassasta tekemiäni patsaita, seinäkoristeita ja surkeita taulujani ja se on minusta vain hauskaa. Ne ovat niin huonoja että itse asiassa ovat aika hyviä. Perhe on niin tottunut niihin, etteivät ne mitään sano. Vielä. Voi olla että tuo murrosikäisin alkaa kohta hävetä silmät päästään.

Täs näitä on. Pahimpia en kyllä kehtaa edes näyttää.


Tuo oman kopperoni lamppu on aika karmea, mutta hei, se tavallaan oli jo täällä ennen minua, ei tosin yhdessä osassa.




Ehkä oudoin ainakin lasten kavereitten mielestä on tämä käärme, jonka kerran poimin tieltä. Olisi se varmasti minunkin kavereitteni mielestä vähän inha, jos niitä kavereita olisi. No, käärme parka oli jäänyt auton alle ja vain sen päässä oli pieni kolhu, muuten matelija oli oikein mainiosti säilynyt. Meinasin itse ajaa myös sen päälle, koska se makasi siinä tiellä ihan kuin se olisi ollut jokin ohut oksa, mutta väistin sitten ja huomasin, että se olikin tarhakäärme. Kävin sitten hetken mielijohteesta poimimassa sen kyytiini. Nyt se velloo kuvottavan värisessä etikkanesteessä kirjahyllyn päällä ja aika moni kysyy, miksei sitä vain voisi heittää pois. Tämän kirjoituksen jälkeen kenties sen jo teenkin. Onhan nyt aivan järjetöntä pitää eltaantunutta käärmettä kirjahyllyssä. Toki yhtä paljon sillä on substanssia kuin monella niistä kirjoista. Niistä ei vain näy päälle päin, miten eltaantuneita nekin voivat olla.

Kirjoja minulla onkin aivan liikaa. Ne ovat kärsineet melkoisen inflaation meikäläisen arvoasteikossa. En nyt tarkoita millään pahalla, niin vain käy väistämättä kun myy kirjoja vuodesta toiseen eikä joistakin tekeleistä pääse eroon kuin ilmaiseksi jakamalla. Kirjoja tehdään ihan liikaa. Kirjailijoitakin on liikaa siihen nähden, jos kirjojen halutaan säilyttävän arvokkuutensa. Nyt ne ovat pelkkiä käyttötavaroita ja kirjailija käsityöläinen. Ei siinä mielestäni mitään vikaa ole, vaikka näin onkin, mutta mikäli kirjailijan ammatti aiotaan yrittää säilyttää, se sisällön sisällyksetön tuottaminen olisi syytä lopettaa. On ihan hemmetin oikein, ettei käsikirjoituksista pääse kustantamoissa läpi kuin promille. Vieläkin vähemmän saisi päästä. Lisäksi jo paikkansa lunastaneitten kirjailijoitten tulisi paneutua yhden kirjan tekemiseen kunnolla, eikä suoltaa markkinoille kirjaa joka vuosi.

Että semmoista nyt mieleen.

24 kommenttia:

SusuPetal kirjoitti...

En minä nyt tiedä, onko eltaantuneen käärmeen pitäminen hyllyssä sen kummempi asia kuin jonkun posliiniesineen säilyttäminen. Mielummin kuollut kuin elävä käärme.

Niin, se on outoa, että olet kriittinen omia kirjoituksiasi kohtaan. Käärme on siis vähiten outo. Mainostan tässä nyt muille lukijoille: käykää lukemassa Saaran novellihaaraa.
http://saara.vuodatus.net/

tinka kirjoitti...

Puistatus. On käärme sitte elävä tai etikassa. Etikkakäärmeen tosin näin eka kertaa. Kiitti vaan :) Muutenki ollu tänä aamuna käynnistymisvaikeuksia.

Noeikukaan kirjoitti...

Voisikohan käärmeen valaa läpinäkyvään muoviin, yhdellä sukulaisella on sellaisia juttuja - tosin vain jotain kukkia.

Hauska nähdä noita patsaita :)

Louhi kirjoitti...

Luin äsken novelleitasi ja pidin niistä. Kumma juttu, että kustantajat eivät ole lämmenneet niille.

Ja Sikurin sanoja lainatakseni, miksi ihmeessä meille on annettu peukalot, jos meitä ei olisi tarkoitettu käyttämään niitä. Kaikenlainen puuhastelu ja kodin koristelu on aivan ihanaa, samoin varmaan myös patsaiden tekeminen.

Siinä olen samaa mieltä, että käärme etikkaliemessä on aika inha. Eikös se ole marinoitunut jo kunnolla. Kalaakin kypsytetään happamissa liemissä, niin miksei myös käärme kypsyisi!

(Kokeilepa joskus lohta tai kuhaa sitruunamehussa. Meksikolaiset kutsuvat sitä cheviceksi.)

http://www.vanrillaer.com/article.php/chevice_pa_lax_mango_o_avocado

Saara kirjoitti...

Susu Petal: Ehkä tämä netti on hyvä tapa julkaista novelleja, niin kuin Susun suuri suosio todistaa. Susulla on ihania novelleja, jotka tosiaan - jotenkin mediaopea epäsuorasti lainatakseni - jäävät päähän koko päiväksi. Ihan kelpo tavaraa vaikka paperille painettavaksi.

Mutta omani eivät tuolla Novellihaarassa leipää pyydä, eivätkä vaadi keneltäkään mitään, joten siinä mielessä itsekritiikkiä voi vähän alentaa. Niitä ei ole koskaan tarkoitus julkaista missään muussa muodossa. Substanssi ei riitä paperintuhlaamiseen. Ja tämä on ihan realismia, ei mitään vähättelyä eikä itsesääliä. Se vain on tosiasia.

Joo, Tinka, kai se puistattaa toi käärme vähän. MInua se puistatti silloin alussa, kun tosiaankin jouduin sen ikäänkuin perkaamaan tai miten se nyt sanottaisiin, vetämään sisukset sieltä haavasta ulos. Kaikkea sitä ihminen tekee. Mutta monissa maissahan syövät käärmeitä ja varmaan säilövätkin talven varalle, jos on tarvetta.

Noeikukaan: En ole siihen muoviin tutustunut ollenkaan. Hm... täytyy ottaa selvää. Kiitti.

kervå kirjoitti...

Pikkusen enemmän resoluutiota kuviin ois ollu kiva :)

t: kuvafriikki

Saara kirjoitti...

Tsau, keravan kolli. Ne on kännykameralla otettuja kuvia ja se kamera on jotenkin mennyt hirveän huonoon kuntoon. Varmaan tärähtänyt. Ja sitten toisaalta on hyväkin, etteivät näy niin selvästi.

Saara kirjoitti...

Oijoijoi, Louhi, ei niitä ole lähetettykään koskaan mihinkään kustantamoon!

Jaa, puhuttiin näköjään samaan aikaan samasta asiasta toisistamme tietämättä.

Hahmo kirjoitti...

Löysin tänne Kirstin kautta ja sinulla on niin mielenkiintoinen blogi, että pakko jäädä seuraamaan joksikin aikaa sitä!

Tervetuloa vierailulle minunkin blogiini!

Louhi kirjoitti...

Saara, mielestäni sinun p i t ä i s i tarjota tekstejäsi kustantamoon.

reiska kirjoitti...

Älä helevetissä pois heitä kaarnetta. Siitähän sais gurmeen oikeilla mausteilla. Kenen naamasta toi kuolinnaamio on? ja pylväitäpä tietysti, mitäs muuta kun tolppia.
**
Eikun yli 0.2 promillessa voi nukkua ilman kypärää, siis.

reiska kirjoitti...

Kirjailijat pitäs tappaa kaikki, tai no, promillen vois jättää. Sellasia jotka elättää itse itsensä eivätkä notku muitten pussilla ja rällää päivät pitkät räkälöissä.

Saara kirjoitti...

Moi moi, Hahmo ja tervetuloa. Olen käynytkin sinua jo katselemassa.

Tuukko Reiska syömään gourmettarhakäärmettä jos teen?

Saara kirjoitti...

Oi ja Louhi, mmm... kiitos, kovasti.

reiska kirjoitti...

No kyllä mä perkele syön jos säkin syöt.

Saara kirjoitti...

Eikäku mä olisin vain kokkina tietenkin.

reiska kirjoitti...

Kokki menee nyt nukkuun.

Ohari kirjoitti...

Onhan nyt aivan järjetöntä pitää eltaantunutta käärmettä kirjahyllyssä. Toki yhtä paljon sillä on substanssia kuin monella niistä kirjoista.

Saara, sä oot mun idoli! Ja päivieni valo! Ja vaikka mitä! Tää oli taas niin maanantaipelastus! :-)

Trestak kirjoitti...

Saara hei, tuo viimeinen kappale. Nyt sä olet hiffannut sen.

Saara kirjoitti...

Ääät...shi!...sori. Ohi Ammuttu, sä olet yliveto. Voiko noin sanoa ohiammutusta?

Trestak, nii-i, mä muistan, että tästä on kyllä ollut aiemminkin juttua.

emmi kirjoitti...

musta noi on aika siistejä, tais siis jos niitä on paljon. Ne on kuitenkin kaikki aika samantyyppisiä. Ja jos jotain on paljon niin se on tyyliseikka eikä kummaa roinaa. Tulee vähän mieleen sellainen kummitustalo (hyvässä mielessä), sellainen romanttisen jännittävä, niinkuin vaikka humiseva harju. Voit joskus kokeilla jättää pölyt ja hämähäkinseitit pyyhkimättä ja katsoa miten vieraat reagoivat kun sanot niiden kuuluvan sisustukseen. Ja toi käärme nyt on vaan käärme. Meillä ei vielä sellaista ole, mutta tutuillani on kuivattuja ja veljeni keräilee perhosia ja sudenkorentoja, että sellaisia löytyy paljon.

Saara kirjoitti...

Hei kiitti, Emmi! Arvaa jouduinko puhdistelemaan niitä hämähäkinseiteistä ennen valokuvausta...

VanhaAake kirjoitti...

"Nyt ne ovat pelkkiä käyttötavaroita ja kirjailija käsityöläinen."

Tässä lienee tilaisuus taas muistuttaa Marxin ja Engelsin "Manifestista". (Vanha käännös Netissä http://lyhytlinkki.net/?f5053jvk .)

"Porvaristo on riisunut pyhyydenhohteen kaikilta toimilta, joita tähän asti pidettiin kunnianarvoisina ja joihin suhtauduttiin pelonsekaisella hartaudella. Se on muuttanut lääkärin, lakimiehen, papin, runoilijan ja tiedemiehen pelkiksi maksua vastaan työskenteleviksi palkkatyöläisikseen."

Aake

Saara kirjoitti...

Niin ettei se olekaan ihan niin uusi ilmiö... yleisesti ottaen mikään ei muutu. Asioita vain on paljon enemmän.

Olen muuten miettinyt tuota lääkärin hommaakin. Ennen lääkäreillä oli halu parantaa sairaita, nyt en oikein ole päässyt selvyyteen, mitä ne haluavat. Mutta sairaista ne eivät ainakaan pidä. Ja tautikin pitää olla tiedossa kun lääkäriin menee. Ennen vanhaan lääkäri sanoi mikä vaivaa. Nyt se pitää tietää jo lääkäriin mennessä, koska muutenhan ne eivät edes ota vastaan.