Olen häpeäksi

Eilen särki päätä. Voi että sitä särkikin. Jo minä vähän ihmettelin, ettei se särky kaikonnut lukuisista buranoista huolimatta mihinkään. Junassa oli vaikea lukea, kun juna jyskytti ja päässä jyskytti. Siinä vaiheessa en tajunnut vielä mitään. Koko päivänä en tajunnut mitään. Mutta kun astuin junasta ulos, silloin minä sen tajusin. Minähän olin taas sairas. Kurkku oli kipeä, nenä vuoti ja aivastutti. Siis miten voi tulla sillä samalla sekunnilla sairaaksi kun astuu junasta ulos. Hyvä kun kotio jaksoin kävellä. Siinä se meni ilta sitä päivitellessä, että miten sitä niin yhtäkkiä vaan tulee kipeäksi, voi herranjumala.

Karmea totuus kävi selväksi, tunsin oloni koko ajan sairaammaksi ja lopulta olin umpisairas. Mittasin jopa kuumeen, mutta ei minulla koskaan ole kuumetta. Melkein. Toissaviikonlopun olin sairaana, viime viikonlopun liian kiireinen, että olisin ehtinyt siivoamaan. No siitähän se riemu sitten syntyi, kun minä aloin parkua, etten ehdi siivoamaan enää ikinä, tai jos ehdin, niin sitten en kykenekään. Ja miten helvetissä minä voin olla koko ajan sairas. Olen aina ollut terve. Ei flunssan flunssaa vuosikausiin. Olin niin vihainen itselleni ja maailmalle, että mökötin vain ja rupesin nukkumaan.

Isäntä ja esikoinen lähtivät aamuviiden jälkeen lätkäturnaukseen Ahvenanmaalle koko viikonlopuksi viettämään halli- ja hotellielämää ja minä lähdin samoihin aikoihin koiran kanssa lenkille. Voi sitä itsesäälin määrää. Laahustin kuin murrosikäinen ja kiukuttelin koiralle. Että teki hyvää. Sitten vain reippaasti töihin. Ei se ylivoimaista ollut kuin vasta iltapäivällä. Mitään Tuulen varjoa en kyllä pystynyt junassa enää lukemaan. Pää painoi sen verran pirusti ja silmämunat upposivat syvemmälle kuoppiin, kun räkää tunki nenästä niin kuin pato olisi aivoista murtunut. Järkyttävää. Siinä minä mietin, että miten hemmetissä pystyn vielä lähtemään ruokakauppaan tekemään viikonlopun ostokset ja laittamaan ruokaa ja käyttämään koiraa pissalla ja ja...

Sitten minä tulin kotiin ja täällä oli siivottu. Kävin kyllä kaupassa ja pissatin koiran, mutta penskat paistoivat letut. Söin kolme. Nyt tässä odottelen, että tulee ilta ja sytytän kevään viimeiset kynttilät. Juon ehkä viiniä vähän.



PS. Tosiaan, tästä läppäristä on mennyt näytönohjuri tai jokin sinnepäin. Piti yhyttää vanhasta toosasta näyttö tähän toistaiseksi. Käyhän se näinkin, joo, mutta maanataina tämä vempain lähtee korjaamolle.