perjantaina, maaliskuuta 31, 2006

Olen häpeäksi

Eilen särki päätä. Voi että sitä särkikin. Jo minä vähän ihmettelin, ettei se särky kaikonnut lukuisista buranoista huolimatta mihinkään. Junassa oli vaikea lukea, kun juna jyskytti ja päässä jyskytti. Siinä vaiheessa en tajunnut vielä mitään. Koko päivänä en tajunnut mitään. Mutta kun astuin junasta ulos, silloin minä sen tajusin. Minähän olin taas sairas. Kurkku oli kipeä, nenä vuoti ja aivastutti. Siis miten voi tulla sillä samalla sekunnilla sairaaksi kun astuu junasta ulos. Hyvä kun kotio jaksoin kävellä. Siinä se meni ilta sitä päivitellessä, että miten sitä niin yhtäkkiä vaan tulee kipeäksi, voi herranjumala.

Karmea totuus kävi selväksi, tunsin oloni koko ajan sairaammaksi ja lopulta olin umpisairas. Mittasin jopa kuumeen, mutta ei minulla koskaan ole kuumetta. Melkein. Toissaviikonlopun olin sairaana, viime viikonlopun liian kiireinen, että olisin ehtinyt siivoamaan. No siitähän se riemu sitten syntyi, kun minä aloin parkua, etten ehdi siivoamaan enää ikinä, tai jos ehdin, niin sitten en kykenekään. Ja miten helvetissä minä voin olla koko ajan sairas. Olen aina ollut terve. Ei flunssan flunssaa vuosikausiin. Olin niin vihainen itselleni ja maailmalle, että mökötin vain ja rupesin nukkumaan.

Isäntä ja esikoinen lähtivät aamuviiden jälkeen lätkäturnaukseen Ahvenanmaalle koko viikonlopuksi viettämään halli- ja hotellielämää ja minä lähdin samoihin aikoihin koiran kanssa lenkille. Voi sitä itsesäälin määrää. Laahustin kuin murrosikäinen ja kiukuttelin koiralle. Että teki hyvää. Sitten vain reippaasti töihin. Ei se ylivoimaista ollut kuin vasta iltapäivällä. Mitään Tuulen varjoa en kyllä pystynyt junassa enää lukemaan. Pää painoi sen verran pirusti ja silmämunat upposivat syvemmälle kuoppiin, kun räkää tunki nenästä niin kuin pato olisi aivoista murtunut. Järkyttävää. Siinä minä mietin, että miten hemmetissä pystyn vielä lähtemään ruokakauppaan tekemään viikonlopun ostokset ja laittamaan ruokaa ja käyttämään koiraa pissalla ja ja...

Sitten minä tulin kotiin ja täällä oli siivottu. Kävin kyllä kaupassa ja pissatin koiran, mutta penskat paistoivat letut. Söin kolme. Nyt tässä odottelen, että tulee ilta ja sytytän kevään viimeiset kynttilät. Juon ehkä viiniä vähän.



PS. Tosiaan, tästä läppäristä on mennyt näytönohjuri tai jokin sinnepäin. Piti yhyttää vanhasta toosasta näyttö tähän toistaiseksi. Käyhän se näinkin, joo, mutta maanataina tämä vempain lähtee korjaamolle.

12 kommenttia:

reiska kirjoitti...

Voi Jeesuksen perse, kyllä sä olet raato jo. Näytönohjuri, just, hyvä ettei näytönohjus. Siis kärähti näyttökortti, tuliko savua tai hajuja? Muistakin kuin Mäkkäristä? Olisikohan kokeiltu vaikka vahingossa näytölle liian suuria resoluutioita, sitä ne ohjukset ei kestä. -Ai jai, se on niin sattumapeliä noitten komponenttien kanssa, aina on joukossa ihan susia.

reiska kirjoitti...
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
reiska kirjoitti...

Vitut, tunki saman kahdesti. Se on Hitlerille prenikan paikka, vai Saara Juniorko siivosi, varmaankin, luulisin, kai. Kyllä tää bloggeri on kanssa yks... patja, prkl.

Saara kirjoitti...

Raato mä oon...kiitos Reiska. Sinä olet aina niin... charmantti.

Saara junior se siivosi hyvinkin. Kyllä mä olin persieelleni pudota.

Mikä patja?

Silja Orvokki kirjoitti...

Vai on se flussa iskenyt sinuunkin! Osanottoni. Toimintaohjeeni on, että tilaa heti kotiin parin päivän pizzat ja limut ja mene vällyjen alle, äläkä edes mieti mitään muutta. Etenkään näytönohjuksia!

reiska kirjoitti...

Eipä kestä, ole hyvä vaan. Kiitos kiitos... harmia on pitäny, tiedä sitten charmista. - On tullu likka äitiinsä. Patjako, no siis joku julkaisualusta, luulisin.

Ohari kirjoitti...

Voi räkä! Elpailua viltinmutkissa ja viiniä lääkkeeksi, vain lääkkeeksi ja vähän päälle, toivottelen mä.

SusuPetal kirjoitti...

Rauhallista, levollista viikonloppua. Tuo Siljan ohje on hyvä: ei turhaa ruuanlaittoa, Italian viikot kannattaa alkaa nyt.
Paranemisia.

Juha K. Korento kirjoitti...

"Lohduksesi" voin kertoa, että nämä meneillään olevat influenssat, a ja b, iskevät kuulemma usein peräkkäin. Mulla taisi käydä juuri niin: olin kaikkiaan kuusi päivää peräkkäin kuumeessa. Se juuri on pahinta kun nämä on niin pitkiä tauteja. Olla nyt viikko pois pelistä kokonaan! Ja kun yhden kuumeettoman päivän jälkeen yritin tehdä jotain työn tapaista, ei pystynyt ollenkaan keskittymään. Tuli hiki, kun otti kitaran käteen. Ääni oli vaipunut syvälle hanurin uumeniin; keskittyminen jossain undulaatin tasolla.

Koita pärjätä Saara! Taudin jälkeen normaali elämä on taas hetken maailman suurin ihme.

Saara kirjoitti...

Kiidod, muddukat, Dilja Orvokki, Ohari ja Dudu. Emmä deekään ruokaa, kun däällä on dänäänd vain dyddö dekä minä. Ja de dyddö on ollud kadviddyöjä pieneddä addi. Aina omidda ruuiddaan, keiddelee nuudeleita ja lämmiddelee kadvidkeittoja tai kadvidpihvejä, dyö karjalanpiirakoida ja muuda. Ja mulle ny riiddää leipä ja viini.

Mun pidää niiddää nenä.

Kiitos, Juha, lohdutuksesta. Kai se flunssa iskee joo, kun on... mikä se nyt on... noh... hmph... äh... alentunut valmiiksi se... VASTUSTUSKYKY... niin just se. On tässä se hyvä puoli, että saa olla kotona. Vaihtoehtona olisi ollut 12 tuntinen päivä Pirkkolan jäähallissa. Nyt kuopus haettiin kotiovelta aamuseitsemältä. Olo on siis vähän kuin kuningattarella kuitenkin.

Silja Orvokki kirjoitti...

Leipä ja viini vai pizza ja limu? Kyllä minäkin valitsisin tuon ensimmäisen vaihtoehdon.

Oi jospa Alko alkaisi palvella ja perustaisi viinitaksin. Silloin minä voisin sairastaa muutaman viikon, ilosesti! Ja ihan huvikseni :)

Saara kirjoitti...

No minä siitä kerran jo tuolla Loorassa (missähän sekin luuraa) mainitsin, kun olin jäätelöautolle menossa, että semmoinen kalja-auto olis kans kiva, joka soittelisi tullessaan tilulilua, mutta toki salmiakkikossua hakisin nyt myös vähän yskänlääkkeeksi.