No on se kumma, ettei bloggareita kiinnosta väitöskirjasta väittäminen. Voi verkkoproosat sentään. Ei se kyllä kiinnosta Mari Koonkaan blogissa. Tosin ajankohta on vähän huono, kun Voimalassa on ollut näytillä valtava pillu, mutta pienempikin vissiin väikkärin voittaisi. Minua taasen ei pillu jaksa kiinnostaa. Siitä syystä jaksoinkin sitä väikkäriä lukea, kun niin moni on ihmetellyt että kuinka kummassa. Kas kun ei ole sitä elämää.
No ja nyt on niin, että myöhään eilen illalla aloin kutista ihan kammottavalla tavalla. Kämmenen kokoisia paiseita nousi olkapäille, pakaroihin, kaulalle ja kylkiin. Sinne tänne ilmaantui uusia kutisevia näppyjä ihan minuutissa ja olin tulla hulluksi. Raavin itseäni ja käänsin samalla lääkekaapin nurin, kun etsin hätäpäissäni antihistamiinia, eikä löydy. Kävin melkein teiniinkin käsiksi, kun se oli syönyt omat heinänuhalääkkeensä kesällä loppuun. Kyllä voi hyvät yksinhuoltajaparat, mitä kaikkea nekin joutuvat kokemaan. Minulla täällä kolme lasta, kaksi koiraa, isäntä Prahassa ja auto lentokentällä. Kävi mielessä, että lähtisin taksilla lääkäriin ja jättäisin pesueeni pahnoilleen makoilemaan, kun eivät olleet unessakaan vielä. Kirkuivatkin, kun kävin näyttämässä paiseitani.
Kai siihen tarvittaisiin varmaan ambulanssi, että täältä lähtisin keskellä yötä johonkin. Aloin sitten draamalliseen tyyliini tunnustella kieltäni, joka tuntui tietenkin heti omituisen suurelta. Työnsin sen oikein peilin edessä ulos ja tarkistin. Isolta se näytti. Myös huuleni tuntuivat turpoavan ja ihan kuin kurkkukin olisi ollut outo. Jo minä ajattelin, että loppu tulee, jumalauta.
Menin kuitenkin ambulanssin soittamisen sijasta suihkuun, jotta olen sitten siisti ruumiskärryissä, ja lotrasinkin puoli tuntia, koska se tuntui helpottavan. Mutta aina kun yritin tulla sieltä pois, kutina yltyi vain. Henki sentään kulki joka kerta. Suihkussa ei kuitenkaan voi nukkua, joten pakko sieltä oli pois tulla. Tiedän yhden, joka nukkui kolmannen kerroksen huoneiston suihkussa. Siinä meni sekin kerrostalo.
Lopulta löysin hyttysen pistoihin tarkoitetun Etonon, ja levittelin sitä joka puolelle. Vähän kun tilanne helpottui käänsin lääkekaapin uudestaan nurin ja kas, siellä oli ihan ehta paketti Heinixiä. Joskus puolen yön jälkeen (en uskaltanut katsoa kelloa), kutina alkoi hellittää jatkuakseen taas aamulla ennen viittä. Lisää vaan antihistamiinia napaan ja jo vain pääsin töihinkin sentään. Vieläkin tosin kutajaa ilkeästi sieltä täältä, mutta tämän kestää. Vähän niin kuin kirppuja olisi, vaikkei niitä kyllä ole ollut. Nuorena likkana oli kyllä kerran syyhypunkki tai oli niitä varmaan useampia. Tekivät niitä käytäviä ihon alle. Hyi olkoon. En kerro.
Nokkosrokko voi puhjeta ihan mistä syystä tahansa. Turha edes arvuutella, mistä se tuli. Söin kyllä eilen lounaaksi salaatin, jollaista en ennen ole syönyt. Kävin tänä aamuna samassa kaupassa lukemassa salaatin tuoteselostuksen, josta sen ostinkin, eikä siinä ollut mitään erikoista, paitsi taatelia. Kuka nyt taateliallergiasta kärsisi. Taateliallergia. Niin varmaan.
Olen kaksi kertaa aiemminkin saanut vastaavanlaisen kohtauksen. Kahdeksanvuotiaana heti Libanonin matkan jälkeen suoraan lentokentältä minut vietiin kutiavia paiseita täynnänsä lääkärille, jolta muistan saaneeni lääkitykseksi lapaset ja nuhteet kulkukissan silittämisestä Johannes Kastajan luolassa. Toisella kerralla rokko pukkasi häitteni aattona. Siihen eivät antihistamiinitkaan auttaneet, ja illalla oli haettava piikki perseeseen, jotta matka alttarille sujuisi hillumatta. Niin niin, ruumis tietää paljon asioita etukäteen ja yrittää kai kertoakin jotain. Mutta ei kai sen mielipiteet sen kummempia ole kuin minunkaan. Mistä tästäkään tietää, mitä mieltä se nyt oli ja mistä. Jokin protesti jotakin vastaan tämä kuitenkin oli.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
36 kommenttia:
Pynttärin väikkärin haukkuminen on kuin kulkukissan halaaminen Lipanonin yössä tai tuhmien ajattelu morsiohuntu päässä: kosto on tuleva heti.
- Vanha netin sanonta
Ensio sen sanoi. Näin on näppylät kuule Saara.
Minä huomasin täältä vaellettuani linkin kautta tulleeni manituksi(no siis blogini tuli mainituksi..) ko. väikkärissä ja luinkin sen tuossa. Kun elämää ei ole täälläkään. Mitään pilluja tässä ehdi eikä jaksa katsella.
Kaikki tuntui muuten natsaavan ihan kivasti, mutta Risto oli keksinyt paljon paremman selityksen nykyisen poikaystäväni ja ex-aviomieheni nimikirjaimille; että A olis niinku ensisijainen ja B se vanha, b-luokan mies. Tai jotenkin näin sen tulkitsin. Kiinnostavaa. Lukaisjn tuossa työmatkoillani muuten enoni väitöskirjan myös ja siinä puhutaan ihmisten ja tietokoneiden yhteisestä kielestä, jota ilman on vaikea kommunikoida. Aattele, jos sunkin konees alkais jutella sulle jotain lipanonia. Ei olis helppoo.
Äläkä raavi siellä!
-minh-
Joo, paitsi Enska se kissa oli muuten Syyriassa. Kävin sielläkin. Syyrian torilla.
Kosto. Aina vaan kosto ja kosto. Mitään saa tehdä, kun heti on jo joku kostamassa kammoittavalla tavalla.
Minh, huomasin sen A:n ja B:n ja ajattelin että mitähän sinä mahdat siitä ajatella :)
Mutta mitä ihmettä, siis eiks teidän muitten koneet puhu lipanonia?
Raavinpas.
Hmm, ei se ollut kosto vaan silkka vitutusreaktio: siis, mitä se Isännän auto tekee siellä lentokentän parkissa, jos mies itse on Prahassa? Ei siis voisi mennä taksilla lentokentälle? Että auto jäisi niin kuin kotona olevalle vanhemmalle, joka pyörittää huushollia?
Tuosta johtuu ne paiseet, sano minun sanoneen.
Niin. En aikonut tätä selittää, kun se ei ole sopivaa. Mutta jotkut vaan nyt vihaavat takseja. Eivät tosin vihaa enää. Se on nyt tehty selväksi, että niitä takseja ei tartte vihata enää yhtään kertaa.
No kosto kosto. Sitä kutsutaan karman laiksi - kaikki toiminta heijasteleikse takasin nääs. Ja olis pitäny arvata, Syyriassa, no tietenkin, Syyria on karman kirjanpidossa kuules pahempi vielä kun Lipanonin seetri.
Ole onnellinen kuule ettäs vaan nyt raavit, vähällä pääset, olis karma voinu päättää niinkin että selevä juttu sitten, Saara syntyy seuraavassa elämässä taksiksi, doing!
Emmä jaksa noin pitkää kirjaa ruudulta lukea, tulostaminen veisi liikaa paperia ja niin paljon ei kiinnosta että viitsisin kirjana hankkia (onko sitä kirjana saatavillakaan?)
"Lukaisjn tuossa työmatkoillani muuten enoni väitöskirjan myös ja siinä puhutaan ihmisten ja tietokoneiden yhteisestä kielestä, jota ilman on vaikea kommunikoida."
Oi niitä aikoja kun miehet väsäs konekielistä koodia! (Tai no, ainakin low-level kielellä) Ja ikuinen syyskuukaan ei vielä ollut alkanut...
Mä alan koht murjottaa, just tajusin et netin olis pitäny pysyy meijän nörttien ja enintään joidenkin innokkaiden humanistien temmellysmaana, ei tänne ois pitäny päästää ketään joka ei osaa itte kääntää ja kaulii ohjelmii ja konffata niitä! Hemmetin netskaapeli ja microsnot meni pilaan hyvän mestan!
Enska, tolla ny ei paljon eroa tähän. Sitä paitsi jos tarkkoja ollaan, niin mitähän mä olinkaan tekemässä juuri kuin se rokko riehaantui... hmm.. jaa jaa. Vai kostiko se rokko sen mitä ajattelin kakskyt vaille kuusi. Ja entäs mitä sitten kahtakytävaille kahdeksan. Eijei. Mä en tohon kostoteoriaan kuule usko.
Johannes, älä nyvviitti. Olisit leipiintynyt niihin nörtteihis jo aikaa sitten.
Noviisibloggarina minulla ei ole oikein mitään sanottavaa ennenkuin olen kahlannut väitöskirjan läpi ja siinä menee hitaalta lukijalta aikaa...
Vai noviisi se Almamaria onkin. No ei kyllä! Vuodet tosin vierivät ihan huomaamatta itse kullakin tässä :).
Huomaamatta....?
Niin, nopeesti.
Jälkiä jättämättä...?
Tässä tuli nyt pakosta mieleen juuri lukaisemani Isosiskon teksti tuolla Muistaako kukaan-blogissa: oli nähnyt painajaista omaa elämäänsä kuvaavasta videopätkästä Blogistaniassa julkaistuna.
Meinaan vaan, että kyllä sinustakin olisi varmaan tullut oikein hyvä jakso tosi-TV sarjaan "Blogistanialaiset - katso ja hämmästy mitä tavallisena pitämäsi naapuri todellisuudessa puuhaakaan!"
Vaan se syyhypunkki, soon ilkeä otus. Paree kun et kerro mistä sait, sehän tarttuu vain ihokontaktista nääs.
Sitä paitsi se valtavan kokoinen p-alkuisella sanalla kutsumasi naisihmisen elin oli muistaakseni palkittua taidetta. Jonkun mielestä.
Heh, Susu. Tuskin. Kyllä on jälkiä joka paikka täynnä.
Tienpäällä, niin niin, mutta ihokontaktiin riittää ihan kun istuu ahtaassa paikassa jonkun vieressä ja vähän hipaisee käsivartta. Eihän se tartte kuin kaksi innokasta syyhypunkkia, joilla on vähän vipinää meneillään, niin eiköhän vaan ole kohta koko sukurutsainen perhe siellä käytäviä nakertamassa. Mää sain sen Ipalta. Muutenkin ihan mulkku jätkä. Stana.
Niin olikin, kyl pillu voi olla taidettakin. Se taipuu ihan mihin vain kunkin mielihalujen mukaan näköjään.
Nokkosrokko on minullekin valiettavan tuttu. Mitään johdonmukaista motiivia en minäkään sen ilmaantumiseen ole löytänyt: se vain tulee, kun on tullakseen eikä sitä oikein voi ennaltaehkäistä mitenkään. Kotona on pakko pitää pienimuotoista Apteekkia sen varalta. Onneksi ei nyt ole nokkospaukamat päällä, vaan ihan normaali haavaiho, plääh.
Pilluihin en ota kantaa. Paitsi että kannan sitten minäkin taideteosta mukanani ;D
Raapima klupi! Kuka tekee jäsenkortit?! Koristeluryhmä?! Raapimafoorumi on myös auki tuolla katapultissa, nyt juuri hiljennyt kun kaikki ovat ihan antihistamiineissä. Sykosomaattista sekoilua tammikuussa. Kaikki sekoo!
Joo, Elina. Mitä tästä opimme. Omat antihistamiinit johonkin varmaan talteen ensi kerran kostoyritystä varten. Meillä kun on noita heinänuhasia parikin täällä, niin zyrteciä menee.
Mutta tuopa oli nätisti sanottu, että taideteos se on meillä kaikilla matkassa. Ilimanko se Britneykin ja muut tähdet vilauttelevat niin tiuhaan. Kyllä taiteesta pitää saada kaikkien nauttia. Taide antaa virikkeitä ja herättää ajatuksia. Se avaa myös uusia näkökulmia asioihin ja herättää keskustelua.
Miten mää unohdinkin ton sun atopian, Kata. No kun meillä on täällä tuo neiti, jollon kans aika pahana taipeet just nyt. Ja kehtaakin mun paiseille kirkua. Just, antihistamiineissä ollaan. Ja nukuttaa, nukuttaaaaa...
Meiltä klubiin ilmoittautuu 2-4 henkeä. Raapikaamme synkronissa!
Mun työkaveri sai työperäisestä vit... stressistä todella karsean nokkosrokon. Aivan järkyttävän näköisenkin! Hän siis allergisoitui työlle, mitä en ihmettele yhtään.
Vielä yksi nokkosrokkolainen ilmoittautuu. Toissa kesänä olin korvalehtiä myöten punaisena (katso logokuvaani suurennuslasilla, niin näet aidot nokkosrokkokorvat) ja jouduin minäkin hakemaan piikin ja parikin, ja kortisonit ja antihistamiinit päälle. Pitkään syksylle voitelin nahkaani litratolkulla apteekkivoiteilla, kun kutisi ja pisteli lähes talventuloon saakka.
Tästä rokosta tulikin mieleeni magneettikuvauksesi, josta kerroit hiljakkoin. Tämänkin koin tänään, tosin sinulla taidettiin kuvata selkä, minulla päänuppi. Oli se kauhea panikova tunne siinä ahtaassa putkessa liikahtamatta, hätänappula hyppysissä. Suggeroin itseni makaamaan muka laiturille kaislikon keskelle ja manailin vain sitä, että heppu väänsi kuulokkeisiini iskelmäradion, vaikka pyysin "vaikka Novaa tai jotain äänet peittävää rockia". Tosin ei niistä kuulokkkeista mitään kuulunut, kun kone huusi kammottavasti.
Pst Olihan se upeaa saada olla mainittuna väikkärissä, vaikka sitä toista kohtaa en vielä löytänyt. Mutta pitääpä muutenkin vilkaista väikkäriä ajan kanssa.
Kauhean kutiavia polkkareita!
Kaura, mutta miten ihmeessä sen voi tietää, onko se työperäistä? Miten se työkaveri tiesi?
Juu, Iines, minä muistankin sen korvakuvajutun, kun en ole voinut sitä katsoa puistattamisen pelossa. Herkästi alkaa kutittaa semmoiset asiat, vähän niin kuin jos lapset saavat koulusta täivaroitusmonisteen, kun siinä on se täin kuva, niin päätä alkaa kutittaa pelkästä katsomisesta.
Se päämagneetti on kuulemma pahempi, koska se on niin siinä pään kohdalla, että panikoituu helposti. Suggerointi onkin siinä ainoa pakotie.
Ja se toinen kohta väikkärissä onkin siinä alareunan selityksissä. Panuseni-blogista siinä puhuttiin samalla.
Nohnoh, ei pidä yleistää. Itse sain hirveät kicksit siitä kun joku oli väitellyt aiheesta ettei ravintolasta saa terveellistä ruokaa. Tottahan se on että kun menet listalta tilaamaan salaatin, saat sunnattoman, rasvaisen kalkkunapihvin sekä vähän nahistunutta heinää joka lilluu kastikkeessa. Ja pullaleivän siihen lisäksi, jota sitäkin saa etsiä vehnäjauhokasan alta. Mutta tuopa liittyykin omaan alaani... ehkä on outoa olla kiinnostunut tulevast työstään?
Kai se pään magneetin kauheus sitten riippuu päästä, koska minä tapasin ottaa aina nokoset sillä aikaa kun kuvasivat. Tai ehkä se varjoaine vain väsytti.
Vaan Saara, nyt on probleema: lukaise äkkiä parit väitöskirjat ja verkkokäytösoppaat ja kaikki mahdollinen tarvittava puolestani, ja tiivistä se kolmeen riviin jotka pistät sähköpostiini - Susun suureksi riemuksi NE alkoivat nyt ehdotella minulle.
Ai mitkä NE? No, kai sinä nyt fiksuna naisena tiedät. NE Sellaiset. Sieltä S-alkuisesta...
Moi D, siis onko oikeasti tehty väitöskirjan siitä, ettei ravintolasta saa terveellistä ruokaa? Siis tarkoitan että koko väitöskirjallisen sai siitä aiheesta? Vai koskiko se ravintolaruokaa yleensä?
Kuten näette, luultavasti meikää kiinnostaisi tällä hetkellä vaikka väitöskirja sokeritoukkien liikuntatottumuksista. (itselle muistiin, hanki se elämä, hanki se elämä...)
Tienpäällä, siis siinä hurinassa ei kyl ilman aineita nukuta. Eikä varsin jos kuuloke rätisee.
Vai niin. No olisihan sekin pitänyt arvata, että sinäkin. Mutta kai sun nyt jotain vähän yksityiskohtaisempaa pitäisi sanoa? Mitä järkeä siinä muuten olisi yleisessä höpinässä.
Minä kyllä luin tuonkin väitöskirjan paikoin, koska aihe kiinnosti oikeasti. Olkaa vaan ihmeissänne ja niin kuin Prosperokin blogissaan epäili, että nimien hakumatkalla sitä vain on oltu, mutta kyllä kuulkaa kieli (erityisesti netissä) ja sen muutokset ja se miten siihen suhtaudutaan kiinnostaa meitsiä. Sitä paitsi mun pitäis kirjoittaa aiheesta esseekin... hehehheeeee. No en tee plagiaattia.
"Johannes, älä nyvviitti. Olisit leipiintynyt niihin nörtteihis jo aikaa sitten."
No juu, olin jo silloin, mutta minua vain hivenen vituttavat nämä saatanan spämmääjät ja floodajat.
"Kuten näette, luultavasti meikää kiinnostaisi tällä hetkellä vaikka väitöskirja sokeritoukkien liikuntatottumuksista."
Sulla on sitten sama harrastus kuin minulla, minä huvin vuoksi lueskelen kaikenlaisia väitöskirjoja. Nytkin on meneillään yksi musiikin lisensiaattityö Erkki Melartinin musiikin vastaanotosta. Ihan hauska noita on lukea vaikkei alaa tuntematon yleensä juurikaan niistä viisastu.
Jaa jaa, Johannes, ei sitä tiedä. Vahingossa voi viisastuakin. Joskus. Siinä yhtäkkiä lukiessa vaikka.
Saara, työkaverin puolesta vaan voin arvailla, mutta ehkä välttämis-altistusmenetelmällä, kuten me likan ruoka-aineallergioiden kans tehdään ;-)
Voi jösses, Kaura, sithän sillä on ollut se koko ajan päällä, kun on ollut töissä. Piiiitkä rosessi, sano.
Tienpäällä-nimimerkille pieni lisäselvitys: emme taida puhua samasta operaatiosta, sillä käsittääkseni varjoainekuvaus on erilainen toimenpide - oikaise vain jos olen väärässä.
Tämä magneettikuvaus oli aivojen tarkka kuvaaminen, ei verisuonten. Ja tämä tapahtui liikahtamatta suljetussa putkessa, kammiossa, jossa oli infernaalinen meteli koko ajan.
Iines, kyllä soon sama kuvaus - hienosti sanoen varjoainetehosteinen magneetti. Aivoja ne minultakin viipaloivat, mutta nähtävästi se tasainen napsahtelu ja jyrinä vain ovat erilaisille ihmisille eri tavoin vaikuttavia.
Tai sitten minä olin vain niin väsynyt, että olisin nukkunut vaikka keskellä liikenneympyrää ruuhka-aikaan.
Tienpäällä-nimimerkki
Olen Iineksen kanssa nyt täsmälleen samaa mieltä, ei tässä voi missään tapauksessa olla sama asia, kuin mistä Iines mainitsi, ja Tienpäällä puhuu. Oma pääni on usein kuvattu, ja se oli joka kerta täysin eri asia.
Ihmettelen myös hieman sitä, miten Tienpäällä-nimimerkki nyt takertuu tähän merkityksettömään yksityiskohtaan, detaljiin, tässä hyvin mielenkiintoisessa ja virikkeitä antavassa keskustelussa, johon Saaran, blogin emännän, mainio ja mielenkiintoinen alustus on ollut aiheena ja lähtökohtana.
Olisiko niin, että Tienpäällä-nimimerkki nyt tässä täyttää niitä aukkoja, joita magneettikuvauksen jäljiltä päähän jäi, ja joita ei lainkaan itse tekstiin, ei mainion Saaran alustuksen, saati Iineksen punnitun puheenvuoron, osalta voida havaita?
Oh, kiitos, kiitos, mutta nyt täytyy muistaa, että Tienpäällä on tottunut moottorin pärinään ja paukkeeseen jo vuodesta öö, joten hyvin voi olla kokemukset erilaisia. En minäkään Iineksen tavoin siinä metelissä olisi voinut mitenkään nukkua, joskaan en myöskään ollut aineissa, eikä päätäkään kyllä kuvattu.
Olin ollut kovassa nuhassa ja vähän kuumetta ,myös kielen reunassa oli arkoja kohtia. Samaan aikaan alkoi tulla vesikelloa ylähuuleen, sekä huulien sisäpintaan arkoja kohtia. Menin lääkäriin ja suuhun katsottuaan totesi kuin "apteekin hyllyltä" se on NOKKOSROKKO.
Minulla ei ole kuitenkaan minkäänlaista ihottumaa,eikä siihen liityviä oireita, niin vähän tämä diagnoosi ihmetyttää.
Vai oliko lääkärini n.s. valelääkäri?
Nokkosrokolla pääsee muuten valelääkärinä pitkälle. Sitä voi tarjota diagnoosiksi joka näppylään, vaikka kyseessä olisi mikä tahansa viruksen aiheuttama vaiva. Toivottavasti on jo parempi, Irmeliitta.
Lähetä kommentti