Isäni kuoli joitakin vuosia sitten sukumme kesämökillä, saaressa, jossa olen viettänyt kaikki lapsuuden auringonpaisteiset kesäni veljeni ja serkkujeni kanssa uiden ja onkien, matoja tonkien. Mantereen puolella päästiin heinissäkin pyörimään ja kylän päätalossa syömään uusia perunoita voin kanssa. Isäni kuoleman jälkeen saari ei ole enää ollut entisensä, ihan konkreettisestikaan, mutta myös henkisesti siitä on tullut varjoisampi paikka.
Muutama yö sitten näin unen, että olin saaressa tapaamassa veljeäni. Hän oli siellä kaikkien kuolleitten kissojeni kanssa. Kassu köllötteli kuistin kaiteen reunalla, niin kuin se aina teki. Sissi seurasi häntä pystyssä tapahtumia ja Piu kiumurteli sen jaloissa. Lumpukka tuli tervehtimään. Pyysin veljeltäni, että se huolehtisi niistä ja muistaisi käydä kaupasta hakemassa niille ruokaa. Veli lupasi hoitaa, naurahti ja työnsi veneen vesille. Minä lähdin soutamaan ja kissat katselivat uteliaana perääni. Veli hymyili ja oli oma entinen hauska itsensä, millainen hän oli ennen kuin sairastui alkoholismiin.
Eilen veljeni vajosi koomaan. Tänään hän kuoli ja minä olen surullinen vielä pitkään.
Tekstit
