sunnuntaina, lokakuuta 22, 2006

Hyvä äiti -palkintoraati voi poistua

Olen muuten ollut koko viikon lomalla. Koko viikon olen yrittänyt järkeillä näitä tenttikirjoja, tehnyt muistiinpanoja ja muodostanut muka joitakin kokonaisuuksia viestinnästä. Olen myös osallistunut kurssilaisten kanssa foorumikeskusteluun, josta en sano mitään. Olen tavoitteestani jäljessä rutkasti. Minun pitää hommata silmälasit. Tuntuu, että joka paikassa on liian pimeää. Eilenkin oli niin pimeää, että nukahdin kesken lukemisen. Makkarin sänky on nyt ehdottomasti kiellettyjen opiskelualueitten listalla. Keittiönpöydälläkään siitä ei tule mitään.
- Vie ny helvettiin ne paperis siitä, minulta näin kohteliaasti eräänäkin päivänä pyydettiin ennen ruokailua. Tämä oma koppi se vasta pimeä onkin, mutta täällä ei voi liikkua. En tiedä miksi pitäisikään, mutta ei täällä nyt vaan mahdu. On meillä siis sähköt ja valojakin, mutta silti tuntuu, etten näe enää mitään. Otsa on kroonisesti kurtussa, kun silmien zoomi ei oikein toimi.

No siis, lapsethan olivat myös loppuviikon syyslomalla, mutta minä pöllysin jo siinä vaiheessa teorioita, enkä pystynyt keksimään mitään järkevää tekemistä rankkasateessa. Laatuaikaa ei siis tullut vietettyä. Tytär pelasi tietokonepeliä ja pojat pleikkaa ja x-boxia. Hyvä äiti -palkintoraati voi poistua. Sivukorvalla (millä sitten jos ei sillä, ei minulla ole etu- eikä takakorviakaan) kuuntelin tyttären epätoivoisia yrityksiä pitää hengissä koneelle luomaansa perhettä (Sims2). Mitä vastoinkäymisiä sitä voikaan olla! Siis ensimmäisen perheen äiti kuoli nälkään, koska pizzataksi ei suostunut toimittamaan pizzaa. Perheen poikalapsi otettiin huostaan, koska se ei jaksanut tehdä läksyjään. Lopulta kaikki muutkin perheenjäsenet kuolivat nälkään, paitsi se sosiaaliviranomaisen kanssa ollut poika.

No, uuden perheen ongelmat alkoivat vuotavasta suihkusta. Se perheen äijä ei saanut sitä korjattua ja suihkuhuone tulvi tulvimistaan. Kaikki joutuivat kuivaamaan kylpyhuonetta eivätkä muistaneet syödä. Lopulta vessan lattialla alkoi kasvaa rikkaruohoja, ja koko perheen aika meni siihen, kun ne nyppivät niitä rikkaruohoja. Samaan aikaan taloon iski tuholaiset, joita perheen isä yritti välillä käydä myrkyttämässä. Perhe ei saanut taaskaan ruokaa, koska pizzataksi kieltäytyi jälleen. Perheenjäsenillä oli tapana saada raivareita, kun niillä oli nälkä tai pissahätä ja vessa oli liian kaukana. Silloin ne tuskastuivat ja pissasivat lattialle. Ihme porukkaa.

Perheen äiti, joka oli ammatiltaan sotilas, nukkui kaikki vapaa-aikansa ja joi pelkkää kahvia, vaikka taloon hommattiin puffetti. Siitä vaan sai käydä hakemassa kuka mitänenkin tykkäsi. Vaan kun ei kelvannut. Pian jokaisen energiataso laski niin alas, etteivät ne voineet tehdä enää mitään muuta kuin nukkua. Mutta eivät ne voineet sitäkään, sillä se edellinen kuollut perhe tuli kummittelemaan, eikä nukkumisesta tullut mitään. Niinpä nekin kuolivat. Valtavan opettavainen peli. Miksi tämmöiset asiat muistaa kertakuulemalla, mutta toisia sitten taas ei.
No tyttärelle ainakin tekee hyvää repiä hiuksiaan, jotta saa homman onnistumaan. Tänään ei ehkä ollut siihen paras päivä. Meillä molemmilla on PMS-oireita. Tyttärellä ensi kertaa tänään. Tätä en olisi saanut kertoa. Mutta arvatkaa kuinka vanha minä olen nyt. Satavuotias.

13 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mikä jäi saldoksi: Ootko saanut luettua? Olet, arvaan kuitenkin, vaikka tässä vähättelisitkin asiaa. Tänäänkin ehtii vielä. Ja likööripottu on sitten kanssa tyhjennetty? Senkin ehtii tänään.

Sims2 oli varmaan lähellä Pohjois-Korean perhetodellisuutta. Vaihda vain pizza nyrkilliseen riisiä.

Saara kirjoitti...

Eikä ehi. Mitään ehdi kun tän bloggerin kanssa saa tapella.

Vaivaiset kaksi kirjaa on kohta läpikäyty. Oletin pystyväni parempaan, mutta kun tekisi mieli tehdä kaikkea muutakin. Mihinkään ehdi. Ens viikonloppuna pitäisi mennä messuillekin, ja tehtävät on tekemättä. Ääk.

Anonyymi kirjoitti...

Kaksi todennäköisesti umpitylsää teoriaherrojen kirjoittamaa kirjaa viikossa - ei minusta mikään huono saavutus.

Saara kirjoitti...

Ei se toinen ole lähellekään vielä lopussa. Sitä paitsi tää Kunelius on hauska.

Anonyymi kirjoitti...

Et ole lähelläkään sataa vuotta
murehdit nyt täysin suotta
peeämässää jos liikaa pukkaa
kandee käyttää lämmintä sukkaa

päässä, niin ei silmät väsy
ettei olisi ihan räsy
suklaata myös nauttikaa
äiti ja tytär kahdestaan.

Saara kirjoitti...

Oivoi, Susu.

Kyllä tässä ikä painaa
ei auta
kohta oon vainaa
jukolauta

Saara kirjoitti...

Eikä täällä suklaata näy
pelkkä humina kaapissa käy

Saara kirjoitti...

No niin, huomiseen sitten, jos selviän ensimmäisestä lomanjälkeisestä työpäivästä jotenkin.

Anonyymi kirjoitti...

Oi ja voi
tuomion pasuuna
jo soi!

Kohta on siis
maanantai?
Kai?

No, ei elämästäkään
hengissä selvitä.

सारी kirjoitti...

Voin antaa sellaisen vinkin, että Simsissä kannattaa rakentaa talo, jossa käytävät on uima-altaita niin, että huoneeta toiseen on pakko uida. Niin perhe on koko ajan simmareissa!
(Simsiä ei kannata pelata ilman cheat-koodeja, ei pelaamisesta tule mitään iman loputonta rahavyöryä!)(Kyllä nyt edes pelissä pitää pystyä välttämään nälkäkuolema ja tuholaiset)

Eli kun haluaa ukkeleilleen loputtomasti hynää (tämän voi tehdä sen jälkeen kun ukkelit on luotu taloonsa)
Näpytellään:

ctrl+shift+C
yläreunaan tulee "ikkuna", johon kirjoitetaan:
motherlodec (viimeinen kirjain voi olla itseasiassa ihan mikä merkki vaan)
sitten painetaan enteriä
ja sen jälkeen ylös-nuolta, jolloin motherlodec pitäisi ilmestyä uudelleen; otetaan c lopusta pois ja sen jälkeen painetaan vuorotellen enteriä ja ylös-nuolta, niin pitkään kunnes rahaa on tarpeeksi. Koodi-ikkunan (ylälaitaan ilmestyvä juttu, johon teksti ilmestyy) häviää esc-näppylasta.

Tarvittaessa toisteaan koko prosedyyri.

Ja sitten ostamaan!

सारी kirjoitti...

Mulla on selvästi jotain vikaa näppäimistössä, kun kirjoitan ihan mitä sattuu; koodi on kuitenkin oikein.

Rauno Rasanen kirjoitti...

Jännä perhe teillä. Videoikaa joskus sekoiluj...öö perhe-elämäänne.
Sitten vain linkität videot bloggeriin, ja meillä kaikilla on niin mukavaa(!?)

Tosi PC:hän on muotia.

Saara kirjoitti...

Vau! Kiitos Sari. Se tehkäämme. RAhantuloa ei voi estää. Hähää.

Joo, Rauno. Voisi joskus tehdäkin ton, aluksi vähän samaan malliin ainakin kuin noita blogitreffejäkin on nyt julksitettu, mutta lopuksi tietysti, kun nälkä kasvaa syödessä, voisi toki kekkuloida videollakin teidän kaikkien iloksi.

No ei ikinä. Pöh.