Iltalehti sai Julkisen sanan neuvostolta vapauttavan päätöksen julkaistaessaan uutisessaan keskustelufoorumilla nimimerkkiä käyttävän henkilön nimen (Markkinointi&Mainonta 12.9.).
Kantelija toimii moderaattorina internetfoorumilla, jolla on noin 40 000 aktiivista käyttäjää. Iltalehti teki näyttävän uutisen foorumin kirjoituksesta ja sen kirjoittajasta, joka esiintyy nimimerkillä. Kirjoittaja ei ollut tietoinen tunteidensa purkamisen mahdollisista seurauksista, vaan luuli olevansa ”ystävien seurassa”. Hän ei antanut haastattelua tai lupaa omien kommenttiensa julkaisuun (JSN, päätös 3959/SL/08).
JSN:n perusteluina päätökselleen oli, että ko. Kirjoittaja itse päätti tekstin julkaisemista internetissä. Tällä perusteella voi päätellä, että siinä ei ole yksityiselämään kuuluvia arkaluonteisia seikkoja.
Olen kyllä tähän asti kuvitellut, että ihmisellä on oikeus itse päättää siitä, antaako haastattelua omalla nimellään vai ei. Ja todellakin olen kuvitellut, että nimimerkin käyttäminen on Internetissä vielä omavalintaista, ei Iltalehden valittavissa. Periaatteessa pahimmillaan tämä päätös tarkoittaa siis sitä, että kun lehden toimituksella on nimimerkin henkilötiedot, tästedes ne voidaan paljastaa ilman lupaa. Esimerkiksi Aamulehti lainaa blogikirjoituksia ja toistaiseksi ainakin minulta on kysytty, saako nimeni julkaista lainauksen yhteydessä vai ei. Ja kun olen sanonut, että mielummin ei, niin lehti on myös tätä toivetta nätisti noudattanut. Vaikka lainatut tekstipätkät eivät ole sisältäneet yksityiselämääni kuuluvia arkaluonteisia seikkoja, se ei tarkoita sitä, etteikö näillä asioilla olisi yksityiselämääni vaikutusta.
On viljalti nimimerkkejä, jotka haluavat sananvapautensa säilyttääkseen nimenomaan pitää sekä yksityis- että työelämänsä erossa internetidentiteetistään. Nimimerkin käyttöhän ei automaattisesti tarkoita sitä, että sen käyttäjä hilluu hulluna netissä ja loukkaa jokaista virtuaalista vastaantulijaa. Se on asia aivan erikseen. Jos jotakin rikollista tulee tehtyä nimimerkillä tai omalla nimellään, totta kai siitä pitää kantaa seuraukset. Mutta tästähän ei nyt ole kyse. Nyt on kyse Julkisen sanan neuvoston jäsenten sairaalloisesta nimimerkkipelosta ja halusta hallita yleistä sekasortoa ja hillitä ihmisiä ilmaisemasta mielipiteitään. Kyllähän ne mielipiteet pysyvät inhottavina, raadollisina, lapsellisina, sikamaisina, asiattomina ja ällöttävinä, vaikka niitä ei enää kukaan voisi nimimerkillä Internetissä ilmaistakaan. Kunhan piilotetaan totuus ja siivotaan netti, niin saavat sedätkin taas unta.
Jos JSN:lla olisi niin suuri valta, että tällä päätöksellä olisi jotakin merkitystäsi, sillä olisi meihin kaikkiin suuri vaikutus. Esimerkiksi nyt jos nimeni kerran on lehdistölle vapaata riistaa, olen mielipiteilläni täten vastuussa ja tilivelvollinen myös työnantajalleni. Sanan- ja ilmaisunvapauteni, kirjoitustyylini ja aihevalintani ovat siis JSN:n päätöksellä tästä eteenpäin sidoksissa voittoa tekevään yhtiöön. Sama koskee lukuisia taksiblogeja tai Aasiakas.nettiin kirjoittelevia nimimerkkejä, se koskee työpaikoiltaan yleisen tason juttuja ammentavia kaunokirjoittajia ja monia monia muita. Olenko siis saarana tästä lähtien todellakin yhtä työminäni kanssa? Yhtä hyvin voisin ruveta sitten pitämään työpaikkani mainosblogia ja valjastaa itseni täydellisesti markkinatalouden palvelukseen.
Edit. 13.9.
Aiheesta kirjoitti myös Celia. Parlamenttikirjaston heinäkuinen kirjoitus kannattaisi myös ehdottomasti lukea.
How to Survive November 2024 – 23 / Saturday Classics 23112024
12 tuntia sitten
25 kommenttia:
Tekisipa mieleni kannustaa ihmisia harjoittamaan vakivaltaa JSN:n jasenia ja naiden perhetta, ystavia ja omaisuutta kohtaan. Oppisivatpahan.
Jos noin tekisin, olisi Saara siita vastuussa ja joutuisi kiireen vilkkaa poistamaan taman kommentin blogistaan. Niinpa kilttina ihmisena en niin tee.
Minullahan ei onneksi ole mitään tällaista vastuuta vastaan. Niinpä poistaisin kommenttisi, jos näin rikollisesti toimisit. Mutta kilttinä ihmisenähän et niin tietenkään toimi, vaikka mielesi tekisikin.
Kerrassaan mielenkiintoinen päätös! Pitää vähän sulatella tätä. Parhaitenhan tämä onnistuu minulta ääneen kirjoittamalla.
Saara, mieleeni juolahti vieläkin kamalampi visio. Ehkäpä onkin kysymyksessä nimimerkkien ajamisesta joukkoitsemurhaan.
Olen taipuvainen olemaan sitä mieltä, että mistään haastattelutilanteesta ei missään nimessä ole kysymys silloin, kun lehti julkaisee keskustelufoorumissa käytyjä puheenvuoroja.
Haastattelu on tilanne, jossa toimittaja lähestyy haastateltavaa joko henkilökohtaisesti tai jotakin teknistä apuvälinettä käyttäen ja kysyy haastateltavalta kysymyksiä, joihin haastateltava vastaa tai on vastaamatta.
Niinpä olen sitä mieltä, että Julkisen sanan neuvostolta on mennyt puurot ja vellit sekaisin. Mielestäni Iltalehti on toiminut vähintäänkin moitittavasti julkaistessaan nimimerkin takana olevan henkilön nimen kysymättä henkilöltä lupaa. Julkisen sanan neuvosto on puolestaan menetellyt suorastaan törkeästi siunatessaan tällaisen menettelyn.
Sitten seuraa välttämätön spekulointiosuus: Ehkäpä tarkoitus onkin vaientaa kaikenlainen blogikeskustelu, myös se korrekti ajatuksenvaihto, josta minäkin pidän. Pelkään, että kriittinen asioiden ja ilmiöiden tarkasteleminen tukahtuu, mikäli joutuu pelkäämään iltapäivälehtien lööppeihin joutumista. Ehkäpä se onkin tämän päätöksen tarkoitus, kuten sinäkin kirjoitat.
Kyllä, Celia, olet oikeassa. Nimimerkkien joukkoitsemurhahan tästä pahimmillaan voisi seurata.
Tosiaan, puurot ja vellit ja jugurtitkin on siinä sekaisin. Eihän foorumikeskustelu ole tosiaankaan mikään haastattelutilanne ja moitteita minäkin Iltalehdelle tuosta touhusta kyllä annan, kuin myös JSN:lle, jotka eivät näe malkaa omassa silmässään lainkaan. Epäeettistä käytöstä kerta kaikkiaan.
Se on kattokaas se nimimerkki Pekka Hyvärinen se niitten puheenjohtaja, uusi, ja joka haluaa nostaa profiilia. Sillä on vielä se kaamea avatar. Esiintyisi nyt sekin omalla nimellä ja naamalla, nää mitä se nyt käyttää on kyllä aika kaameita saatana.
Enska hei, varo vähän. Tuo on jo lööppikamaa.
Merkillinen päätös, kieltämättä. En rohkene muuta sanoa, etten päädy oikean nimeni kanssa lööppeihin.
Onneksi tätä ei tehty aiemmin - muuten olisin voinut saada potkut aiemmasta työstäni, sillä aina eivät sitä koskevat ajatukseni olleet kovin imartelevia työyhteisöäni kohtaan - jonka senkin voisi tietenkin samalla paljastaa.
Jeesus.
Ennen kuolemaa osallistu Saara haasteeseen, joka löytyy blogistani.
Jaaha, eipä sitä tarvitse enää miettiä, jatkaako bloggaamista, kun blogiväsymys iskee....
jatkaa.
Niinpä, Elegia. Merkillinen päätöspä hyvinkin. Onhan se vähän ikävää, ettet enempää rohkene sanoa :)
Ooh, kiitos Susu. Mielenkiintoinen haaste! Hämmästyttävä suorastaan. Mähän alan tietty vollottaa hirveissä itsesääleissä, kun tuollaisia alan miettiä.
Se on hyvin puhdistavaa aina välillä, velloa itsesäälissä, kunhan ei ota sitä tavaksi.
Ajattele, jos bloggaisi omalla nimellään ja velloisi itsesäälissä, niin sepä vasta olisi säälittävää. Kadullakin katsoisivat ja kuiskisivat perään.
Ei sellaista kestäisi.
Pitäisi joko lopettaa bloggaaminen tai itsesääli. Paha paikka valita :)
Niin mutta ajattele niitä, joilla ei ole edes nimimerkkiä eikä blogia ja velloisi itsesäälissä niin ettei kukaan saisi koskaan tietää. Se vasta säälittävää olisi. Varmaan siitä tämä JSN:n päätöskin juontaa juurensa.
Saako tämän välittää JSN:n jäsenelle?
Siis ihan sellaiselle, joka jopa tietää mikä on blogi, ja lueskelee ihan tämmöisiä rahvaan kirjoituksiakin huvikseen.
Niin ettäkö niillä ei ole tietoa toisenlaisista näkökulmista? Juu, no sitten ilman muuta :)
Tuli heti mieleen tämä kesällä lukemani juttu.
http://parlamenttikirjasto.blogspot.com/2008/07/mihin-tarvitaan-anonymiteettia.html
Aivan loistava kirjoitus. Kiitos.
Ilmeisesti HS:n mielestä nettikirjoittelijan henkilöys oli uutisarvoltaan niin suuri, että se piti mennä julkaisemaan, vaikka JSN:n päätöksessä ei nimeä mainittu.
Lehdistön toimintaa on arvosteltu aikaisemmin kovin sanoin juuri Jokelan tapauksen aikaisesta toiminnasta, mielestäni täysin aiheellisesti.
Prosperon antaman linkin takana oleva kirjoitus on hyvä ja ajankohtainen.
Linkkasin omassa blogissani tähän juttuun.
Juup, hyva kirjoitus tuo Prosperon linkittama...
Ihan henkilokohtaista narkastysta tulee siita etta muunmuassa sivusto jolla itse pidan blogiani (joka on siis hlbti-nettisivusto/keskustelupalsta/blogiyhteiso/jne) kuolisi saman tien jos anonyymi kirjoittelu ei olisi mahdollista. Homofobia kas kun ei ole viela kadonnut maailmasta...
Samoin kavisi monelle muulle samantapaiselle sivustolle, koska moni muukin fobia ei ole viela kadonnut maailmasta.
Jaljelle ei jaisi paljoa muuta kuin kaunis-ilma-tanaan- henkinen viestinta ja tietysti ne kunnallisvaaliehdokkaiden itsensamyyntiblogit. Joista osa on ihan mukavia, ei siina mitaan, mutta niita vaihtoehtojakin joissa tilitetaan vieroitusoireita tai pohditaan millainen se naapurin rouva olisi sangyssa tarvitaan, ihan oikeasti.
Tulipa mieleen myos vanha tapaus Tom of Finland, joka siis oli esittanyt toivomuksen etta oikeaa nimeaan ei julkaistaisi, ei niinkaan hanen itsensa takia mutta se voisi olla epamiellyttavaa sukulaisilleen...no Hesari sitten tietysti julkaisi sen oikean nimen koska se tuo ihan helvetisti lisa-arvoa juttuun tietaa etta Tom of Finlandilla on ihan oikea suomenkielinen nimi josta suurin osa ei ole ikina kuullutkaan.
Ihan henkilokohtaista narkastysta tulee siita etta muunmuassa sivusto jolla itse pidan blogiani (joka on siis hlbti-nettisivusto/keskustelupalsta/blogiyhteiso/jne) kuolisi saman tien jos anonyymi kirjoittelu ei olisi mahdollista. Homofobia kas kun ei ole viela kadonnut maailmasta...
Älyttömän hyvä pointti, hdcanis. Nimenomaan, anonyymia keskustelua tarvitaan ehdottomasti juuri purkamaan turhia fobioitamme.
Nyt täytyy vähän puolustaa tuota JSN:n päätöstä. Internethän on tunnetusti joukkoviestin, jossa avoimelle keskustelupalstalle kirjoittaminen on julkaisemista.
Julkaisemisessa taas tulee mukana vastuu kirjoitustensa sisällöstä. Vastuu ei voi olla nimetön.
Se, että luulee olevansa "vain ystäviensä seurassa", ei mielestäni riitä tässä perusteluksi. Ennen kaikkea siksi, että muusikoiden.net kerää 40 tuhatta käyttäjää. 40 000 ihmistä ei ole "vain ystävien seurassa".
Lisäksi en ymmärrä, miten vedät johtopäätöksen siitä, että olisit vastuussa kirjoituksistasi työnantajallesi sen enempää nimimerkin takana kuin oikealla nimelläsi. Ellet tietenkin kirjoita työpaikkasi asioista, joita et saa paljastaa.
Ja lopuksi vielä nuo esimerkit taksiblogeista ja aasiakkaista. Ainakin taksimiehillä on käsittääkseni jonkinlainen periaate, ettei asiakkaiden juttuja vuodeta muille. Sitähän tuollainen taksiblogi rikkoo suoraan.
Päivää, Teemu J. Kammonen,
Julkaisemisessa taas tulee mukana vastuu kirjoitustensa sisällöstä. Vastuu ei voi olla nimetön.
Vastuu ei voi olla nimetön? Kyllä voi. Jokainen kantaa vastuunsa, nimellään tai ilman nimeä. Jos rikkoo lakia, on vastuussa teoistaan ja silloin nimen saa useinmiten selville.
Jos lakia vastaan ei ole rikottu (niin kuin tässä tapauksessa ei ole), niin vastuu on jo kannettu - siis nimimerkki on toiminut vastuullisesti. Nimen julkaiseminen ilman lupaa sen sijaan on vastuutonta.
Ensinnäkin tuon antamani Parlmenttikirjaston linkin takaa löytyy erittäin pätevä kirjoitus, joka kannattaisi lukea.
Toisekseen olen täysin eri mieltä tuosta, että taksiblogit rikkoisivat jotakin periaatteita vastaan silloin kun kirjoittavat töistään ja asiakkaistaan anonyymisti. Asiakkaista puhutaan yleisesti - siis vastuullisesti toimien, eli julkaisematta heidän nimiään lupaa kysymättä.
Olen itse töissä kirjakaupassa. Kirjakaupan myyjiä koskevat periaatteet ovat aika tiukat. Meillä ei saa olla milipiteitä kirjoista tai niiden sisällöistä, meillä ei myöskään saa olla uskonnollista mielipidettä silloin kun työskentelemme kaupassa. Meillä toki saa mielipiteitä olla, mutta emme saa niistä myymälässä ollessamme asiakkaalle paljastaa. Jos siis kirjoittaisin tätä blogia nimelläni, toisin esille mielipiteitä, joita minulla ei saisi olla. En siis saisi edes arvostella kirjoja. Lisäksi en voisi kertoa yleisellä tasolla lainkaan asioita, jotka jollakin tavalla olisivat työnantajalleni vahingollisia. En siis voisi moittia työaikoja, työoloja, asiakkaita tai muuta sellaista, joka vahingoittaisi kaupankäyntiä.
Sinä voit tietenkin kysyä, että miksi sitten pitäisi kirjoittaa jotakin sellaista. No kun maailma ei nyt ole niin hyvä paikka, etteikö siinä olisi jotakin valittamista tai korjattavaa.
Bravo, hieno vastaus Kammotukselle. Ilmeisesti nyt on menossa trendi, jossa nimierkit tosiaan syrjäytetään, enemmän tai vähemmän. Kehitys on verrannollinen siihen, että Facebook syrjäytti (anonyymit) blogit keskusteluyhteisönä. Joopa joo. Parraat vaan porskuttaa enää. Me heikot sorrumme median teillä ojasta allikkoon.
Kai
Kai, ei kannata vielä masentua. Eivät ihmiset voi olla niin tyhmiä, että suostuisivat siihen lopullisesti.
No niin, anonyymien blogikiusattujen kunniaksi päivitin Metablogia! Jopas jotakin. Tylsähän se on, kun niin pienii pätkii vaan näkyy blogeist, vakio-ominaisuus sinänsä, mutta pieni se on pienikin kiusa, en tiedä sitten kuka kiusaantuu eniten. Pöh.
Kai
Olen itse töissä kirjakaupassa. Kirjakaupan myyjiä koskevat periaatteet ovat aika tiukat. Meillä ei saa olla milipiteitä kirjoista tai niiden sisällöistä, meillä ei myöskään saa olla uskonnollista mielipidettä silloin kun työskentelemme kaupassa. Meillä toki saa mielipiteitä olla, mutta emme saa niistä myymälässä ollessamme asiakkaalle paljastaa. Jos siis kirjoittaisin tätä blogia nimelläni, toisin esille mielipiteitä, joita minulla ei saisi olla. En siis saisi edes arvostella kirjoja. Lisäksi en voisi kertoa yleisellä tasolla lainkaan asioita, jotka jollakin tavalla olisivat työnantajalleni vahingollisia. En siis voisi moittia työaikoja, työoloja, asiakkaita tai muuta sellaista, joka vahingoittaisi kaupankäyntiä.
Anteeksi pitkä lainaus, mutta eihän tuollainen ole enää perustuslaillista - vaikka selittää toki vankan anonyymiteetin kannatuksesi.
Tuollainen kategorinen mielipiteen kieltäminen rajoittanee elämääsi melko lailla...
Totta kai sinulla on oikeus julkaista mielipiteesi, jos työolosi eivät ole asianmukaiset. Olet myös oikeutettu keskusteluun kirjoista ihmisten kanssa, ja saat ilmoittaa mielipiteesi po. teoksista.
Jos nämä kaksi kielletään sinulta sekä työ- että vapaa-aikana, suosittelen ottamaan yhteyttä ammattiliittoon.
Noh, nyt tämä lipsuu saivarteluksi ja piikittelyksi.
JSN:n pointti on nimenomaan se, että avoimelle nettifoorumille kirjoittaminen on julkaisemista. Se ei eroa, oli kyseessä nimimerkki tai oma nimi. Jos jotain julkaisee, on sen takana seisottava. Se vastuu ei edellenkään ole nimetön. On harvinaisen huono puolustus sanoa, että luuli kirjoittaansa vain 40 000 parhaan kaverinsa kesken.
Siinä olen samaa mieltä, että nettifoorumille kirjoittaminen ei ole haastattelu. Se on paljon enemmän: vapaaehtoinen oman sanottavansa levittäminen julkisuuteen ja sellaisenaan verrattavissa sanomalehden mielipidekirjoitukseen.
Jos toimituksella on tieto merkittävän nimimerkin takana olevasta henkilöstä merkittävässä asiassa, mielestäni on lukijoiden palvelemista julkaista nimi. Tiedon merkittävyys jää jokaisen toimituksen omaan harkintaan.
Se ei tapa nimimerkkejä, että niiden takana olevat henkilöt on mahdollista selvittää ja tarpeen tullen saattaa yleiseen tietoon.
Lähetä kommentti