Jo kaksi viikkoa ilman haju- ja makuaistia. Elämäni on sohvan nurkassa ollut tavattoman tylsää. Ilman elämän pieniä iloja se on nyt muuttunut todella masentavaksi. Mutta hyviä puoliakin asialla toki voisi olla. Nyt olisi hyvä tilaisuus laihtua, jos olisin nopeasti laihtuvaa sorttia. Ikävää, etten ole. Toisekseen meidän koirien pierut eivät ole vaivanneet viime aikoina lainkaan. Mutta näistä hyvistä puolista riippumatta mauton ja hajuton masennus on ahmaisemassa minut kitaansa. Vielä tänä aamuna heräsin toiveikkaana, josko jo saisin maistaa makuja ja pääsisin ahmimaan jääkaapin tyhjäksi.
Mutta ei. Aamukahvi oli niin kuin olisin juonut laihaa ja lämmintä vettä.
Sen jälkeen olen syönyt enää ruisleipää tulisen sinapin kanssa, siinä toivossa, jos saisin edes vähän jostakin mausta kiinni. Jokaista suupalaa seuraa kuitenkin pettymys, jonka huuhtelen pelkällä vedellä alas. En maista edes valkosipulia. Hajutkin ovat tiessään. Kun työnnän nenäni hetkeksi pihalle, en ole varma, onko se vaimea ja hädin tuskin tunnistettava omenan tuoksu muisto entisten syyskuiden aistielämyksistä vai onko se totta. Ennen kuin saan siitä selvyyden, se ehtii kadota ja iholla tuntuu vain kostea ja paksu syksyinen henkäys todisteena siitä että olen vielä elossa.
How to Survive November 2024 – 23 / Saturday Classics 23112024
10 tuntia sitten
Tekstit
8 kommenttia:
No, voit lohduttautua sillä että mautontahan tämä elämä pääosin on muutenkin.
BTW, palatakseni nimierkkikirjoitteluun, niin selaillessani blogejani törmäsin useinkin kirjoitukseen johon teki mieli laittaa ivallinen kommentti, sillä niin paljon olin eri mieltä entisen itseni kanssa.
Onnekseni kirjoittelen nimimerkillä, niin ei tarvitse puolustella omia vääriä mielipiteitä.
Jos multa menee maku- ja hajuaisti flunssan takia, syön entistä enemmän, koska silloin ainoa tyydytys syömisestä on se ruuan tuntu suussa. Töissä oli joku viemäri poksahtanut ja takahuoneessa niin karmea haju, että olen viime aikoina vain yökkinyt pussikeitoilleni ja ruisleivilleni. Se haju vie ruokahalun, joten nyt on mahdollisuus laihtua!
Mutta tulossa on maanantai ja uusi elämä alkaa(taas)!
Onko sulla muuten parempi olo, eli onko kivut hellittäneet ja liikkuminen helpottunut?
-minh-
Johannes, niin mitäs mieltä entinen sinä sitten olitkaan? Mulla on pää täynnä jotain... räkää. Aivosolut eivät pääse kuljettamaan niitä, no niitä mitä hittoja ne nyt onkaan, joitain muistijuttuja yhtään mihinkään. Kaikki kompastuvat vain siihen yäk tahmaan. Voi niitä, rämpivät siellä ihan töhnässä.
Joo Minh, minäkin söin vielä viime viikolla kaksin käsin, mutta enää ei huvita. Olen syömälamaantunut. Haluan vain nukkua ja unohtaa tämän mauttoman olotilan.
Tosi asiassa selkä on parempi (mutta vaihtelee - toisina päivinä sattuu enemmän ja toisina ei) ja mun piti alkaa tehdä pieniä lenkkejä jo, etten helvetti lähde kuukauden päästä suoraan sohvalta töihin, mutta tää flunssaolo estää senkin. Toipuminen on siis ihan saatanan seis.
Mauton elämä on tylsää. Sinulla kai kuitenkin on toivoa, että se aikanaan muuttuu paremmaksi. Kaikilla, esmes minulla, ei ole sitäkään mahdollisuutta. Elämä jatkuu just sellaisena kuin se on tänäänkin.
hyvähän se on saada kokemusta ja tuntumaa ihan hajuttomasta ja mauttomastakin maailmasta, tiedät kuitenkin että se kohdallasi päättyy ja pääset takaisin.
onhan tässä sulla nyt ollutkin aikamoista vaihtelua siihen ihan tavalliseen verrattuna.
No joo, Kari ja Hirlii, luin netistä, että pitkittyneen poskiontelotulehduksen seurauksena maku- ja hajuaistinsa menettäneet joutuvat pahimmillaanodottelemaan joskus jopa vuosia, että se palautuu.
Ja nyt kun tätä sohvaan sidottua sairaslomaa on kestänyt viisi viikkoa, niistä viikoista flunssaa on kestänyt kolme viikkoa, joista mauttomuutta viimeiset kaksi viikkoa, niin alkaa siinä hermo kyllä olla tiukalla. Kun ei ole mitään muuta kuin tuo töllö, josta tulee aivan paskaa ohjelmaa joka päivä.
Mutta kiitos enivei :)
Ei haju- ja makuaistia? Onpas merkillistä. Mutta siis nythän Sinulla olisi erinomaista aikaa pelata päiväpeliä pörssissä. Ai, että sanoin jo tämän. Itse jos pääsisin tuohon tilaan niin, niin no joo, olisin onnenpoika, öhöm eli pelaisin kaiken pois tauotta. Vihdoinkin olisi siihen kunnolla aikaa. Niin varmaan Sinäkin, mutta et kehtaa vielä tunnustaa. Siis pelaat tai siis sijoitat mutta ei pois vaan tilille, jopa omalle.
Kai
Hehe, pörssipeliä. Just.
Eiköhän tämä tästä nyt ala paremmaksi muuttua. Nyt on antibiootit. Koneeseenkin tuli eilen joku helvetin virus, jota ajoin takaa koko päivän. Lopulta päihitin sen niljakkeen. Mutta nyt ollaan siis molemmat parantumaan päin, vaikkakaan aistit eivät ole vielä palanneet. Koneesta en tiedä.
Lähetä kommentti