perjantaina, toukokuuta 23, 2008

Keskustelukulttuuri näivettyy

Blogien keskustelukulttuuri on muutaman vuoden takaisesta tilanteesta hiipunut kummasti. Blogit vaihtuvat, mutta samat asiat kiertävät vuodesta toiseen. Moni on jo oman mielipiteensä sanonut niin moneen kertaan, ettei usko sen ketään enää kiinnostavan, itseään vähiten.

Tapakulttuuri on myös kehittynyt hillityksi. Jokaiselle toki annetaan oikeus sanoa mielipiteensä, mutta aiheista ei varsinaisesti keskustella. Kukaan ei enää polta hihojaan. Olemme niin sivistyksen tapissa, että nyökkäilemme vain tykönämme hiljaa, kun olemme jostakin samaa mieltä. Ja jos eri mieltä joskus olemmekin, käyttäydymme kuin monarkit. Mikään ei meitä enää kosketa tai heitä meitä koskaan pois tolaltaan. Me vain olemme eri mieltä. Hillitysti. Niin hillitysti, ettei kenellekään ole siihen mitään sanomista.

Suuret blogistit eritoten harjoittavat sitä, että sanovat päreessään mielipiteensä kerran ja antavat sitten muiden käydä kommenttilaatikossa keskustelua keskenään, ikään kuin eivät haluaisi liata käsiään. Hänen mielipiteensä on tämä, ehkä se on jopa totuus, eikä siihen ole enää mitään lisättävää.

Onkohan keskusteleminen tullut vihdoin tiensä päähän?

Nämä ajatukset ovat tulleet mieleeni viime aikojen blogikirjoituksia lukiessa. Ensinnä Prospero oli Jokelan mediakritiikin yhteydessä sitä mieltä, että kun kerran ostat lehtiä, niin silloin on turha valittaa siitä millä keinoilla lehtijuttuja tehdään. Jos kerran rahoitat tätä toimintaa, niin pää kiinni vain, sinä senkin tekopyhä hurskastelija. Itse en haluaisi noin helpolla toimittajia päästää, enkä hyväksyä ihan kaikkea mitä ne tekevät. Olkapäiden kohottaminen ja käsien levitteleminen ei auta, ja jos jokainen media on Jokelassa ryvettynyt, on vaikea erikseen alkaa boikotoida mitään yksittäistä mediaa. Ehkä 7 päivää-lehteä lukuun ottamatta, koska en sitä lue muutenkaan. Tällä meikäläisen boikotilla ei tosin ole ollut tähänkään asti mitään vaikutusta siihen, miten toimittajat Jokelassa tai missä muualla tahansa toikkaroivat.

Nyt Prospero on joutunut kokemaan saman itse puolustaessaan koiran oikeutta olla tulematta rääkätyksi taiteen nimissä. Vähäiset keskustelijat ovat paljolti sitä mieltä, ettei ihmisille ole varaa esiintyä eläinten oikeuksien puolustajina, jos kerran syövät lihaa ja rahoittavat tätä kautta tuotantoeläinten järjestelmällistä huonoa kohtelua. Tätä tyrmäysargumenttia osasin itsekin jo odottaa vuosia sitten Teemu Mäestä käydyn keskustelun takia. Minunkin pajatsoni on aiheesta jo tyhjä. Vaikka söisin tilallisen lehmiä, en silti katso, että kasvattajilla on oikeus kohdella eläimiä huonosti tai taiteilijalla oikeus rääkätä koiria kuoliaiksi. Kasvissyöjätyttäreni ei hänkään koiran kiduttamista tuossa taidetempussa hyväksynyt. (Taiteen etiikasta älykkäämpää argumenttia Luovuksissa-blogissa). Näin kenenkään lihansyöjän on siis turha esiintyä minään eläintenystävänä ja koiratkin saavat hurskastelumuistuttajien vuoksi vastedes rauhassa taidegallerioiden kulmilla kitua.

Nämä ovat vain pari pikaista esimerkkiä. Mieleen tuli monenlaisia vastaavia juttuja, joissa keskustelu torpedoituu vastaavalla tavalla; Et voi sanoa naisiin kohdistuvasta väkivallasta mitään, koska miehiäkin hakataan. Et voi puhua pedofiileistä, koska sinulla on lapsia, etkä näin ollen ajattele objektiivisesti. Et voi kritisoida ympärillä vallitsevaa kauneuden ihannoimista, koska olet itsekin ostanut rintaliivit ja kasvorasvaa. Et oikeastaan ole oikeutettu sanomaan mistään mitään. Riittää kun ylipäätään elät täällä ja tuhlaat häikäilemättä luonnonvaroja. Ehkä jokin valoenergialla elelevä viimeisiään vetelevä joogi on enää oikeutettu närkästymään jostakin, mutta hänen mielipiteensä taas eivät ketään kiinnosta. Hulluhan se on.

65 kommenttia:

SusuPetal kirjoitti...

Keskustelukulttuurin tappaa varmaan se, että kaikki ovat oikeassa.
Ja muut väärässä.
Ja ne ovat oikeassa, jotka ovat samaa mieltä.

Näin minusta tuntuu ja saatan olla väärässä. Tai oikeassa. Riippuu, onko kuuntelija/lukija samaa mieltä kanssani.

Piti oikein etsiä esiin yksi vanha kirjoitus, jossa mietin vähän saman suuntaista.

Onko millään mitään väliä, kun mikään ei enää kosketa?
Pääasia, että on nokkela. Se on tärkeää. Olla ja näyttää, miten erinomainen on. Siitähän kaikessa on kysymys.

Niin, ja olla oikeassa.

terveisin nimimerkki "väsynyt ja vittuuntunut -ei keskusteluun, vaan noin niikuin ylipäänsä"

Elegia kirjoitti...

Täytyy sanoa, että minua on jo pitkän aikaa vaivannut keskustelulaiskuus etenkin kirjallisessa muodossa. Minulla on huonoja kokemuksia siitä, että aikeeni ymmärretään tarkoituksella väärin, vaikka kuinka tarkasti pohtisi, miten sanansa asettaa.

Oikeastaan se spontaani keskustelevaisuus meneekin jo siinä vaiheessa pilalle, kun ei voi ladata ajatuksiaan suoraan ulos, vaan pitää tarkistaa teksti sata kertaa ja miettiä, miten kaikin eri tavoin sen voi ymmärtää. Tämä ei tosin ole ainoa syy, vaan olen muutenkin kohtalaisen laiska ja usein jopa saamaton.

Kävin lukemassa tuon Prosperon ketjun läpi, jonka linkkasit kirjoitukseesi. Olen itse aihetta kommentoinut muualla, mutta silti melkein kommentoin tuonnekin. Mutta niin… Enpä jaksanut. Mitä siihen voi oikeastaan kommentoida, kun lihakortti on vedetty esille?

Tässä kohdin on pakko sanoa, että tuossa on juuri eräs syy siihen, miksi välttelen kertomasta olevani vege. Tuollaisten älyvapaiden kommenttien takia monet ajattelevat, että kaikki veget ajattelevat samalla tavalla ja kuvittelevat olevansa ylempänä muita ja kokevat olevansa oikeutetumpia kritisoimaan maailmanmenoa (etenkin näissä eläinasioissa), kun ovat muka itse ”puhtaita”.

Ihminenkin on osa ravintoketjua. Lintu syö madon, haukka syö linnun jne… En kannata tehotuotantoa ja ainakin eläinten oloja pitäisi parantaa. Niinhän yritetäänkin tehdä lainsäädännöllisin keinoin, mutta aina löytyy niitä, jotka eivät sääntöjä noudata.

Ajattelen, että ihmisen on aivan yhtä luonnollista syödä lihaa kuin esimerkiksi koirankin. Sen sijaan ihmisen vallassa on myös eläinten asianmukainen kohtelu ja rääkkäämisen ehkäiseminen. Paljon on vielä tehotuotannossa sen eteen tehtävää.

Voidaan myös miettiä, mitä tapahtuisi maapallon ekosysteemille, jos kaikki ryhtyisivät yhtäkkiä kasvissyöjiksi. Muuta en inhoa niin kuin keskustelun pilaamista siksi, että täytyy alkaa pohtia, kenellä on OIKEUS tai pikemminkin OIKEUDETTOMUUS mielipiteeseen milloin minkäkin syyn takia. Siinäpä vasta tehokas keskusteluntappaja ja aiheen siirtäminen.

Tämäkin taisi mennä aiheen ohi, mutta menköön. Teemu Mäen kissantappo oli mauton. Samoin tuo koirankidutus (muka) taiteen nimissä. Se että syö lihaa, ei tarkoita että tappaa eläimiä. Ei, vaikka moni idiootti haluaakin rinnastaa ne keskenään.

Iines kirjoitti...

Minusta suuri syy keskustelukulttuurin väsähtämieen blogeissa on se, että mm. lehdillä niin monia herkästi ilmaa ottavia reaaliaikaisia keskustelupalstoja, joilla juuri tapahtuneen skandaalin aiheuttamat tunteet pystytään purskauttamaan samantien julki. Paukkuja ei enää riitä laajoihin blogikeskusteluihin, joissa keskustelu on hitaampaa ja asia ja tunteet ovat jo tavallaan menettäneet tuoreutensa.

Olen kokenut tämän melkein joka kerta aloittaessani jotain kohahduttavaa tapausta puivan keskustelun, sillä kun selaan kirjoittaessani vaikka Hesarin tai iltapäivälehtien keskustelupalstat, siellä on jo kaikki sanottu, ja tuntuu että itse laahaa perässä.

Silti olen sitä mieltä, että mitään asiaa ei voida keskustella loppuun tai puhki, sillä aina löytyy uusia näkökulmia ja uusia keskustelijoita. Eivät asiat tule edes valmiiksi keskustelemalla.

Toisaalta - en kyllä viitsi aloittaa nyt vaalirahakeskustelua, vaikka vähän nakoo..

Anonyymi kirjoitti...

Haaa, öhöm, kaiken keskustelun tulee tapahtua minun blogissa, ja kun siellä ei ole mitään keskustelua (paitsi Saara joskus), niin sitä pahempi keskustelulle. Minä käännän sille selkäni.

Kai

Saara kirjoitti...

Hei, täällä keskustellaan! Jihuu!

Susu, olet oikeassa :) Muistankin tuon kirjoituksesi.

Onko millään mitään väliä, kun mikään ei enää kosketa?
Pääasia, että on nokkela. Se on tärkeää. Olla ja näyttää, miten erinomainen on. Siitähän kaikessa on kysymys.


Niin. Mullakin kyllä on tuota vikaa, mutta jokin sentään koskettaa vielä. Saunan taakse sitten siinä vaiheessa, kun koiran kidutus ei enää tunnu missään.

Elegia, sinäkin olet oikeassa. Spontaanius on tyystin kadonnut. Jos jossakin muualla kuin täällä omassa kolossaan aikoo jotakin sanoa, on sanansa valittava hammastikulla. Ei. Sekin on liian iso. Nuppineulalla niitä pitää nyppiä.

Mutta minä en vegeistä ajattele siten, että ne kaikki olisivat tuollaisia. Itse asiassa en edes usko, että kyseessä on vegejen taistelu lihansyöjiä vastaan, vaan lihansyöjistä itsestään on kyse. Pitäisi olla psykologista tatsia vähän enemmän, mutta jotenkin luulen, että kyse on lopullisesta kyynistymisestä itseä ja ihmiskuntaa kohtaan. Veget päinvastoin ovat vielä sen veran optimisteja ja toivorikkaita ihmisiä, että uskovat omalla toiminnallaan olevan jotain hyötyä. Niiden asenne ei voi olla tuollainen. Olen ihan vegetaristien kannattaja aina. Lihansyönnin lopettaminen ei viisihenkisessä perheessä ole kuitenkaan ihan helppo nakki. Jahka kukin alkaa tehdä omat ruokansa, kuten yksi vege jo tekee, voi minullakin olla vielä toivoa.

Paljon on tehotuotannossa tosiaan tehtävää. Minä en vain usko, että sillä rääkätyllä raasulla on asian etenemisen kanssa mitään tekemistä.

Muuta en inhoa niin kuin keskustelun pilaamista siksi, että täytyy alkaa pohtia, kenellä on OIKEUS tai pikemminkin OIKEUDETTOMUUS mielipiteeseen milloin minkäkin syyn takia. Siinäpä vasta tehokas keskusteluntappaja ja aiheen siirtäminen.

Just näin.

Saara kirjoitti...

Iines, tuo oli hyvä pointti. Lehdet ja niiden isommat keskusteluareenat vievät nykyisin keskustelijat. Isommissa piireissä on kai enemmän hohtoa. Ja arvovaltaakin saattaa olla. Vaikutusta on ehkä enemmän?

Sinulla on kuitenkin, Iines, se jokin. Osaat kaivaa ja provosoida. Siihen vaaditaan rohkeutta aika tavalla nykyisin, että rikkoo sen monarkkien tapakulttuurin sanomalla ihan päin naamaa asiat. En tarkoita rähinää, vaan pokkaa asettua alttiiksi. Sitä ei enää kovin paljon näe. Minusta sinun blogissasi on jo pitkän aikaa ollut ihan parhaat keskustelut. Tosin jotkut jutut ovat alkaneet mennä ohi hilseen... mutta se on pikkujuttu.


Kas, Kai. Ymmärrän tuonkin pointin, mutta olit ennen kyllä varsin puhelias. Ehkä kärsit burnoutista?

Anonyymi kirjoitti...

Varmaan, blogi saattaa uuvuttaakin, joo. Aika aikaansa kutakin yms.

Kai

Saara kirjoitti...

Eipä silti, Kai, että minäkään enää niitä hektisiä aikoja kaipailisin. Kyllä sellainenkin keskustelukulttuuri on melko uuvuttavaa ja pumppaa ihmisestä yllättävän paljon irti.

Anonyymi kirjoitti...

Blogihan on rakenteellisesti yksinpuhelua varten etupäässä, ja forumit keskustelua varten.

Kai

Saara kirjoitti...

No emmää ny sanos noinkaan. Onhan näissä kommenttiboksit kaikissa ja niitä kanihäkkejäkin saa, jos on tarvis.

Iines kirjoitti...

Höh, pitkä kommenttini kaikkosi taivaan tuuliin.

Mutta lyhyesti: olen eri mieltä Kain kanssa. Lukolliset päiväkirjat ja pöytälaatikot ovat yksinpuheluja varten, blogi on ennen kaikkea vuorovaiktusväline, avoin foorumi omien ajatusten julkistamiselle ja tätä kautta palautteen saaminen.

Ja se vielä, että blogien määrä on niin räjähtänyt käsiin, ettei blogiväki seisahdu enää pitkäksi aikaa yhden blogin yhteen keskusteluun.

Saara kirjoitti...

Iines Ja se vielä, että blogien määrä on niin räjähtänyt käsiin, ettei blogiväki seisahdu enää pitkäksi aikaa yhden blogin yhteen keskusteluun.

Tuotakaan en tullut ajatelleeksi. Itse olen jämähtänyt pahoin näihin omiin suosikkeihin, joita tosin on paljon, muttei se lista todellakaan uusiudu riittävästi.

Ääh, ei kai ole aikaa. Kyllä, tämä räjähtää käsiin kaikin tavoin.

Anonyymi kirjoitti...

Hm jaa, minusta kannanottoni ei kuitenkaan ole ristiriidassa kommenttienne kanssa, Iines ja Saara. Avointa on mutta kuitenkin yleensä aluksi yksinpuhelua ja monilla se sellaiseksi jääkin, vieläpä äärimmäisen salaiseksi, ilman ainuttakaan kommenttia, valitettavasti.

Kai

Saara kirjoitti...

No juu, totta tuokin, Kai. Mutta siis rakenteellisesti keskustelukin olisi mahdollista, jos niitä kommentteja tulisi. Jos minulle ei tulisi koskaan kommentteja, luultavasti lopettaisin.

Iines kirjoitti...

Blogiväen liikehdintä onkin kiinnostava asia, sillä olen ainakin omassa blogissani huomannut, että kommentoijat ovat alkaneet vaeltaa kuin sopulit, jopa poispäin blogistani, muihin blogeihin kommentoimaan, ryökäleet. Toisaalta sitten taas aina tulee uusiakin.

Jotenkin sitä vaan ajattelee, että oma blogi on maailmannapa ja muut pyörivät sen ympärillä. Jos yrittää piirtää blogosfäärin paperille, piirtää varmaan omansa keskelle jne.

Kai näille blogikeskusteluille on nykyään ominaista valtaisa liikkuvuus ja vaihtuvuus, perhosenlentomaisuus, ja syventyminen alkaa olla harvinaista. Päre päivässä -ideologia on kyllä meikäläiselle mahdoton ajatus. Pintaliitoa, mutta sopinee valtaosan bloggausideologiaan.

Saara kirjoitti...

Niin, Iines, mutta minun mielestäni oikein missään ei kommentoida. Tai tarkemmin sanottuna käydä varsinaisesti keskustelua niin kuin taannoin. Sulla nyt edelleenkin siellä joku aina provosoituu, mitä on aina ilo lukea.

Itse asiassa äänestin sinun blogiasi parhaaksi juuri sen takia. Minun käsitykseni hyvästä blogista ei perustu visuaaliseen ilmeeseen ja ylenpalttisiin härpäkkeisiin, eikä pelkästään myöskään hyviin kirjoituksiin, vaan isännän tai emännän omaan aktiivisuuteen keskusteluun osallistumisesta ja siihen provosoinnin taitoon ja rohkeuteen. Vaikka joskus en samaa mieltä olisikaan, blogin elävyys on kuitenkin se tärkein. Ja se ei siis tarkoita pärettä per päivä, eikä siis sitä, että kirjoitetaan jokin vitutuspäre, johon sitten liuta faneja vastaa, että joo, niin mustakin.

Mutta siitä keskustelemisesta vielä, että isoista yhteisistä yhteiskunnallisista jutuistakaan ei mielestäni keskustella, vaan muotiin on tullut sellainen yhteislinkittäminen samasta aiheesta kirjoitettuihin päreisiin. Ei siinäkään siis mitään vikaa ole, mutta se on vähän sellaista mielipiteiden keräilyä ympäri blogistaniaa. Kyllähän sekin menee, jos sellaista harrastaa. Voihan sitä tykönänsä sitten punnita niitä perusteluja. Mutta on se vähän outoa.

hirlii kirjoitti...

kuten susu tuolla kirjoittikin: nokkeluus on joillekin kirjoittajille hyvin ominaista. ja kaikentietäminen. keskustelun herättäjänä se varmaan toimii ja osa bloginpitäjistä synnyttäkin siten pitkiä väittelyitä antamistaan aiheista, joissa saattaa kuitenkin lopulta korostua inttäminen ja jankuttaminen omasta näkemyksestä sekä toisten näkemysten tyrmääminen ja toisten puolustaminen. tai vain asian vanuttaminen.

kuitenkin kirjoittaminen on eriasia kuin puhuminen, lukiessaan voi tehdä ja tekeekin virheellisiä tulkintoja, joten keskustelu ajautuu helposti itse asiasta tulkintoihin.

olen keskustellut ja seurustellut taas riittävästi läheisten lajitovereiden kanssa, joten oma rauha, tila ja hiljaisuus tuntuu juuri siltä mitä se onkin: etuoikeutetun onnea.

luen siksikin hyvin mielelläni niitäkin blogeja, joissa ei välttämättä seurustella kovin intensiivisesti tai joissa ei tarvitse ottaa kantaa tai esittää yhtä ainutta mielipidettä. vilkas virtuaalikeskustelu sopii varmaankin heille, joilla ei arjessaan ole riittävästi kanssaihmisiä ja eläviä keskusteluja.

sitäpaitsi tiivistetyt ja lyhyet kommentit voivat olla se onnen kolikko, joka tyhjentää koko pajatson (eikä lukijanakaan joudu syömään tanskalaista kerrosvoileipää, josta majoneesi pursuaa sormille ja liiat täytteet putoavat rinnuksille).

joten, tästä olen ehdottomasti e r i m i e l t ä, että kommentit ja runsas kommentointi olisi blogin elinehto. monimuotoisessa blogiyhdyskunnassa on monenmoisia blogeja ja monenlaisia lukijoita, tekijöilläkin erisuuntaisia tavoitteita sekä pyrkimyksiä. se on hyvä se, että näin on.

mainio tuo saaran ei-lista. mistä ylipäätään saa sanoa mielipiteensä?

Saara kirjoitti...

Hirlii, niin siis tarkoitin, että tuohan ei ole ongelma, sellaisia blogejahan on paljon joita etupäässä vain luetaan. Ongelmana pidän siis sitä, että keskustelevia blogeja ja bloggareita on liian vähän suhteessa niihin, joita vain käydään lukemassa.

Kommentoinnin runsaudella en myöskään tarkoita sitä, että kommentin pitäisi olla pitkä. Se saa tietenkin olla sitäkin, mutta hirveän pitkiä peräkkäisiä epäselviä kommentteja en minäkään oikein jaksa. Joskus nekin tukahduttavat keskustelua.

"Elinehtokaan" ei minusta elävän blogin synonyymi, mutta siis tarkoitan, että pidän elävistä ja keskustelevista blogeista, koska, joo-o, sosiaalinen elämäni todellakin on hyvin heikkoa. Siksi itse en myöskään pitäisi blogia, jos kukaan ei koskaan kommentoisi. Siis koskaan. Ei aina tarvitsekaan, enkä itsekään enää häärää joka puolella, kun ei ole aikaa.

celia kirjoitti...

Olen kanssasi samaa mieltä siinä, että Blogistanian ilmapiiri on muuttunut siitä, mitä se oli esimerkiksi pari vuotta sitten. Huomaan itsenikin muuttuneen sinä aikana, kun tulin siirtyneeksi Blogistaniaan. En kommentoi toisten blogeissa enää niin kärkkäästi kuin aikaisemmin. En vain jaksa innostua niin paljon mistään, että jaksaisin osallistua selvästi provosoiviin keskusteluihin. En ehdi aina edes kommentoimaan omaan blogiini tulevia kommentteja tuoreeltaan. Enpä sitten voi ihmetellä, miksi blogissani ei juurikaan keskustella. :)

Minä muuten en ole siirtynyt myöskään muille foorumeille keskustelemaan, joten ainakaan minun kohdallani Iines ei osunut oikeaan. Ilmeisesti minulla on sitten sitä kauan kaivattua elämääkin irl, etten vain ehdi enkä jaksa pitää yllä nettielämää.

Prosperon keskustelua en ole seurannut, mutta suoralta kädeltä voin tuomita kaiken eläimiin ja ihmisiin kohdistuvan kiduttamisen. Kivun tuottaminen ei ole taidetta.
Piste. Joka muuta väittää on typerä, idiootti, imbesilli, ja joutaisi tulla lukituksi vankityrmään ja tyrmän avain hukkaan heitetyksi.

Mielipiteelläni ja ruokavaliollani ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa, sillä olen vannoutunut sekaravinnon käyttäjä. Syön hyvillä mielin pihvin siinä missä kapallisen rehujakin.

(Oliko tarpeeksi tunteenomaista?)

hirlii kirjoitti...

ja sehän on hyvä asia, jos saa juttukavereita ja ystäviä näppäimistöä naputtelemalla. teenhän sitä itsekin,jaan osan ajastani virtuaalisinuuksien kanssa.

keskustelujen hiipuminen toteavaksi tyyneydeksi tai viisastelevaksi vaisuudeksi tai hillityiksi huomioiksi ei myöskään lukijassa herätä tuon turtuneen päänyökkäyksen: aha.

kohta varmaan poliitikkoja kritisoivalta viedään mielipiteen ilmaisu oikeus ellei ole äänestänyt tai on jättänyt tyhjän lapun.

tai hetkinen, tämä voisi ollakin hyvä keino nostaa äänestysprosenttia: he jotka eivät käytä äänestysoikeuttaan ja vain marisevat kaikenaikaa, suljettaisiin jatkossa kaiken yhteiskunnallisen keskustelun ja vaikuttamisen ulkopuolelle. tai ellei äänestä, otettaisiin tuo oikeus kokonaan pois.

Saara kirjoitti...

Celia, just toi on se. Ihminen ei vain pysty määräänsä enempää. Kyllä minuakin jo suurin osa keskustelunaiheista alkaa tökkiä. Internethuuma on ohi. Tosiaan vaatisi uutta verta ja uusiutumista koko hommeli.

Kivun tuottaminen ei ole taidetta.
Piste. Joka muuta väittää on typerä, idiootti, imbesilli, ja joutaisi tulla lukituksi vankityrmään ja tyrmän avain hukkaan heitetyksi.


Mistähän muuten sellainen käsitys on alun perin joidenkin päähän joutunut, että kivun tuottaminen toisille olisi taidetta. Tuo oli, Celia, niin tyhjentävästi ilmaistu, ettei siihen voisi kenelläkään olla vastaansanomista.


Aah, Hirlii! Tuo ajatus karkasi minulta kesken päreen kirjoittamisen, enkä saanut sitä enää mistään kiinni. Juuri tätä ajattelin:

kohta varmaan poliitikkoja kritisoivalta viedään mielipiteen ilmaisu oikeus ellei ole äänestänyt tai on jättänyt tyhjän lapun.

Itse asiassa hei, äänestäminen olisi tässä tapauksessa merkki poliitikon järjestelmällisestä tukemisesta, jolloin ei oikeastaan olisikaan oikeutta sanoa mielipidettään, koska on sellaisen kahelin valtaan äänestänyt.

Eli mielipide saisikin näiden muiden esimerkkien mukaan olla vain sellaisilla, jotka eivät ole äänestäneet.

Vaiheinen kirjoitti...

Jep. Minä pitäisin blogia, vaikka kukaan ei sitä ikinä kommentoisikaan. Jos vain edes joku lukee. Saattaisin pitää blogia vaikka sillä ei itseni lisäksi olisi ensimmäistäkään lukijaa. Silloin se olisi ikääkuin julkinen muistivihko.

Se, että itse on jonkunlainen, veisi oikeuden sanoa mielipiteensä jostain asiasta, on tosiaan ärsyttävä ja liian yleinen asenne. Lisäksi se on asenteena aika tyhjäpäinen. Äidillä voi olla mielipide pedofiileistä tai itseasiassa äideillä täytyy olla mielipide ja heillä on totaalinen oikeus sanoa se ääneen. On kuulijan tehtävä arvioida mielipide sitä vasten, että lausujana on äiti.

Tavallaan tuo asenne on ehdottoman objektiivisuuden vaatimuksen veli. Ja kuten tunnettua kukaan keskustelija ei voi olla täysin objektiivinen, vaan sanat ovat aina riippuvia ihmisen taustasta ja moraalista. Keskustelu tai vaikka artikkelin kirjoittaminen on aina enemmän tai vähemmän subjektiivista. Siksi pidän siitä, että lehdet julkaisevat pääkirjoituksia, joissa kertovat lehden mielipiteen. Näin osaa edes hieman arvottaa itse uutisiakin.

Niinpä. Maailma on jotenkin kyynistymään päin ja isotkin yhteiskunnalliset asiat menevät blogeissakin äkkiä eräänlaisiksi muistioiksi.

Blogeja on tosiaan paljon ja keskustelut liikkuvat paikasta toiseen. Joskus blogikeskusteluiden seuraaminen on sillä tavalla hankalaa, että nuo feedilukijat eivät ymmärrä päivittää aina merkintöjä, kun keskustelupuolella tapahtuu jotain jännittävää, kuten täällä ja tänään.

Myönnän näsäviisastelevani itsekin, enkä kurillanikaan lupaa parantaa tapojani, vaan olla vankasti esimerkiksi vegetaristien puolella, vaikka syönkin itse joskus lihaa. Enkä pidä asiaa edes ristiriitaisena. Nih.

hirlii kirjoitti...

"Eli mielipide saisikin näiden muiden esimerkkien mukaan olla vain sellaisilla, jotka eivät ole äänestäneet."

Niinpä, sekin voisi olla ihan hyvä ratkaisu: lopetetaan politiikkojen tukeminen äänillä ja muutenkin. Kohti kansalaisyhteiskuntaa !

Saara kirjoitti...

Hehhee, sinänsä vie meikäläisen päreeltä pontta tämä, että juuri Hirlii ja Vaiheinen ovat bloggareita, joiden juttuja käyn itsekin etupäässä vain lukemassa :)

Oli muuten hyvin sanottu tuo siitä ehdottoman objektiivisuuden vaatimuksesta, Vaiheinen. Se vaatimus saa jalansijaa koko ajan enemmän ja enemmän muuallakin kuin blogeissa. Ihmisistä katoaa kaikki särmä ja persoonallisuus ja juurikin ne kokemukset, joiden kautta ihmisestä on tullut sellainen kuin on tullut. Samankaltaisuuden vaade ei enää yllä pelkkiin ulkonäkövaatimuksiin, vaan meidän olisi oltava kaikkien samanlaisia myös päidemme sisällä, jos mielii tulla ajatuksineen hyväksytyksi.

Kamalaa.

Hirlii, kannatetaan! Öö.

Iines kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Iines kirjoitti...

Öh, tuli vihre, korjasin..

Haluaisin kysyä tuosta kun moni sanoo, että pitäisi blogia, vaikkei kukaan sitä kommentoisikaan - pääasia että lukee, että mistäs tiedätte, että blogianne luetaan, jos sitä ei kommentoida?

Kyllä se on viestinnällinen totuus, että hyvä tai koskettava päre synnyttää halun vuorovaikutukseen, joka on bloggaamisen elinehto. Kyllä minä edelleen suosittelen sitä salaisen päiväkirjan pitoa mahdollisella lukolla varustettuna, jos kommenteista ei muka ole väliä. Silloinhan ei välitä palautteesta eli vuorovaikutuksesta.

Eivät Site Meterit tai laskurit kerro yhtään mitään todellisesta lukemisesta. Menkää itseenne: kuinka moni tosissaan lukee aina koko tekstin kun käy jollain nettisivulla? Nämä laskurit kertovat vain kävijämäärän, eivät lukijamäärää. Ja ne ovat ihan eri asioita.

Vaiheinen kirjoitti...

Totta. Tällainen samankaltaisuuden vaatimus on sekin nostanut päätään. Se on itseasiassa aika vaarallinen asia, koska se kieltää erilaisuuden oikeuden ja ohjaa meitä yhteen putkeen. Kuitenkin se on juuri noin eli erilaisuus tekee meistä ihmisiä ja se erottaa meidän koneista.

Olisikohan se kaikkialle juonikkaasti lokeronsa ulottava tehokkuusajattelu, joka ruokkii tätä samankaltaistamista? Erilaisuus kun ei ole kauhean tehokasta päältä katsottuna, mutta tosiasiassa tuottaa luovia ja erittäin hyödyllisiä ratkaisuja. Keskustelemalla viisastuu ja saa muodostettua synteesejä.

Täydellisen objektiivisuuden illuusiota käytetään joskus myös törkeästi hyväksi. Esimerkiksi kun vaaditaan, että ydinvoimaa pitää arvioida pelkästään "oikeden faktojen" perusteella, ohitetaan tylysti se tosiasia, että ydinvoimaan liittyy paljon eettisiä näkökulmia, eikä luonnontieteessäkään ole helppo muodostaa objektiivista tosiasiaa.

hirlii kirjoitti...

jos ihmiset aivät enää äänestäisi niin oltaisiin (ollaan jo aika lähellä muutenkin) sen kysymyksen äärellä, että voivatko kunnanvaltuutetut ja kansanedustajat käyttää valtaa, jos pieni vähemmistö vain äänestää.

siis nythän on jo niin, että kuntavaaleissa lähestytään joillain paikkakunnilla äänestysprosentissa 50% rajaa, sen alle kun putoaa niin onko vallankäyttö enää oikeutettua? demokratiaa? jos siis alle puolet esimerkiksi kävisi vain antamassa äänensä.

olisipa muuten mielenkiintoista tietää, mitä silloin tapahtuisi. tulisiko uudet vaalit?

Vaiheinen kirjoitti...

Iines: Totta sinänsä, että esimerkiksi Google Analyticsin numerot eivät kerro muuta kuin sen, että joku on klikannut blogiin. Ei siitä onko joku lukenut oikeasti sitä. Se on vanha tieto, että erilaisia keskustelupalstoja tai blogeja lukee (tai vilkaisee) moninkertainen määrä kävijöitä kuin niihin kirjoittaa.

Netin käytön luonteeseen kieltämättä kuuluu sellainen, että kaikkea ei lueta ellei se ole kiinnostavaa. Jos joku stoori alkaa junnaamaan päässä, niin varsin helpolla siitä hypätään yli.

Tiedän eräiden henkilöiden lukevan blogiani, koska he ovat niin minulle sanoneet ja kaupungilla kommentoineet jorinoitani. Ei heitä ole läheskään sitä määrää, mitä Google väittää, mutta on kuitenkin.

Ja siis pitäisin blogia, vaikka sitä kukaan ei kommentoisikaan. Eikä se johdu siitä, että luulen höpinöitteni olevan niin viisaita, jotta kenellekään ei jää mitään kommentoitavaa:-)

hirlii kirjoitti...

iines,

pidän kaksi asia erossa toisistaan: yksityisyyden ja julkisuuden. blogi on julkinen, siksi se ei koskaan korvaa päiväkirjaa, jota yhä kirjoitan käsin. ei tosin enää ole lukollinen - siihen ei ole tarvetta. mutta yksityisyyteen on.

oma näkemykseni ei ole niin ehdoton kuin sinun: että vain julkinen vuorovaikutus on vuorovaikutusta. että he joiden kommenttilaatikko ei pursua pitkiä selostuksia, eivät olisi vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa. vuorovaikutuksessa voi nimittäin olla muutenkin kuin vain kommenttiloorassa.

blogi on julkisuuteen tehty tila, jonka jokainen bloginpitäjä täyttää kuten mielii. vaikka pelkillä kuvilla.

Kai kirjoitti...

Niin, väitin että rakenteellisesti blogi on vähemmän keskustelullinen ympäristö kuin keskustelupalsta. Se kai on itsestään selvää. Yksittäistä blogia on vaikea löytää, sitä vaikeampi mitä enemmän niitä on. Suurin osa blogeista jää mahdollisille keskustelijoille tuntemattomaksi. Ja vaikka keskustelija kävisikin blogissa sen sen hetkinen anti saattaa olla jotenkin luotaantyöntävää yms. Mutta Blogilistan uudistukset ovat minusta nyt hyvään suuntaan, matkii Metablogia ja vuodatusta. Nyt aktiivisella hyvällä postaamisella voisi saada lukijoita blogilistaltakin, kun siellä on postauksia esillä. Muutenhan blogilistan esim. tilaajamääriin on ollut ärsyttävän mahdotonta itse bloggarin suoraan vaikuttaa. Muuta kuin klikkailemalla blogiaan yms. Pintaliito sinänsä sopii minulle, joskin olen kyllästynyt jo melkein kaikkiin aiheisiin, varsinkin mistä kerrotaan uutisissa.

Almamaria kirjoitti...

Keskustelua on kyllä ikävä. Käyn mielelläni lukemassa blogeja, joissa herätetään ajatuksia mutta joissa ei kuitenkaan teilata toisia. Provosoituminen ja henkilökohtaisuuksiin meneminen ovat eri asioita, jälkimmäinen puistattaa. Omalla kohdallani ikävin tapa tukkia suuni on todeta, että "niin, sinulla ei ole lapsia ja siksi et näe tätä asiaa niin tai näin". Minulle on myös tehty selväksi, että äitiys on naisen päätehtävä eikä elämästä tiedä mitään ennen äitiyden kokemista. Tämä on totta.

Minuun sattuu, että minun ei katsota olevan kokonainen ihminen. Minulla ei siis ole lapsia, tuskin enää tuleekaan enkä ole sitä osannut surra. En aio adoptoida, en mene hedelmöityshoitoihin enkä hae sijaisäidiksi. Elän omanlaista elämää, niissä rajoissa mitä on suotu.

Olen siis hyvin varovainen siinä, minkälaisiin keskusteluihin osallistun. Omasta mielestänihän minulla on oikeus esittää mielipiteitäni myös lapsiin liittyvissä asioissa, mutta teen sen mieluummin keskustelussa jossa en oletettavasti saa vähättelyä osakseni.

Minusta on ehkä tullut varovaisempi kommentoija, yritän muotoilla asiani niin ettei kukaan pahoittaisi mieltään mutta se taitaa olla mahdotonta. Tarkoituksella en ainakaan haluaisi läväyttää ketään turpaan.

Saara kirjoitti...

Upeita kommentteja täällä. Mutta mulle tuli yllätysvieras. Palaan huomenna näihin.

Saara kirjoitti...

Iines, ihan noin jyrkästi en kyl ehkä ajattelisi. Pikemminkin voisin verrata joitakin blogeja lehtien lukemiseen. Monet bloggarit kirjoittavatkin vastaavanlaisia juttuja kuin varsinaiset toimittajat. Jutussa yleensä tyhjenee se pajatsokin, eli ei ole paljon lisättävää.

Mutta sitten on lisäksi se päiväkirjaosasto, joka toisaalta kiinnostaa, mutta johon ei oikein ole mitään lisättävää.

Kyllä näilläkin minusta paikkansa on siinä missä keskustelevilla blogeillakin, mutta itse tosiaan hehkutan sitä vuorovaikutusta.

StatCounterissa on muuten sellainen ominaisuus, että se näyttää lataukset, uniikit kävijät ja takaisin tulevat kävijät erikseen.

hirlii kirjoitti...

tuosta almamarian kommentista tuli mieleeni, että mielipiteensä saa ilmaista ja pitääkin ilmaista, vaikka kyse olisi lastenkasvatuksesta tai eläinten kohtelusta ja vaikkei olisikaan omaa lasta tai kärsisi eläinallergiasta.

sveitsiläisen hirviö-isän kasvatusmenetelmiä tuskin kukaan puolustaa (ja tuskin kukaan nimittää niitä taiteellisiksi teoiksi).

olisihan aivan älytöntä, jos lapsettomat juristit eivät esimerkiksi saisi tuomita hänen tekoaan.

aivan yhtälailla voi lapseton sanoa ajatuksensa, mielipiteensä asioista, jotka koskevat lapsia. olkoonkin, että joskus se näkökulma voi olla hieman toisenlainen.

vaikka onkin runsaasti moraalisia kysymyksiä, jotka muuttuvat ajan myötä, niin on myös koko joukko moraliteetteja, jotka eivät muutu.

tahallinen, väkivalta ja kiduttaminen, kärsimyksen tietoinen tuottaminen lienee yksi niistä moraliteeteistä, jotka tekoina useimmissa yhteiskunnissa on kielletty.

on aivan älytöntä rinnastaa lihansyönti ja koiran julma kiduttaminen taiteellisena tekona. kuin syytettyjen penkille laitettaisiin taidenäyttelyssä kävijä eikä teon todellinen tekijä (koiran kidutukseen syyllistynyt).

Saara kirjoitti...

Vaiheinen, tuo on niin hyvin pohdittu, ettei siihen juuri ole mitään lisättävää. Tehokkuusajattelua kyllä. Eliminoidaan ihmisestä kaikki mahdolliset muuttujat. Homma toimii tehokkaasti, kun ei tarvitse enää ottaa huomioon yksilön ominaisuuksia.


Hirlii, siis nythän on jo niin, että kuntavaaleissa lähestytään joillain paikkakunnilla äänestysprosentissa 50% rajaa, sen alle kun putoaa niin onko vallankäyttö enää oikeutettua? demokratiaa? jos siis alle puolet esimerkiksi kävisi vain antamassa äänensä.

Olipa muuten hyvä kysymys. Olipa muuten hemmetin hyvä kysymys. Niin.

Saara kirjoitti...

Kai, minua miellyttää tuossa uudistuksessa vain ja ainoastaan se, että juurikin yksi postaus voi saada siellä huomiota. Me bloggarit ollaan aika epätasaista väkeä, kuka tosiaan jaksaa suoltaa nerokkuuksia päivästä toiseen. Koko blogihistoriaan voi mahtua vain yksi topkirjoitus ja silloin on kyllä mainiota, että se saa myös huomiota.

Muuten uusi lista on vielä aivan onneton. Sanoin sen nyt ekaa kertaa, koska olen näin pitkään odotellut että asia korjaantuu. Mutta ei. Aikaa on mennyt eikä valmista tule. Jokin uusi asia kun listalle tulee niin jokin vanha ja hyvä katoaa. Pyh.

Saara kirjoitti...

Almamaria, joo, tuon ongelman tunnistan kyllä. En tiedä onko joku tarkoituksella ollut niin törppö ja mennyt loukkaamaan tuolla asialla, mutta melko varma olen, että se mitä vanhemmat sillä yleensä tarkoittavat, on tunteena hirveän vaikea välittää eteenpäin. Tiedäthän siis, että ei voi tietää millaista on jos ei ole ollut koiraa, ennen kuin ihmisellä on ollut koira. Sehän on niin kuin elämäntapa ja se arki siinä sen koiran kanssa. Kukaan ulkopuolinen ei voi tulla varsinkaan netissä sanomaan, miten kunkin pitäisi oman koiransa kanssa elää. Oikeasti kysymys ei ole mistään sen vakavammasta. Ne tilanteet on vain semmoisia lasten kanssa, että se on tavallaan kokonaisuus, koko elämä, mikä siinä pitää ottaa huomioon. Luulen, että monen on siksi vaikea ottaa vastaan niitä mielipiteitä. Ajatellaan, ettei kukaan muu voi tietää, joka ei kokenut sellaista. Siis ehkä haetaan vain vertaistukea. Mutta totuushan on ihan toinen. Jokainen on ollut lapsi ja jokainen on niiden omien kokemustensa kautta rakentunut ihminen, jolla voi olla juuri siksi hyvinkin paljon annettavaa. Jokainen näkökulma siis voi olla erityisen tärkeä.


Miten kukaan ei olisi kokonainen omana itsenään? Ei kukaan lapsikaan ole toisen ihmisen jatke tai jokin uloke, joka tekisi sitten siitä emoihmisestä kokonaisen. Eihän siinä ole järkeä.

Vaiheinen kirjoitti...

Kysymys demokraattisen järjestelmän legimiteetistä on hyvä, jos äänestysprosentti alkaa heilumaan jossain 40% paikkeilla. Allan Rosas on sanonut, että kyse on enemmänkin luottamusvajeesta kuin varsinaisesti legitimiteetistä (http://www.paasikivi-seura.fi/rosas2.htm).

Arvelisin, etä itse järjestelmä toimisi, mutta kansalaisten luottamus siihen olisi kovasti koetuksella. Näinhän se menee esimerkiksi Yhdysvalloissa ja kuitenkin pidämme sitä demokratiana. Tai EU-parlamentissa.

Minulla ei ole koiraa. Minulla on kuitenkin perusteltu ja oikeutettu mielipide koirista ja esimerkiksi siitä miten eräät koiranomistajat käsittelevät lemmikeitään kun esimerkiksi parvekkeni alla niitä ulkoiluttavat. En tarvitse koiraa ollakseni sitä mieltä, että kaikille koiranomistajille lemmikin pitäminen ei sovi. Huutamalla tai kaulapannasta väkivaltaisesti riuhtomalla kun se viesti ei taida lemmikille oikein mennä perille.

Saara kirjoitti...

Heh, se koirajuttu oli vain esimerkki. Mutta saa siitäkin mielipide tietenkin olla :)

Joskus, kun se viesti ei mene koiralle selittämällä perille, eikä mitenkään muutenkaan, sitä joutuu riuhtaisemaan koiraansa kaulapannasta. Jos koiralle ei saa asiaa perille, voi koira aiheuttaa suurempaa vaaraa ympäristölleen. Oikeastan tämä on hyvä esimerkki juuri siitä, miten netissä ei voi tietää asioiden laidasta, eikä silloinkaan, kun näkee livenä jonkun kohtelevan koiraa huonosti. Koira on voinut esimerkiksi säikyttää lapsen, koska on hypännyt iloisena lasta vasten. Sehän ei ole oikein. Koiranpennun erityisesti on vaikea ymmärtää, ettei se saa ilmaista iloaan hyppimällä. Jos koira kielloista huolimatta ja korotetusta äänestä huolimatta ei usko, omistaja silloin saattaa riuhtaista pannasta, koska on kiire ja jotain voi tapahtua. Silloin voi paikalle tullut ohikulkija kokea tilanteen hirveänä vääryytenä koiraa kohtaan.

Siis en tarkoita nyt, että sinä, Vaiheinen, et tietäisi mistä puhut. On pilvin pimein ihmisiä, joille koirat eivät todellakaan sovi. Mutta yritän nyt vain selittää, miten pitkälle meneviä päätelmiä voi tehdä parin lauseen perusteella.

No, vaikka siis jossakin keskustelupalstalla päiviteltäisiin sitä, miten ne hikiset mammat kohtelevat lapsiaan ja että lapset nyt eivät kerta kaikkiaan kaikille sovi. Joku on vaikka nähnyt äidin riuhtovan lastaan.

Juttu on voinut alkaa vaikka siten, että toinen lapsi hakkaa toista lasta palikalla päähän, eikä tilanteessa ota vastaan järkipuhetta, eikä huutoakaan, vaan jatkaa mielestään hauskaa palikalla päähän-leikkiään. Silloin ei voi kovin pitkään odotella, että järkipuheen vaikutus alkaisi tehota, vaan on otettava lapsi pois tilanteesta. Ja riippuen siitä tilanteesta, onko lapsen pois ottajalla saman aikaisesti sylissään esim. pieni vauva, voi lapsen joutua nykimään pois yhdellä kädellä. Paikalle tullut lapsensuojelusta innostunut ihminen saattaa käsittää tilanteen siten, että siinä joku masentunut äitiämmä taas kohtelee lastaan huonosti, vaikka pointti olisi ollut sen päähän hakatun lapsen suojelemisesta.

Milloinkaan emme kukaan siis voi olla ihan varmoja tilanteista eteenkin netissä ja miten kärkkäitä neuvoja monesti tulee ihmisiltä, jotka näkee tapauksia välähdyksinä. Siitä syystä luulen, ettei moni pidä neuvoista ja arvostelusta, koska kaikissa asioissa on niin paljon huomioon ottamista.

Vaiheinen kirjoitti...

"Oikeastan tämä on hyvä esimerkki juuri siitä, miten netissä ei voi tietää asioiden laidasta, eikä silloinkaan, kun näkee livenä jonkun kohtelevan koiraa huonosti."

Totta. Se on ihan hyvä esimerkki niisä rajoituksista, joita nettikeskusteluissa tai jopa ihan muualla ilmenee. Tieto on aina enemmän tai vähemmän epävarmaa, mutta sekään ei aina saa estää meitä tekemästä johtopäätöksiä.

Esimerkiksi lopullisen tiedon odottaminen ilmastonmuutoksen tarkasta luonteesta ja vaikutuksista johtaisi siihen, että silloin on jo liian myöhäistä päättää enää mitään.

Tätä täydellisen tiedon argumenttiakin käytetään erilaisten intressien ajamisessa.

Jep. Se koiraesimerkki perustuu osin sellaiseen caseen, jossa se näytelmä emännän ja koiran välillä tapahtuu jotakuinkin päivittäin ja yleensä kohtuullisen epämiellyttävän näköisellä tavalla.

hirlii kirjoitti...

"Arvelisin, etä itse järjestelmä toimisi, mutta kansalaisten luottamus siihen olisi kovasti koetuksella. Näinhän se menee esimerkiksi Yhdysvalloissa ja kuitenkin pidämme sitä demokratiana. Tai EU-parlamentissa."

Itseasiassa EU onkin oiva esimerkki.

Oliko se noin 30% suomalaisista kun äänesti viime vaaleissa. Luottamus on varmaan jo kovalla koetuksella, mutta tuommoinen tilanne jos syntyisi Suomeen, että esimerkiksi kuntavaaleissa vain kolmannes kävisi äänestämässä niin ei ne valitut varmaankaan suurta luottamusta nauttisi. Se alkaisi muistuttaa kyllä enemmän diktatuuria kuin varsinaista demokratiaa.

Saara kirjoitti...

Onhan se muuten paljon siitäkin kiinni, miten asiat esittää. Teidän lapsettomia, jotka eivät kestä esimerkiksi lasten metelöintiä ja kokevat, ettei näillä siksi ole oikeutta mennä ihmisten ilmoille muiden elämää pilaamaan. Tietenkin niiden ihmisten, joilla lapsia on, pitäisi ottaa huomioon etteivät kaikki pidä lapsista ja eivät ole tottuneet niiden metelöintiin. Sietokyky voi olla sen eletyn elämän takia ihan toinen. Ne ihmiset siis ovat syyttömiä siihen, etteivät siedä lasten huutoa. Mutta jos asia esitetään siten, että koska vanhemmat eivät saa lastensa suuta tukittua, silloin niillä ei ole mitään oikeutta mennä pilaamaan muiden elämää. Lapsettomilla se tilanteen hallitsemattomuus saa aikaan hirveitä vihan tunteita, kun taas lapsiin tottuneet eivät välttämättä edes näe, että tilanteessa olisi mitään epätavallista. Näitä tämmöisiä keskusteluja on käyty netissä parikin kertaa. Ne ovat aivan tuhoon tuomittuja juttuja.

hirlii kirjoitti...

Toisaalta, Saara, se voi olla se naapurintäti tai -setä joka nykäisee sen palikalla huitovan kakaran sieltä hiekkalaatikolta pois. Ja äidit voivat reagoida tässäkin tilanteessa hyvin eri tavalla...

Mutta kyllä äärimmäisessä tilanteessa pitäisi jokaisen voida puuttua.

Saara kirjoitti...

Tätä täydellisen tiedon argumenttiakin käytetään erilaisten intressien ajamisessa.

Niin. Ongelma ei siis oikeastaan ole tiedon puutteessa, vaan siinä, ettei sitä tietoa niiden vedettyjen johtopäätösten jälkeen enää olla valmiita ottamaan vastaan. Tai jotain. Multa karkasi ajatus.

Ilmastonmuutosajatus tulikin ihan hyvään saumaan.
Esimerkiksi lopullisen tiedon odottaminen ilmastonmuutoksen tarkasta luonteesta ja vaikutuksista johtaisi siihen, että silloin on jo liian myöhäistä päättää enää mitään.

Se on niin totta.

Tuo on muuten pelottavaa tosiaan, ettei olla ajateltu asian menevän tätä rataa kohti diktatuuria, Hirlii.

Saara kirjoitti...

Juu siis kyllä, Hirlii. Jäikin sanomatta, että puuttumatta jättäminen voisi sekin taas olla ongelmallista monessakin suhteessa.

hirlii kirjoitti...

Suomalaiset lapset on kyllä aika hyvin kasvatettuja, loppujen lopuksi, tuolla maailmalla näkee ihan muuta. Barcelonassa näin brittiperheen, jonka lapset eivät osanneet syödä kuin sormilla ja kyse oli jo 4-8 vuotiaista lapsista. Tämän lisäksi he heittelivät ruokaa ympäriinsä ja vanhemmat olivat ihan pihalla. Lopulta perheen isä yritti laittaa lapsiansa järjestykseen.

En ole koskaan nähnyt Suomessa moista.

Saara kirjoitti...

Niin, Hirlii, ehkä ovatkin. Toisaalta ne jotka eivät ole hyvin kasvatettuja, ovat itse syyttömiä omiin vanhempiinsa. Jotka taas puolestaan ovat jostakin syystä olleet kyvyttömiä kasvattamaan lapsiaan.

Kuulostaa siltä, että tuo brittiperhe oli saanut yllättäen lottovoiton.

Almamaria kirjoitti...

Olin eilen lievästi hormonihöyryissä ja sain vain tilitettyä kyynel silmässä jostain toooosi syvältä ja menneistä loukkaantumisista maustetun jupinan.

Ymmärrän kyllä, kun joku sanoo että esim. minä en voi asiaa ymmärtää kun olen lapseton. En minä voikaan nähdä ko. asiaa hänen näkökulmastaan ja ymmärrän jotenkin sellaisen turhautumisenkin joka tulee, kun yrittää selittää omaa mielipidettään toiselle ja samalla ajattelee että no ei se tätä nyt oikein ymmärrä. Kun mennään sille linjalle, että ei arvosteta mielipidettä vaan kokemusta ja taustaa niin on varsin vaikeata jatkaa keskustelua. Eihän minulla ole mitään mahdollisuutta sössöttää enää mitään, kun vanhemmuuskortti on läiskäisty pöytään. Se on siinä. Arvostelen siis sitä, että keskustelu tapetaan koska ei omata enää mitään muuta perustelua ja halutaan vain saada se oma mielipide ainoaksi totuudeksi. Peräännyn mielelläni, jos keskustelun tarkoituksena osoittautuu olevan vastapuolen mielipiteen muuttaminen eikä niiden vertailu.

Saara kirjoitti...

Juu, niin niin, siitä just oli kyse tuossa. Siis kun puhun kokemuksesta, niin tarkoitan ilman muuta kokemusta kaikilla tavoilla, eli ei lapsellisen ihmisen kokemus ihmisenä ole yhtään sen arvokkaampi kuin lapsettomankaan. Ne ovat siis samalla tasolla. Kokemuksina siis yhtä arvokkaita. No nyt se tuli, mikä äsken karkasi.

Ongelma usein on juuri siinä, ettei nähdä sitä toisen kokemuksen arvoa mitenkään, oli se kummin päin hyvänsä.

No niin kuin juuri lapsettomuuskortti tai lapsellisuuskortti ovat molemmat varmoja keskustelunlopetuksia, samoin tuo lihansyönti tuolla ylempänä ja niitähän riittää.

Siinä se just on tuo mistä Vaiheisen kanssa minusta päästiin todella mielenkiintoiseen pointtiin, eli siihen täydellisen objektiivisuuden vaatimukseen. Mikä johtaa siis siihen, ettei kenenkään kokemuksia arvosteta millään tavalla, vaan meidän pitäisi kaikkien olla jotenkin täysin cooleja, vailla tunteita ja vailla epämiellyttäviä ominaisuuksia ja mielipiteitä. Meidän pitäisi olla hallittuja.

Anonyymi kirjoitti...

No joo, eipä tuo blogilista vielä tuollaisena (tuoreet osasto tai etusivun ingressit) puffaa tarpeeksi juuri mun postauksia heh heh. Sitä pitäisi päästä jotenkin manipuloimaan paremmin, heh heh. Kanavapuoli ei vielä oikein ole paras mahdollinen mulla blogilistalla yms. Vaikka tyhjää tai "peetä" on tietenkin aika mahdoton "myydä", ei siinä mitään.

Kai

Saara kirjoitti...

Niinpä kai, Kai, ei se tuollaisenaan kovin hyvin palvele ketään.

hirlii kirjoitti...

53.kommentti:

on ollut keskustelua eikä olo ole ollenkaan näivettynyt. otsikko poiki ihan muuta.

Olli kirjoitti...

Porukkaa vanhenee ja seestyy. Kirjoitukset leutonee. Loppuu provosoivat aiheet, kaikki kun on jo pariin kertaan käsitelty. Ja ihmiset ovat oppineet tuntemaan toisensa eivätkä mene samaan retkuun. Ja vanhat bloggaajat kulkevat aina vaan niissä vanhoissa tutuissa blogeissa eivätkä etsi aktiivisesti uusia räväköitä kykyjä. Niitä, joilla vielä sanomisen tarvetta on.

Mielipidepalsta on vain yksi blogin olomuoto, ei mikään blogin itsetarkoitus. Blogi on aina tekijänsä näköinen eivätkä kaikki innostu yleisönosastokirjoittelusta.. Ja voihan sitä siirtyä kansainvälisiin piireihin, jos sieltä löytyisi aktiivisempaa porukkaa..

Saara kirjoitti...

Hirlii, no nyt on kyllä keskusteltu! Kerta kaikkiaan hienoa.

Joo, Olli, sitähän mä jo sanoinkin, että uutta verta pitäisi saada, mutta ei se tietty meitä seestyneitä enää pelasta :)

hirlii kirjoitti...

saara, mitä mieltä olet:

tehdäänkö suomesta ydivoimajätelaitos?

liittyy kirjallisuuteen siten, että teos.fi on aloittanut tämmöisen aktiivisen blogikeskustelun.

hmmm. käykääpä saaran ystävät keskustelemassa:
www.teos.fi >>> leena krohn

SusuPetal kirjoitti...

Hmm, en ihmettele, jos keskustelu näivettyy, kun ei tule uusia päivityksiä, grrrr....mitä sinä laiskottelet, Saara????
Odottelen täällä juttua parhaista blogeista, jotka on julkaistu ja ties mistä.

Saara kirjoitti...

Heh, mä olen ollut kohta viikon tän pesueen yksinhuoltajana. Isäntä se vaihteeksi työmatkailee Espanjassa. Että ei tää ny ihan laiskottelulta ole tuntunut :)

Niistä parhaista blogeista en paria lukuun ottamatta oikein tuntenut yhtäkään. Ei siis tuntunut miltään.

Saara kirjoitti...

Tai tuo oli vähän liian jyrkästi sanottu. Kyllä mä ne niinku tiedän, mutten seuraa.

SusuPetal kirjoitti...

Espanjassa voisi olla kiva olla.

Saara kirjoitti...

Joo, voisihan se olla. Ehkä joskus toiste kuitenkin :)

bernard n. shull kirjoitti...

i did a little research after you told me about your "thing", and if you want a way to make more money using your your blog you can enter this site: link. bye.

Saara kirjoitti...

Hehheehee, what "thing"?

On nää kyllä hauskoja spämmejä.

Ensio E. Shull kirjoitti...

No älä Saara nyt noin, pikkuveli tuossa aloittelee omaa yritystä, markkinointia ja asiakaspintojen hierontaa pitää siinä harjoitella, ja kyllähän se "thing" aina on tärkeä.

Saara kirjoitti...

Hehheh, asiakaspintojen hieronta.