sunnuntaina, huhtikuuta 20, 2008

Viisi päivää myöhemmin

No ei tätä kyllä bloggaamiseksi oikein kehtaa enää sanoa.

12 kommenttia:

SusuPetal kirjoitti...

Kyllä kehtaa.

Saara kirjoitti...

Heh. No ehkä jotkut kovanaamat :)

Anonyymi kirjoitti...

Tarttis hävetä varmaan sinun tässä nyt kyllä. Mutta kyllä se siitä.

Saara kirjoitti...

Mä häpeänkin, Enska. Suakin on ikävä ja mää vaan teen koko ajan ihan muuta.

Mulla on tunne, että mun työt/kotityöt ei ehkä lopukaan koskaan.

Anonyymi kirjoitti...

Me olemme kestäneet yhdessä jo niin paljon, että me kestämme myös nämä sinun tekemäsi työt ja kotityöt.

Anonyymi kirjoitti...

Luulen ymmärtäväni olotilan. En saa äkistettyä mitään järkevää enkä mitään sössötystäkään. Mulla ei vaan taida olla mitään sanottavaa.

Saara kirjoitti...

Enska on mun sankarini.

Almamaria, niin, musta ehkä tuntuu, että sanottavaa olisi, kun vaan olisi aikaa edes miettiä onko sitä todella vaiko ei ole.

Johannes Knektman kirjoitti...

Saara: "Almamaria, niin, musta ehkä tuntuu, että sanottavaa olisi, kun vaan olisi aikaa edes miettiä onko sitä todella vaiko ei ole."

Ei mulla mitään sanottavaa ole, niinpä höpisen blogissani omiani. Hyvin on toiminut.

Mä tosin päivitän blogia silloin kun jaksan, eli suht harvoin.

(No nyt ei bloggerille enää kelpaa ees mun kommenttini...)

Johannes Knektman kirjoitti...

aha, eli, heti kun alkaa valittaa julkaisee blogger kommentin jota ei sitä ennen kelpuuttanut.

No, siinä tapauksessa:

On tää elämä ihan /C:stä.

Saara kirjoitti...

Johannes, mulla taas olis sanottaavaa... ainahan mulla olisi. Mutta ei ole aikaa kuin satunnaiseen höpinään. Se ahdistaa. On joo, munkin elo ihan /C:stä.

Ai niin, sitä paitsi sinä valehtelet. Harvoin höpiset.

Johannes Knektman kirjoitti...

Saara: "Ai niin, sitä paitsi sinä valehtelet. Harvoin höpiset."

ja pah, kunhan nakutan samaan tapaan kuin puhunkin; rustaan suoraan ajatukseni ylös. Kato vaikka uusinta merkintääni, sehän on pelkkää onomatopoeettista poetiikkaa.

Saara kirjoitti...

No niinpäs olikin :)