On tapahtunut suuri vääryys. Ennen tuo oman kertomuksensa mukaan lukuisten miesten mielestä niin puristeltavan hot Vappu Pimiä menetti nyt jostain kumman syystä yleisön ääniä Tanssii tähtien kanssa ohjelmassa ja putosi kisasta, kun toiset kyvyttömämmät vain jatkavat tanssahteluaan. Jaa-a. Miksiköhän?
En ole seurannut kilpailua, joten on vaikea mennä sanomaan mitään tanssitaidosta. Mainoksesta olen kyllä nähnyt, miten Pimiä vetkuttaa itseään jotenkin häpeämättömän nolosti, kuin kirkkaanvihreä legopalikoista rakennettu pirtsakka perhosentoukka. Se ei silti tarkoita sitä, etteikö Vappu Pimiä olisi hyvännäköinen ja etteikö hän osaisi tanssia.
En tiedä onko näinä tekstiviestien ja seksuaalisen häirinnän kulta-aikoina kuitenkaan eduksi juontajankaan retostella "imartelevilla" voisin vähän puristella -sähköposteilla, jos naisvaltaisen kansan ääniä halajaa. Tekopyhyydelläkin on kai rajansa. Viikkokausia toimittajat ovat ammentaneet jutunjuurta seksuaalisen häirinnän kohteeksi joutuneista naisparoista ja kikattaneet radioaalloilla seksiviestien takia. Seksuaalinen häirintä onkin ilmeisesti häirintää vasta, jos se osuu jonkun toisen kohdalle. Ehkäpä näin vain vähennetäänkin toisten naisten saamia tumputuskirjeitä. Sen sijaan itse saadut puristelusähkärit näyttävät vain jäykistävän hotteja nännejä ja imartelevan alapäätä. Ne naiset. Ottaa niistä sitten selvää.
Katsoin äsken telkkarista ohjelman, jossa viisikymppinen nainen laitettiin uuteen kuosiin. Ikänsä läheistensä vähättelystä ja ulkomuotoonsa liittyvistä aiheettomista nimittelyistä kärsinyt nainen leikeltiin palasiksi, meikattiin ja kammattiin kauniiksi. Tie seksipommiksi oli rankka. Nännit leikattiin irti ja siirrettiin muutaman sentin ylemmäksi, napakin siirrettiin ja vatsasta nirhattiin rasvaimun jäljiltä ylimääräinen nahka pois. Kasvoista leikeltiin ylimääräisiä ryppyjä, kaulasta vedettiin kirurgin veitsellä melkoinen pala nahkaa hiiteen ja lopuksi botoxia tungettiin ihon alle silottelemaan kasvojen juonteita. Sen jälkeen nainen pantiin vähäksi aikaa pakettiin kärsimään tuskissaan. Mutta se kannatti. Siteiden alta paljastui hurmaava kaunotar, joka tunsi itsensä seksikkääksi ja itsevarmaksi, ja joka lopulta kelpasi ihastuksesta huokaileville läheisilleen. Nyt nainen oli vihdoinkin onnellinen. Ne läheiset. Mitäpä emme heidän eteen tekisi. Kehtasivat kuitenkin tv-ohjelmaan sillä luonteellaan tulla. Minusta ne olisivat olleet leikkauksen tarpeessa. Ehkäpä lobotomian tai jotain. Siinä leikellyssä naisessa ei ollut nimittäin alunperinkään mitään vikaa.
Se siitä. Tein kahden viikon putken ympäripyöreitä päiviä töissä. Aloin olla erittäin huonoa seuraa, koska en jaksa enää niin kuin ennen. Aikaa ei riittänyt enää mihinkään muuhun kuin työssä käymiseen, pakollisiin kotitöihin ja vähäiseen nukkumiseen. Jostakin oli pakko karsia, joten vieroittauduin netistä. Siitä huolimatta koti ajautui kaaokseen, jota olen nyt viikonlopun ajan yrittänyt paikkailla. Itku pääsi, kun ympärillä oli pelkkää rumuutta ja epäjärjestystä, eikä voimia sen setvimiseen.
Tänään kuusivuotissyntymäpäiviään viettää Mac. Puck änkesi kuvaan väkisin. Se tekee sen aina.
How to Survive November 2024 – 22
3 tuntia sitten
16 kommenttia:
Kaikkosen kohdalla voi olla kysymys politiikastakin. Kepulaiset ovat perinteisesti pysyneet tiukasti omiensa takana, vaikka suoritukset eivät muuten niin hurmaavia olisikaan. Oli sitten kysymys vaikka tanssikilpailusta ;)
Onnittelut Mackille!
Niin, Kari, siis Kaikkonen on se kankea tyyppi? Onkohan sekin saanut puristelupostia? Ei ole kyllä kertonut ja taitaa olla parempi niin, jos mielii kisassa pysyä.
Mac kiittää. Hau.
Höh, vai muka ympärillä pelkkää rumuutta kun kaksi tuollaista komistusta napittaa vieressä! Onnea Mackille!
Kirsti, joo. Siis meillähän aina voi kääntää päätään jotakuta elävää olentoa kohti, kun ympäristön rumuus ja sekasorto käy ahdistamaan. Se on totta. Ja kaikkea ei tietenkään voi saada. Että olisi sekä kaunis koti ja kauniit perheenjäsenet :)
Kaikkosellahan on lisänimikin: kanki. En ole minäään kuin sivusilmällä tansseja seurannut, joten niin mielipidettä ei ole. Tokihan sellaisen äkkiä voisin puristaa kasaan ihan vain muuten vain, mutta jospa jätän väliin.
Komeat haukut kuvassa. Kyllähän niitä kelepaa katsella ja silitellä (mieluummin minä hauvaa silittelisin kuin paitaa) ;)
Niin no, Elegia, tässähän en siis itsekään siitä tanssimisesta mielipidettä esittänyt, vaan ihan muusta. Mutta ei se haittaa.
On ne komeita. Ja kyllähän mä niitä paljon katselenkin.
Hupsista, olin niin tanssin lumoissa, ettei nuo piuhat oikein yhdistyneet päässä.
Onnea ihanalle Mackille ja extra-pusuja Puckille joka näyttää ihan järjettömän isolta! Höntin näköinen naama edelleen, mutta jotenkin ison jäbän kroppa!
Älä vaan kerro raukka Mackille että mä aina suosin puckia, jopa sytymäpäivänäkin. En mä sitä pahalla tee. Olen vaan yltiörakastunut Puckiin...
Elegia, ehkä ne piuhat ovat täälläkin vähän hajallaan. Vaikeasti yhdisteltäviä. Ehkä. Ei kun ovat. Selvästi.
Kata, onnittelut ja pusut menevät perille. Enkä kerro mäkkärille sun ja puckin salaisesta virtuaalisuhteesta.
Puck on tosiaan rotevoitunut viime aikoina. Se näyttää ihan isolta koiralta jo. Mutta pään sisäinen elämä ei ole kehityksen kanssa samassa vauhdissa ja se näkyy tosiaan naamasta :) On se ihan vauva vielä.
Tällainen kunnianhimoton pallinaama ei millään jaksa käsittää, miksi viihdeohjelmasta tipahtaminen ottaa niin koville? Sehän on vain peliä.
Puristelusähköpostien saaminen aiheuttaisi minussa väristyksiä, mutta tuskin lähettäjän toivoman kaltaisia. Minun itsetunnolleni tekee hyvää, kun keskustellessani jonkun ihmisen kanssa havaitsen arvostusta ja kiinnostusta mielipiteisiini. En tosin voi kehuskellakaan kilometrien pituisella ihailijajonolla, olen tyyliltänikin enemmän totinen lyyli.
Keski-ikäinen läheistensä mollaama nainen olisi voinut ilmoittaa koko porukan käyttäytymisleirille tai hylätä tuollaiset todella lobotomian tarpeessa olevat nälvijät niille sijoilleen. Mikä ihme siinä on, että pitäisi tanssia muiden pillin tahtiin?
Työtahtisi kuulostaa kamalalta. Kaksikymmentä vuotta sitten minäkin olisin jaksanut heilua kolmen tunnin yöunilla ihan kevyesti, en enää. Onhan luvassa kevyempää aikaa, onhan? Miten sinun silmäsi voi? Toivottavasti paremmin.
Ja Mack-muru, voi että sen häntä jaksaa tuossa kuvassakin heilua! On se niin söpö, rapsuttele sitä niskasta minunkin puolestani.
Kappas!
Suurensuuret onnittelut synttärisankarille! Macillahan on vielä hyvinkin vuosikymmen tehokasta peliaikaa jäljellä :)
Ihan ovat ittesä nakösiä kuvassa.
No niin! Hieno kommentti, Almamaria. Minua puristelupostit ehkä pelottaisivat, mutta se johtuisi siitä, että lähettäjällä täytyisi olla jotakin vikaa päässä... ehkä jos kävisin tuollaisen rumban läpi, jonka tuo naisparka leikkauksineen kävi niin asia tulisi ymmärrettävämmäksi. Mutta se ei ole pointti tässä. Joo. Olen aivan samaa mieltä. Pimiän retostelu antaa aihetta epäillä, kannattaako sen mielipiteistäkään olla niin kiinnostunut. Arvostusta on enää turha täältä suunnalta ainakaan odottaa.
On se, se on todella kuvottavaa, että läheiset painostavat ihmisen muuttamaan omaa ulkonäköään mieleisekseen. En ymmärrä mitä sellaisilla läheisillä edes tekee. Ja se oli sitten tälle koko suvulle sellainen yhteinen projekti, kun suvun "rumiluksesta" tehtiin hemaiseva kaunotar, jota kenenkään ei enää tarvitse hävetä. Kamalinta oli tietenkin se, että tuo ihmisparka ei pystynyt tuntemaan onnea omana itsenään.
Tämä maailma on aivan paska.
Juu, siis kyseessähän oli muuttorumba, jonka tietenkin halusin myös itse alta pois mahdollisimman nopeasti. Yleensä olen jaksanut painaa vaikka kuinka pitkään, mutta en näköjään enää. Kyllä oli hermot aika riekaleina. Nyt tahti tasoittuu, sillä kaikki alkaa olla melko valmista. Silmä tuntuu vieläkin oudolta, mutta näkö on yhtä huono kuin toisessakin.
Mac tosiaan heiluttaa häntää tuossa kuvassa! Ihanaa, kun huomasit. Olen rapsutellut sitä vähän väliä tänään. Eihän se ymmärrä, että sillä on synttärit, mutta tytär teki sille piimäruislettuja ja ne puckin kanssa sitten juhlivat hetken. Ehkä 15 sekuntia.
Kiitos, Maija! Kerron terveisiä.
Niin hienot synttärit, ihan lettuja juhla-aterialla. Sydämelliset onnittelut suosikkipojalleni Macille minultakin. Toinen poika on tietysti myös ihana.
Sydämelliset onnittelut välitetty päivänsankarille, Sylvi. Kiitos.
Vapulle ei vieläkään maistu ruoka eikä itkukaan tahdo tauota. Selvä kriisiavun paikka.
Tulee niin järkyttävän aggressiivinen olo tuollaisista puuteripepuista, hänelle onneksi en kuulu tuttavapiiriinsä enkä pääse itkettämään häntä lisää kertomalla mielipiteitäni suoraan.
Wau! =D
Löysin sattumalta tänne, etsiessäni
perhosen toukkaa. ;D
Jäin lukemaan ja mykistyin
suorasanaista ja soljuvaa tekstiäsi. =)
Älä vaan lopeta tätä,
juuri kun miekin tänne löysin, ethän??? =))))
Lähetä kommentti