keskiviikkona, heinäkuuta 04, 2007

Päätöntä haahuilua päivästä toiseen













Minulle alkaa valjeta loman perimmäinen tarkoitus. Se on hajaannus; ajatusten levähtäminen ympäri päätä. Juuri kun saan jostakin aiheesta kiinni, se piiloutuu seuraavan aivopoimun taakse ja suostuu tulemaan sieltä esiin vain omia aikojaan, yhtäaikaa muiden sekavien ajatusten kanssa. Ne hyökkäävät kuin kirkuvat aaveet ja tulevat uniin. Minä todella ilmeisesti tarvitsen työtä, jotta ajatuksillani, muistoillani, huolillani, tulevaisuuden suunnitelmillani ei olisi aikaa sekoittaa päätäni. Paitsi jos loman tarkoitus on juuri päätön haahuilu päivästä toiseen, pitkät aamu-unet, netin välttely, uppoutuminen elokuviin tietämättä edes mistä elokuvasta on kyse, tai ylipäätään matkan katkeaminen keittiön ja makuuhuoneen välillä johonkin, milloin mihinkin. Ennakoimattomaan.

Rutiineista irtautuminen tuntuu karusellilta. Sen kyydissä on vaikea napata kiinni mistään, tärkeästä tai vähemmän tärkeästä. Tekemättömät työt odottavat yhä tekijäänsä, tenttikirjoille on varattava lisää laina-aikaa. Minulla on ollut liikaa aikaa murehtia sitä, miten lapset vähitellen erkanevat. Tytär lähti sunnuntaina anopin kanssa Viroon kylpylälomalle, terminaalissa käyttäydyin kuin äiti, jonka lapsi on menossa anopin kanssa ulkomaille... Myös kuopus kulkee naapureitten mukana kaikkialle, kauppoihin, vesipuistoihin, pelaamaan, mansikoita poimimaan... Se keräsi jo kolmantena kesänä ämpärillisen. Kuopus tulee ja menee pitkin päivää, ja lopulta illalla myöhään valittaa, kun kukaan ei jaksa valvoa hänen kanssaan yli puolen yön. Enhän minä jaksa valvoa, kun olen koko päivän kytännyt kelloa ja miettinyt, kuinka kauan uimassa muka voi mennä. Tänään allekirjoitin luvan myös esikoisen mopokorttiin, sillä ehdolla, että se lupasi moposta huolimatta lähteä vielä tänä kesänä saareen ja kalastaa kanssani ainakin yhden hauen. Toisaalta olen moposta onnellinen ison lapseni puolesta. Kalpea mörökölli on viettänyt ihan liikaa aikaa virtuaalissa ja melkein kadottanut värinsä ja otteensa sosiaaliseen elämään. Nyt se saattaa saada ne takaisin, tai sitten ei. Voi luoja, miten pelkään mopoja. Ne eivät enää edes näytä mopoilta. Vatsaani on sattunut jo pari päivää.

Eilinen soitto töistä tuntui nipistykseltä, ei, ehkä pikemminkin puraisulta. Voiko tilata tarroja lisää vai ei. En todellakaan olisi halunnut ajatella sellaista kesken loman. Luulen, että ne tekivät sen tahallaan. Siinä minä seisoin, vasta heräänneenä, kukallinen yöpuku päälläni ja tukka pystyssä, luuri kädessä kesken aamukahvinkeiton ja ajatukset unen jälkeen vasta leijailemassa ympäri taloa, kun piti yhtäkkiä osata vastata, pitääkö tilata tarroja vai ei. Voiko turhemmalla asialla lomalaista vaivata? Sanoin, ettei niiden tilaamisesta voi olla kovinkaan suurta vahinkoa. Mitä ne oikein ajattelivat? Olisinko lomalta tullessani saanut heparin joistakin tarrojen tilaamisesta? En muista koskaan saaneeni heparia minkään muunkaan tilaamisesta, miksi nyt joidenkin euron tarrojen tilaamisesta? Olen ilmeisesti tosi naisten kanssa tekemisissä.

Laittaisin kännykkäni kiinni, jos lapseni eivät olisi ympäriinsä. On kai ostettava toinen puhelin, jonka numeron annan vain pesueelleni. Tuntuu omituiselta, että kännykkä on ajanut ihmiset ahdinkoon. Niin paljon hyvää, mutta niin paljon huonoakin. Auta armias meitä tulevaisuudessa joutumatta kytköksiin muiden ihmisten kanssa aina ja kaikkialla 24h/vrk.

2 kommenttia:

Celia kirjoitti...

No, johan keksivät töist' tärkeän asian kesken lomaa. Kai sentään pyysivät anteeksi häiriötä. :/

Useimmissa puhelimissa saa valittua erilaiset äänet perheenjäsenille, ystäville ja työpaikalle. Soittoäänen mukaan saa sitten vastata tai olla vastaamatta. Joissakin puhelimissa voi laittaa haluamansa numeron sulkuun, niin että se ei edes hälytä omassa päässä. Saisit olla työpuheluilta rauhassa.

Kalpea mörökölli... :) Siinä sitä väriä tulee naamaan, kun mopolla kaahataan kaikki yöt pusikoissa ja päivisin viritellään niitä härveleitä. Älä vaan anna ottaa äänenvaimenninta pois. Sitä tarvitaan taajamassa. Samoin se kuristin, jonka poikasi haluaa kohta ottaa pois, on tarpeellinen. Kyseessähän on mopo eikä kevari ;D

Reippaita nuo teidän reissulapsenne. :)


P.S. Loma on tosiaankin tarkoitettu kaikkien järjellisten ajatusten hukkaamiseksi.

Saara kirjoitti...

Moi Celia, joo, pyysivät anteeksi. Ne nyt kuitenkin ovat vain sanoja :)

Niin saa, soittoäänet valittua. Ennen minulla olikin sellainen puhelin. Tuosta toiminnosta en ole kuullutkaan, että voisi laittaa numeron sulkuun. Täytyy mennä näpräämään kännyä kohta. Se on kyllä aika simppeli malli. Tuskin siinä mitään hienouksia on.

Minähän en siis aio kärsiä metelistä sen takia, että junnu saa mopon. Äänenvaimentimesta ei luovuta. Jooh, tai siis se on mun mielipiteeni. Meillä oli täällä jokin aika sitten Suuri Moporatsia, jossa 70 prosentille kiinniotetuista oli jotakin huomauttamista. Kuristimet oli oli otettu pois puolelta ja tutkassa mitattuna näiden mopojen huippunopeus olikin sitten 75 km/h.