tiistaina, heinäkuuta 17, 2007

Kotiinpaluu

Lomareissu on tehty. Se oli lyhyt ja sateinen. Matka Jyväskylän mummolan synttärikemuista saareen, noihin kauhistuttaviin ääriolosuhteisiin ilman mukavuuksia (eli ilman mopoa ja nettiä) ei teinixiä kiinnostanut. Asiaa ei yhtään auttanut taivaanrannan yli vöryvät sadepilvet. Valkamassa odotti vene täynnä vettä, josta kiitokset edelliselle kävijöille, sedälleni ja tädilleni. Kun läpimärkinä, viluisina ja nälissämme vihdoin pääsimme saareen, siellä odotti tyhjä kaasupullo, josta erityiskiitokset serkulleni. Koska olin välttämättä halunnut mökille, polkenut sen eteen jalkaa ja itkenyt, olin valmis myös kaasupullon täyttöreissulle. Muut perheenjäsenet olivat vähän sen näköisiä, että oltaisiin voitu ajaa samantien 250 kilometriä kotiinkin. Tavaroiden roudaaminen vesisateessa takaisin autolle olisi teinixin mielestä ollut sen arvoista. Sain esteistä huolimatta tingittyä esikoiselta yhden yön mökillä. Haettiin kaasupullo, syötiin pussipastaa, lämmitettiin sauna, kuivattiin vaatteet, ja silloin pari päivää jatkunut sadekin lakkasi. Aamulla heräsin kuikan huutoon ja aurinko lämmitti.



Mutta teinix halusi yhä kotiin. Ymmärrän hyvin. Olen itsekin aikoinani - itse asiassa muutaman vuoden nuorempana - karannut samaisesta saaresta velipojan ja serkkulikan kanssa. Suunniteltiin karkureissu tarkkaan ja laskettiin rahat. Kovin pitkälle ei tietenkään päästy. Vaikka me ei tunnettu ketään, kaikki tunsivat meidät (siis niin kuin kaikki tuntevat apinan, mutta apina ei tunne ketään -juttu). No, tilattiin mantereelta kilometrin päästä taksi eräästä maalaistalosta, mutta talon isäntä kävi sillä aikaa hälyttämässä porukat saaresta hätiin. Jouduttiin maksamaan taksi ja kävelemään vanhusten perässä päät painuksissa takaisin mökille. Mummo heilutti edellä vitsaa kädessään ja pappa mulkoili meitä vähän väliä. Sen jälkeen piti anoa anteeksiantoa, kitkeä ja kastella kasvimaa sekä syödä rusinasoppaa murisematta.

13-vuotiaana eräänä juhannuksena pari vuotta vanhemman serkkupojan kanssa soudettiin ensin järven yli ja käveltiin kymmenen kilometriä (yhteensuuntaan) kaljanostoon kauppaan, jossa meitä ei tunnettaisi, eikä papereita kyseltäisi. Olutta siis oli. En tiedä mikä vitsaus siihen aikaan oli syödä aromisuolaa. Se oli jollakin tavalla autuaaksitekevä keksintö. Kaadettiin sitä purkista kämmenelle, nuolaistiin ja juotiin kaljaa päälle. Sen jälkeen oksensin vatsan tyhjäksi ja rojahdin sänkyyn. Äiti ihmetteli, mikä minua oikein vaivasi. Nukuin kammottavan olon pois ja vaadin päästä kotiin Jyväskylään heti aamusta. Olin kai niin surkean näköinen, että lupa heltisi ja rahaakin tuli. Sen jälkeen en olekaan syönyt aromisuolaa.

Jyväskylässä liftasin sitten kaverin kanssa tanssilavan suuntaan ja päästiin Sleepy Sleepersien kyytiin. Keikkabussin pimut tarjosivat koskenkorvaa raakana ja ne myös meikkasivat minut. Hopeanväristä meikkiä luomiin ja paksulti maskaraa. Ai ett olin hieno. Päästiin keikalle ilmaiseksi. Oli tylsää. Haahuilin pitkin tanssilattiaa ja kävelin aamuyöstä tympeänä kotiin parikymmentä kilometriä, missä kotikylänpojat pelasivat rannalla korttia ja polttivat nuotiota läpi yön.

15 kommenttia:

Celia kirjoitti...

No, on sulla ollut värikäs nuoruus :) Mitenkäs teinixin kävi? Suostuiko hän jäämään mökille viikonlopun yli? Yhtenä juhannuksena pakkasimme tavarat ja lähdimme mökiltä kaupunkiin takaisin juhannuspäivänä, kun mies huudatti televisiota tuvassa (tärkeä jalkapallomatsi), kakarat marisivat nurkissa (ei ollut nettiä eikä nintedoa)ja ulkona paarmat ahdistelivat. Sanoin, että mieluummin sitä mölyä kuuntelee omalla tontilla kuin vieraiden mökin nurkissa (anopin ja apen mökki). Sen jälkeen ei ole mentykään mökille yöksi.

Mutta meillä onkin vähän eri juttu, kun mökki ei ole meidän. Jos olisi, viettäisin siellä kaiket vapaa-ajat, ja ainakin melkein-teinix joutuisi tulla mukaan. Itse asiassa hänestä onkin mukava olla mökillä, jos samanikäiset serkut ovat paikalla. He keksivät kaikenlaista kivaa keskenään.

Zepander kirjoitti...

Mmmmmm, RUSINASOPPAA...

(kyllä, löydän aina olennaisen tekstistä, mulla on koulutus siihen just)

Saara kirjoitti...

Heh, Celia, meillon noiden muksujen serkut 1 ja 3 v. Tosin tykkäävät niistä kovasti. Oltiin jo mummolassa niiden kanssa ja tämä mökkireissu tapahtui sen jälkeen ihan perhepiirissä ja loppui teinixin takia lyhyeen. Vain yksi yö siis. Ja kaksi vajaata päivää. Kukaan esiteinixikään sitä mökötystä jaksanut katsella. Ensi vuonna täytyy keksiä jokin suunnitelma, että saa olla pidempään.

Zepa, rusinasoppa maistuu mullekin nykyisin, mutta silloin se oli jotenkin kamalaa.

setäs kirjoitti...

Se en muuten ollut minä se setä joka jätti sen veneen vettä täyteen!
*
Tässä kertomuksessa näemme lopultakin Summerhill-kasvatuksen oikeellisuuden. Ko. henkilöstä kehittyi työntekijä, joka nousee vielä arkustakin työpaikalle 'läpi tuulen ja tuiskun ja puuterihuiskun'. Ja Lintulan ovetkin olisivat ammollaan auki ilman mitään noviisi- tai harjoittelujaksoja! (Voi miten kauniisti kirjoitankaan, ah!)
*
Akkain viikko vittu! Ja ah, voi, eihän, onko, ite unohin! On se.
*
Nimittäin Sarahin nimipäivä. Happy First name to you!

Saara kirjoitti...

Mitä? Onks mulla nimpparit? Kiitti, setä! Nyt kaikki muutkin vaan sit siihen jonoon onnittelemaan... :)

Niin siis minkä Lintulan?

setäs kirjoitti...

Niin siis minkä Lintulan. Kyllä oot ketku!
Läpsylä

Saara kirjoitti...

Höh, kauhee onnittelijoiden jono täällä :)

Mää mikään ketku ole. Pöljä vaan.

setäs kirjoitti...

Et sä voi olla pöljä, ei pöljä ole Kirkkonummella päinkään, vaan täällä, eikä sulloo edes huopahattua, MOT!

SusuPetal kirjoitti...

Nimipäiväkö? No, onnea sitten:)

On se vaan onni, että nuo nykyajan teinixit sentään eivät ole vanhempiensa kaltaisia.
Ikään kuin maltillisempia.

Maanantainako menet töihin?

Saara kirjoitti...

Epistä Setä, mutta mitäpä paikkaa Suomesta ei löytysi.

Maanantaina töihin, joo. Tällä hetkellä tunnepuolella menossa se vaihe, jossa on annettu arjelle periksi. Tosiasia hyväksytään sitten vielä tämän päivän aikana ja maanataina kirmataan kaupalle.

SusuPetal kirjoitti...

Kirmataan?

Se pitäisi nähdä:)

Saara kirjoitti...

Nih, lehmä pääsee taas laitumelle ja kyttäämään ohikulkevia ihmisiä. Suu jauhaa purkkaa ja tissit roikkuu.

SusuPetal kirjoitti...

Ääh, tuon minä olen jo nähnyt:)

Sun äitis kirjoitti...

Myöhästyneet onnittelut + kiitokset ihanasta kuva-albumista.

Saara kirjoitti...

Kiitos, kiitos.