How to Survive November 2024 – 14
9 tuntia sitten
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tietoa bloggarista
Oma blogiluettelo
-
-
Tarina-avaruuden turistit5 päivää sitten
-
-
Kuningattaren maja2 kuukautta sitten
-
-
Värejä ja tuoksuja Elias Lönnrotin tapaan7 kuukautta sitten
-
Jorge Semprúnista ja tutkimus tekoälyn kirjallisuustietoisuudesta8 kuukautta sitten
-
Pahan päivän varalle tarvitaan ruokaa, laumaa ja hyvinvointia10 kuukautta sitten
-
Elämäkertaa etsimässä10 kuukautta sitten
-
Uimahallissa on tunnelmaa10 kuukautta sitten
-
Askeetti saa komplekseja Villassa1 vuosi sitten
-
Kritiikin jäljillä1 vuosi sitten
-
Taidegrafiikan sanakirja2 vuotta sitten
-
Tervetuloa 20222 vuotta sitten
-
Kirje exälle avioliiton aikana4 vuotta sitten
-
Onkohan meillä varaa?4 vuotta sitten
-
Vaihda uuteen osoitteeseen5 vuotta sitten
-
Miksi, miksipä ei.6 vuotta sitten
-
Onnistumisen onnesta6 vuotta sitten
-
Tempat Jasa Pembuatan Jaket Secara Online7 vuotta sitten
-
¯\_(ツ)_/¯7 vuotta sitten
-
+1126 Ystävän näkeminen7 vuotta sitten
-
nyljetyt ajatukset9 vuotta sitten
-
Audi R810 vuotta sitten
-
Satunnainen surffaaja...11 vuotta sitten
Tilaa
Tekstit
Kommentit
Tämän teosteoksen käyttöoikeutta koskee Creative Commons Nimeä-Epäkaupallinen-Ei muutettuja teoksia 1.0 Suomi-lisenssi.
23 kommenttia:
No joo, on kyllä ankeaa, johan sen junan ikkunasta näkee.
Vaan hei, jospa huomenna paistaisi aurinko ja kaikki näyttäisi värikkäämmältä????
Ei, ei se iloksi muutu.
Ei se paista. Ja eihän se sinne paistaisikaan. Parempi on kun ei paista ollenkaan.
Viikko vielä. Sitte.
Minulle paistaa...:)
Toisaalta joskushan sen lomankin on loputtava. Vaikka kyllä, Zepa, vielä viikko olisi mullekin kelvannut.
No joo, Susu. Niin kai se yleensä monille paistaa. Mulla alkaa taas räpylät, korvat ja häntä kasvaa. Marraskuussa olen jo taas täys menninkäinen. Ehkä.
Kävin muuten Asematunnelin Alepassa jätskiostoksilla ja samalla kuljin kirjakaupan läpi. Et ollut töissä :) -ruu
Niinpä tietenkin. Niinhän ne kaikki muutkin tuppaa käymään siellä silloin, kun en ole paikalla :)
Olipa harmi kyllä.
Aika vähänhän nämä aamut tuppaavat huvittamaan. Olet osuvan kuvasarjan ottanut!
Ihan kohta on taas viikonloppu! :) (Viiden tussskallisen työpäivän jälkeen.) (Mutta onpahan kuitenkin!)
Kyllä Suomi on ihana maa! Ja entäs sitten tämä suomalainen arkitehtuuri! Vau!
Joo mulla oli sama homma tänä aamuna, vaikkei sairasloma mitään kivaa lomailua ollutkaan. Hitto, että oli ankeaa tulla. Nytkin vaan istun, enkä tiedä, mitä tehdä; pitäisikö itkeä vai nauraa, että on töissä?
-minh-
Selvisitkö, Saara, hengissä...?
Heh, Maija, joo... iiihan kohta :)
Suomalainen arkkitehtuuri on kyl nykyisin... Setä, joo. On se.
Minh, no nih, mites sun selkäs? Mulla ei kestä vieläkään. Vtuttaa. En kyllä jää enää saikullekaan. Se on ihan sama tekeekö mitään vaiko eikö tee. Eläkkeelle jään kohta kyllä.
Hädin tuskin, Susu. Nymmää vaan täällä ihmettelen tyhjää pesää tyhjän pään kanssa. Pennut pyrähtivät maailmalle kaikki. Tästä tulee outo ilta ja yö.
Oudosta illasta ja yöstä pitää nauttia, vaikka nukkumalla.
Niin, ja käydä saunassa ensin. On tää vaan niin outoa. En saa lapsia mielestäni millään.
Yritä nyt edes! Nauti! Ja nuku!
Äh, yöunet meni. Ja eikun töihin.
Et sitten ollut töissä, kun klo 15 tänään olin maan alla. Höh.
Olinpahan. Hö, sentään. Olin kyl vielä kerrosta alempana niihin aikoihin :)
No höh, kuinka syvälle minun on vajottava löytääkseni sinut????
Heh, no ihan siis niin syvälle kuin tällä hetkellä pääsee. Myöhemmin pääsee vielä metrotasoa alemmaksikin... sitten ollaan kyllä tosi alhaalla.
Ihan perkeleellisen alhaalla.
Eikö täällä päivitellä enää mitään? Kai nyt jotain on tapahtunut?
Minullekaan ei tapahdu mitään, mutta ei se estä pärettämästä, höh.
No nyt kävi niin, että olin niin puhki töitten jälkeen, etten jaksanut alkaa tapella tästä koneesta tyttären kanssa. Vaikka ei mulle kyl mitään... tai no. Niin. Kyllä mä päivittelisin jos jaksaisin. Olishan se kivaa. Nyt pitää kuitenkin jo nukkua. Öitä.
Lähetä kommentti