maanantaina, marraskuuta 17, 2008

En haluaisi valittaa, mutta...

Valitan. Nyt ei mene kovin hyvin. Olen ollut aivan paska ämmä jo pari viikkoa. Osan voi pistää pitkittyneen pemssin piikkiin. Ajattelin jo, että nyt se menopaussi alkaa ja minusta tulee mies. Parta rehottaa ja munat kasvaa. Turposin, turposin ja turposin niin paljon, että melkein posahdin, mutta sitten eräänä päivänä näytinkin laihtuneen jotain kymmenen kiloa ja kaikki oli ohi. Mutta sekös muka lohdutti. Pyh. Amalgaamit lohkeilee, otsa kurtistuu ja hartiat jähmettyy. Hymyilemään en enää pysty, tuskin puhumaankaan, koska takahampaat eivät enää irtoa toisistaan. Voisin murskata niillä pieniä kiviä kilokaupalla.

En saa millään kiinni niitä kahta kuukautta, jotka olin töistä poissa. Olen jatkuvasti hommista jäljessä enkä saa entisiä töitä alta pois, kun uusia on jo lavakaupalla oven edessä tai sähköpostissa sitä ja tätä tehtävänantoa. Jatkuva vajaamiehitys ei juurikaan asiaa paranna. Sen tuhannen työtä tekemättä, vaikka kuinka aikaisin niitä lähtisin selvittämään ja vaikka kuinka myöhään niitä tekisin. Yritin koko viime viikon ja yritin tänäänkin. Sormenpäät ovat haavoilla eikä mikään pysy näpeissä. Voimat loppuvat kesken ja selkä alkaa iltapäivästä ilkeästi muljahdella. Herätys on jouluun asti viimeistään puoli viideltä ja valveilla pitäisi pysyä iltaan asti. Kittasin juuri puoli litraa kahvia, etten kuukahda ennen aikojani ja herää sitten puolilta öin pyörimään ja kyttäämään kelloa, että milloin se tulee neljä, eikä unta enää kannata edes yrittää.

Että jos minusta ei vähään aikaan mitään kuulu, niin yritän kiskoa takahampaita irti toisistaan, hakkaan kaulimella hartioitani, vedän joitain nappeja ja teen sen jälkeen jotain zeniä. Voi mennä hetki.

12 kommenttia:

Ensio E. ex officio kirjoitti...

Kun et minua kumminkaan usko niin usko sitten SusuPetalia joka muistaakseni on joskus sanonut sinulle jotenkin niin että lähde meneen sieltä jos joudut yksin tekemään kaiken, turha on itteensä työllä tappaa.

Tätä mieltä minäkin olen.

Saara kirjoitti...

Joo, mut pitäisi saada joku toinen duuni eikä mua kyl kukaan näillä todistuksilla huoli. Niin no. Kai sitä siivoojaksi pääsisi jonnekin. Niillä on parempi palkkakin.

Anonyymi kirjoitti...

JOo, pitää vaan vetäytyä "yksinäisyyteen vuorille" ja kirjoitella esseitä kuten Moontaigne vai kuka se oli. " toimissa tulee edetä vain nautinnon äärimmäiselle rajalle ja varoa menemästä edemmäs, missä siihen alkaa sekaantua vaivaa."

Kai

Saara kirjoitti...

Heh, "sekaantua vaivaa".

Öitä.

Ensio E. ex officio kirjoitti...

Eikös sulla journalistin paperit ole? Selälle parempi homma kuin siivoaminen tai tuo nykyinen.

kukkis kirjoitti...

Kyllä tuossa saa jo valittaa. Viimeisen kappaleen ohjeet kuulostivat hyviltä, pitäisiköhän itsekin kokeilla.

Ei tee journalistinkaan homma hyvää selälle. Siks toisekseen töitä saa tehdä niska limassa (paitsi jos sattuu pääsemään vakituiseksi toimittajaksi johonkin tiettyyn akkainlehteen - tai näin olen kuullut).

Saara kirjoitti...

Enska, ei se siivoaminenkaan niin paha ole kuin tämä nyk. tilanne. JOutuuhan sitä kotonakin siivoamaan.

Joo, Kukkis, uskon sen. Toisaalta väittävät, että jos niska limassa saa tehdä journalistin hommia, niin sit ois niinku onnekas :)

mantsi kirjoitti...

Olipa hengästyttävä valitus.Sopii tähän marraskuun tyyliin kuin hyvä sisustusvinkki!

Anonyymi kirjoitti...

Veikkaanpa, että journalistin papereilla voisi saada töitä sisäisistä lehdistä ja vaikka asiakashallinnon (kehittämis)puolelta jne. Kannattaa kysellä, eihän se mitään maksa. Ei töissä lopultakaan tutkintoja tarvita vaan kun uskovat että homma hoituu ja todistat sen niin se on siinä. Ja sittenhan on alalta kokemustakin, jos vaikka tarvitsee työpaikkaa vaihtaa. Eipähän tarvitse sitten koulutusta..

Saara kirjoitti...

Aha, Mantsi. Kiitos kai :)

Anonyymi, kaunis ajatus, mutta kun lukee työpaikkailmoituksia, niin tuo ei oikein pidä paikkaansa.

Anonyymi kirjoitti...

Suhteilla ja tyrkyttäytymällä..

Saara kirjoitti...

Olisikin suhteita tai edes tyrkkyinen luonto.