lauantaina, marraskuuta 08, 2008

Andreas, Arafi ja muut nakkisormet

On se pakko taas vähän avvautua.

Tytär sai urakan eräältä firmalta, joka digimessujen yhteydessä oli järjestänyt yleisökilpailun. No niitä kilpailukuponkeja oli kertynyt laatikkoon kaiken kaikkiaan 3849 kappaletta, joista 499 halusi tulevaisuudessa lisää tietoa kyseisen firman tuotteista. Tyttären tehtävänä oli siis laskea kupongit, erotella kyllä-kupongit joukosta ja tehdä exeltaulukko, johon kirjoitetaan mainontaan suostuvaisten nimet, osoitteet, puhelinnumerot ja sähköpostiosoitteet. Niitä tässä on nyt sitten ihmetelty kaksi iltaa.

Ongelmana on noin kahdensadan kuponginkirjoittajan käsialat! Hyvät ihmiset, jos kerran haluatte päästä palkinnoille, niin kirjoittakaa sitten niin, että käsialasta saa jotakin tolkkua, helvetti sentään. Erityisesti maahanmuuttajat, Ahmed, Anatoli, Andreas ja Arafi voisivat skarpata sen sukunimensä kanssa. Teidät on nyt diskattu. Tyttö parka on raapinut päänsä puhki, koska tietenkin haluaa tehdä ensimmäisen työnsä niin hyvin kuin mahdollista. Olen nyt auttanut tietenkin ja lukenut ääneen oman tulkintani, verrannut sitä tyttären tulkintaan sekä epävarmoissa tapauksissa vähän googlettanutkin nimiä tai osoitteita. Aika paljon tulee ihmisestä ilmi muutamalla napin painalluksella. Liikkeellä on olleet viikonloppuisät tyttärineen, sisarukset, naapurukset, yksityisyrittäjät, automyyjät, ortopedit ja erityisesti rakennusalan ihmiset.

Yhden epävarman nimen kohdalla myös googletin, eikä sellaista ihmistä ollut olemassakaan, joten hakukone ehdotti toista tilalle. Sieltäpä pomsahtikin oikea nimi useasta paikasta. Jätkä oli nimittäin voittanut kahdeksan eri tuotepakettia erilaisista kilpailuista parin vuoden sisällä. Masentavaa. Siis minkä takia joku voittaa aina ja minä en koskaan. Ja jälleen hirvittävä itsesäälin aalto pyyhkäisee sydänalaani.

Onhan tästä touhusta ollut hupiakin. Muutama ismo laitela ja seksi-seppokin on täyttänyt kuponkinsa, joku puolestaan on jaksanut täyttää kymmenenkin lappua omalla nimellään ja joku toinen koko suvun nimillä. Asuivat kaikki kymmenen samassa osoitteessa helsinkiläisessä kerrostalossa. Palkinto tulisi varmaan tarpeeseen. Sen lisäksi on tullut tututuksi mitä kaheleimmat sähköpostiosoitteet ja osoitteiden palveluntarjoajat, mielipuolinen suomenkielisten sukunimien kirjo, sekä suuri osa Helsingin, Espoon ja Vantaan kadun nimistä, ja vähän muualtakin aina Viroa myöten.

Silmiä kirvelee.

10 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä että lapsi aloittaa ansiotyönteon 13-vuotiaana.
t. Mummo

hdcanis kirjoitti...

Mahtaa olla tiukkaa tuolla kymmenen hengen perheella yhdessa kerrostalossa joo...

Iines kirjoitti...

Muistan näissä nimiasioissa aina erästä nimisolkkaustani.

Kyselin luokalta nimiä tehdäkseni heille istumajärjestyksen. Muuan finninaamainen ujo teinixi rykäisi lähes kuiskaten nimen Sulinari. Katsoin odottavasti Sulinaria ja arvelin, että kyllä se vielä sukunimensäkin sanoo, vaikka selvästi häpeää nimeään. Ei sanonut, vaan punoitti jokaista finninkärkeään myöden entistä helakammin. Mikä se oli, kysyin varmuuden vuoksi. SULINARI!! hermostui teinixi. Noh, hieno nimi, Sulinari, sanoin. Minunkin tyttärelläni on erikoinen nimi, joka ei ole almanakassa, uskouduin Sulinarille ja luokalle myötätuntoisena, ja nojauduin innoissani luokkaan päin. Sulinari punoitti entistä palavammin ja luokka tirskui. Myöhemmin kansliassa huomasin, että poika oli Ari Sulin.

Elegia kirjoitti...

Minua ärsyttää huonokäsialaiset ihmiset. Siis saahan sitä vedellä millaisia harakanvarpaita tahansa, mutta jos jonkun on tarkoitus saada niistä selvää, niin skarppaisivat edes silloin. Itse olen saanut yrittää muutamaan otteeseen tulkita mm. lääkärin harakanvarpaita - pikkasen turhauttavaa!

Mutta aika mielenkiintoinen urakka tyttärelläsi. Olen usein miettinyt, mihin esim. ne kaupassa täytetyt kupongit päätyvät. Joku ihminen siis oikeasti käsittelee ne eikä niitä kipata suoraan rodeen ;D

Loreal Blondi kirjoitti...

Hei liittyisitkö sinäkin tähän kerhoon?

Saara kirjoitti...

Mielenkiintoinen päivä. Ensin meni netti ja sitten meni sähköt. Täytyy olla tosi nopee nyt, että ehtii vastaamaan.

Totta, mummo, olisitpa nähnyt sen tytön siinä työnsä ääressä. Niin oli kuin nuori sihteerikkö kerta kaikkiaan.

Hdcanis, joo, vähän kyllä epäilen, jotta noinkohan majailevat.

Iines, mitä kummaa? Miksiköhän se sitten sanoi sen niin kummasti ja häveten. Heh, Sulinari, noh. Ainakin jäi mieleen!

Juu, Elegia, eivät mene rodeen. Joku aina voittaa sitä paitsi. Toivottavasti ei kuitenkaan se kumma onnenpekka.

Loreal Blondi, kiitos haasteesta. En tiedä onko minussa kerrassaan mitään outoa, mutta ainahan sitä voisi yrittää.

Sylvi kirjoitti...

Mukava päre ihan tärkeistä asioista. Kyllä penskat pitäisi pitää tiukassa kaunokirjoituskoulussa. Sekin on toisten huomioonottamista, että kirjoittaa selkeästi, vaikkei niin muotokauniisti.

Selvästikin teidän neiti on reipas äitinsä tytär, lähtenyt ansiotyöhön nuoresta pitäen. tällaisista puuhista tulee mielenkiintoisia elämäneväitä.

Saara kirjoitti...

Heh, Sylvi. No niinpä onkin! Ihan äitiinsä tullut, mutta tienaa heti paremmin!

Anonyymi kirjoitti...

Minulla luki jossain kuitissa kuitissa "Teitä palveli Mikälie Selin". Enkä edes huomannut. Vieläköhän se olisi jossain tallessa?

Saara kirjoitti...

Mikälie Selin? Sillä tavalla.