tiistaina, marraskuuta 11, 2008

Aina saa kärsiä ja hävetä















(Harvinaisen onnistunut kuva paloautosta ja moottorisahamiehestä)



No niin, siis minähän sanoin sinne hätäkeskukseen, ettei ole mitään kiirettä. Ei niin mikäänlaista, ja että hoitakaa vaan tärkeämmät ensin. Ei mitään hätää ollenkaan, minä jatkoin. Se on puhelinjohto eikä se ole kenellekään vaaraksi. Hätänainen vastasi, että asia selvä.

No eikö jumankauta sieltä pyyhällä paloauto vilkut päällä puoli kymmenen aikaan, niin että varmaan sininen valo välkkyi jokaisen tienvarren talon ikkunassa. Sieltä ne naapurit kilvan juoksivatkin yöpaitasillaan koloistaan kurkkimaan kun palomiehet puuta sahasivat.

Ja kaikenlisäksi se oli sähköjohto. No hupsis.














Ja tässä osa siitä puunraadosta

7 kommenttia:

Sylvi kirjoitti...

Vaikuttava tarina ja kauniit kuvat.

hdcanis kirjoitti...

Kiva etta olemme paikallistaneet pullonkaulaksi sen puhelinvastaamisen...

Vahan niinkuin ne tv- ja radiovisailut, joissa voittaa jos vastaa johonkin yksinkertaiseen kysymykseen mutta suurin haaste on paasta lapi sinne ohjelmaan. :)

Anonyymi kirjoitti...

No niin sitä vähän epäilinkin, joo joo, saiko palomiehet sähkärin ja mitähän jos olisi mennyt itse sitä puuta sahaileen.

Kai

Saara kirjoitti...

Oi Sylvi, kiitos. Todella kauniit kuvat, täytyy sanoa.

Totta, Hdcanis, se on pullonkaula. Kaikki sujuu kyllä sitten kun se piipaa-auto tulee.

Älä kuule, Kai, muuta sano. Palomiehet eivät saaneet iskuja, mutta mulla on jo muutenkin mennyt tukka vanhemmiten ihan luonnonkikkaralle, vissiin elämän varrella saaduista sähkäreistä tai jostain muista säikähdyksistä.

Hallatar kirjoitti...

Olen nähnyt tuon otsikkosi eräällä naisella messuilla kesällä t-paidan tekstinä. =)
Hänen vieressään kulki punakka partamies... =)

Saara kirjoitti...

Joo, Hallatar! Siitä t-paidasta sen keksinkin. Eräällä kollegallani on ainakin sellainen. Ja taitaa olla partamieskin =)

Kirsikkatyttö kirjoitti...

Moi! Mikä paikka tää on? Näyttää ihan kivalta blogilta...