tiistaina, joulukuuta 18, 2007

Paakko popin pois, kiitti

No joo kuulkaa, siinä minä olen, ytv:n reittioppaan kartta kädessä menossa Ruoholahdenkadulle magneettikuvattavaksi, ja heti alkuun astun harhaan. Miksi, siis MIKSI minä kuljen Helsingissä kuin joku typerä turisti? Pyörin alati ympyrää, kun missään ei lue kadun nimiä. Miksi niitä ei lue? Siinä on sitten kolme lappuliisaa kirjoittamassa parkkisakkoja kurittomille autoilijoille, ja minä kysymään, että mikä katu se tuo on, jonka ohi olin jo tullut. Kansakoulunkatu, sanoo mieslappuliisa ja minä palaan takaisin. Ja kuljen siinä kartta kädessä taas eteenpäin, reippaasti, aikaa ei ole hukattavaksi, minä sanon itselleni ja yritän kävellä niillä mukulakivisillä kaduilla niin ettei nilkka nyrjähdä. Pitkän matkaa taas menen niin, ettei ainuttakaan kadun nimeä lue missään. Ei missään. Ja minä kävelen ja vihdoin suojatien toisella puolella näkyy yksi onneton nimikyltti, niin himmeällä, että tihrustan siinä ja yritän katsoa, mitä siinä sanotaan, enkä mitään muuta katso, sitä kylttiä vain. No eikö joku kaheli huuda keskellä suojatietä, että hei, HEI! Hyvä ihme, työntekijääni törmään siinä ja siltä kysyn missä minä olen, ja se neuvoo taas toiseen suuntaan kokonaan. Ja sitten minä löydän erään kaupan ovesta osoitteen, että Ruoholahdenkatu 2 ja jatkan matkaa niin pitkälle, että usko meinaa loppua, mutta löydän perille. Reittioppaan ennakoitu kävelyaika 6 minuuttia. Minulta menee vartti.

Jännittää niin perhanasti. Ensin sanotaan, että menee tunti, sitten sanotaan että selviän 45 minuutilla. Olin ottanut aamulla ne lääkärin kivuliaiksi öiksi määräämät särkynapit mukaan, ja ajattelen, että 45 minuuttia siinä makaamassa on kyllä liikaa ilman lääkettä. Jos alkaa sattua niin miten minä pysyn paikallani. En mitenkään. Nappi naamaan ja housut pois, kello, korut, rintsikat pois ja jättikimono päälle ja pitkäkseen siihen koneeseen, kuulokkeet päähän ja mitä saisi olla, klassista, poppia, rockia? Poppia haluan. Ja vielä hätäsoittonappula rinnan päälle, että jos tulee asiaa, niin voi kilauttaa.

Siinä minä sitten jännitän. Puren hampaita yhteen ja odotan. Kuvaus käynnistyy, nyt ei saa enää liikkua, kuuluu kuulokkeista ja sitten alkaa poppi. Voi jumalauta. Sitä tulee ja kovalla, ja kuuloke rätisee niin että korvaan kertyy painetta ja minä siinä ihan että herranjumala! tätä minä en kestä! Siinä kiekuu Katri Ylander, Irina, Samuli Edelman ja minua alkaa ottaa se poppi niin päähän, ettei mitään rajaa. Kaduttaa aivan sairaasti. Mitä minä menen poppia pyytämään. Olisin pyytänyt klassista, niin ei rätisisi. Onneksi en sentään rockia toivonut. Jösses. Ei olisi enää korvaakaan varmaan. Rätinä jatkuu ja joku suomalainen inisee kaihoisasti jotakin. Suaaarätskaipaaanrätsräts. Ja sitten alkaa vetää jalkaa. Reidestä sääreen ja lopulta jalkaterään asti. Ajattelen, että jos saisin edes sentin, edes yhden sentin sitä jalkaa liikuttaa, niin kuuntelen tätä helkkarin rätinää siitä hyvästä vaikka loppuviikon. Avaan silmiä, ja pistän ne taas kiinni. Odotan. Painanko vai kestänkö. Kuuntelen kuvauslaitteen jyrinää. Heti kun se lakkaa, painan vähän nappia. On pakko saada liikuttaa jalkaa tai tulen hulluksi. Ketään ei tule. Alan nieleskellä ja mietin saanko edes nieleskellä. Ei tule ketään. Kuvaus käynnistyy taas ja siinä minä olen, rätinää korvassa ja jalassa hirveä kipu. Alan kuvitella olevani guru. Istun jooga-asennossa turbaani päässä hiekkakukkulan laella ja hymisen. En tunne kipua enkä nälkää, eikä korvassani rätise... Ei toimi. Tunnen kipua ja nälkää ja korvassani rätisee. Sitten ajattelen olevani Suvi Linden Ilta-Sanomien kesänumeron kannessa loikoilemassa houkuttelevasti päivänkakkarapellolla avonaisessa kesämekossa. Nosta vähän helmaa, sanoo valokuvaaja... Mmm... ei toimi. Sitten ajattelen olevani netissä. Ajattelen Susua, Setää ja Enskaa ja niitä siellä päivänkakkarapellolla kesämekoissaan nostamassa vähän helmaa. Äkkiä painan hätänappia. Ja kovaa. Nuori herra juoksee huoneeseen ja kumartuu pää kallellaan kysymään, mikä... mikä hätänä?
- Paakko popin pois, kiitti. Rätisee, sanon ja nostan kättäni vaistomaisesti ja näytän kuuloketta. Samalla liikautan vahingossa jalkaani. Ehkä se ei haittaa. Lääke alkaa vaikuttaa. Hartiat ovat vieläkin jännityksestä tiukkana, mutta sisuksissani tuntuu omituisia humpsahduksia ja sydän ikään kuin hieman muljahtelee paikaltaan.

No, nyt se on ohi. Mutta tätä lääkettä ei tosiaan kannattaisi päiväsaikaan ottaa.

30 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ole nyt tarkempi yksityiskohdissa ja tunnusta, että hätänappiin kilautit siinä kohtaa kun ajattelit Setäs'tä nostamassa helmaansa kesäniityllä ja kaamea kärpäsparvi siitä sitten...

Saara kirjoitti...

Ei kyllä te olitte siinä yhdessä.

--KATA-- kirjoitti...

Oi ei. Saara juuri tuon takia minä sain sen piikin ja nukuin koko kuvauksen ajan.
KAAMEETA, mutta sä selvisit ja nyt se on ohi! Onnitteluni.

Saara kirjoitti...

Joo, mää selvisin, ja olen aika polleena vielä pitkään. Toivottavasti kuvat onnistuivat. Huomenna lääkärisetä tutkii mun sisäistä kauneuttani.

SusuPetal kirjoitti...

Hmm, mitäs jos se löytää sun sisäisen lapsesi tai sisäisen sankarisi???? Oletko ajatellut, miten siihen suhtaudut? Onko se sitten sairasloman paikka?
Traumaterapian tarpeessa taidat kyllä nyt jo olla, sillä Enska ja Setäs hameessa on kyllä sellainen shokki, että edes noinkin paatunut ihminen kuin sinä, ei voi sitä kestää.
Minullahan on kiltti kesät talvet eli siihen olet tottunut. Joskus vaan riisun sen ja sitten kirjoitan blogiin.

"Onnellinen hän, joka voi muistella mennyttä ylpeänä ja katsoa toivekkaana tulevaisuuteen"

Oliver G. Wilson

Saara kirjoitti...

Hihhhih, voi jösses, Susu. Vai on sulla kiltti kesät talvet ja se riisutaan ennen blogiin kirjoittamista. Nuinikkäästi.

Hah. Ihan kipeetä. No nyt se alkoi lainata noita :). Ihan parasta.

SusuPetal kirjoitti...

Hahhah, niin lainaan, joka ikiseen kommenttiin laitan ja minähän olen kommenttihirmu!

Saara kirjoitti...

No etpäs. Eihän tuossakaan ollut :) Hahaa.

Nyt nukkumaan, jäsenet.

SusuPetal kirjoitti...

"Ja päivä nouskoon ja taas laskekoon; niin vuodet menköön, niin aika aina onnen suojassa kulukoon."

Aleksis Kivi

Anonyymi kirjoitti...

"...kuin joku typerä turisti?"

Naisen kirjoituksessa tällainen lähes huomaamaton sivallus ei ole koskaan sattuma. Blogisota! Verta näytölle!

Saara kirjoitti...

Oi, no sieltähän se tuli, Susu. Nyt joo.


Anonyymi, höpö höpö. Silkkaa paranoiaa :)

Elegia kirjoitti...

Siis joo, jos tämä oli jokin matkakertomus, niin en ehkä halua matkustaa sinne!? Mieluummin tarvon vaikka siellä Ruohiksessa räntäsateessa kolme viikkoa kuin kuuntelen Ylanderia. Kutsun hänen lauluääntään päänsäryksi.

Anonyymi kirjoitti...

Paranoiaa mitä vielä, siinä oli selkeä sublimaalinen viesti. Luin tämän merkinnän, ja nyt mielessä soi vain koko ajan "typerä turisti, typerä turisti, typerä turisti...". Tekniikka on yksinkertainen mutta tehokas. Ensin syötetään lukijalle tuollainen iskevä fraasi, ja sitten luodaan assosiaatioita kuvailemalla ahdistavia tilanteita. Tekstin luettuaan lukija kirmaa sormet sauhuten kirjoittamaan fleimikommentteja Turistin kommenttiosastolle tajuamatta itse ollenkaan, mitä oikein tapahtui.

...nyt en voi enää vastustaa sisäistä ääntäni, joten suuntaan säiläni kohti keittiötä.

Saara kirjoitti...

Joo, Elina. Rätinän kanssa se oli korvasärkyä.

Hahhah, anonyymi. Toi oli paha. Käsi sydämellä, en varmaan ajatellut noin pitkälle. En tasan. Mutta tuo oli hauska.

SusuPetal kirjoitti...

Se olisi voinut olla tahallista, mutta suuntavaistosi tuntien, olet todellakin varmaan hortoillut kuin typerin turisti.

"Elämän suurin onni ja runsain voitto on iloinen ja hyvä mieli."

J.W. von Goethe

Anonyymi kirjoitti...

Jos eksyitkin nääs tosipahasti ja kävit vahingossa Guantánamon terveys- ja kuvauskeskuksessa? Se Setäs hameineenkin oli seinän läpi lähetetty kuultokuva magneettisesti, aivoihin suoraan. Niin paha oli.

"Kusin kesällä kahdesti housuihin, toisella kertaa omiini, mutta lehtosammakoiden kurnutus voitti tuskani."

- Siegfried Fortinbras af Chancellors-Moltke

Saara kirjoitti...

Siis huomenta ja hyvää mieltä, Susu, ja hitsi, mullahan on hyvä suuntavaisto. Mut se ei vaan koske Helsinkiä.

Älä yritä luistaa, Enska.

Anonyymi kirjoitti...

Hanki Saara navigaattori...siitä näet nimittäin, minne ehkä olet menossa.

Saara kirjoitti...

Jooh, mulla olis kyl tomtom, mutta se on autossa.

SusuPetal kirjoitti...

"Vain siinä olen viisas, että seuraan Luontoa, oppaista parhainta, ja olen sille kuuliainen kuin jumalalle."

Cicero

Saara kirjoitti...

Pah, Ciceron olis pitänyt nähdä Helsinki.

Anonyymi kirjoitti...

Odotan jännityksellä diagnoosia.
keu

Anonyymi kirjoitti...

"Näin Helsingin ja yskäisin niin että tuli lahkeeseen kikerot."

- Gaius Excelsior Flatopullus

Saara kirjoitti...

Ai hitsi. Voi Keu! Oikeesti? No määpä kerron. Ihanaa.

No siis
L3-4 välissä madaltumista, diskuksen nestepitoisuus vähentynyt ja siinä on laakea protruusio.

L4-5 välissä madaltumista. L4 on n 4 mm antepositiossa L5 nikamaan nähden degeneratiiviseen siirtymään sopien. Diskuksessa on kuivumista sekä anteriorisesti että posteriorisesti annulusvaurioita.Fasettnivelissä on lievää artroosia ja ligamentum flavumeissa paksuuntumista. Spinaalikanava on kaventunut relatiiviseen spinaalitestenoosiin sopien. Oikealla juurikanava melko kapea ja L4 juuri on siinä hieman ahtaalla...

siis jotenkin näin ulkomuistista. Lääkärin mielestä mun säteily säteilee tuohon nähden väärään paikkaan jalassa. Siis reiteen ei saisi säteillä, kun pitäisi säteillä polveen. Niinpä joudun vielä hermoratakuvaukseen. En tiedä yhtään mikä se on ja miten se tehdään. Taidan jättää ens vuoteen. Ottaa niin pattiin koko selkä jo.

Joo niin, just Enska, ja leijat Helsingin yllä.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos! Ahaa, siis hieman epämääräistä. Vaatii lisätutkimuksia. Melkein Housen heiniä jo.
keu

Saara kirjoitti...

No ei kai sentään Housen heiniä. Mää meen siis vielä kirurgille arvioitavaksi.

Anonyymi kirjoitti...

Missäs ihmeen painajaisessa sitä on oltu?

Saara kirjoitti...

Pantteri, huomenta. Nyt onkin kyllä ollut aika painajaismaista eikä loppua näy, mutta tuo kyllä alkaa tuntua jo mukavalta muistolta.

Ohari kirjoitti...

Voi herrajjesta mitä piinaa, oi peipe, kuvittelen niin että huimaa. Osaa nyt oikein mitään sanoa muuta, paitsi niitä tiedäthän tyrkkyhommia. Tyrk jne.

Saara kirjoitti...

Joo, Ohari, piina on jo vaihtunut toiseen. Yhtä piinaa koko elämä. Onneks tulee näitä tyrkkyjäkin välillä :)