sunnuntaina, joulukuuta 09, 2007

Lapsuusmeemi

Olen ollut huomattavan väsynyt. Monessakin mielessä oleminen tuntuu epäonnistuneelta. Ongelmia puskee jokaisesta suunnasta. Kun jokin asia hieman selviää, on edessä vielä suurempi ongelma.

Ensi viikolla herään aamuisin jo neljältä, että ehdin käyttää koirat lenkillä ja juosta junaan. Olen taas miettinyt, miksi en alkaisi vaikka lehdenjakajaksi. Olisi loppupäivä sentään aikaa tehdä muutakin kuin töitä.

Käyn erästä kurssiakin, ja pitäisi kirjoittaa paljon, mutten ole saanut aikaiseksi yhtään mitään. Karttelen tätä konetta, koska poden järkyttävän huonoa omatuntoa siitä, etten jaksa aloittaa. Myös tämä blogi yököttää minua suuresti. Kuinka se voisi ketään kiinnostaa, kun se ei kiinnosta edes minua. Lopettaminenkin on ollut mielessä, mutta väsymys luultavasti loppuu aikanaan ja silloin sitä tietenkin toivoo, että voisi kirjoittaa jonnekin jotakin. Tämä ei ole mitään itsesäälissä kieriskelyä, sillä monet muutkin blogit näyttävät lopen väsyneiltä ulkoisesta säihkeestään huolimatta. Toki ilahduttaviakin blogeja on ja niitä olenkin jaksanut vähän lueskella, vaan kommentointi takkuaa pahasti.

Maija Mallikortin haaste tuli sikäli hyvään saumaan, että nyt on ainakin lupa kirjoittaa. Ulkoapäin määritellyt aiheet vapauttavat minut näin keksimisen ja joutavan julkaisemisen vastuusta. Aamuisin yleensä hyviä aiheita suorastaan pursuilee, mutta päivän aikana työt latistavat kaiken innostuksen ja junassa kotiin tullessa säpsähtelen vain nukahtamista vältellen. Sen jälkeen mikään ei juurikaan kiinnosta ja yritän vain pysytellä jotenkin hereillä yhdeksään asti, sillä jos nukahdan aiemmin, en saa yöllä unta ja joudun silti nousemaan neljältä ja lähtemään töihin.

Siispä tässä lapsuusmeemin säännöt:

- Tässä on lueteltu 19 sanaa. Kirjoita jokaisen kohdalla, mitä lapsuuden/nuoruuden tapahtumia, asioita tai tunnelmia tulee kyseisestä sanasta mieleen.
- Jos juuri siitä sanasta ei tule mieleen mitään, niin kerro jostain siihen läheisesti liittyvästä asiasta.
- Saa kertoa useampiakin asioita, jos sanasta muistuu mieleen paljon juttuja.
- Lopuksi: keksi luetteloon yksi sana lisää ja muistele siihenkin sanaan liittyviä lapsuuden tapahtumia.

1. Kampa
Joskus iltaisin, kun äiti oli kotona, hän istui tiikkiviilutetun peilipöydän ääressä ja kastoi piikkikamman olutlasissa, kostutti sillä hiussuortuvansa ja kiersi sen papiljotin ympärille. Lopuksi äidin pää oli valtava huiviin kääritty möykky, joka näytti uhkaavan kaikkia painovoiman lakeja. Peilipöydässä oli taittuvat kapeat peilit ison peilin molemmilla sivuilla. Siitä näkyi naama monistettuna.

2. Lintu
Enolla oli kesy harakka. Se asui matalalla pihakuusessa ja oli kerännyt pesäänsä kaiken kiiltävän. Naapurusto vaati sitä hengiltä, sillä harakalla oli hallussaan jonkun kodin avaimet ynnä muuta tärkeää lusikoista lähtien. Kotona myös naapurin poika löysi variksen poikasen ja yritti opettaa sitä puhumaan. Se kuoli aika äkkiä, vaikka kaivettiin sille matoja.

3. Meri

Meillä ei ollut lapsuudessa merta. Olin meren kanssa kosketuksissa ainoastaan Korkeasaaren reissuilla, kunnes setäni vei meidät kerran syksyllä meren rantaan uimaan. Serkut olivat polleina. Niille oli ihan tavallista uida meressä ja meille maalaisille piti päästä näyttämään miten se stadilaisilta sujuu. Vesi oli 15 asteista. Serkut hytisivät, mutta menivät uimaan. Oli pakko mennä perässä. Rantaan oli ajautunut yksinäinen meduusa, jonka hypnoottista etenemistä jäin tuijottamaan. Serkut alkoivat kirkua, että se pistää ja että kaikkien pitää tulla pois vedestä. Sitä ennen en edes tiennyt, että Suomessa on meduusoja. Sen kyllä tiedän nyt, että ne ovat vaarattomia.

4. Kitara
Sain joululahjaksi akustisen kitaran. Soitin sillä Smoke on the wateria ja An awful crimea siihen asti, kunnes eräissä kotibileissä Jönni iski sillä kitaralla Köpää päähän ja kitaraani tuli halkeama.

5. Kello
Mummolan käkikelloa tuli tuijotettua tuntikaupalla. Käen säntääminen luukusta ulos oli vavahduttava kokemus, jota kannatti odottaa, vaikka aika menikin siinä aika tavalla hukkaan.

6. Oksentaminen
Olen kärsinyt ikäni matkapahoinvoinnista. Olin menossa Juvan mummolaan ja matkustin veljeni kanssa Fiat 600:n takapenkillä äitini siskon miehen ja hänen kaksoisveljensä kyydissä ja yritin urheasti savon mutkaisilla teillä pidät
ellä oksennusta, mutta en pystynyt. Itkin loppumatkan häpeästä.

7. Mummo
Minulla oli kaksi mummoa. Toinen mummo oli toimittaja, kirjallisuuskriitikko ja kirjailija sekä ankara raittiusihminen. Toimittajamummo tuoksui kamferitipoille ja sillä oli aina jemmassa piparminttukaramelleja. Se laittoi myös aina meille jodia ranteisiin. Lisäksi mummolla oli leivänpaahdin. Olisimme veljeni kanssa mielellämme syöneet paahtoleipää enemmän kuin tarjottiin. Mummolla oli myös valtava kattokruunu ja valkoiset kartanohuonekalut. Lasivitriineissä oli koukeroiset vetimet ja tuolit oli päällystetty kiiltävällä ruusukuvioisella kankaalla. Mummolla oli myös paljon koruja, joita kävin vierailulla hiplaamassa.

Toinen mummo on sellainen leppoisa ja iloinen savolaismummo, jota lapsi ei pelkää. Savolaismummo teki karjalanpaistia sekä makaronilaatikkoa, jossa oli pelkästään munamaitoa, vehnäjauhoja ja sokeria. Mummo myös kuori perunat aina ennen keittämistä. Savolaismummon saunassa oli ylälauteilla hana, josta vääntämällä sai vettä kiukaalle. Se tosin kuumeni niin pahasti, ettei siihen saanut koskea.

8. Kirja
Kirja ja ylipäätään taide meni lapsuudessani kaiken edelle. Äitini oli kustannustoimittaja ja toi kyllä minulle kirjoja, joita luin; Kolme etsivää -sarjaa ja joitakin omituisia kirjallisia klassikoita. Meillä oli kotona paljon kirjoja. En kuitenkaan koskaan saanut niistä mitään herätyksiä, en ihaillut kirjoja, enkä saanut niistä mitään säväreitä. Pappani kirjoitti kesäisin kirjaa mökin vintillä. Avoimesta ikkunasta kiiri ulos kirjoituskoneen naputusta. Mummon mielestä me lapset emme saaneet häiritä. En muista, että olisimme koskaan häirinneetkään. Papan kirjoja luin vasta myöhemmällä iällä.

9. Pipo
Jyväskylässä kulki legenda, jonka mukaan uimahallista märillä hiuksilla ilman pipoa lähtenyt lapsi oli tuupertunut kesken kotimatkan. Sairaalassa sen aivot oli todettu jäätyneiksi ja lapsi oli kuollut. Mutta se ei auttanut asiaa. Mielummin aivot jäässä kuin pipo päässä.

10. Matematiikka
Laskento oli helppoa ja hauskaa. Kun siitä tuli matematiikkaa, se meni yli hilseen. Yhdeksän kertotaulua en oppinut kunnolla koskaan siksi, että sen vastaukset saa niin helposti kirjoittamalla 0-9 numerot ylhäältä alas ja alhaalta ylös. Prosenttilaskuissa olen aika hyvä vieläkin. Kaavoja en enää muista.

11. Metsä
Elin lapsuuteni kuusimetsän keskellä kerrostalossa. Kun sitten muutimme pellon keskelle rivitaloon, en lakannut ihmettelemästä tontin reunalla pientä lehtometsälänttiä, jossa kasvoi saniaisia, tuomia sekä leppiä, ja jolla ei talvisin ollut mitään virkaa. Kun lehdet tippuivat, ikkunasta näki maantielle. Kesäisin lepikkoon asettui asumaan satakieli, jonka laulu piti hereillä monet yöt.

12. Ukkonen
Meidän mökkisaaren lähistölle mantereen puolelle oli salama iskenyt kaksi kertaa samaan paikkaan. Mummon veljen navetta paloi kahdesti ja kaikki lehmät kuolivat molemmilla kerroilla. Serkkutytön äiti oli tulossa saareen ja lähdimme serkun kanssa kahdestaan veneellä etuajassa vastaan. Oltiin ehkä kymmenen vanhoja. Ehdittiin soutaa rantaan, mutta kesken kävelymatkan meidät yllätti ukonilma. Oltiin ihan varmoja, että salama iskee meihin, koska oltiin niin lähellä sitä palanutta navettaa. Käveltiin itkien lähimpään maalaistaloon, jossa ei ollut ketään kotona. Pienen kuistin ovi oli onneksi auki, ja kyhjötettiin siinä litimärkinä pari tuntia ennen kuin serkun äiti tapansa mukaan tuli myöhässä. En kuitenkaan pelännyt ukkosta sen jälkeen.

13. Hiukset
Eräänä jouluna ennen kouluikää olin pukeutunut enkeliksi ja pyörähdin liian läheltä kuusenkynttilää. Siipeni syttyivät tuleen, samoin pitkät hiukseni. Samainen serkun äiti ei silloin ollut myöhässä, vaan hyökkäsi päälleni ja sai minut sammumaan. Hiukset piti kuitenkin lyhentää. Samoin silloin, kun niihin oli tarttunut purkkaa.

14. Veli
Pikkuveljeni, nappisilmä, jota kaikki jaksoivat ihastella vuodesta toiseen. Mustasukkaisuudesta päästyäni aloin huolehtia veljestäni.

15. Ikkuna
Kerrostalon kolmannen kerroksen ikkunasta syljeskelin irronneita maitohampaitani. Kerran hampaita sylkiessäni näin naapurin pojan tulevan kulman takaa, vääntäen käsillään kaasua ja ääntelevän kuin moottoripyörä. Samalla poika pieraisi kuuluvasti. Hammas meni väärään kurkkuun. Myös kissani Lumpukka putosi kerran samasta ikkunasta alas, mutta säilyi hengissä.

16. Kalenteri
Teinikalenteri. Unohtumaton kalenteri täynnä unohdettuja muistoja.

17. Puuro
En ole koskaan tykännyt puurosta. Jouduin sen vuoksi vaikeuksiin niin koulussa kuin mummolassakin. Kerran karkasinkin mökiltä puuron ja rusinasopan takia.

18. Nenäliina
Papalla oli aina nenäliina taskussa. Iso valkoinen nenäliina, jossa oli kaksi vaaleansinistä raitaa reunoilla.

19. Kynsilakka
Pienenä tyttönä laitettiin horsman terälehtiä kynsiin ja oltiin hienoja sen muutaman sekunnin. Purin kynsiäni yläasteikäiseksi asti. En tarvinnut kynsilakkaa, mutta ostin jotakin pahanmakuista ainetta kynsiin, etten enää pureskelisi niitä.

20.Taulu
Kotonani oli paljon tauluja. Oli poptaidetta ja kantaa ottavaa nykytaidetta, johtuen siitä, että isäni oli taiteilija. Seinällä roikkui kärsimyskuvia vietnamin siviileistä ja sotilaista sekä nälkiintyneistä biafralaisista, ja symbolisia tulkintoja hätkähdyttävistä asioista. Hyvin usein tuijotin tauluja ja yritin hämmentyneenä löytää niille selityksiä. Alla oleva taulu hallitsi pitkään koko kotia. En ymmärtänyt, miksi taulun patsaalla ei ollut kättä. Sen tiesin, ettei suihkepullosta tullut pelkkää deodoranttia ja että kyse oli suuremmista asioista; ponnekaasujen otsonikerrosta tuhoavista aineista, DDT:n vaaroista ja Talidom-lapsista... ties mistä ikävistä ja lasta pelottavista aiheista, jotka leimasivat juuri 60-70 -lukuja.


















Meemiin voi osallistua itse kukin, joka on sen tarpeessa, mutta ainakin Johannes ja Almamaria sekä Ally, jos vaan sopii.

23 kommenttia:

Ohari kirjoitti...

Mua kiinnostaa. Tämäkin oli taas niin... ooh. Tykkään.

Saara kirjoitti...

Hah, niinmutku sä ootkin Ohari. Ja semmonen mukava :)

Almamaria kirjoitti...

Kiitos haasteesta, vastasin. Väsymystä myös tässä päässä, olettaisin että jonkinlaista virkistäytymistä on odotettavissa tammikuun myötä. Tammikuu on minulle uuden alun aikaa, vaikka mitään valtaisaa kevään merkkiä ei silloin vielä olekaan näkyvissä.
Toivottavasti saat nukuttua hyvin ennen aamuherätystä.

Saara kirjoitti...

Joo, Almamaria, kaipa se tammikuussa sit helpottaa. Täytyy siihen asti vaan olla kärsivällinen.


(Ohari, vielä, siis ei oo mun vika, jos sulle tuli moooonta vastausta sinne. Mää vaan avasin linkkejä ja sit... kääk! Emmä osaa sitä. Oikeesti.)

Ohari kirjoitti...

Don't worry be happy, tralalalalalaalalaalalalalaa...

(ei haitata ja itte oot mukava :-)

tienpäällä kirjoitti...

Ylös neljältä??!!
Joo, sairas sinä olet.

Minä heivaisin ne koirat helvaseen, ja nukkuisin senkin ajan.

Saara kirjoitti...

No jaa, Tienpäällä. Puoli tuntia sinne tänne. Eikä sitä kestä loputtomiin. Jahka tämä joulu nyt saadaan tästä taas pakettiin.

tanssiva harmaa pantteri kirjoitti...

Vaikka oletkin kyllästynyt ja väsynyt koko blogi-hommaan, niin tähän meemiin olet ainakin saanut fiilinkiä. Tosi dramaattisia muistoja sinulla on monista asioista. Hienosti kirjoitettuja ne ovat myös ja oli kiva lukea niitä.

Saara kirjoitti...

Hmm... kiitos, Pantteri. Ehkä mulla on vähän draamaqueeniin taipuvainen luonne ja se hakeutuu väkisin näille draamallisille urille. Tai sitten en vain muista kuin ne draamamuistot. Niin. Silleen helposti varmaan käy.

Almamaria kirjoitti...

Nyt sain rauhassa luettua vastauksesi, kun minulle tuli niin kiire vastata ensin itse. Nauratti tuhottomasti tuo ikkuna-kohta, näin tilanteen sieluni silmin edessäni. Ei ihme, että menee hammas väärään kurkkuun.
Kuvaamasi taittuva peili kuului niihin "hienoja, aikuisena hankittavia tavaroita"-luokkaan. Haaveilin lapsena myös sellaisesta vanhanaikaisesta pukeutumissermistä, kauniita ovat vaan eivät enää käyttökelpoisia.
Hmm, täytyykin oikein miettiä mitä kaikkea sitä lapsena oikein halusi ja miksi.

Saara kirjoitti...

Heh, tiedän tuon tunteen, kun tulee niin kiire, ettei malta lukea loppuun :)

Olisin muuten halunnut sellaisen peilipöydän tyttärelleni. Siis mähän en tartte peilejä, mutta olisi se kyllä ollut perintönä mukava saada. Mihin lienee joutunut. Moni muukin asia on kadonnut. Meillä oli olohuoneessa sellainen lasipöytä, jonka lasin alla oli erilaisia painokuvalaattoja. Hienoja. Isä toi niitä töistä, kun oli kuvanvalmistajana sanomalehdessä. Sen pöydän olisi halunnut myös. Mutta kaik on menneet jonnekin hukkaan jo vuosikymmeniä sitten.

SusuPetal kirjoitti...

Meitäkin peloteltiin tuolla jutulla, että aivot jäätyy ilman pipoa.
Hmm, senköhän takia meistä on tällaisia tullut?

Saara kirjoitti...

Ai että ne jäätyi sit niinku vaan vähän? Vai kun ei uskottu. Ei kai sillä niin väliä, luultavasti sama lopputulema :)

SusuPetal kirjoitti...

Miten niin vähän?

Saara kirjoitti...

Niin, niin vähän että henkikulta säilyi kuitenkin.

Nyt maate siitä. Hyvää yötä.

minh kirjoitti...

Ihana, siis IHANA! Mäkin teen tämän hetipaikalla. Äidillä oli kans sellainen kolmiosainen peilipöytä, jollaisen haluaisin kovasti nyt itselleni. Siihen kuului jakkara, joka oli harmaalla tekokarvalla päällystettyä, vitsi, mitä ylellisyyttä. Meitsistä on jopa valokuva, kun olen saanut muka permanentin hiuksiini ja istun pelkissä sukkahousuissani peilin edessä ja hymyilen hampaattoman hymyä onnellisena laineistani..joo, nyt kyllä tekemään tätä!
-minh-
P.S. Mä pyörryn aina näin aamuvuoron jälkeen ja herään kuuden-seitsemän aikaan illalla palelemaan loppuillan. kauheeta tämmönen väsymys..

Saara kirjoitti...

Minh, niin, on tää ihan pyörtymistä. Minä pyörryin jo junaan kotia tullessa ja vissiin kuorsasin, koska kaikki katsoivat niin pitkään, kun nousin pois. Onneksi heräsin just edellisellä seisakkeella. Vähänkö olis v*tuttanut Kyrsälän asemalla, että mitenkä mää ny tänne.

Muistan muuten tuon valokuvan :) Olet kertonut siitä ennenkin. Aika hyvin kerrottu. Ihan kuin olisin nähnyt.

Eeva kirjoitti...

Muistatko myös, kuinka peloteltiin nailonsukkia käyttäviä tyttöjä talvipakkasella? Kerrottiin, että ne jäätyvät jalkoihin kiinni ja kuinka joltakulta oli jalat jouduttu amputoimaan!
Ehkä tästä syystä en vieläkään käytä sukkahousuja talvella, ainoastaan polvareita. Ja mikä se pipo sitten on!

Saara kirjoitti...

Jösses, tuota en, Eeva, ole kuullutkaan. Mutta ehkä ei ole ollut tarvettakaan, kun en ole käyttänytkään. Sukkikset on kamalia.

Ensio E. kirjoitti...

Lienet Saara kuvan taulunaluspilteistä keskimmäinen?

Saara kirjoitti...

Joo, mut enhän mä olekaan yhtään muuttunut, et toi ny oli sulle, vanhalle kirjakaupankävijälle, helppo :)

Allyalias kirjoitti...

Kiitän haasteesta, mutta jätän väliin, sillä olen jo osallistunut aikaisemmin. Sinun sanaketjusi taitaa olla minulta tullut, sillä nenäliina on sanani! :)

Minäkin osaan soittaa kitaralla Smoke on the Waterin tyttyttyy tyttyttydyy tyttyttyy TYTTYY - kohdan :) Poikani on opettanut minua...

Saara kirjoitti...

Aijai, Ally. Multa on jäänyt tuo huomaamatta. Niinku kaikki muukin nykyään. Nytkin tämä puoli tuntia vapaa-aikaa tässä hurahti. Sopinee hyvin runo- ja valokuvatorstain haasteeseen, ettei ehdi ottaa osaakaan.

Ja juu, en ole niin tärkeä henkilö, vaikka olen niin kiireinen. Työssä käyvät äidit monesti vaan ovat.