tiistaina, joulukuuta 27, 2005

Valitan, että valitan

Arki tuli liian pian. Elämä on aina tätä samaa paskaa vain. Tunnelin päässä tuskin on valoa, sitä on turha haikalla. Haluaisin niin tottua tähän kylmään. Eniten minua palelee öisin.

Tietokone on nyt kyllä uusi ja nopea, mutta vastaavasti minä olen hidas ja vanha. En oikein osaa vielä ottaa tätä syliin. Tuoli on liian matala tai kone liian korkealla. Mitä tämän kanssa pitäisi tehdä. Toisten blogien lukeminenkin tuntuu hankalalta. Arvatkaa vain miten hankala on kirjoittaa.

Töissä ei ole luvassa helpompia aikoja. Pikemminkin päinvastoin. Nyt saan juosta kahden työpaikan väliä koko viikon tukkaputkella ja rääpiä sieltä täältä minkä ehdin. Delegointi ei kannattanut. Siitä seurasi vain suurempi kaaos, jonka selvittäminen vienee viikkoja.

Asiakas olisi tänään palauttanut kirjan, koska se loppui hänen mielestään kesken. Ne kaikki loppuivat samalla tavalla, mutta ei se oikein auttanut. En silti suostunut kaupan purkuun. Onko kirja viallinen, jos se ei täytä asiakkaan toivomuksia?

Metro-lehdessä
hehkutettiin välipäiviä "kun ei tartte tehdä mitään". Minä rupesin itkemään. Relander povasi välipäivien laiskottelijoille pitkää ikää, onnellista avioliittoa ja tasapainoisia lapsia. Työn raskaan raatajat saavatkin sitten tyytyä huonompiin vaihtoehtoihin, mutta mitäs sen on haudassa väliä.

16 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Huokaus :(

Petra

ah kirjoitti...

No voi voi. Veit sanat jne. On syvästi epäreilua että pitää välipäivinä ruveta. Pyhinä oli tylsää mutta vielä tylsempää on kun ei enää ole niitä pyhiä ja töitä pitäisi tehdä.
Eikä sitä konetta jaksa sylissä pitää, minä panin pöydälle ja hankin tavallisen näppiksen siihen eteen.
Anni
PS. Olisikohan eka kommentti täällä...? Eikä vieläkään mitään sanottavaa!

|noone| kirjoitti...

Minulla oli joskus entisessä elämässäni olosuhteiden pakosta läppäri, johon sitten liitin tavallisen pöytänäytön ja näppiksen ja hiiren. Sillä tavalla siitä tuli aika harmiton kapistus ja viimeinen hermosoluni säästyi romahdukselta.

Mitä paskaan tulee, tällä hetkellä olen erityisen jäävi sanomaan mitään, mikä voisi auttaa. Lähetän kuitenkin lämpimiä sympaattis-empaattisia ajatuksia.

Saara kirjoitti...

Olihan sanottavaa, Anni. Tosiaan! Pitäisi hommata toinen näppis. Se vanha oli jo niin mahdoton, ettei sitä kannata tähän kyllä laittaa. Siinä ei kaikki näppäimet edes toimineet, niin kuin nuoli takaisinpäin ei skulannut viimeiseen vuoteen ollenkaan. Se on muuten yllättävän harmillista. Ja välilyönti toimi joka toisella kerralla, jos paukautti oikein kunnolla.

Mutta hiiri on onneksi säästynyt.
Lähetän tätät kautta takaisin empaattissympaattiset terveiset myös sinne |noone|, koska Melankoliaan ei tunnu nyt pääsevän.


Petra, jos jaksat vielä vähän, niin kiitos.

|noone| kirjoitti...

Kiitos, Saara. Terveiset tulivat perille. Noinkohan minun synkkämielisyyteni halvaannutti koko melankoliamaan. Ainakin serveri meni nurin. Toivottavasti nousee ylös pian, jotta muut tallilaiset pääsevät halutessaan ääneen.

Tämä siis tiedoksi myös menopaussin, benropen ja Saaren Mikon lukijoille, jotka täälläkin mahdollisesti kuikuilevat. Että ainakin vielä näin aamusta ollaan mukkelismakkelis, mutta toivon mukaan elvytään, jahka Mikko herää ja antaa ensiapua.

Saara kirjoitti...

Tuskin melankolia sentään synkkämielisyyttä kaihtaa. Mutta koettakaahan nousta.

Hyviä välipäiviä kaikille. Hmph.

Anonyymi kirjoitti...

Kyllähän minä jaksan, mutta miten sinä...

Petra

minh kirjoitti...

Voihan perkele! Ei ole ihmisen osa olla maassa noin pitkään ja jatkuvaa raadantaa vielä. En osaa mitään neuvoja antaa(enkä tiedä, onko minun neuvoistani mitään hyötyä tai iloa kenellekään, lähinnä ärsyttäviä, veikkaan), mutta toivoisin kovasti, että ainakin ukkosi ja työnantajasi tajuaisivat, että nyt pitäisi Saaralle saada niitä välipäiviä, jotka eivät kostaudu jälkeenpäin tuplatyömääränä. Tiedän, että on inhottavaa valittaa, ettei jaksa, mutta kun se on joskus vaan ainoa vaihtoehto. kai perhe on huomannut uupumuksesi? Kyllä niiden pitäisi nyt vähän tukea ja auttaa, koska burnouttisesta Saarasta ei ole sitten mihinkään ja kaikilla on paha mieli. Jospa potkisit sitä miestäs vaikka vähän, että nyt tarvitset hoivaamista, että jaksat eteenpäin.
Mie olen huolissani, sulla on selvästi depressio:(
-minh-

mea kirjoitti...

Melankoliamaassa ollaan tosiaan maassa mutta ei se nyt niin iso vahinko ole, kun ei olisi mitään sellaista lisättävää tähän, joka maata merelle päin veisi. Saati iloa tuottaisi.

Sitä on liikkeellä. Siksi se menee myös ohi.

Saara kirjoitti...

Kiitos, Minh. Kyllä tämä varmaan tästä. Niin kuin kaikki aina. Kyllähän mä olen yrittänyt kertoa, mutta ei siitä ole ollut mitään apua. Ja toisaalta kun on ne inventaariot tässä just, enkä mä voisi olla poissakaan. Tänään yhdellä oli yrjötauti ja yksi sanoi itsensä irti ja minä olin kamalan kateellinen, mutta onnittelin kuitenkin. Yrjötaudistakin.


Kyllä kai se Melankoliakin nousee ehkä joskus sieltä. Vielä näyttää vähän huonolta.

minh kirjoitti...

Sori jankutukseni, mutta sehän tässä mättääkin, ettei sanominen auta. Jos on tehnyt itsensä korvamattomaksi tai työnantaja on asettanut sellaiseen asemaan, että sitä repii hiuksensa pois päästä syyllisyydestä, jos joutuu olemaan poissa tai työt kaatuu niskaan, niin systeemissää on jotain tosi pahasti pielessä. Minä ainakin tein itsestäni tyypin, joka oli aina töissä, jouluaatot, kaikki pyhät jne, kun vielä baarissa olin. SItä käytettin hyväksi niin, että pomo suuttui kun sairastuin aivokalvontulehdukseen ja kysyi, että "koska minh tulet töihin, baari kaatuu ja me joudutaan konkkaan ja mitäs sit, ku on lapsikin tulossa jne". Minä (ääliö) olin töissä jo kaksi päivää sairaalastapääsyn jälkeen, kun oli niin kova syyllisyys, että baari kaatuu ja sitten se tauti pitkittyi ja tuli jälkitautia ja muuta. Ja todellisuudessa se oli pomo, joka antoi ymmärtää, että olin korvaamaton ja sai minut syyllistymään. Työkaverit ajoivat minut pois ja sanoivat, että pomo on se, joka on vastuussa paikasta loppuviimeksi, en minä, vaikka ikäänkuin vastaavana olinkin.
Kyllä ne sunkin pomot sais ne invikset tehtyä, jos nyt menisit vaan lekuriin ja sanoisit, että tää ottais nyt pari viikkoa saikkua ja sitten soittasit johtoportaalle ja sanoisit, että "saikkua! eikä puhelinpäivystystä! nyt joutuu inventoimaan ilman minua!"
Mieti, kun sen jälkeen voisit kääriytyä vilttiin ja ottaa punkeropullosta huikkaa ja tehdä tuttavuutta uuden läpyskän kanssa tai lukea kirjoja... JOS HUVITTAA!

Ihan oikeesti. Olen dead serious nyt.
-minh-

Saara kirjoitti...

No kyllähän tuo mukavalta kuulostaa. Mutta se taidan olla kuitenkin minä, joka tarvitsen tätä korvaamattomuuttani siellä töissä, kun muualla sitä ei tarvita. Kai ihmisen on pakko päteä jossakin, vaikka sitten kuinka huonosti. Yhtä kaikki minä en pysty tuohon. En.

Olin viime keväänä ensimmäistä kertaa sairaslomalla kolmeen vuoteen. Oli pakko, kun korvaa vihloi niin kovin, että pääsi aina parahdus ja se tuntui tyhmältä töissä kassalla parahdella tämän tästä.

Edellisessä työpaikassa olin seitsemässä vuodessa kerran sairaslomalla, kun käsi lähti sijoiltaan.

Minusta on vain jostain syystä tullut tämmöinen. En voi sille mitään. Silloin ensimmäisessä vakituisessa työpaikassani johtajan rouva sanoi, ettei koskaan ole niin kipeä, etteikö töihin voi tulla. Minä olin niin nuori, että pelästyin ja olin kaikki angiinatkin töissä. Se eukko säksätti ja kulki perässä, ettet nyt vaan turhan takia sairaslomaa mene hakemaan ja osti vodkapullon takahuoneeseen. Sillä mun sitten piti kurkkuani kurlata ja rutata sairaslomalaput. Mutta en minä uskoettä tämä liittyy siihen mitenkään. Minulla vain ei ole muutakaan keinoa olla tärkeä.

Tämän johtopäätelmän vuoksi valituksemme täältä päättyy tähän.

iXnit kirjoitti...

Juu kyllä tapsanpäiväniltana kun kelloa laitti taas puoliseitsemäksi soimaan aatteli että vois tässä nyt vähän lomaakin pitää, kun joulusta ja kolmelle raavaalle miehelle ruuanlaitosta yms on päässyt. Mutta eikun sorvin ääreen kun olen ollut uudessa paikassa vasta vajaat pari kuunkiertoa. Melkein kaikki muut sieltä onkin pekkasilla tms. Illat tuntuu menevän sitten soffalla katsoen edellisen illan tv-ohjelmia nauhalta. Aimutta nyt täytyykin mennä taas nukkumaan sillä kellon sointiin ei ole kuin vähän yli yhdeksän tuntia ja en ole kokonaista yötä nukkunut kuukauteen. Aina herää aamuyöllä ja miettii ja puhkuu...silmät on täynnä uniliimahiekkaa töissä.

Saara kirjoitti...

Moi, Ixnit. Mikähän siinä on, että pitää öisin jatkuvasti heräillä. Minäkin heräsin viime yönä kymmeniä kertoja ihan omin päin. Se alkaa ottaa niin pattiin, että sitten ne loputkin yöunet menee piloille. Silmät on aika turvoksissa nyt.

Koeta jaksella. Koettakaa kaikki.

minh kirjoitti...

Minä olen heräillyt kanssa joka yö, painajaisiin, kipuihin ja pahoihin ajatuksiin. Eilen(tai viimeyönä) vetäisinkin sitten oikein punkerokännit. Voi jaysus, että tuntuu pahalta. Oksensin äsken sveitsiläistä juustokeittoa ja mietin, miten pääsen ystäväni synttäreille viideksi...
Yön vaan istuin ja tuijotin eteeni ja kuudelta sitten nukahdin. Näin kauheita painajaisia ja ahdistuin niin, etten uskaltanut enää edes silmiä laittaa kiinni..mikä noissa öissä oikein on vikana? ja toinen kuorsaa vieressä kuin sika- kaupan päälle:(
-minh-

Saara kirjoitti...

Herranjestas. En meinannut ollenkaan huomata tätä täällä.

Sulla on kyllä niin villejä näkyjä, että en minäkään uskaltaisi nukkua. Yleensäkin herätän itseni painajaisesta tai herään siihen, kun yritän huutaa, mutta ääntä ei tule koskaan.

Sitä on käytetty kidutuskeinonakin, ettei anneta ihmisen nukkua. Eli ei se kyllä kovin terveellistä ole.

Sinun alitajuntasi, minh, taitaa olla aika sekaisin, kun senhän pitäisi olla hyväksi, että yöllä purkaa kaiken ulos. Mutta missä se itsesuojeluvaistosi sitten on?